Viime päivinä on ulkoiltu joka aamu pitkällä kaavalla ja tehty tutkimusretkiä meidän uusiin lähipuistoihin. Huomaan itsessäni, että jokin on muuttunut. Ehkäpä kaamosväsymys on alkanut väistyä, koska tekee mieli ulos. Tai syynä on seisomalauta, joka vihdoin saatiin ja joka mahdollistaa hieman pidemmätkin retket ilman huolta kotiin ehtimisestä vauvan yllättäen herätessä. Vauva nukkuu kyllä säännöllisesti ja hyvin, joten aamupäivisin on helppo lähteä parinkin tunnin ulkoiluretkelle. Kotimatka vaan tuppaa aina venymään Satulinnun pysähdellessä ja kiukutellessakin. Seisomalaudalla hän viihtyy hyvin ja matka etenee.
Meillä on tarkkaileva ja hitaasti lämpeävä tyttö. Leikkipuistossa pysyy vierellä kunnes on ensin katsellut mitä siellä tapahtuu. Senkin jälkeen tahtoo äidin tai isän mukaansa mennäkseen siellä eri paikkoihin. Avoimessa päiväkodissa lähtee etsimään leluja äidin läsnäoloa varmistellen. Välillä käy halimassa ja sitten taas menee tutkimaan.
Koen, että hänelle tekee hyvää käydä myös siellä kerhossa, jossa minä en ole mukana. Hän itse asiassa taitaa tykätä käydä siellä yksin. Ainakin on sanonut niin. Ehkä se on jotenkin rennompaa ja vapaampaa hänelle. Toivon, että saisi siellä vähän rohkeutta lisää. Kerhotädin kanssa keskusteltiin kuitenkin, että tällaisia hitaita lapsia täytyy ymmärtää. Tuli hyvä mieli, kun työntekijä itsekin sanoi olevansa samanlainen niin kuin minäkin: seurailija ja tarkkailija. Mikään ei ole pahempaa kuin aran lapsen työntäminen väkisin tilanteeseen, jossa hän pelkää ja on stressaantunut. Toisaalta kannattaa myös hellästi kannustaa ja rohkaista tällaista lasta toisten luo. Aikuisen tehtävä on auttaa lasta.
Tunnen omatunnon piston sydämessä, koska eihän me olla kauheasti missään tytön kanssa käyty. Olen ollut aina väsynyt, masentunut tai epäsosiaalisella tuulella. Eikä sekään haittaa. Se on elämää ja ehtiihän sitä vielä vaikka kuinka. Tyttö arastelee kaikissa uusissa paikoissa. Muskarissakin meni aikoinaan koko syyskausi pelkkään tutustumiseen ennen kuin uskalsi paljon mitään laulaakaan. Joten ei ole ihmekään, että tarkkailee edelleen. Jospa hän siitä uskaltaisi avautua kun paikat tulevat nyt paremmin tutuiksi.
Tyttö kaipaa selvästi leikkikavereita. Tosi harvoin nähdään meidän ystäviä. Kerran viikossa on kerhossa muutaman tunnin. Siksikin oon vienyt häntä nyt enemmän leikkipuistoihin. Näkisi edes siellä muita lapsia. Yhdessä olemista pitäisi päästä harjoittelemaan, jotta siinä kehittyisi. Minulle tulee paha mieli, kun näen puistossa, kuinka paljon tyttö toivoisi kaveria kiikkulaudalle. Minä aikuisena tietenkin näytän mallia, miten kaveria voi pyytää leikkiin. Sanoitan hänen toiveitaan.
Kerhotädin kanssa juteltiin, että vielä tässä vaiheessa moni lapsi leikkii rinnakkaisleikkiä. Että vasta 3-vuotiaana alkaa tulla sellaista varsinaista yhdessä leikkimistä. Silti sitä voi harjoitella milloin tahansa. Ja varmaan kannattaakin. Lelujen jakamista ja yhteistä touhua.
Tyttö on muutenkin nyt tosi innostunut leikkimään pikkueläimillään. Milloin ne menevät uimahalliin ja milloin puistoon. Sellaiseenkin sisäleikkiin kaipaa kaveria. Minäkin yritän muistaa leikkiä. Samoin isänsä. Silti tuntuu, että hän kaipaisi vielä enemmän. Täytyy miettiä, olisiko hänen hyvä mennä syksyllä jo 3-5-vuotiaiden kerhoryhmään, jota olisi kahdesti viikossa. Katsotaan rauhassa tässä kevään aikana, mikä olisi hänelle parasta. Onneksi nyt sentään tajuttiin laittaa tähän pienempien ryhmään.
Olen tosi onnellinen, että meillä on nyt seisomalauta ja päästään helpommin ystäville ja kerhoihin. Olen onnellinen myös tästä virkeydestä, jaksamisesta ja ilosta, jota olen viime päivinä saanut kokea. Aion jatkossa viedä lapsia useammin avoimeen päiväkotiin, koska siellä pääsee kivoihin sisäleikkeihin ja siellä on myös muuta toimintaa. Ja onhan se meidän tuttu kerhopaikkakin. Siellä on kivat työntekijät ja teetä tarjolla ja jääkaappi ja paljon touhua. Myös erään leikkipuiston yhteydessä on sisäleikkipaikka. Sinnekin haluan tutustumaan. Odotan myös kovasti, että ystäväni jää äitiyslomalle ja että tyttö saisi enemmän leikkiä hänen lapsensa kanssa.
Tyttö tykkää kovasti kavereistaan. Puhuu heistä lempeästi, esim. "se rakastaa minua kovasti ja sitten se leikkii minun kanssa". Ihanat kaverit. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti