Jo pidemmän aikaa oma keho on tuntunut vieraalta: kömpelöltä, väsyneeltä, heikolta, isolta. Olen ollut tästä asiasta jokseenkin allapäin viime aikoina. Paino ei ole tippunut muutamaan kuukauteen, päinvastoin noussut kilon-kaksi. Olo on jatkuvasti vetelä ja laiska, energiat kateissa ja mieli maassa. Kinaa tulee miehen kanssa helposti, kun oma vointi on huono ja tyytymätön. Vaatteet eivät sovi tai istu ja fiilis on jatkuvasti väsynyt. Sitten muutkin harmit kasvavat tarpeettoman isoiksi, kun meininki on tämä.
Luulen tietäväni, että tämä johtuu pääosin huonosta syömisestä. Ensimmäistä kertaa en kuitenkaan säti itseäni, että "miksi annoin tilanteen taas mennä tähän" tai "olenpas ollut saamaton ja huono". Pikemminkin ajattelen viime vuoden olleen niin raskas, ettei voimavaroja yksinkertaisesti jäänyt näihin asioihin. Se on toki huono juttu, koska kyllähän terveyden pitäisi olla etusijalla kenen tahansa elämässä. Minä en ole sitä kuitenkaan osannut hoitaa niin. Olin koko vuoden stressaantunut ja uupunut: asuntokaupoista, remontista, raskaudesta, arkiaskareista, yksinäisyydestä, anopista. En pitänyt riittävän hyvin huolta itsestäni. En halua näitä kiloja enkä tätä olotilaa, mutta ymmärrän, miksi ne ovat tulleet.
Olen ollut harmistunut siitä, millaiseksi syöminen on mennyt: sekalaiseksi ja liian nopeaksi. En muista suunnitella omia ruokailuja tarpeeksi tarkkaan ja sitten nälkäisenä syön mitä helposti löydän. Aluksi vauvan kanssa olikin ihan ymmärrettävää, että omat ruoat ja ruoka-ajat olivat mitä milloinkin. Nyt tilanne on kuitenkin tasoittunut. Luulen syöväni päivisin myös liian kevyesti. Tykkään sosekeitoista ym. mutta niiden lisäksi pitäisi varmasti syödä enemmän hyviä rasvoja, kuituja ja proteiineja. Olenkin lisännyt vähitellen esim. siementen ja pähkinöiden käyttöä, vauvan reaktiota kuulostellen.
Huono syöminen on oman tulkintani mukaan johtanut siihen, että minulla on illalla liian kova nälkä. Syön sitten ruokaakin ja iltapalaa, mutta sen lisäksi tekee mieli jäätelöä, suklaata, pullaa, mitä vaan. Osittain herkuttelu voi olla tunnesyömistäkin, että rentona omana hetkenä haluan nautiskella. Eikä se mitään haittaa, mutta määrät kertyy liian suuriksi kun pitkin päivääkin pitää noita herkkuhetkiä. Tapoihin jää myös yksinkertaisesti koukkuun.
No mitä sitten tehdä nyt tälle tilanteelle? Olen miettinyt jo pari kuukautta, että miten lähtisin tätä korjaamaan. On yritetty ostaa harvemmin herkkuja ja muistaa tehdä oikeaa ruokaa valmiiksi jääkaappiin. Alettu taas tehdä salaattejakin valmiiksi. Helposti on kuitenkin lipsuttu takaisin jatkuvaan ja liialliseen herkutteluun.
En osaa tätä itse.
Maanantaina aloitan Fitmama-nettivalmennuksen, josta toivon apua syömisten järkevöittämiseen ja sokeristen tapojen katkaisemiseen. Luulen, että siten saan takaisin sitä kadonnutta energiaa ja tekemisen iloa. Valmennus kestää kuusi viikkoa.
Joskus on tullut mieleen, että olenkohan minä sellainen nk. "ikuinen laihduttaja", joka tiedostamattaan päästää itsensä aina repsahtamaan, jotta saisi taas laihduttaa. Kuulostaa ihan hullulta, mutta uskon sellaisia olevan. Ylipainon väheneminen aikaansaa nimittäin niin mahtavan fiiliksen: voimakkaan olotilan ja onnistumisen huikean kokemuksen. Ei olisi ihme, jos hakeutuisi vahingossa havittelemaan sitä tunnetta uudestaan ja uudestaan.
Tällä kertaa minulla on kuitenkin erilainen olo tämän valmennuksen suhteen kuin ennen. Toki toivon painon vähän putoavan, mutta eniten toivoisin järkevyyttä tähän syömiseen. Tiedän nimittäin, että sopivasti syömällä raskauskilot lähtevät lopulta itsekseen. Ja jos eivät imetyksen jälkeen lähdekään, niin sitten voi puristaa niitä tiukemmin pois.
Koen tällä kertaa myös erityisen vahvasti, että teen tämän vain itseni vuoksi. Siksi että voisin paremmin ja siksi koska ansaitsen tämän hyvän. Tuntuu hyvältä osata kokea näin. Ehkä olen jotenkin levollisempi ja hyväksyvämpi kuin ennen, armollisempi itselleni. Innolla odotan maanantaita. Olen jo aloitellut vähitellen.
lauantai 21. tammikuuta 2017
Ukkonen 4kk
Satulinnun pikkuveli, Ukkonen, täytti hetki sitten 4 kk. Tässä hänen kuulumisia.
- On äidin ja isän mielestä maailman söpöin pikkuinen poika
- Myös mummujen ja pappojen rakas
- Hiukset tuuhentuneet syntymästä, takaraivossa kalju makaamisesta
- Nauraa räkättää kun kutitetaan ja hassutellaan
- Kutiaa kaulasta ja mahasta
- Tykkää seurasta ja viihtyy myös itsekseen lattialla tai sitterissä
- Viihtyy sylissä
- Hengitys tuoksuu ihanalle vauvalle <3
- Kääntyi mahalleen 18.1. eli hitusen yli nelikuisena
- Mahallaan nostaa päätään ja katselee eri puolille
- Selällään nostelee jalkojaan
- Innostuessaan sätkii villinä
- Rauhallinen ja välillä aika hiljainenkin kaveri, joka katselee ja kuuntelee ympäristöään
- Välillä touhottaa pehmolelujen kanssa sohvalla maaten
- Aamuisin herättää klo 7 koko perheen kiljumalla ja kiekumalla onnellisena kovaa ja korkealta <3
- Aamulla äiti saa leveän hymyn herätessään
- Juttelee mm. kiekumalla ja kujertamalla sekä sanomalla "ääää!" tai "höö"
- Syö pelkkää äidinmaitoa vielä toistaiseksi
- Kasvaa hyvin: 68cm ja 8185g (4 kk)
- Käyttää 74-80cm vaatteita
- Suosii oikeanpuoleista rintaa, mutta oppinut syömään nyt myös vasemmasta, varsinkin unisena
- Toisinaan ei malttaisi syödä vaan katselee mieluummin ympärilleen
- Söpö hampaaton vauvan suu <3
- Kakkaa muutaman päivän välein
- Reagoi välillä äidin syömiin ruokiin, esim. runsaaseen soijaan ja tuoreeseen pullaan.
- Äiti välttelee samoja ruokia kuin ennenkin, esim. linssejä, herneitä ja omenaa. Välillä syö niitä vähän jossain.
- Nukkuu parhaiten vaunuissa, mutta sängyssäkin ok
- Nukahtaa autossa varsinkin kovassa vauhdissa
- Yöt nukkuu oman sängyn puolella sivuvaunussa
- Uni on yleensä melko rauhallista
- Öisin herää 3-4 kertaa syömään, nukahtaa nopeasti uudestaan rinnalta pois kääntyen
- Yleensä kolmet päiväunet: 9-10, 13-15, 17.30-18. Ajat ja kestot vaihtelevat tietenkin päivän mukaan. Tissimaito jatkaa unta toisinaan tehokkaastikin.
- Herää klo 7 ja menee yöunille iltatoimien jälkeen noin klo 19.30/20.
- Harjoittelee toisinaan tutin syömistä. Useimmiten tutti tippuu heti.
- Ottaa leluja käsiinsä ja laittaa niitä suuhun
- Suuttuu monille leluille kun ei saa niitä suuhunsa haluamallaan tavalla
- Ihmettelee käsiään, katselee kun nyrkki aukeaa ja sulkeutuu <3
- Kiinnostunut isosiskosta ja tarkasti katselee kun sisko tulee lähelle juttelemaan. Hymyilee ja juttelee siskolle onnellisena. Tarraa hiuksiin, jos ehtii.
- Ihana ja älyttömän rakas pieni poika. <3
- On äidin ja isän mielestä maailman söpöin pikkuinen poika
- Myös mummujen ja pappojen rakas
- Hiukset tuuhentuneet syntymästä, takaraivossa kalju makaamisesta
- Nauraa räkättää kun kutitetaan ja hassutellaan
- Kutiaa kaulasta ja mahasta
- Tykkää seurasta ja viihtyy myös itsekseen lattialla tai sitterissä
- Viihtyy sylissä
- Hengitys tuoksuu ihanalle vauvalle <3
- Kääntyi mahalleen 18.1. eli hitusen yli nelikuisena
- Mahallaan nostaa päätään ja katselee eri puolille
- Selällään nostelee jalkojaan
- Innostuessaan sätkii villinä
- Rauhallinen ja välillä aika hiljainenkin kaveri, joka katselee ja kuuntelee ympäristöään
- Välillä touhottaa pehmolelujen kanssa sohvalla maaten
- Aamuisin herättää klo 7 koko perheen kiljumalla ja kiekumalla onnellisena kovaa ja korkealta <3
- Aamulla äiti saa leveän hymyn herätessään
- Juttelee mm. kiekumalla ja kujertamalla sekä sanomalla "ääää!" tai "höö"
- Syö pelkkää äidinmaitoa vielä toistaiseksi
- Kasvaa hyvin: 68cm ja 8185g (4 kk)
- Käyttää 74-80cm vaatteita
- Suosii oikeanpuoleista rintaa, mutta oppinut syömään nyt myös vasemmasta, varsinkin unisena
- Toisinaan ei malttaisi syödä vaan katselee mieluummin ympärilleen
- Söpö hampaaton vauvan suu <3
- Kakkaa muutaman päivän välein
- Reagoi välillä äidin syömiin ruokiin, esim. runsaaseen soijaan ja tuoreeseen pullaan.
- Äiti välttelee samoja ruokia kuin ennenkin, esim. linssejä, herneitä ja omenaa. Välillä syö niitä vähän jossain.
- Nukkuu parhaiten vaunuissa, mutta sängyssäkin ok
- Nukahtaa autossa varsinkin kovassa vauhdissa
- Yöt nukkuu oman sängyn puolella sivuvaunussa
- Uni on yleensä melko rauhallista
- Öisin herää 3-4 kertaa syömään, nukahtaa nopeasti uudestaan rinnalta pois kääntyen
- Yleensä kolmet päiväunet: 9-10, 13-15, 17.30-18. Ajat ja kestot vaihtelevat tietenkin päivän mukaan. Tissimaito jatkaa unta toisinaan tehokkaastikin.
- Herää klo 7 ja menee yöunille iltatoimien jälkeen noin klo 19.30/20.
- Harjoittelee toisinaan tutin syömistä. Useimmiten tutti tippuu heti.
- Ottaa leluja käsiinsä ja laittaa niitä suuhun
- Suuttuu monille leluille kun ei saa niitä suuhunsa haluamallaan tavalla
- Ihmettelee käsiään, katselee kun nyrkki aukeaa ja sulkeutuu <3
- Kiinnostunut isosiskosta ja tarkasti katselee kun sisko tulee lähelle juttelemaan. Hymyilee ja juttelee siskolle onnellisena. Tarraa hiuksiin, jos ehtii.
- Ihana ja älyttömän rakas pieni poika. <3
torstai 19. tammikuuta 2017
Leivotaan!
Saatiinpa aikaiseksi leipoa tänään! Koko aamu ja aamupäivä siinä meni, mutta oli kivaa! Tein samalla sekä pullat että sämpylät kun oli monitoimikone esillä. Paahtuneet kurpitsansiemenet on hurjan hyviä sämpylöiden päällä! Tyttö teki tietysti pupupullia. Laittoi niihin paljon sokeria. Poika katseli sitterissä ja nukkui ulkona. Minun pullat vähän lässähti uunissa, kun ei ollut aikaa kohottaa kunnolla. Mutta kyllä ne syötyä aina on tulleet..
keskiviikko 18. tammikuuta 2017
Minun pieni tyttöni
Sinne taas lähti pikkuinen, reppu selässä, mummun luokse päiväksi. Huoh. Olipa haikeaa.
Se reppu tän tunteen varmaan laukaisi. Tuli mieleen, että ennen lasten saamista en voinut kuvitellakaan tätä rakkauden ja suojelun määrää, jota lapsiaan kohtaan voi tuntea. Olen karhuemo. Esikoinen on minun pieni tyttöni. Varmaan aina. Minä olen varmaan se äiti, joka itkee lapsen mennessä kouluun ja kaikissa muissakin siirtymissä. Itkee haikeudesta ja luopumisesta, lapsen eri vaiheiden päättymisestä.
Hän on meille niin uskomattoman rakas lapsi. Niin on poikakin, aivan yhtä rakas ja ihana, mutta tänään on tyttöni vuoro olla tämän kirjoituksen keskiössä.
Mutta kyllä minä haikeuden lisäksi iloitsen joka hetki. Olen niin onnellinen meidän terveydestä ja siitä että saadaan olla yhdessä. Siitä että lapset oppivat uutta ja minä opin heistä. Elämä on jännittävää, kun lasten kasvaessa siitä tulee aina niin erilaista. Vauvan kanssa on aivan erilaista kuin pienen koululaisen. Pienen koululaisen kanssa erilaista kuin esiteinin. Ja sitten se murrosikä ja itsenäistyminen. Ja sen jälkeen kaikki elämän vaiheet. Se kun voi katsoa aikuisia lapsiaan ja huomata heidän pärjäävän omillaan.
Se äidinrakkaus. Se ei kuitenkaan koskaan katoa, luulen. Toivon, että minun aikuiset lapset voisivat tulla lapsuudenkotiin aina samalla rentoudella ja aitoudella kuin minäkin voin mennä omaani. Avoimina, rehellisinä, luottavaisina, omina persooninaan. Luottaen siihen, että heidät hyväksytään sellaisina kuin ovat ja että siellä heitä aina rakastetaan.
Se reppu tän tunteen varmaan laukaisi. Tuli mieleen, että ennen lasten saamista en voinut kuvitellakaan tätä rakkauden ja suojelun määrää, jota lapsiaan kohtaan voi tuntea. Olen karhuemo. Esikoinen on minun pieni tyttöni. Varmaan aina. Minä olen varmaan se äiti, joka itkee lapsen mennessä kouluun ja kaikissa muissakin siirtymissä. Itkee haikeudesta ja luopumisesta, lapsen eri vaiheiden päättymisestä.
Hän on meille niin uskomattoman rakas lapsi. Niin on poikakin, aivan yhtä rakas ja ihana, mutta tänään on tyttöni vuoro olla tämän kirjoituksen keskiössä.
Mutta kyllä minä haikeuden lisäksi iloitsen joka hetki. Olen niin onnellinen meidän terveydestä ja siitä että saadaan olla yhdessä. Siitä että lapset oppivat uutta ja minä opin heistä. Elämä on jännittävää, kun lasten kasvaessa siitä tulee aina niin erilaista. Vauvan kanssa on aivan erilaista kuin pienen koululaisen. Pienen koululaisen kanssa erilaista kuin esiteinin. Ja sitten se murrosikä ja itsenäistyminen. Ja sen jälkeen kaikki elämän vaiheet. Se kun voi katsoa aikuisia lapsiaan ja huomata heidän pärjäävän omillaan.
Se äidinrakkaus. Se ei kuitenkaan koskaan katoa, luulen. Toivon, että minun aikuiset lapset voisivat tulla lapsuudenkotiin aina samalla rentoudella ja aitoudella kuin minäkin voin mennä omaani. Avoimina, rehellisinä, luottavaisina, omina persooninaan. Luottaen siihen, että heidät hyväksytään sellaisina kuin ovat ja että siellä heitä aina rakastetaan.
perjantai 13. tammikuuta 2017
Rakas pieni kerholainen
Sinne se jäi, kerhon pihalle leikkimään kerhotätien kanssa, minun pieni vauva. Nyyh. :)
Heti lähdettyä mulle tuli kaihertava olo, että jätinkö hänet sinne liian nopeasti. Olisiko pitänyt vielä sanoa heippoja enemmän. On puhuttu kyllä kerhosta koko viikon. Ja eilen käytiin samassa kerhopaikassa koko aamupäivä avoimen päiväkodin touhuja kokemassa. Ja aamulla kerroin Satulinnulle useamman kerran, että "äiti tulee sitten hakemaan, kun olet syönyt ja leikkinyt kerhossa". Ja että "äiti menee sillä aikaa kotiin siivoamaan kun sinä olet siellä kerhossa leikkimässä, askartelemassa ja laulamassa, ja sitten äiti tulee hakemaan sinut". Heh, omaa epävarmuuttahan sitä vain siinä lapselle tolkuttaa.
Kyllä se pärjää. Mutta tältä se siis tuntuu, kun meidänkin päiväkodin asiakkaat jättävät lapsensa hoitoon ensimmäistä kertaa. Minun tunteita varmasti vielä helpottaa se, että olen itse alalla. Tiedän, millaista toiminta on. Pääsen myös hakemaan lapsen milloin tahansa, jos tarve niin vaatii. Ja kerho kestää vain muutaman tunnin. Ja hoitajat vaikuttivat tosi kivoilta ja lempeiltä. Ja meidän tyttö on sentään ollut paljon mummulla hoidossa.
Mutta voi miten nuo 2-3-vuotiaat näyttivätkin niin pieniltä siellä pihalla, pikkuhaalareissaan. Vaahtosammuttimia. Ne on niin pieniä vielä. Itse näkee vain sen huiman kehityksen ja eron entiseen. Pikkuinen tyttö.
Vauva nukahti vaunuihin kerhon pihalla, vaikka heräsi yöuniltaankin vasta juuri ennen lähtöä. Antaa nukkua. Jaksaa sitten hereillä siihen asti kun on aika hakea tyttö kotiin. Minä juon nyt teen ja alan järjestellä noita kirppistavaroita, jotka vyöryvät eteisessä kaikkien niiden päälle, jotka uskaltautuvat ulko-ovesta sisään. Kirppistouhu on mennyt hyvin! Mies on ahkerasti vienyt tavaraa sinne ja minä olen jopa sitäkin ahkerammin hinnoitellut kaikenmaailman vanhoja vaatteita. Miksi ihmeessä olen säilyttänyt ne kaikki? Järki hoi.
Heti lähdettyä mulle tuli kaihertava olo, että jätinkö hänet sinne liian nopeasti. Olisiko pitänyt vielä sanoa heippoja enemmän. On puhuttu kyllä kerhosta koko viikon. Ja eilen käytiin samassa kerhopaikassa koko aamupäivä avoimen päiväkodin touhuja kokemassa. Ja aamulla kerroin Satulinnulle useamman kerran, että "äiti tulee sitten hakemaan, kun olet syönyt ja leikkinyt kerhossa". Ja että "äiti menee sillä aikaa kotiin siivoamaan kun sinä olet siellä kerhossa leikkimässä, askartelemassa ja laulamassa, ja sitten äiti tulee hakemaan sinut". Heh, omaa epävarmuuttahan sitä vain siinä lapselle tolkuttaa.
Kyllä se pärjää. Mutta tältä se siis tuntuu, kun meidänkin päiväkodin asiakkaat jättävät lapsensa hoitoon ensimmäistä kertaa. Minun tunteita varmasti vielä helpottaa se, että olen itse alalla. Tiedän, millaista toiminta on. Pääsen myös hakemaan lapsen milloin tahansa, jos tarve niin vaatii. Ja kerho kestää vain muutaman tunnin. Ja hoitajat vaikuttivat tosi kivoilta ja lempeiltä. Ja meidän tyttö on sentään ollut paljon mummulla hoidossa.
Mutta voi miten nuo 2-3-vuotiaat näyttivätkin niin pieniltä siellä pihalla, pikkuhaalareissaan. Vaahtosammuttimia. Ne on niin pieniä vielä. Itse näkee vain sen huiman kehityksen ja eron entiseen. Pikkuinen tyttö.
Vauva nukahti vaunuihin kerhon pihalla, vaikka heräsi yöuniltaankin vasta juuri ennen lähtöä. Antaa nukkua. Jaksaa sitten hereillä siihen asti kun on aika hakea tyttö kotiin. Minä juon nyt teen ja alan järjestellä noita kirppistavaroita, jotka vyöryvät eteisessä kaikkien niiden päälle, jotka uskaltautuvat ulko-ovesta sisään. Kirppistouhu on mennyt hyvin! Mies on ahkerasti vienyt tavaraa sinne ja minä olen jopa sitäkin ahkerammin hinnoitellut kaikenmaailman vanhoja vaatteita. Miksi ihmeessä olen säilyttänyt ne kaikki? Järki hoi.
perjantai 6. tammikuuta 2017
Konmaria, kerhoa ja muita tekemisiä
Nyt on tuntunut tärkeämmältä tehdä muita juttuja tänne kirjoittamisen sijaan. Nopeasti kuitenkin kirjoitan kuulumiset.
Olen lukenut Marie Kondón kirjan Konmari- siivouksen elämänmullistava taika. Luin sen kahdessa illassa ja aloin heti järjestää kotia mieleisekseni. Kirja ei ollut mitenkään erityisen ihmeellinen, mutta menetelmä itsessään tuntuu oikein toimivalta. Hassua miten minäkin olen niin monia kertoja vienyt kirppikselle isoja määriä rompetta ja silti olen saanut taas tyhjättyä kotia turhista tavaroista, nyt tämän menetelmän avulla. Luulen, että tämän jälkeen minun ei tarvitse tehdä enää mitään suurta puhdistusta tänne kotiin, koska tällä menetelmällä todellakin jäljelle jäävät vain ne rakkaimmat ja tärkeimmät tavarat, jotka tuottavat oikeasti iloa. Olen jokseenkin hurahtanut nyt tähän. Tässä hyödynnetään enemmän intuitiota ja tunnetta kuin yleensä siivoamisessa.
Olen siis siivonnut. Olen laittanut yli puolet vaatteistani pusseihin ja käynyt muitakin tavarakategorioita läpi. Suurimman osan laittanut kirppispusseihin ja huonot heittänyt roskiin. Siskon tytölle aion tarjota joitain tarpeettomia koruja, samoin nuorelle serkkutytölle lähetän muutaman, joista uskoisin hänen ehkä pitävän. Laitoin pois yli puolet koruistani, koska en käytä niitä. Kirjassa esitellään tarkemmin, miten ja miksi mistäkin tavaroista voi luopua. Siellä on myös hyviä vinkkejä tavaroiden säilytykseen.
Olen järjestänyt jäljelle jäävät tavarat käytännöllisesti ja mahdollisimman monet ottanut aktiivisempaan käyttöön. Oivallukseni on, että nyt iloitsen aiempaa enemmän näistä harvoista tavaroista, joita minulla on. Siivoaminen on ollut helppoa ja vaivatonta. Olen laittanut pois mm. lahjaksi saatuja esineitä ja vaatteita joista en pidä, uusia vaatteita joita olen ostanut ostohuumassa mutta joita en ole käyttänytkään jostain syystä, muistoesineitä, sekalaisia pikkutavaroita, kirjoja. Homma on edelleen kesken. Keittiötavarat ovat vielä järjestämättä ja paljon muutakin.
Sitten muita juttuja. Iltaisin lasten mentyä nukkumaan on miehen kanssa istuttu alakerran sohvalla ja juteltu. Telkkaria en ole katsonut yhtään. Instagramissa pyörähtänyt välillä.
Päivisin on keskitytty lapsiin ja heidän leikkeihinsä. On ollut kiva rakentaa junarataa ja Lego-juttuja, uittaa eläimiä ja maalata esikoisen kanssa. Kutitella vauvaa kaulalta ja saada hänet nauramaan ihanaa räkätysnaurua. Mies on ollut tämän viikon töissä, mutta päivät on olleet vielä aika erityisiä kun hänellä on ollut iltavuoroja ja mummukin on tässä autellut.
