Fitmama-valmennus jatkuu. Eka viikko on aina helpoin, mutta sitten alkaa arki astua esiin ja tajuaakin, että "hei tätähän pitää tehdä vielä!" Tulee flunssaa ja väsymystä ja kiirettä ja laiskuutta. Sitten se opettelu vasta oikeasti alkaa. Nyt kolme viikkoa pian takana, kolmisen kiloa kevyempi ja huomattavasti virkeämpi olo. Turvotusta lähtenyt ja farkut menee kivasti jalkaan. <3
Oon saanut paljon tukea ja iloa Fitmaman fb-ryhmältä, vaikka somessa pyöriminen on tavallaan ollut myös tosi raskasta pitkän tauon jälkeen. Ja oon muistanut, että juu ei tuo fb sovi mulle ollenkaan. Mutta vähän aikaa nyt oon ainakin tuolla. Sieltä saa niin kivan tuen.
Oon noudattanut Fitmaman ohjeita tämänhetkisen parhaani mukaan. Arkiliikunta on selvästi lisääntynyt, mutta treenejä en ole tehnyt kovin tunnollisesti. Sunnuntaina kävin kuntokeskuksen jumpassa ja aion mennä sinne taas ensi sunnuntaina. Ruokailujenkin suhteen olen ollut löysempi kuin aikaisemmissa valmennuksissa. Oon yrittänyt ajatella nyt siten, että tässä tehdään pysyviä ratkaisuja. Siksi en vaadi itseltäni liian suuria muutoksia kerralla. Aiemmin on ollut niin, että heti lipsumisten jälkeen olen luovuttanut, koska "homma on mennyt jo pieleen". Nyt oon opetellut sallivampaa linjaa ja se tuntuu hyvältä. Toki edelleen täytyy kiinnittää kovasti huomiota siihen, ettei sallivuus kasva liikaa vaan että perusruoka on se mistä saadaan energiat ja polttoaineet.
Tänä aamuna vaaka näytti pitkästä aikaa alle 80 kg. Hurraa! Pitkän tähtäimen tavoitteena mulla on 72 kg. Sinne on vielä matkaa. Toisaalta painoa tärkeämpää on ihan oikeasti hyvä, energinen ja voimakas olo. Ja se että nämä muutokset on pysyviä. En voi kuitenkaan kieltää, etteikö tuntuisi hurjan hyvältä nähdä puntarissa 7-alkuinen luku.
Tämä koko homma tuntuu niin erilaiselta kuin ennen. Siis minun pään sisällä. Tässä on nyt semmoista iloista, hyväksyvää energiaa. Uu jeah!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti