Kirjoitin jo alkuviikolla tänne luonnoksen, jota en kuitenkaan saanut viimeisteltyä ja niin se jäi julkaisematta. Kirjoitin mm. siitä, kuinka viime viikonloppu meni hurjan nopeasti lauantain renkaidenvaihtoreissulla sekä sunnuntaina kotona levätessä. Minun vanhemmat piipahtivat kahvilla ja käytiin isosti ruokakaupassa.
On otettu nyt uusi käytäntö ruokaostosten suhteen ja se tuntuu kivalta. Käydään kerran viikossa isossa ruokakaupassa piiiiitkän ostoslistan kanssa. Silloin suunnitellaan 3-4 seuraavaa mahdollista ruokaa ja ostetaan niiden tekemiseksi tarvittavat ainekset. Viikolla ruoanlaitto sujuu sitten helpommin, kun voi tehdä kotona olevista aineista ruokaa sen mukaan, mitä tekee juuri silloin mieli. Neljännen tai viidennen päivän jälkeen yleensä täytyy hakea lisää maitoa, leipää, rahkaa, hedelmää tai muuta pientä. Samalla on helppo miettiä loppuviikon ruoat. Tämä tuntuu suurelta edistykseltä siihen verrattuna, että aiemmin jouduin ramppaamaan kaupassa lähes päivittäin hakemassa mitä milloinkin. Luulen, että pitkällä ajanjaksolla tämä myös säästää rahaa. Ainakin se säästää energiaa ja aikaa.
Alkuviikolla hyvä ystävä kävi yllättäen kylässä keskellä päivää ja oli huippuihanaa. Täytyy myöntää, että korkattiin myös joulutorttukausi, kun minun on tehnyt mieli niitä siitä asti kun luumumarmeladit tulivat kauppojen sesonkihyllyihin. Ja maistuihan ne älyttömän hyviltä glögin kanssa. Ulkona paistoi aurinko ja oli 10 astetta plussaa, mutta mitäs tuosta.
Yhtenä päivänä käytiin myös leikkimässä paikallisessa sisäleikkipaikassa. Erityisesti Lego-ukot, ponit ja autot kiinnostivat tyttöä. Oli mukava jutella puolitutun äidin kanssa, vaikka muuten on ollut viime viikkoina vähän epäsosiaalinen olo leikkipuistoissa ym. Minulla oli eräänä iltana taas omat pt-treenit, joista olen kirjoittanut toisen blogin puolelle. Kyläiltiin myös kaverin ja hänen lapsensa luona, mikä oli oikein mukavaa.
Oikeastaan halusin nyt kirjoittaa tähän vauva-asioista. Kirjoitin niistä jo alkuviikon luonnokseen, mutta kirjoitan nyt uudestaan. Koko viikon minun ajatukset on pyörineet jatkuvasti pienessä vastasyntyneessä, joka teki minusta tädin kolmannen kerran. <3 Olen ollut siitä erittäin onnellinen ja innoissani. Odotin kovasti, että päästään näkemään uusi vauva ja koko perhe. Tänä viikonloppuna huokailtiin yhdessä sängyn reunalla kauniin, pienen ja täydellisen pienokaisen nukkuessa tyytyväisenä. <3
Toinen vauva-asia on se, että minä kävin lapsettomuuslääkärillä sairaalassa. Hyvä peruskäynti, ultraus ja asiat etenevät. Tilanne on nyt vähän toisenlainen kuin ennen edellistä synnytystä, koska synnytyksen yhteydessä oli paljon verenvuotoa, kaavinta sekä muuta säätöä. Niillä voisi huonolla tuurilla olla ikäviä vaikutuksia uudelleen raskautumisessa. Meidän tilanteen pitäisi kuitenkin olla ihan hyvä ja puhuttiin jo klomifeeneista seuraavana siirtona. Ensin kuitenkin otetaan vielä tavalliset verikokeet ja tehdään aukiolotutkimus, jolla tutkitaan munanjohtimien aukioloa sekä käsittääkseni kohdun ja limakalvon rakennettakin. Esim. kaavinnan jälkeen limakalvo voi olla heikentynyt/ohentunut, mikä saattaa vaikuttaa munasolun kiinnittymiseen, ts. raskauden alkamiseen. Oireena ohentumisesta voivat olla vähentyneet menkkavuodot. Munarakkuloita lääkäri löysi reilusti ainakin toiselta puolelta, mikä lienee periaatteessa hyvä merkki kehon toiminnasta. Toista puolta monikaan lääkäri ei ole ultralla nähnyt, kun minun sisuskalut ovat varmaan jotenkin vinksallaan, että ultran eteen tulee aina jotain ihan muuta kuin mitä etsitään. Heh.