Ensi viikolla Satulintu-esikoinen aloittaa kerhon. Kerhoa on yhtenä aamupäivänä viikossa. Meinasin jo perua koko jutun, kun alkoi tuntua että tuleeko muutoksia liikaa tähän pikkuveljen syntymän ja muuton perään, mutta ehkäpä kerho on kuitenkin hänelle hyväksi. Siellä ulkoillaan ja leikitään eikä se kestä kuin muutaman tunnin kerrallaan. On ihan kiva, jos esikoinen oppisi siellä vähän omatoimisuutta ja kaveritaitoja. Sivutuotteena minä saan yhden aamupäivän vapaaksi vauvan kanssa olemiseen, ts. kahvilla käymiseen, ruokakauppa-asioihin tai lenkkeilyyn. Sekin on toki mukava ajatus, mutta ei pääasia. Tyttö vaikuttaa ihan innokkaalta pikku kerholaiselta. Toki aluksi varmasti jännittää, mutta voin jäädä sinne ensin odottelemaan toiseen huoneeseen ja tulla vähän aiemmin hakemaan. Uskon, että se menee ihan hyvin. Kerho on lähellä meitä, joten sinne on aika helppo viedä ja hakea.
Minulla oli tänään syntymäpäivä. Mies unohtaa yleensä aina onnitella. Sanoin iltapäivällä hänelle ja häntä nolotti. Yritin vihjata aamulla pyytämällä lapselta onnittelulaulua ym. mutta mies ei hoksannut sittenkään. Ei se mitään. Aamulla kyllä harmitti. Olen ehkä vähän vanhanaikainen. Minulle kelpaisi oikein hyvin onnentoivotus ensimmäisenä aamulla sekä kukkakimppu. En tarvitsisi mitään muuta, jos saisin onnitteluhalauksen heti aamusta. Iltapäiväksi mies toi minulle konditoriasta kakkupalan, kun pyysin. Hän ei tajunnut vielä silloinkaan, että miksi pyysin kakkua, vaikka oltiin juuri puhuttu herkuttelun vähentämisestä. Teki mieli juhlistaa synttäriä. Söin kakkupalan suoraan pahvilaatikosta, oli herkkua nam. :)
Illalla laitettiin kirppistavaroita. Siivouksen seurauksena ylimääräistä tavaraa on nyt pusseissa ja laatikoissa läjäpäin. Ne viedään huomenna kirppikselle. Saatiin pöytä yllättävän nopeasti, ts. heti. Mukavaa. Hinnoittelin mahdollisimman halvoiksi.
Sain tänään muuten pitkästä aikaa omat päikkärit. Luksusta. Nukuin puolisen tuntia ja sitten sain pötkötellä vielä rauhassa toisen samanlaisen lasten nukkuessa. Katselin kattopaneeleita ja nautin rauhasta. Se hetki tuntui syntymäpäivälahjalta. Mietiskelin ja suunnittelin kivoja juttuja. Mietin myös, miksi jotkut asiat hiertää ja miten siivoushomma jatkuu.
Nyt kello on liian paljon. Ilta meni nopeasti kirppiskamoja laitellen ja siivouskaappia siivoten. Tää siivousjuttu tekee mut tosi onnelliseksi.
Viikonloppuna täytyisi luopua joulukuusesta. Jotenkin en malttaisi. En ole vielä yhtään kyllästynyt siihen. Se on nätti. Huomenna miehellä on vapaapäivä. Lupasin, että saa mennä pelaamaan pikku-ukoilla illalla. Lauantaina minä pääsen kaupungille ostoksille (muutama pikkujuttu pitää ostaa kotiin) ja minun vanhemmatkin tulevat kylään. Aion leipoa pitkästä aikaa sipulipiirakkaa sekä aurajuustolla täytettyjä sarvia, joita ystävä teki meille kerran. Vähän kuin synttärikahvittelut sitten. Oi mieleen tuli ystävän tekemät rotinakukkoset. Ai kun niitä saisi pakkaseen. :P
Olen lukenut Marie Kondón kirjan Konmari- siivouksen elämänmullistava taika. Luin sen kahdessa illassa ja aloin heti järjestää kotia mieleisekseni. Kirja ei ollut mitenkään erityisen ihmeellinen, mutta menetelmä itsessään tuntuu oikein toimivalta. Hassua miten minäkin olen niin monia kertoja vienyt kirppikselle isoja määriä rompetta ja silti olen saanut taas tyhjättyä kotia turhista tavaroista, nyt tämän menetelmän avulla. Luulen, että tämän jälkeen minun ei tarvitse tehdä enää mitään suurta puhdistusta tänne kotiin, koska tällä menetelmällä todellakin jäljelle jäävät vain ne rakkaimmat ja tärkeimmät tavarat, jotka tuottavat oikeasti iloa. Olen jokseenkin hurahtanut nyt tähän. Tässä hyödynnetään enemmän intuitiota ja tunnetta kuin yleensä siivoamisessa.
Olen siis siivonnut. Olen laittanut yli puolet vaatteistani pusseihin ja käynyt muitakin tavarakategorioita läpi. Suurimman osan laittanut kirppispusseihin ja huonot heittänyt roskiin. Siskon tytölle aion tarjota joitain tarpeettomia koruja, samoin nuorelle serkkutytölle lähetän muutaman, joista uskoisin hänen ehkä pitävän. Laitoin pois yli puolet koruistani, koska en käytä niitä. Kirjassa esitellään tarkemmin, miten ja miksi mistäkin tavaroista voi luopua. Siellä on myös hyviä vinkkejä tavaroiden säilytykseen.
Olen järjestänyt jäljelle jäävät tavarat käytännöllisesti ja mahdollisimman monet ottanut aktiivisempaan käyttöön. Oivallukseni on, että nyt iloitsen aiempaa enemmän näistä harvoista tavaroista, joita minulla on. Siivoaminen on ollut helppoa ja vaivatonta. Olen laittanut pois mm. lahjaksi saatuja esineitä ja vaatteita joista en pidä, uusia vaatteita joita olen ostanut ostohuumassa mutta joita en ole käyttänytkään jostain syystä, muistoesineitä, sekalaisia pikkutavaroita, kirjoja. Homma on edelleen kesken. Keittiötavarat ovat vielä järjestämättä ja paljon muutakin.
Sitten muita juttuja. Iltaisin lasten mentyä nukkumaan on miehen kanssa istuttu alakerran sohvalla ja juteltu. Telkkaria en ole katsonut yhtään. Instagramissa pyörähtänyt välillä.
Päivisin on keskitytty lapsiin ja heidän leikkeihinsä. On ollut kiva rakentaa junarataa ja Lego-juttuja, uittaa eläimiä ja maalata esikoisen kanssa. Kutitella vauvaa kaulalta ja saada hänet nauramaan ihanaa räkätysnaurua. Mies on ollut tämän viikon töissä, mutta päivät on olleet vielä aika erityisiä kun hänellä on ollut iltavuoroja ja mummukin on tässä autellut.
Ensi viikolla Satulintu-esikoinen aloittaa kerhon. Kerhoa on yhtenä aamupäivänä viikossa. Meinasin jo perua koko jutun, kun alkoi tuntua että tuleeko muutoksia liikaa tähän pikkuveljen syntymän ja muuton perään, mutta ehkäpä kerho on kuitenkin hänelle hyväksi. Siellä ulkoillaan ja leikitään eikä se kestä kuin muutaman tunnin kerrallaan. On ihan kiva, jos esikoinen oppisi siellä vähän omatoimisuutta ja kaveritaitoja. Sivutuotteena minä saan yhden aamupäivän vapaaksi vauvan kanssa olemiseen, ts. kahvilla käymiseen, ruokakauppa-asioihin tai lenkkeilyyn. Sekin on toki mukava ajatus, mutta ei pääasia. Tyttö vaikuttaa ihan innokkaalta pikku kerholaiselta. Toki aluksi varmasti jännittää, mutta voin jäädä sinne ensin odottelemaan toiseen huoneeseen ja tulla vähän aiemmin hakemaan. Uskon, että se menee ihan hyvin. Kerho on lähellä meitä, joten sinne on aika helppo viedä ja hakea.
Minulla oli tänään syntymäpäivä. Mies unohtaa yleensä aina onnitella. Sanoin iltapäivällä hänelle ja häntä nolotti. Yritin vihjata aamulla pyytämällä lapselta onnittelulaulua ym. mutta mies ei hoksannut sittenkään. Ei se mitään. Aamulla kyllä harmitti. Olen ehkä vähän vanhanaikainen. Minulle kelpaisi oikein hyvin onnentoivotus ensimmäisenä aamulla sekä kukkakimppu. En tarvitsisi mitään muuta, jos saisin onnitteluhalauksen heti aamusta. Iltapäiväksi mies toi minulle konditoriasta kakkupalan, kun pyysin. Hän ei tajunnut vielä silloinkaan, että miksi pyysin kakkua, vaikka oltiin juuri puhuttu herkuttelun vähentämisestä. Teki mieli juhlistaa synttäriä. Söin kakkupalan suoraan pahvilaatikosta, oli herkkua nam. :)
Illalla laitettiin kirppistavaroita. Siivouksen seurauksena ylimääräistä tavaraa on nyt pusseissa ja laatikoissa läjäpäin. Ne viedään huomenna kirppikselle. Saatiin pöytä yllättävän nopeasti, ts. heti. Mukavaa. Hinnoittelin mahdollisimman halvoiksi.
Sain tänään muuten pitkästä aikaa omat päikkärit. Luksusta. Nukuin puolisen tuntia ja sitten sain pötkötellä vielä rauhassa toisen samanlaisen lasten nukkuessa. Katselin kattopaneeleita ja nautin rauhasta. Se hetki tuntui syntymäpäivälahjalta. Mietiskelin ja suunnittelin kivoja juttuja. Mietin myös, miksi jotkut asiat hiertää ja miten siivoushomma jatkuu.
Nyt kello on liian paljon. Ilta meni nopeasti kirppiskamoja laitellen ja siivouskaappia siivoten. Tää siivousjuttu tekee mut tosi onnelliseksi.
Viikonloppuna täytyisi luopua joulukuusesta. Jotenkin en malttaisi. En ole vielä yhtään kyllästynyt siihen. Se on nätti. Huomenna miehellä on vapaapäivä. Lupasin, että saa mennä pelaamaan pikku-ukoilla illalla. Lauantaina minä pääsen kaupungille ostoksille (muutama pikkujuttu pitää ostaa kotiin) ja minun vanhemmatkin tulevat kylään. Aion leipoa pitkästä aikaa sipulipiirakkaa sekä aurajuustolla täytettyjä sarvia, joita ystävä teki meille kerran. Vähän kuin synttärikahvittelut sitten. Oi mieleen tuli ystävän tekemät rotinakukkoset. Ai kun niitä saisi pakkaseen. :P
Muistoja maailmalta
Löysin siivotessa muutaman paperin, johon olin kirjoittanut muistiinpanoja Yhdysvaltojen matkalta. Matka tapahtui loppukesällä 2009 ja kesti kuukauden. Omatoimiseikkailu. Kirjaan ne asiat nyt tähän, jotta voin hävittää sotkuiset paperit.
"Matkan saldo:
- monta tuhatta kilometriä
- neljä lentoa
- viisi isoa kaupunkia (NY, LA, SF, LVG, MIA)
- rakkoja jaloissa
- kärventynyt iho
- monta hyvin nukuttua yötä hostelleissa
- muutamia raivostuttavia huonetovereita
- keventynyt rahapussi
- kasvanut rinkan paino (en ymmärrä miten on mahdollista)
- neljä treffipyyntöä
- hienoja maisemia, kaunista merta
- muutamia suomalaisia New Yorkissa, Kaliforniassa ei yhtään
- ohjattuja turistiretkiä
- kymmeniä kävelykilometrejä
- omatoimista tutkailua
- satoja valokuvia
- hukattu pyyhe
- muutama koti-ikävän hetki
- nolla vatsatautipäivää
- uusi paitoja vähintään seitsemän
- uusia housuja yhdet
- uusia kenkiä kahdet
- uusia käsilaukkuja kaksi
- Starbucks'n cappuccinoja vähintään 10
- jätskiä"
"Grand Canyon
- matkalla oli pienempi kaupunki, jonka asukkaista tehdään taustatutkimus, ennen kuin heidät hyväksytään sinne asumaan" (en muista miksi)
- bussissa suoritettiin turvatarkastus ennen Hooverin padon lähelle ajamista, noin tunti Vegasista
- näin paikan, jossa Forest Gump kääntyi takaisin kotiin :D
- Grand Canyon on korkealla, joten korvat meni lukkoon sinne päin ajettaessa. Korkeuseroa ei kuitenkaan huomannut mitenkään ympäristöstä, tasaista oli.
- paperisessa retkilounaspussissa oli kaksi kasvisleipää, pieni sipsipussi ja keksejä
- Jokseenkin säälittävä Flinstones-huvipuisto keskellä ei mitään. Ei puita, ei mitään. Asuntovaunut parkissa. Täällä on niin kuivaa!
- Grand Canyon oli upea. Tosi lämmin oli, aurinko paistoi. Kävelin Visitor Centeriltä Villageen, meni noin 1,5 tuntia. Matkat ei oo sinänsä liian pitkiä ja bussillakin olis tuon matkan päässyt, mut halusin kävellä, kun kerta täällä ollaan. Kuvia. Kuvia. Kuvia. Kameran muisti alkaa olla täysi, täytyy poistella tänään turhia. Ostin 500 palan Grand Canyon-palapelin ja intiaanimusalevyn. Aikaa oli kävellä ja hengailla täällä kolme tuntia. Grand Canyon-retki meni mainiosti. Yhteensä kolme Las Vegas-aiheista leffaa matkalla.
- Illalla en jaksanut lähteä ulos Vegasissa, vaikka olis ollut ainutkertainen tilaisuus. Aamulla kävelin vielä. Kuumuus jotain ihan uskomatonta, varjossa +35-40, ehkä ylikin.
Aivot sulaa. Mahtava kaupunki, joskus uudestaan. Pitäis olla enemmän aikaa, jotta vois tutustua kaikkiin kasinoihin ym.
- Kuuntelen Gunnareiden Sweet Child of Mine -biisiä ja fiilistelen. Äsken stopattiin ja kävin haukkaamassa juustopitsapalan, nam! Suolaista ja makeaa. Jos ei haluu aamulla mennä aamupalalle mihinkään ruokapaikkaan, niin kaupoista löytyy lähinnä muffinsseja ja sipsejä. Ei ihme, jos nää ihmiset on täällä paksuja.
- Ah. Hanoi Rocks ja Gunnarit on niin hyviä. En oo kauheesti vielä kuunnellukaan musaa täällä. Seuraava pysäkki Los Angeles, Hollywood. Luvassa pyykinpesua, korttien kirjoittamista ja ehkä Madame Tussauds's, jos ehdin. Niin ja blogia.
- Rekisterikilvissä lukee mitä vain voi kuvitella, esim. <3MOMMY, ym.
-"mutta koskaan sä et saa, antaa minkään masentaa..." Egotrippi
- Yhden kadun nimi oli joku Zzizx tms.
- Vieroitusoireita tärkeistä ihmisistä, kirjaston kahvilasta, tee- ja hapankorppuhetkistä, pianonsoitosta, saunasta, raikkaasta ilmasta (Vegasin jälkeen), illanvietoista, prinsessaleikeistä ja maailmanparannuskeskusteluista.
- Täällä tuntuu, että kun näkee joka päivä kaikkea uskomatonta, että päivät on pitkiä. Voi olla, ettei ihmisiä näe Suomessa muutenkaan, mutta täällä aika tuntuu pitkältä. Toisaalta aika menee myös nopeasti."
"-Autoissa ei ole pakko olla etukilpeä
- Katsottiin mm. Stallonen punertava talo ja Madonnan koti
- Coral Gables (Florida) ja hienot talot uima-altaan puhdistajapoikineen
- Ihana Fresh Market - aamupalaa
- Biltmore Hotel: aikoinaan kuuluisuuksien ja rikkaiden hotelli. Sanotaan, että siellä kummittelee.
- 1 000 000 alligaattoria vesistössä
- Pytoneita myös, koska ihmiset heittävät ne Everglades'iin kun ne kasvavat liian isoiksi
- Miamin siluetti hieno, kun korkeat pilvenpiirtäjät erillään toisistaan. Palmuja, hiekkarantoja, hienoja luonnon värejä.
- Joulukuuhun asti sateinen hurrikaanikausi
- Alligator Park in Everglades: Ajelu suolla, jihaa! Vähän kuin olis ajellu heinäpellossa. Alligaattorit tuli ihan lähelle venettä. Oppaan ekat sanat olivat, että "pystyvät hyppäämään veneeseen". :D Kilpikonnia, lintuja. Esityksessä juontaja kertoi haisunäädästä sellainen sylissään ja sit lensi yleisön päälle nestettä, yöks! Naurua. Kesti hetken tajuta, että se oli oikeesti vettä. Pieni piikkisika oli aivan huippusöpö. Pidin pientä Larry-nimistä alligaattoria sylissä. Se oli pehmeä. Pystyy puremaan jo sormen poikki."
Kirjoitin siis tuolloin reissublogia, mutta päivän mittaan tietysti kirjailin juttuja ylös myös muistikirjaan. Nämä jutut ei ole siis päätyneet minnekään vielä ennen tätä. Joka puolella oli niin paljon ihmeteltävää ja ihasteltavaa, että asiat olisi unohtuneet ilman kirjaamista. Eikä ollut ketään kenen kanssa muistella matkaa. Heh tuli hyvä mieli kun kirjoitin näitä.
Nyt hyvää yötä.
"Matkan saldo:
- monta tuhatta kilometriä
- neljä lentoa
- viisi isoa kaupunkia (NY, LA, SF, LVG, MIA)
- rakkoja jaloissa
- kärventynyt iho
- monta hyvin nukuttua yötä hostelleissa
- muutamia raivostuttavia huonetovereita
- keventynyt rahapussi
- kasvanut rinkan paino (en ymmärrä miten on mahdollista)
- neljä treffipyyntöä
- hienoja maisemia, kaunista merta
- muutamia suomalaisia New Yorkissa, Kaliforniassa ei yhtään
- ohjattuja turistiretkiä
- kymmeniä kävelykilometrejä
- omatoimista tutkailua
- satoja valokuvia
- hukattu pyyhe
- muutama koti-ikävän hetki
- nolla vatsatautipäivää
- uusi paitoja vähintään seitsemän
- uusia housuja yhdet
- uusia kenkiä kahdet
- uusia käsilaukkuja kaksi
- Starbucks'n cappuccinoja vähintään 10
- jätskiä"
"Grand Canyon
- matkalla oli pienempi kaupunki, jonka asukkaista tehdään taustatutkimus, ennen kuin heidät hyväksytään sinne asumaan" (en muista miksi)
- bussissa suoritettiin turvatarkastus ennen Hooverin padon lähelle ajamista, noin tunti Vegasista
- näin paikan, jossa Forest Gump kääntyi takaisin kotiin :D
- Grand Canyon on korkealla, joten korvat meni lukkoon sinne päin ajettaessa. Korkeuseroa ei kuitenkaan huomannut mitenkään ympäristöstä, tasaista oli.
- paperisessa retkilounaspussissa oli kaksi kasvisleipää, pieni sipsipussi ja keksejä
- Jokseenkin säälittävä Flinstones-huvipuisto keskellä ei mitään. Ei puita, ei mitään. Asuntovaunut parkissa. Täällä on niin kuivaa!
- Grand Canyon oli upea. Tosi lämmin oli, aurinko paistoi. Kävelin Visitor Centeriltä Villageen, meni noin 1,5 tuntia. Matkat ei oo sinänsä liian pitkiä ja bussillakin olis tuon matkan päässyt, mut halusin kävellä, kun kerta täällä ollaan. Kuvia. Kuvia. Kuvia. Kameran muisti alkaa olla täysi, täytyy poistella tänään turhia. Ostin 500 palan Grand Canyon-palapelin ja intiaanimusalevyn. Aikaa oli kävellä ja hengailla täällä kolme tuntia. Grand Canyon-retki meni mainiosti. Yhteensä kolme Las Vegas-aiheista leffaa matkalla.
- Illalla en jaksanut lähteä ulos Vegasissa, vaikka olis ollut ainutkertainen tilaisuus. Aamulla kävelin vielä. Kuumuus jotain ihan uskomatonta, varjossa +35-40, ehkä ylikin.
Aivot sulaa. Mahtava kaupunki, joskus uudestaan. Pitäis olla enemmän aikaa, jotta vois tutustua kaikkiin kasinoihin ym.
- Kuuntelen Gunnareiden Sweet Child of Mine -biisiä ja fiilistelen. Äsken stopattiin ja kävin haukkaamassa juustopitsapalan, nam! Suolaista ja makeaa. Jos ei haluu aamulla mennä aamupalalle mihinkään ruokapaikkaan, niin kaupoista löytyy lähinnä muffinsseja ja sipsejä. Ei ihme, jos nää ihmiset on täällä paksuja.
- Ah. Hanoi Rocks ja Gunnarit on niin hyviä. En oo kauheesti vielä kuunnellukaan musaa täällä. Seuraava pysäkki Los Angeles, Hollywood. Luvassa pyykinpesua, korttien kirjoittamista ja ehkä Madame Tussauds's, jos ehdin. Niin ja blogia.
- Rekisterikilvissä lukee mitä vain voi kuvitella, esim. <3MOMMY, ym.
-"mutta koskaan sä et saa, antaa minkään masentaa..." Egotrippi
- Yhden kadun nimi oli joku Zzizx tms.
- Vieroitusoireita tärkeistä ihmisistä, kirjaston kahvilasta, tee- ja hapankorppuhetkistä, pianonsoitosta, saunasta, raikkaasta ilmasta (Vegasin jälkeen), illanvietoista, prinsessaleikeistä ja maailmanparannuskeskusteluista.
- Täällä tuntuu, että kun näkee joka päivä kaikkea uskomatonta, että päivät on pitkiä. Voi olla, ettei ihmisiä näe Suomessa muutenkaan, mutta täällä aika tuntuu pitkältä. Toisaalta aika menee myös nopeasti."
"-Autoissa ei ole pakko olla etukilpeä
- Katsottiin mm. Stallonen punertava talo ja Madonnan koti
- Coral Gables (Florida) ja hienot talot uima-altaan puhdistajapoikineen
- Ihana Fresh Market - aamupalaa
- Biltmore Hotel: aikoinaan kuuluisuuksien ja rikkaiden hotelli. Sanotaan, että siellä kummittelee.
- 1 000 000 alligaattoria vesistössä
- Pytoneita myös, koska ihmiset heittävät ne Everglades'iin kun ne kasvavat liian isoiksi
- Miamin siluetti hieno, kun korkeat pilvenpiirtäjät erillään toisistaan. Palmuja, hiekkarantoja, hienoja luonnon värejä.
- Joulukuuhun asti sateinen hurrikaanikausi
- Alligator Park in Everglades: Ajelu suolla, jihaa! Vähän kuin olis ajellu heinäpellossa. Alligaattorit tuli ihan lähelle venettä. Oppaan ekat sanat olivat, että "pystyvät hyppäämään veneeseen". :D Kilpikonnia, lintuja. Esityksessä juontaja kertoi haisunäädästä sellainen sylissään ja sit lensi yleisön päälle nestettä, yöks! Naurua. Kesti hetken tajuta, että se oli oikeesti vettä. Pieni piikkisika oli aivan huippusöpö. Pidin pientä Larry-nimistä alligaattoria sylissä. Se oli pehmeä. Pystyy puremaan jo sormen poikki."
Kirjoitin siis tuolloin reissublogia, mutta päivän mittaan tietysti kirjailin juttuja ylös myös muistikirjaan. Nämä jutut ei ole siis päätyneet minnekään vielä ennen tätä. Joka puolella oli niin paljon ihmeteltävää ja ihasteltavaa, että asiat olisi unohtuneet ilman kirjaamista. Eikä ollut ketään kenen kanssa muistella matkaa. Heh tuli hyvä mieli kun kirjoitin näitä.
Nyt hyvää yötä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)