Kirjoitin toiseen blogiini postauksen minun elämäntapamuutoksen kuulumisista. Kirjoitin samaan tekstiin vähän myös kotiäidin stressistä ja kiireestä, sellaisesta paineesta, että pitäisi tarjota lapselle kaikenlaisia virikkeitä ja tekemisiä. Käykääpäs sieltä lukemassa, jos kiinnostaa. Otsikolla Suunta muuttuu vähitellen, http://uusisamaaiti.blogspot.fi/.
Olen miettinyt, että ehkä oma varhaiskasvatuksen koulutuksenikin vaikuttaa niihin paineisiin, joita itseäni kohtaan luon. Tieto tavallaan lisää tuskaa. Jos olisin vähän tietämättömämpi esim. lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä, en ehkä analysoisi itseäni kasvattajana niin paljon. Suutarin lapsilla ei aina ole kenkiä, mutta ainakin tämä suutari yrittää kauheasti tehdä lapselleen hyvät kengät. Ehkä vähän liikaakin yrittää.
keskiviikko 11. marraskuuta 2015
sunnuntai 8. marraskuuta 2015
Vauvoista ja raskautumisesta
Kirjoitin jo alkuviikolla tänne luonnoksen, jota en kuitenkaan saanut viimeisteltyä ja niin se jäi julkaisematta. Kirjoitin mm. siitä, kuinka viime viikonloppu meni hurjan nopeasti lauantain renkaidenvaihtoreissulla sekä sunnuntaina kotona levätessä. Minun vanhemmat piipahtivat kahvilla ja käytiin isosti ruokakaupassa.
On otettu nyt uusi käytäntö ruokaostosten suhteen ja se tuntuu kivalta. Käydään kerran viikossa isossa ruokakaupassa piiiiitkän ostoslistan kanssa. Silloin suunnitellaan 3-4 seuraavaa mahdollista ruokaa ja ostetaan niiden tekemiseksi tarvittavat ainekset. Viikolla ruoanlaitto sujuu sitten helpommin, kun voi tehdä kotona olevista aineista ruokaa sen mukaan, mitä tekee juuri silloin mieli. Neljännen tai viidennen päivän jälkeen yleensä täytyy hakea lisää maitoa, leipää, rahkaa, hedelmää tai muuta pientä. Samalla on helppo miettiä loppuviikon ruoat. Tämä tuntuu suurelta edistykseltä siihen verrattuna, että aiemmin jouduin ramppaamaan kaupassa lähes päivittäin hakemassa mitä milloinkin. Luulen, että pitkällä ajanjaksolla tämä myös säästää rahaa. Ainakin se säästää energiaa ja aikaa.
Alkuviikolla hyvä ystävä kävi yllättäen kylässä keskellä päivää ja oli huippuihanaa. Täytyy myöntää, että korkattiin myös joulutorttukausi, kun minun on tehnyt mieli niitä siitä asti kun luumumarmeladit tulivat kauppojen sesonkihyllyihin. Ja maistuihan ne älyttömän hyviltä glögin kanssa. Ulkona paistoi aurinko ja oli 10 astetta plussaa, mutta mitäs tuosta.
Yhtenä päivänä käytiin myös leikkimässä paikallisessa sisäleikkipaikassa. Erityisesti Lego-ukot, ponit ja autot kiinnostivat tyttöä. Oli mukava jutella puolitutun äidin kanssa, vaikka muuten on ollut viime viikkoina vähän epäsosiaalinen olo leikkipuistoissa ym. Minulla oli eräänä iltana taas omat pt-treenit, joista olen kirjoittanut toisen blogin puolelle. Kyläiltiin myös kaverin ja hänen lapsensa luona, mikä oli oikein mukavaa.
Oikeastaan halusin nyt kirjoittaa tähän vauva-asioista. Kirjoitin niistä jo alkuviikon luonnokseen, mutta kirjoitan nyt uudestaan. Koko viikon minun ajatukset on pyörineet jatkuvasti pienessä vastasyntyneessä, joka teki minusta tädin kolmannen kerran. <3 Olen ollut siitä erittäin onnellinen ja innoissani. Odotin kovasti, että päästään näkemään uusi vauva ja koko perhe. Tänä viikonloppuna huokailtiin yhdessä sängyn reunalla kauniin, pienen ja täydellisen pienokaisen nukkuessa tyytyväisenä. <3
Toinen vauva-asia on se, että minä kävin lapsettomuuslääkärillä sairaalassa. Hyvä peruskäynti, ultraus ja asiat etenevät. Tilanne on nyt vähän toisenlainen kuin ennen edellistä synnytystä, koska synnytyksen yhteydessä oli paljon verenvuotoa, kaavinta sekä muuta säätöä. Niillä voisi huonolla tuurilla olla ikäviä vaikutuksia uudelleen raskautumisessa. Meidän tilanteen pitäisi kuitenkin olla ihan hyvä ja puhuttiin jo klomifeeneista seuraavana siirtona. Ensin kuitenkin otetaan vielä tavalliset verikokeet ja tehdään aukiolotutkimus, jolla tutkitaan munanjohtimien aukioloa sekä käsittääkseni kohdun ja limakalvon rakennettakin. Esim. kaavinnan jälkeen limakalvo voi olla heikentynyt/ohentunut, mikä saattaa vaikuttaa munasolun kiinnittymiseen, ts. raskauden alkamiseen. Oireena ohentumisesta voivat olla vähentyneet menkkavuodot. Munarakkuloita lääkäri löysi reilusti ainakin toiselta puolelta, mikä lienee periaatteessa hyvä merkki kehon toiminnasta. Toista puolta monikaan lääkäri ei ole ultralla nähnyt, kun minun sisuskalut ovat varmaan jotenkin vinksallaan, että ultran eteen tulee aina jotain ihan muuta kuin mitä etsitään. Heh.
Lääkäri oli sama, joka hoiti ja operoi minua synnytyksen yhteydessä/jälkeen. Ehkä siksi hän tuntui saavan hyvin otteen meidän tilanteesta nytkin. Muutenkin kiva ja helposti lähestyttävä nainen. Ja mukavaa se, että hän oli meille jo tuttu ja että minulla oli hänestä jo entuudestaan hyvä käsitys. Nyt on siis ihan hyvä mieli tästä. Tottakai pelkään, että jotain ikävää ilmenee, mutta luotan kuitenkin lääkärin ammattitaitoon ja kertomukseen, että kaikki on luultavasti ihan hyvin.
Aukiolotutkimus tehdään seuraavassa kierrossa, samoin verikokeet. Mielelläni kuulenkin verikoetulokset, ne aina kiinnostavat erilaisten perinnöllisten sairauksien vuoksi. Sen jälkeen katsotaan jatkoa.
Ajattelin jo, että en kirjoita mitään näistä lapsettomuusasioista. Ne ovat aika arkoja aiheita edelleen. Haluan kuitenkin olla avoin ja tarjota oman kokemukseni avuksi niille, jotka pohtivat näitä samoja. En myöskään välttämättä kerro täällä, milloin tarkalleen aloitetaan mahdolliset klomit. Pelkään nimittäin, että ne eivät toimikaan. En pidä niiden vaikutusta mitenkään itsestäänselvänä. Uskon ja toivon, että saatan saada niistä apua, mutta voi olla niinkin, että ne eivät auta tulemaan raskaaksi tällä kertaa.
En ole kertonut kaikille läheisilleni, että aloitetaan ehkä taas klomit. En halua heidän luulevan, että raskaudutaan sitten taas heti niiden alettua. En myöskään halua, että minun mahan turvotusta aletaan tsekkailemaan leikkipuistoissa, kahvitreffeillä tai sukulaisten päivällispöydässä. Kun ihmiset tietävät jonkun käyvän lapsettomuushoidoissa, on tietysti luonnollista, että aletaan odottaa niitä ilouutisia. En kuitenkaan haluaisi, että meiltä odotetaan mitään. Ei niihin asioihin voi paljonkaan vaikuttaa eivätkä ulkoiset paineet ja odotukset ainakaan helpota onnistumista. Minä kyllä kerron, jos/kun on jotain kerrottavaa. Minä kun olen vähän sellainen lörppäsuu omista asioistani, että en malta varmaan olla kertomatta, jos jotain sellaisia uutisia olisi.
En myöskään tykkää yhtään, jos minun tutut tai ystävät ovat kovin varmoja omasta tulevasta raskautumisestaan. Se tuntuu pahalta edelleen ja jollain tavalla loukkaa suuresti. En oikein osaa selittää paremmin näin yömyöhään. En vain tykkää, jos muut ihmiset pitävät itseään jotenkin ylivertaisina tai raskautumistaan itsestään selvänä. Että suunnittelevat ihan tosissaan, milloin tekevät sen vauvan ja milloin sen toisen jne. Asiat eivät aina mene niin kuin haluaisi. Voi tulla myös ikäviä yllätyksiä, ihan oikeasti, ja ne voivat tapahtua kelle vaan. Koen ehkä myös jonkinlaista epävarmuutta ja huonommuutta. Harmia siitä, että meillä nämä asiat eivät käyneet helpoimmalla tavalla ja jouduttiin kokea esim. keskenmenoja ja kovaa turhautumista ja pelkoa lapsettomuudesta.
Olen joskus lukenut siitä, kuinka lapsettomuus koskettaa ihmistä niin syvälle, että vaikka hän saisi lopulta lapsia, hän kokee edelleen lapsettomuuteen liittyviä tunteita vahvasti. Minä en ajattele kipeän lapsettomuuden ajanjaksoa enää kovinkaan usein. Arki täyttyy taaperon touhuista ja syvistä onnellisuuden ja rakkauden tunteista. Kuten olen sanonutkin, jos me ei saataisi enää lapsia, meidän tyttö riittäisi minulle hyvin. Silti kuitenkin vielä joskus huomaan kokevani kipeästi tuollaisia pieniä asioita ja äänensävyjä, jotka liittyvät raskauteen, lasten saamiseen ja lapsettomuuteen. Saatan harmistua ystävän puolihuolimattomasta kommentista hänen raskautumiseensa liittyen tai työkaverin "milloinkas teette toisen lapsen"-töksäytyksistä. Tuntosarvet ovat vielä vähän herkkinä niissä asioissa.
Nyt hyvää yötä ja kauniita unia!
On otettu nyt uusi käytäntö ruokaostosten suhteen ja se tuntuu kivalta. Käydään kerran viikossa isossa ruokakaupassa piiiiitkän ostoslistan kanssa. Silloin suunnitellaan 3-4 seuraavaa mahdollista ruokaa ja ostetaan niiden tekemiseksi tarvittavat ainekset. Viikolla ruoanlaitto sujuu sitten helpommin, kun voi tehdä kotona olevista aineista ruokaa sen mukaan, mitä tekee juuri silloin mieli. Neljännen tai viidennen päivän jälkeen yleensä täytyy hakea lisää maitoa, leipää, rahkaa, hedelmää tai muuta pientä. Samalla on helppo miettiä loppuviikon ruoat. Tämä tuntuu suurelta edistykseltä siihen verrattuna, että aiemmin jouduin ramppaamaan kaupassa lähes päivittäin hakemassa mitä milloinkin. Luulen, että pitkällä ajanjaksolla tämä myös säästää rahaa. Ainakin se säästää energiaa ja aikaa.
Alkuviikolla hyvä ystävä kävi yllättäen kylässä keskellä päivää ja oli huippuihanaa. Täytyy myöntää, että korkattiin myös joulutorttukausi, kun minun on tehnyt mieli niitä siitä asti kun luumumarmeladit tulivat kauppojen sesonkihyllyihin. Ja maistuihan ne älyttömän hyviltä glögin kanssa. Ulkona paistoi aurinko ja oli 10 astetta plussaa, mutta mitäs tuosta.
Yhtenä päivänä käytiin myös leikkimässä paikallisessa sisäleikkipaikassa. Erityisesti Lego-ukot, ponit ja autot kiinnostivat tyttöä. Oli mukava jutella puolitutun äidin kanssa, vaikka muuten on ollut viime viikkoina vähän epäsosiaalinen olo leikkipuistoissa ym. Minulla oli eräänä iltana taas omat pt-treenit, joista olen kirjoittanut toisen blogin puolelle. Kyläiltiin myös kaverin ja hänen lapsensa luona, mikä oli oikein mukavaa.
Oikeastaan halusin nyt kirjoittaa tähän vauva-asioista. Kirjoitin niistä jo alkuviikon luonnokseen, mutta kirjoitan nyt uudestaan. Koko viikon minun ajatukset on pyörineet jatkuvasti pienessä vastasyntyneessä, joka teki minusta tädin kolmannen kerran. <3 Olen ollut siitä erittäin onnellinen ja innoissani. Odotin kovasti, että päästään näkemään uusi vauva ja koko perhe. Tänä viikonloppuna huokailtiin yhdessä sängyn reunalla kauniin, pienen ja täydellisen pienokaisen nukkuessa tyytyväisenä. <3
Toinen vauva-asia on se, että minä kävin lapsettomuuslääkärillä sairaalassa. Hyvä peruskäynti, ultraus ja asiat etenevät. Tilanne on nyt vähän toisenlainen kuin ennen edellistä synnytystä, koska synnytyksen yhteydessä oli paljon verenvuotoa, kaavinta sekä muuta säätöä. Niillä voisi huonolla tuurilla olla ikäviä vaikutuksia uudelleen raskautumisessa. Meidän tilanteen pitäisi kuitenkin olla ihan hyvä ja puhuttiin jo klomifeeneista seuraavana siirtona. Ensin kuitenkin otetaan vielä tavalliset verikokeet ja tehdään aukiolotutkimus, jolla tutkitaan munanjohtimien aukioloa sekä käsittääkseni kohdun ja limakalvon rakennettakin. Esim. kaavinnan jälkeen limakalvo voi olla heikentynyt/ohentunut, mikä saattaa vaikuttaa munasolun kiinnittymiseen, ts. raskauden alkamiseen. Oireena ohentumisesta voivat olla vähentyneet menkkavuodot. Munarakkuloita lääkäri löysi reilusti ainakin toiselta puolelta, mikä lienee periaatteessa hyvä merkki kehon toiminnasta. Toista puolta monikaan lääkäri ei ole ultralla nähnyt, kun minun sisuskalut ovat varmaan jotenkin vinksallaan, että ultran eteen tulee aina jotain ihan muuta kuin mitä etsitään. Heh.
Lääkäri oli sama, joka hoiti ja operoi minua synnytyksen yhteydessä/jälkeen. Ehkä siksi hän tuntui saavan hyvin otteen meidän tilanteesta nytkin. Muutenkin kiva ja helposti lähestyttävä nainen. Ja mukavaa se, että hän oli meille jo tuttu ja että minulla oli hänestä jo entuudestaan hyvä käsitys. Nyt on siis ihan hyvä mieli tästä. Tottakai pelkään, että jotain ikävää ilmenee, mutta luotan kuitenkin lääkärin ammattitaitoon ja kertomukseen, että kaikki on luultavasti ihan hyvin.
Aukiolotutkimus tehdään seuraavassa kierrossa, samoin verikokeet. Mielelläni kuulenkin verikoetulokset, ne aina kiinnostavat erilaisten perinnöllisten sairauksien vuoksi. Sen jälkeen katsotaan jatkoa.
Ajattelin jo, että en kirjoita mitään näistä lapsettomuusasioista. Ne ovat aika arkoja aiheita edelleen. Haluan kuitenkin olla avoin ja tarjota oman kokemukseni avuksi niille, jotka pohtivat näitä samoja. En myöskään välttämättä kerro täällä, milloin tarkalleen aloitetaan mahdolliset klomit. Pelkään nimittäin, että ne eivät toimikaan. En pidä niiden vaikutusta mitenkään itsestäänselvänä. Uskon ja toivon, että saatan saada niistä apua, mutta voi olla niinkin, että ne eivät auta tulemaan raskaaksi tällä kertaa.
En ole kertonut kaikille läheisilleni, että aloitetaan ehkä taas klomit. En halua heidän luulevan, että raskaudutaan sitten taas heti niiden alettua. En myöskään halua, että minun mahan turvotusta aletaan tsekkailemaan leikkipuistoissa, kahvitreffeillä tai sukulaisten päivällispöydässä. Kun ihmiset tietävät jonkun käyvän lapsettomuushoidoissa, on tietysti luonnollista, että aletaan odottaa niitä ilouutisia. En kuitenkaan haluaisi, että meiltä odotetaan mitään. Ei niihin asioihin voi paljonkaan vaikuttaa eivätkä ulkoiset paineet ja odotukset ainakaan helpota onnistumista. Minä kyllä kerron, jos/kun on jotain kerrottavaa. Minä kun olen vähän sellainen lörppäsuu omista asioistani, että en malta varmaan olla kertomatta, jos jotain sellaisia uutisia olisi.
En myöskään tykkää yhtään, jos minun tutut tai ystävät ovat kovin varmoja omasta tulevasta raskautumisestaan. Se tuntuu pahalta edelleen ja jollain tavalla loukkaa suuresti. En oikein osaa selittää paremmin näin yömyöhään. En vain tykkää, jos muut ihmiset pitävät itseään jotenkin ylivertaisina tai raskautumistaan itsestään selvänä. Että suunnittelevat ihan tosissaan, milloin tekevät sen vauvan ja milloin sen toisen jne. Asiat eivät aina mene niin kuin haluaisi. Voi tulla myös ikäviä yllätyksiä, ihan oikeasti, ja ne voivat tapahtua kelle vaan. Koen ehkä myös jonkinlaista epävarmuutta ja huonommuutta. Harmia siitä, että meillä nämä asiat eivät käyneet helpoimmalla tavalla ja jouduttiin kokea esim. keskenmenoja ja kovaa turhautumista ja pelkoa lapsettomuudesta.
Olen joskus lukenut siitä, kuinka lapsettomuus koskettaa ihmistä niin syvälle, että vaikka hän saisi lopulta lapsia, hän kokee edelleen lapsettomuuteen liittyviä tunteita vahvasti. Minä en ajattele kipeän lapsettomuuden ajanjaksoa enää kovinkaan usein. Arki täyttyy taaperon touhuista ja syvistä onnellisuuden ja rakkauden tunteista. Kuten olen sanonutkin, jos me ei saataisi enää lapsia, meidän tyttö riittäisi minulle hyvin. Silti kuitenkin vielä joskus huomaan kokevani kipeästi tuollaisia pieniä asioita ja äänensävyjä, jotka liittyvät raskauteen, lasten saamiseen ja lapsettomuuteen. Saatan harmistua ystävän puolihuolimattomasta kommentista hänen raskautumiseensa liittyen tai työkaverin "milloinkas teette toisen lapsen"-töksäytyksistä. Tuntosarvet ovat vielä vähän herkkinä niissä asioissa.
Nyt hyvää yötä ja kauniita unia!
Isänpäivää
Aamulla tyttö antoi meidän nukkua ruhtinaallisesti lähes kahdeksaan, tosin minä jo availin silmiä tottumuksesta seiskan jälkeen. Isi sai jäädä heräilemään rauhassa ja me tytön kanssa herättiin katselemaan Pikku Kakkosta ja keittelemään aamupuuroa. Lapselle puuroa ja isikin pääsi ylös. Kortti, lahjat ja pusuja. Äidin ja isän vuoro päästä herkkuaamupalalle. Isi sai pekonia ja äiti Kipparia. Jugurttia, mansikoita ja vadelmia, muroja, patonkia, tuorepuristettua mehua, suomalaisia omenoita, proteiinipannareita, teetä. Lapsikin söi meidän kanssa toisen aamupalan ja oli ihana ja rauhallinen tunnelma.
Päivällä annettiin isin mennä harrastukseensa muutamaksi tunniksi ja me tytöt oltiin kotona. Minä siivosin vessat ja muutenkin siistin kodin kamalia rojukasoja piiloon. Vähän ulkoiltiin ja tehtiin kikhernepihvejä. Mies kokosi iltapäivällä lapselle ostetun Ikean minikeittiön ja päivällisen jälkeen päästiin sillä leikkimään. Lapsi oppii uudet leikit heti kun hänelle näyttää vähän mallia. Innoissaan pyörittää lusikkaa leikkihellalla olevassa kattilassa ja latoo puisia hedelmiä edestakaisin kiposta toiseen.
 |
| Ikean leikkikeittiö |
Vähän ehdittiin tänään myös löhöillä ja juoda teetä konvehtien kera. Vähän pestiin pyykkiä. Vähän sisustin. Pieni sisustuskärpänen on nyt puraissut minuun. Mulla on vähän ollut sellainen ajatus, että en halua laittaa yhtään rahaa enää tämän kodin sisustukseen, että jos pian päästäisiin tästä johonkin isompaan. Mutta nyt en enää kestänyt ja eilen kävin muiden kaupunkiostosten yhteydessä hankkimassa sisustuskaupasta mm. uuden kynttiläkulhon ja uuden verhon olohuoneeseen. Siitä vähän nyt sain intoa muuhunkin kodin laittamiseen. Että jos Joulupukki kuulee ja olisin ollut sen verran kilttinä, niin jostain sisustuskaupasta voisi Pukki tuoda jotain pientä ja vaaleaa nättiä meidän kotiin.
Nyt isi ja tytär lähtivät vielä tuohon kotipihaan leikkimään ja minä jäin huokaisemaan hetkeksi. On ollut mukava ja rauhaisa päivä tässä kotona. Silti vähän väsy painanut tänään ja muutenkin. Olen ollut vähän itku- ja ärsytysherkkä viime päivinä.
Ensi viikolla minun täytyykin varmaan taas alkaa harjoitella sellaista rauhallista kotielämää. Että saataisi taas niitäkin päiviä kun ei ole menoa minnekään. Tai kun ei ole painetta leikkipuistoon lähtemisestä tai erikoisesta ohjelmasta. Hassua kyllä että aina sitä ohjelmaa tuppaa sitten ilmaantumaan. Toisaalta lapsi näyttää nauttivan tosi paljon muskarista, taaperojumpasta ja leikeistä toisten lasten kanssa. Hän nauttii bussilla matkustamisesta esim. kaupunkiin ja kävelyretkistä, joilla hän saa kävellä itse esim. lähikauppaan ja takaisin. Itseä vaan välillä stressaa se, että pitäisi muka joka päivä olla menossa johonkin. Nämä päivät on myös kivoja, kun voi ulkoilla kotipihassa ja leikkiä sisällä rauhassa. Toisaalta kyse voi olla myös tylsistymisestä. Että nimenomaan minä olen tylsistynyt tuohon samaan leikkipuistoon, jossa usein käydään ja samanlaisiin viikkoihin ja samanlaisiin kuvioihin päivästä toiseen. Täytynee alkaa keksiä jotain muuta välillä. Lähteä vaikka autolla johonkin lähistölle.
Olen tosi onnellinen, että meidän lapsella on niin hyvä isä. Ja lapsikin nauttii isin seurasta ja puhuu isistä hänen ollessa töissä. Juoksee isiä karkuun ja kikattaa isin ja lapsen kahdenkeskisissä iltapuuhissa. Antaa suukkoja isin partanaamalle ja vaatii isiä istumaan ruokapöytään seuraksi. Työntää lautasensa isiä kohti, että "anna isi sä mulle ruokaa".
Isät on tärkeitä. <3
torstai 29. lokakuuta 2015
Hepatiittirokotus
Varasin pitkästä aikaa taas neuvola-ajan lapselle, 1,5-vuotisneuvolan marraskuun loppuun.
Samalla hänelle annetaan ensimmäinen hepatiittirokotus. Toinen satsi on luvassa siitä kuukauden päästä ja niillä kuulemma saa jo ihan hyvän suojan. Kolmas hepatiittirokotus annetaan 6 kk:n kuluttua ensimmäisestä.
Olisin itsekin ollut hepatiittirokotuksen kannalla, mutta hoitajakin sitä tuntui suosittelevan. Saapi sitten reissussa olla rauhassa ainakin sen puolesta.
Olen ollut aina kauhean huono pitämään kirjaa omista rokotuksistani. Minulla ei ole minkäänlaista rokotuskorttia enkä ole oppinut sellaista säilyttämään tallessa. Tilasin jokin aika sitten YTHS:ltä kaikki minua koskevat potilasmerkinnät ja rokotukset. Siitä selvisi hyvin omat tiedot.
Matka jo siintää mielessä. Vain kolme kuukautta aikaa siihen. Ihanaa!
Samalla hänelle annetaan ensimmäinen hepatiittirokotus. Toinen satsi on luvassa siitä kuukauden päästä ja niillä kuulemma saa jo ihan hyvän suojan. Kolmas hepatiittirokotus annetaan 6 kk:n kuluttua ensimmäisestä.
Olisin itsekin ollut hepatiittirokotuksen kannalla, mutta hoitajakin sitä tuntui suosittelevan. Saapi sitten reissussa olla rauhassa ainakin sen puolesta.
Olen ollut aina kauhean huono pitämään kirjaa omista rokotuksistani. Minulla ei ole minkäänlaista rokotuskorttia enkä ole oppinut sellaista säilyttämään tallessa. Tilasin jokin aika sitten YTHS:ltä kaikki minua koskevat potilasmerkinnät ja rokotukset. Siitä selvisi hyvin omat tiedot.
Matka jo siintää mielessä. Vain kolme kuukautta aikaa siihen. Ihanaa!
Tohinoita
Taas jo torstai! Joka viikko huokaisen lohdullisena, että "ensi viikolla onneksi ei ole mitään erityistä menoa, että saadaan viettää rauhallisia päiviä". Heh heh, toiveajattelua. Joka viikolle myös lopulta sitten tulee sitä tohinaa ja touhua ja menoa ja kyläilyjä ja muuta. Vaikka täytyy nyt heti sanoa, että kyläilyt on kyllä ihania kaikki!
Tämä viikko ei siis ole ollut poikkeus. Joka päivä on menty ja tultu oikeastaan aamusta iltaan. Maanantaina käytiin aamulla ostoksilla kaupungilla tytön kanssa: sukkia, onkipeli ja muuta pientä. Iltapäivällä vielä koko perheen voimin tehtiin iso kauppareissu, josta kannettiin kotiin viikon ruoat, Ikean leikkikeittiö, heijastinliivit meille kaikille ja isompi kahvakuula.
Tiistaina kävin aamulla suonikohjulääkärillä ja mummu hoiti lasta sillä välin. Nähtiin myös minun siskon perhettä ja iltapäivällä mulla oli pt-treenit. Olin siis kerran kipeänä ja poissa omista treeneistä, niin sain korvata ne toisessa, tiistain ryhmässä. Hyvät treenit oli! Kun tulin sieltä kotiin, mies lähti pelaamaan lentopalloa.
Keskiviikkona häärättiin aamu tässä kotona lapsen kanssa. Pyyhin pölyjä ja siivosin, kun kaverit olivat tulossa käymään iltapäivällä. Lapsen mentyä päiväunille imuroin ja valmistelin päivällistortilloja. Iltapäivällä kaverit kävivät ja koska kaikilla oli vähän tiukka aikataulu, hääräilin keittiössä vauhdilla, että ehdittäisiin rauhassa syödä ym. Sitten äkkiä mun omiin pt-treeneihin. Ehdin mukavasti silti lapsen iltapuurolle kotiin.
Tänään torstaina on käyty jo muskarissa ja iltapäivällä taaperojumppaan. Huomenna ehkä tulee minun hyvän ystävän mies käymään lapsensa kanssa aamupäivällä ja iltapäivällä olisi mulle taas tarjolla BodyPump-jumppa. Lauantaina mies menee varmaan aamulla pelaamaan minifiguureilla kavereidensa kanssa ja me ollaan kotona tytön kanssa. Iltapäivällä renkaiden vaihtamista ja päivällistä mummulassa. Hmm. Aika paljon kyllä kaikenlaista menoa.
Aika menee nopeasti, kun on tekemistä. Ja lapsi tykkää tosi paljon, kun käy vieraita tai kun kyläillään jossain. Ehkäpä ensi viikolla silti vähän rauhallisemmin... ;)
Tämä viikko ei siis ole ollut poikkeus. Joka päivä on menty ja tultu oikeastaan aamusta iltaan. Maanantaina käytiin aamulla ostoksilla kaupungilla tytön kanssa: sukkia, onkipeli ja muuta pientä. Iltapäivällä vielä koko perheen voimin tehtiin iso kauppareissu, josta kannettiin kotiin viikon ruoat, Ikean leikkikeittiö, heijastinliivit meille kaikille ja isompi kahvakuula.
Tiistaina kävin aamulla suonikohjulääkärillä ja mummu hoiti lasta sillä välin. Nähtiin myös minun siskon perhettä ja iltapäivällä mulla oli pt-treenit. Olin siis kerran kipeänä ja poissa omista treeneistä, niin sain korvata ne toisessa, tiistain ryhmässä. Hyvät treenit oli! Kun tulin sieltä kotiin, mies lähti pelaamaan lentopalloa.
Keskiviikkona häärättiin aamu tässä kotona lapsen kanssa. Pyyhin pölyjä ja siivosin, kun kaverit olivat tulossa käymään iltapäivällä. Lapsen mentyä päiväunille imuroin ja valmistelin päivällistortilloja. Iltapäivällä kaverit kävivät ja koska kaikilla oli vähän tiukka aikataulu, hääräilin keittiössä vauhdilla, että ehdittäisiin rauhassa syödä ym. Sitten äkkiä mun omiin pt-treeneihin. Ehdin mukavasti silti lapsen iltapuurolle kotiin.
Tänään torstaina on käyty jo muskarissa ja iltapäivällä taaperojumppaan. Huomenna ehkä tulee minun hyvän ystävän mies käymään lapsensa kanssa aamupäivällä ja iltapäivällä olisi mulle taas tarjolla BodyPump-jumppa. Lauantaina mies menee varmaan aamulla pelaamaan minifiguureilla kavereidensa kanssa ja me ollaan kotona tytön kanssa. Iltapäivällä renkaiden vaihtamista ja päivällistä mummulassa. Hmm. Aika paljon kyllä kaikenlaista menoa.
Aika menee nopeasti, kun on tekemistä. Ja lapsi tykkää tosi paljon, kun käy vieraita tai kun kyläillään jossain. Ehkäpä ensi viikolla silti vähän rauhallisemmin... ;)
torstai 22. lokakuuta 2015
Thailand, see you soon!
Saatiin vihdoin eilen varattua matka Thaimaan Phuketiin. Jee hurraa! Katseltiin aluksi pitkään eri matkatoimistojen pakettimatkoja, kunnes hoksattiin, että päästään paljon mukavammin ja edullisemmin omatoimimatkalla. En tajua, miksi ihmeessä ei aiemmin ajateltu sitä, vaikka usein on omatoimisesti menty aiemminkin, esim. viime reissu Krabille ja Bangkokiin. Samalla hinnalla paremmat hotellit ja Finnairin lennot halpalentojen sijaan. Matkatoimistot tarjoavat tiettyjä hotelleja tiettyihin kohteisiin, mutta me saatiin nyt yhdisteltyä meidän lomaan ne meidän suosikit.
Kaksi viikkoa Phuketissa. Ensimmäinen viikko Kata Beachin rantahotellissa ja toinen viikko luksushotellissa Karon Beachillä, vähän syrjemmässä mutta ökypaikassa. Hih! Kaikki ovat tyytyväisiä. Toinen hotelli varattiin netistä hotellivälityssivuilta ja toinen sen omilta sivuilta. Lennot suoraan Finnairilta. Ihmeellistä miten suuria eroja noissa hinnoissa on, riippuen siitä mistä varaa. Kannattaa vertailla!
Käytännössähän hotelleista tietää sitten vasta kun ollaan perillä. Silti nyt on tosi hyvä mieli, että minä pääsen viikoksi aivan rannan lähelle ja sen jälkeen anoppi ja muutkin päästään toiseen tosi tyylikkääseen ja hienoon hotelliin. Viikossa ehtii ihan hyvin koluta hotellin ympäristön ja hotellin vaihtaminen puolessa välissä lomaa on käytännössä yleensä ihan helppoa ja mukavaa, varsinkin kun välimatka paikkojen välillä on nyt tosi lyhyt ja voidaan kulkea se taksilla nopeasti. Hyvät hotellit tarjoavat yleensä lentokenttäkuljetukset edestakaisin, meidän hotelleilta saa myös kyyditystä esim. Karon Beachille ja Patong Beachille. Hotelleilta voi usein ostaa myös pieniä retkiä lähiympäristöön, niin kuin myös erilaisista retkitoimistoista ym. Esimerkiksi snorklausretkiä ym. Niinpä matkatoimistoa ei kyllä oikeastaan tarvita.
Nyt kun matka on oikeasti varattu, on kiva fiilistellä kaikkia reissutekemisiä ja -syömisiä. Katsella Googlen street view:lla maisemia ja suunnitella, mitä tehtäisiin ja missä käytäisiin. Street view on oikeasti aika hyödyllinen. Mekin suunniteltiin ensin erästä toista hotellia Kata Beachiltä, mutta kun katsottiin sen ympäristöä niin huomattiin, että siitä ei välttämättä pääsekään niin helposti rannalle, kuin mitä pelkkä kartta antaa olettaa. Sieltä näkee myös vähän sitä, kuinka paljon kauppoja ja ravintoloita on hotellin lähellä. Samalla kun innostuneena fiilistelee, voi naurahdella jännityksensekaisesti pitkälle lentomatkalle. Onneksi meitä on matkassa neljä, jotka voivat pitää lasta sylissä ja viihdyttää. Yölennolla toivon, että lapsi nukkuisi pitkiä pätkiä ja välillä vain syötäisi ja leikittäisi vähän. Turha sitä on etukäteen kauheasti murehtia. Siellähän istutaan, meni miten meni. :) Vaikka onhan ne pitkiä aikoja kelle tahansa, 10-11 tuntia putkeen. Mutta on se sen arvoista.
Nyt alan jo innostua! Ja erityisen jännää on, että lähdetään matkalle tammikuussa eli jo aivan pian! Jotain käytännön juttuja täytyy alkaa hoitaa, esim. rokotukset ja passit täytyy tarkistaa ja varmaan pelastusliivit hankkia/lainata taaperolle (jos veneillään siellä). Lähempänä matkaa sitten ostetaan uusi uv-uimapuku lapselle ja muutenkin mietitään, mitä tarvikkeita pakataan erityisesti häntä varten. Itsehän nyt pärjää aika vähälläkin.
Ihan huippua!
Kaksi viikkoa Phuketissa. Ensimmäinen viikko Kata Beachin rantahotellissa ja toinen viikko luksushotellissa Karon Beachillä, vähän syrjemmässä mutta ökypaikassa. Hih! Kaikki ovat tyytyväisiä. Toinen hotelli varattiin netistä hotellivälityssivuilta ja toinen sen omilta sivuilta. Lennot suoraan Finnairilta. Ihmeellistä miten suuria eroja noissa hinnoissa on, riippuen siitä mistä varaa. Kannattaa vertailla!
Käytännössähän hotelleista tietää sitten vasta kun ollaan perillä. Silti nyt on tosi hyvä mieli, että minä pääsen viikoksi aivan rannan lähelle ja sen jälkeen anoppi ja muutkin päästään toiseen tosi tyylikkääseen ja hienoon hotelliin. Viikossa ehtii ihan hyvin koluta hotellin ympäristön ja hotellin vaihtaminen puolessa välissä lomaa on käytännössä yleensä ihan helppoa ja mukavaa, varsinkin kun välimatka paikkojen välillä on nyt tosi lyhyt ja voidaan kulkea se taksilla nopeasti. Hyvät hotellit tarjoavat yleensä lentokenttäkuljetukset edestakaisin, meidän hotelleilta saa myös kyyditystä esim. Karon Beachille ja Patong Beachille. Hotelleilta voi usein ostaa myös pieniä retkiä lähiympäristöön, niin kuin myös erilaisista retkitoimistoista ym. Esimerkiksi snorklausretkiä ym. Niinpä matkatoimistoa ei kyllä oikeastaan tarvita.
Nyt kun matka on oikeasti varattu, on kiva fiilistellä kaikkia reissutekemisiä ja -syömisiä. Katsella Googlen street view:lla maisemia ja suunnitella, mitä tehtäisiin ja missä käytäisiin. Street view on oikeasti aika hyödyllinen. Mekin suunniteltiin ensin erästä toista hotellia Kata Beachiltä, mutta kun katsottiin sen ympäristöä niin huomattiin, että siitä ei välttämättä pääsekään niin helposti rannalle, kuin mitä pelkkä kartta antaa olettaa. Sieltä näkee myös vähän sitä, kuinka paljon kauppoja ja ravintoloita on hotellin lähellä. Samalla kun innostuneena fiilistelee, voi naurahdella jännityksensekaisesti pitkälle lentomatkalle. Onneksi meitä on matkassa neljä, jotka voivat pitää lasta sylissä ja viihdyttää. Yölennolla toivon, että lapsi nukkuisi pitkiä pätkiä ja välillä vain syötäisi ja leikittäisi vähän. Turha sitä on etukäteen kauheasti murehtia. Siellähän istutaan, meni miten meni. :) Vaikka onhan ne pitkiä aikoja kelle tahansa, 10-11 tuntia putkeen. Mutta on se sen arvoista.
Nyt alan jo innostua! Ja erityisen jännää on, että lähdetään matkalle tammikuussa eli jo aivan pian! Jotain käytännön juttuja täytyy alkaa hoitaa, esim. rokotukset ja passit täytyy tarkistaa ja varmaan pelastusliivit hankkia/lainata taaperolle (jos veneillään siellä). Lähempänä matkaa sitten ostetaan uusi uv-uimapuku lapselle ja muutenkin mietitään, mitä tarvikkeita pakataan erityisesti häntä varten. Itsehän nyt pärjää aika vähälläkin.
Ihan huippua!
 |
| Karon beach |
Lapsen puhetta
Tyttö on nyt reilut 1v. 4kk. Höpöttelee jo kaikenlaista.
Osaa sanoa monien eläinten ääntelyjä, esim. mau (kissa), titi (lintu), piip piip (hiiri, tipu), huhuu (pöllö), vaak vaak (ankka, sorsa), määää (lammas), kraak kraak (sammakko), vuff vuff (koira), nenänuuskutus (pupu), uu-uu (apina).
Muita sanoja ovat esim. piivi (pilvi), pupu, sisi (sisilisko), Myyä (Myyrä), sii (siili), tiitti (kiitti), mummu, pappa, täti, amme, Emma, kakka, kettu, appa (vaippa), tyttö, äiti, isi, issi (hissi), puuro, kuu, k(issa), kukkuu, Titi (Titi-nalle), vauva, muumiiii (Muumi), Myy (Pikku Myy), anna, akka (rekka), pää, Nanne (nalle), Phhh (Nalle Puh), tss tss (vettä, maitoa, kastellaan kukkia), ninni (linssi), titti (tissi), hei hei, heippa, kukka, heppa, jne.
Jotkut sanat sanoo tosi terävästi ja ääntää oikein, esim. mummu, pappa, isi, kakka, tyttö, kuu, pää, Muumi. Paljon on sellaisia sanoja, jotka sanoo omalla tavallaan, kuitenkin ihan ymmärrettävästi ja aina samalla tavalla.
Lapsi ymmärtää puhetta tosi hyvin. Tekee asioita, joita pyydetään. Tuntuu, että kaikenlainen puheen kehitys on harpannut hurjasti eteenpäin viimeisen kolmen kuukauden aikana. Välillä tulee joka päivä jokin uusi sana tai ilmaisu. Kaksi kertaa lapsi on myös sanonut kaksi sanaa peräkkäin: "anna tutti", "heippa koti". Vahinkoja varmaan, mutta kuulosti hauskalta. Lapsi on muuttunut tosi paljon tänä aikana muutenkin. Saanut sellaista taaperon ulkonäköä ja touhuaa paljon kaikenlaista kotona ja ulkona. Ei tarvitse kuin kerran näyttää joku juttu tai sallia joku erityinen asia niin jatkossa pyytää sitten sitä uudestaan.
On ihanaa, kun lapsi oppii ilmaisemaan itseään paremmin. Se helpottaa arkea ja lapsen toiveiden huomioimista.
Osaa sanoa monien eläinten ääntelyjä, esim. mau (kissa), titi (lintu), piip piip (hiiri, tipu), huhuu (pöllö), vaak vaak (ankka, sorsa), määää (lammas), kraak kraak (sammakko), vuff vuff (koira), nenänuuskutus (pupu), uu-uu (apina).
Muita sanoja ovat esim. piivi (pilvi), pupu, sisi (sisilisko), Myyä (Myyrä), sii (siili), tiitti (kiitti), mummu, pappa, täti, amme, Emma, kakka, kettu, appa (vaippa), tyttö, äiti, isi, issi (hissi), puuro, kuu, k(issa), kukkuu, Titi (Titi-nalle), vauva, muumiiii (Muumi), Myy (Pikku Myy), anna, akka (rekka), pää, Nanne (nalle), Phhh (Nalle Puh), tss tss (vettä, maitoa, kastellaan kukkia), ninni (linssi), titti (tissi), hei hei, heippa, kukka, heppa, jne.
Jotkut sanat sanoo tosi terävästi ja ääntää oikein, esim. mummu, pappa, isi, kakka, tyttö, kuu, pää, Muumi. Paljon on sellaisia sanoja, jotka sanoo omalla tavallaan, kuitenkin ihan ymmärrettävästi ja aina samalla tavalla.
Lapsi ymmärtää puhetta tosi hyvin. Tekee asioita, joita pyydetään. Tuntuu, että kaikenlainen puheen kehitys on harpannut hurjasti eteenpäin viimeisen kolmen kuukauden aikana. Välillä tulee joka päivä jokin uusi sana tai ilmaisu. Kaksi kertaa lapsi on myös sanonut kaksi sanaa peräkkäin: "anna tutti", "heippa koti". Vahinkoja varmaan, mutta kuulosti hauskalta. Lapsi on muuttunut tosi paljon tänä aikana muutenkin. Saanut sellaista taaperon ulkonäköä ja touhuaa paljon kaikenlaista kotona ja ulkona. Ei tarvitse kuin kerran näyttää joku juttu tai sallia joku erityinen asia niin jatkossa pyytää sitten sitä uudestaan.
On ihanaa, kun lapsi oppii ilmaisemaan itseään paremmin. Se helpottaa arkea ja lapsen toiveiden huomioimista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)