Työkavereiden välisestä ystävyydestä

Vietettiin viikonloppuna minun pomon yllätyssynttäreitä eräässä kylpylässä. Työkavereiden kanssa laskettiin vesiliukumäkeä, syötiin hampurilaisia ja muita herkkuja, juteltiin, tanssittiin ja yövyttiin saman katon alla. Oli oikein hauskaa. Oli myös mielenkiintoista pitkästä aikaa nähdä näitä ihmisiä ja mukana oli useampia minulle vieraitakin kasvoja. Tunnelma oli kuitenkin rento ja tuntui helpolta viettää aikaa vieraampienkin tyyppien kanssa.

Joku hyvistä ystävistäni ihmetteli ääneen, että "liekö pomo tykkää tällaisesta yllätyksestä". Ymmärrän ihmetyksen. Varmaan aika harvassa työpaikassa työntekijät lähtevät esimiehen kanssa istumaan iltaa pitkällä kaavalla aamutunneille asti. Tai yöpymään hotelliin johtajan syntymäpäivän kunniaksi. Ainakaan yllätyksenä pomolle. Mutta meillä siis tällaista. Meidän työyhteisö on melko pieni ja nuori. Osa on ollut meillä pitkään, osa aivan uusia, osa tällaisia poissaolevia kuin minä. Esimiehen asenne, olemus, luonne ja roolikin varmasti vaikuttavat tällaisen vapaan ja epävirallisen toimintaympäristön kehittymiseen. Meillä on oikein mukava johtaja.

Minä en ole kuitenkaan koskaan ollut kovin innostunut vapaa-ajan viettämisestä työkavereiden kanssa. Poikkeuksena sellaiset työkaverit, joista on tullut ystäviä. Minulle sopii paremmin se, että työ ja vapaa-aika erotetaan selkeästi toisistaan. Että töissä on työkaverit ja vapaa-ajalla muut ystävät. Luulen, että jos olisin juuri nyt työelämässä, en olisi välttämättä lähtenyt kylpyläreissullekaan noin pitkällä kaavalla kuin nyt lähdin.

Päiväkotityössä on minun mielestäni vaarana se, että jos ollaan työkavereiden kesken kovin läheisiä ystäviä, työn tärkein tehtävä saattaa unohtua. Lasten kanssa toimittaessa kaikki huomio pitäisi minun mielestä antaa lapsille ja osata unohtaa hetkeksi aikuisten väliset ystävyydet. Pitäisi siirtyä ystävärooleista työrooleihin. Suhtautua työhön tietyllä vakavuudella ja huomata kasvatustyön tärkeys ja pedagogiikan olennainen rooli. Hauskaa saa ja pitää tietenkin olla töissä, mutta mielellään yhdessä lasten kanssa. Jos työssä oleminen on vain aikuisten välistä huumoria ja hauskanpitoa, ollaan väärillä jäljillä. Ystävätyökavereille voi olla myös vaikeampi antaa kritiikkiä työhön liittyen. Ainakin itse koen näin. Ei työkavereiden ystävyydessä ole sinänsä mitään vikaa, mutta se voi tuoda haasteita työn kunnolliseen tekemiseen.

Olen miettinyt jonkinverran työasioita ja tulevaisuuden suunnitelmiani, mutta ei niistä vielä enempää. Keskeneräisiä asioita. Mutta voi miten paljon olisi kaikkea kirjoitettavaa mm. hyvästä työyhteisöstä ja päiväkodin johtamisesta, pedagogiikasta, koulutuksen ja osaamisen arvostamisesta, ihmisistä jotka luulevat olevansa aina oikeassa, ihmisistä jotka vaativat aina vain toisten ymmärtävän heidän voimakasta temperamenttiaan, kasvatustyön perustehtävästä jne. Juuri nyt ei ole kuitenkaan rahkeita/aikaa avata näitä asioita enempää. Mutta mielenkiintoista oli siis viettää aikaa työkavereiden kanssa. Mukavaa oli, mutta toki silmätkin taas avautuivat.