Isänpäivää

Tänään on vietetty Isänpäivää meilläkin, jo toistamiseen.
Aamulla tyttö antoi meidän nukkua ruhtinaallisesti lähes kahdeksaan, tosin minä jo availin silmiä tottumuksesta seiskan jälkeen. Isi sai jäädä heräilemään rauhassa ja me tytön kanssa herättiin katselemaan Pikku Kakkosta ja keittelemään aamupuuroa. Lapselle puuroa ja isikin pääsi ylös. Kortti, lahjat ja pusuja. Äidin ja isän vuoro päästä herkkuaamupalalle. Isi sai pekonia ja äiti Kipparia. Jugurttia, mansikoita ja vadelmia, muroja, patonkia, tuorepuristettua mehua, suomalaisia omenoita, proteiinipannareita, teetä. Lapsikin söi meidän kanssa toisen aamupalan ja oli ihana ja rauhallinen tunnelma.

Päivällä annettiin isin mennä harrastukseensa muutamaksi tunniksi ja me tytöt oltiin kotona. Minä siivosin vessat ja muutenkin siistin kodin kamalia rojukasoja piiloon. Vähän ulkoiltiin ja tehtiin kikhernepihvejä. Mies kokosi iltapäivällä lapselle ostetun Ikean minikeittiön ja päivällisen jälkeen päästiin sillä leikkimään. Lapsi oppii uudet leikit heti kun hänelle näyttää vähän mallia. Innoissaan pyörittää lusikkaa leikkihellalla olevassa kattilassa ja latoo puisia hedelmiä edestakaisin kiposta toiseen.

Ikean leikkikeittiö

Vähän ehdittiin tänään myös löhöillä ja juoda teetä konvehtien kera. Vähän pestiin pyykkiä. Vähän sisustin. Pieni sisustuskärpänen on nyt puraissut minuun. Mulla on vähän ollut sellainen ajatus, että en halua laittaa yhtään rahaa enää tämän kodin sisustukseen, että jos pian päästäisiin tästä johonkin isompaan. Mutta nyt en enää kestänyt ja eilen kävin muiden kaupunkiostosten yhteydessä hankkimassa sisustuskaupasta mm. uuden kynttiläkulhon ja uuden verhon olohuoneeseen. Siitä vähän nyt sain intoa muuhunkin kodin laittamiseen. Että jos Joulupukki kuulee ja olisin ollut sen verran kilttinä, niin jostain sisustuskaupasta voisi Pukki tuoda jotain pientä ja vaaleaa nättiä meidän kotiin.

Nyt isi ja tytär lähtivät vielä tuohon kotipihaan leikkimään ja minä jäin huokaisemaan hetkeksi. On ollut mukava ja rauhaisa päivä tässä kotona. Silti vähän väsy painanut tänään ja muutenkin. Olen ollut vähän itku- ja ärsytysherkkä viime päivinä. 

Ensi viikolla minun täytyykin varmaan taas alkaa harjoitella sellaista rauhallista kotielämää. Että saataisi taas niitäkin päiviä kun ei ole menoa minnekään. Tai kun ei ole painetta leikkipuistoon lähtemisestä tai erikoisesta ohjelmasta. Hassua kyllä että aina sitä ohjelmaa tuppaa sitten ilmaantumaan. Toisaalta lapsi näyttää nauttivan tosi paljon muskarista, taaperojumpasta ja leikeistä toisten lasten kanssa. Hän nauttii bussilla matkustamisesta esim. kaupunkiin ja kävelyretkistä, joilla hän saa kävellä itse esim. lähikauppaan ja takaisin. Itseä vaan välillä stressaa se, että pitäisi muka joka päivä olla menossa johonkin. Nämä päivät on myös kivoja, kun voi ulkoilla kotipihassa ja leikkiä sisällä rauhassa. Toisaalta kyse voi olla myös tylsistymisestä. Että nimenomaan minä olen tylsistynyt tuohon samaan leikkipuistoon, jossa usein käydään ja samanlaisiin viikkoihin ja samanlaisiin kuvioihin päivästä toiseen. Täytynee alkaa keksiä jotain muuta välillä. Lähteä vaikka autolla johonkin lähistölle.

Olen tosi onnellinen, että meidän lapsella on niin hyvä isä. Ja lapsikin nauttii isin seurasta ja puhuu isistä hänen ollessa töissä. Juoksee isiä karkuun ja kikattaa isin ja lapsen kahdenkeskisissä iltapuuhissa. Antaa suukkoja isin partanaamalle ja vaatii isiä istumaan ruokapöytään seuraksi. Työntää lautasensa isiä kohti, että "anna isi sä mulle ruokaa". 

Isät on tärkeitä. <3