Lääkäri oli sama, joka hoiti ja operoi minua synnytyksen yhteydessä/jälkeen. Ehkä siksi hän tuntui saavan hyvin otteen meidän tilanteesta nytkin. Muutenkin kiva ja helposti lähestyttävä nainen. Ja mukavaa se, että hän oli meille jo tuttu ja että minulla oli hänestä jo entuudestaan hyvä käsitys. Nyt on siis ihan hyvä mieli tästä. Tottakai pelkään, että jotain ikävää ilmenee, mutta luotan kuitenkin lääkärin ammattitaitoon ja kertomukseen, että kaikki on luultavasti ihan hyvin.
Aukiolotutkimus tehdään seuraavassa kierrossa, samoin verikokeet. Mielelläni kuulenkin verikoetulokset, ne aina kiinnostavat erilaisten perinnöllisten sairauksien vuoksi. Sen jälkeen katsotaan jatkoa.
Ajattelin jo, että en kirjoita mitään näistä lapsettomuusasioista. Ne ovat aika arkoja aiheita edelleen. Haluan kuitenkin olla avoin ja tarjota oman kokemukseni avuksi niille, jotka pohtivat näitä samoja. En myöskään välttämättä kerro täällä, milloin tarkalleen aloitetaan mahdolliset klomit. Pelkään nimittäin, että ne eivät toimikaan. En pidä niiden vaikutusta mitenkään itsestäänselvänä. Uskon ja toivon, että saatan saada niistä apua, mutta voi olla niinkin, että ne eivät auta tulemaan raskaaksi tällä kertaa.
En ole kertonut kaikille läheisilleni, että aloitetaan ehkä taas klomit. En halua heidän luulevan, että raskaudutaan sitten taas heti niiden alettua. En myöskään halua, että minun mahan turvotusta aletaan tsekkailemaan leikkipuistoissa, kahvitreffeillä tai sukulaisten päivällispöydässä. Kun ihmiset tietävät jonkun käyvän lapsettomuushoidoissa, on tietysti luonnollista, että aletaan odottaa niitä ilouutisia. En kuitenkaan haluaisi, että meiltä odotetaan mitään. Ei niihin asioihin voi paljonkaan vaikuttaa eivätkä ulkoiset paineet ja odotukset ainakaan helpota onnistumista. Minä kyllä kerron, jos/kun on jotain kerrottavaa. Minä kun olen vähän sellainen lörppäsuu omista asioistani, että en malta varmaan olla kertomatta, jos jotain sellaisia uutisia olisi.
En myöskään tykkää yhtään, jos minun tutut tai ystävät ovat kovin varmoja omasta tulevasta raskautumisestaan. Se tuntuu pahalta edelleen ja jollain tavalla loukkaa suuresti. En oikein osaa selittää paremmin näin yömyöhään. En vain tykkää, jos muut ihmiset pitävät itseään jotenkin ylivertaisina tai raskautumistaan itsestään selvänä. Että suunnittelevat ihan tosissaan, milloin tekevät sen vauvan ja milloin sen toisen jne. Asiat eivät aina mene niin kuin haluaisi. Voi tulla myös ikäviä yllätyksiä, ihan oikeasti, ja ne voivat tapahtua kelle vaan. Koen ehkä myös jonkinlaista epävarmuutta ja huonommuutta. Harmia siitä, että meillä nämä asiat eivät käyneet helpoimmalla tavalla ja jouduttiin kokea esim. keskenmenoja ja kovaa turhautumista ja pelkoa lapsettomuudesta.
Olen joskus lukenut siitä, kuinka lapsettomuus koskettaa ihmistä niin syvälle, että vaikka hän saisi lopulta lapsia, hän kokee edelleen lapsettomuuteen liittyviä tunteita vahvasti. Minä en ajattele kipeän lapsettomuuden ajanjaksoa enää kovinkaan usein. Arki täyttyy taaperon touhuista ja syvistä onnellisuuden ja rakkauden tunteista. Kuten olen sanonutkin, jos me ei saataisi enää lapsia, meidän tyttö riittäisi minulle hyvin. Silti kuitenkin vielä joskus huomaan kokevani kipeästi tuollaisia pieniä asioita ja äänensävyjä, jotka liittyvät raskauteen, lasten saamiseen ja lapsettomuuteen. Saatan harmistua ystävän puolihuolimattomasta kommentista hänen raskautumiseensa liittyen tai työkaverin "milloinkas teette toisen lapsen"-töksäytyksistä. Tuntosarvet ovat vielä vähän herkkinä niissä asioissa.
Nyt hyvää yötä ja kauniita unia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti