Pesukone pyörii toista kertaa tänään. Harjoitellaan Satulinnun kanssa yövaipattomuutta. Yöt on kuivia noin 60-70 prosenttisesti. Usein silti lirahtaa ja housut ehtii vähän kastua. Kangaskaupasta ostamani isot froteemuovit on olleet tarpeen. Ja Joulupukin tuomat uudet lakanat. Mutta ei tämä pyykkäys oikeastaan haittaa. Tulee samalla sit pestyä muutkin vaatteet heti niiden likaannuttua. Öisin mies herättää tytön pissalle. Nykyään on taas suostunut lähtemään, kun varmaan unensekaisenakin tajuaa, että jos ei mene, tulee pissi lopulta sänkyyn. Monesti herää pissahätään myös itse keskellä yötä. Tulee aina isiä hakemaan avuksi tai itkee yläkerran aulassa. Se on ok. Nukahtaa nopeasti vessareissun jälkeen.
Sieluun sattuu, kun tämä uuden kodin hohdokkuus ja kiiltävyys katoaa. Tulee tahroja sinne ja tänne. Ruokapöytään tuli heti pysyvä tahra ananaksen kannasta, joka syövytti pintaan jäljen. Työtasoon on tullut pari selvää naarmua ja mattoon puklut hups. Tänään harmitti kovasti kun pestiin Satulinnun maalauskäsiä vessassa enkä ollut huomannut maalin tippuneen tason reunalle. Huomasin sotkun puolen tunnin päästä, jolloin maali oli jo jämähtänyt kiinni keraamiseen altaaseen. Yhyy! Pakkohan se on hyväksyä, että elämisen jälkiä tulee lasten kanssa. Sitä vaan yrittää kuitenkin niin suojella kaikkea uutta mitä meillä nyt on ja mihin on satsattu.
Satulintu on flunssainen pitkästä aikaa. Toissayönä tauti iski päälle. Itseänikin on väsyttänyt erityisesti tänään ja kaikki epäterveelliset herkut himottaisi. Onneksi kauppa on kauempana kuin ennen. Satulintu höpöttää vieläkin omassa huoneessaan menossa nukkumaan. Kunpa nukahtaisi pian. Yleensä jo nukkuu tähän aikaan. Tänään ei ulkoiltu aamulla kun oli liikaa pakkasta kipeille keuhkoille ja herkille poskille. Yleensä silloin unen tulo kestää. Yleensä en enää tähän aikaan edes laittaisi nukkumaan. Kipeänä tarvitsee unet.
Harmi kun sairastetaan. Olin suunnitellut kaikenlaisia kyläilyjä nyt kun mies lähtee huomenna sinne työristeilylle. Onneksi mummu ei taida pelätä tytön flunssaa. Saattaa silti ottaa hänet torstaina kylään. Ihan mukavasti tyttö on taudista huolimatta jaksanut touhuta. Välillä pomppii, riehuu ja päästelee energioita ulos. Sit välillä rauhassa lepäilee lastenohjelmien parissa. On oltu paljon sisällä: maalattu, muovailtu, leikitty eläimillä, leikitty kotileikkiä. Käy usein silittämässä minua kädestä ja sanoo: "takat inana äiti, minä tykkään tinutta, minä takattan tua". <3
Ukkonen on ollut perustyytyväinen. Suuta taitaa kutittaa. Kääntyy mahalleen toisinaan: toiseen suuntaan onnistuu paremmin. On niin onnellisen näköinen onnistuessaan. Nostaa itseään käsiensä varassa mahallaan. Tykkää Pentikin kissasta, jonka ostin Joulupukin pussiin. Se on neulottu ja varmaan siksi mukavan karhea. Olen nukuttanut vauvan tänäänkin ulos, vaikka on pakkasta. Ehkä jotain 18 astetta? Vai jopa 23? Rehellisesti sanottuna ei mitään hajua pakkasen määrästä kun ei ole mittaria, mutta aamupäivällä pärjäsi. Vähän kyllä hirvittää. Puin kaiken mahdollisen päälle: villapuvut, toppahaalarin, makuupussin ja villapeiton. Nostan sitten eteiseen, jos posket kylmenevät liikaa. Ihana rakas hymyvauva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti