Siinä meni minun rajani kotirauhalle. Siis kun minun omaan pihaan, meidän ulko-ovelle tullaan kerjäämään rahaa pienen lappusen kanssa. Vauva nukkui siinä epäilyttävän miekkosen vieressä ja minä suojaavan napakasti jo tartuin vaunuihin vetääkseni ne vauhdilla sisään. Mikä ihme laitapuolen kulkija. Erikoisen näköinen. En ruvennut edes sen pikkulappua lukemaan, kun jo heristin kättä. Mitähän se aikoi? Olisiko tullut sisään raollaan olevasta ovesta, jos en olisi huomannut? Olisiko varastanut katselemansa miehen pyörän, jos se ei olisi ollut lukossa? Tuleeko uudelleen?
Meidän piha on minulle pyhä. Tänne ei tarvitse kenenkään hiippariheikin tulla kerjäämään tai kyttäämään. Täällä on kuules vastassa sellainen eukko, jonka salaisista voimista karhuemotkin ovat ihmeissään. Uskallapas tulla uudestaan, niin annan vielä äkäisemmän ilmeen kuin äsken ja näytän justiinat. Hyi apua. Kaupunkiasumisen lieveilmiöitä? Soitan poliisille jos tulet uudestaan.
Onneksi mies tulee kohta kotiin. Kuikuilen ikkunoista ulos ja säpsähdän kun linnut lentävät. Eihän siellä ole ketään? Lapset onneksi vielä nukkuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti