Sekalaisia tekemisiä, menemisiä

Sekalaisia kuulumisia!

Istun taas tässä sohvalla koneen ääressä ja Satulintu huutelee tuttuun tapaansa omasta sängystään: "äiti tuu, äiti tuu". Varmaan pian vaatii äidin istumaan viereensä tuolille, jotta pystyy rauhoittumaan unille. Uusien unitapojen opettelu on nyt siinä vaiheessa, että lapsi nukahtaa toisinaan yksin, mutta usein haluaa vielä äidin tai isän viereensä istumaan. Tassuttamisesta on kuitenkin päästy nyt aikalailla eroon, mikä on jo hyvää edistystä. Pari päivää sitten tuntui, että vaadittiin lapselta kerralla ehkä vähän liikaa, joten nyt on ajateltu, että pelkkä vieressä istuminenkin on jo tosi hyvä juttu, askel eteenpäin.

Nyt sängystä kuuluu hekottelua ja iloista höpöttelyä. Sänky kolisee. Heh. Tänään mulla on kahviseurana pitkästä aikaa pari palaa Fazerin sinistä. Jo muutaman päivän haikailin karkkihyllylle ja eilen ostin pienen suklaan ja karkkipussin, tosin vain 5 palan suklaan ja minipussin. Hah vähän eroa entiseen! Karkkeja tuhottiin aika tehokkaasti eilen illalla miehen kanssa, kun piirrettiin meille lopullista keittiösuunnitelmaa. Siinä on ollut monia juttuja, joiden takia on jouduttu päivittämään sitä uudelleen. Olin ihan punainen ja hikinen, kun oltiin tunti rustailtu sitä paperille. Tärkeitä asioita. Ja nyt on se hetki, jolloin asioihin voi vielä vaikuttaa. Meille tulee varmasti hyvä ja kaunis keittiö! Jonkin verran on toki täytynyt luopua omista unelmista, ihan tilan pienuuden ja asunnon rakenteiden vuoksi. Ei voi mitään. Ei esimerkiksi saada sellaista nättiä, öö.. lieriön muotoista, liesituuletinta kuin olisi haluttu, kun aika harva tuuletin sopii meidän asunnon ilmanvaihtojärjestelmään. Kaikkia tämmöisiä.

Tänään mulla on myös mies täällä seurana. Hän pitää etätyöpäivän, mikä tarkoittaa, että hän istuu tuossa keittiön pöydän ääressä tietokoneella. Aamulla käytiin koko perhe hoitamassa pankkilaina-asioita ja vaihtamassa kaikki meidän pankkipalvelut parhaimman lainatarjouksen antaneeseen pankkiin. Oli oikein hyvä käynti. Myös Satulintu sai oman tilin. :) Olin ottanut lapselle mukaan kaikki mahdolliset viihdykkeet: viinirypäleitä, banaania, uusia tarroja, kyniä ja paperia, pieniä autokirjoja, Dubloja sekä uuden pikkuauton. Nämä kaikki tulivat tarpeeseen kahden tunnin käynnin aikana. Lisäksi tyttö mm. leikki minun rahapussista löytämillään jäsenkorteilla ja katseli formula-autojen kuvia minun puhelimesta. Tykkää formuloista, kun yhtenä päivänä näki vähän f1-kilpailua telkkarista.

Sängystä kuuluu nyt "minnä on, minnä on" (missä on) ja "täällä minä, täällä minä" (täällähän minä, täällähän minä). Laulettu Missä on peukalo -laulua erilaisin sanoin. Anoppi kävi yhtenä päivänä kylässä ja oli opettanut lapselle sanonnan "mustan kissan paksut posket". Lapsi innostui ruokapöydässä lausumaan tätä oikein urakalla ja olihan se hauskankuuloista kun toinen sanoo onnellisena "munni miai pattu potti" ja taputtaa käsiä ja nauraa päälle. Ihana nauravainen papupata. <3

Mä oon laittanut viime päivinä aika paljon mansikoita pakkaseen. Vähitellen ostettu laatikko sieltä täältä. Hyvä fiilis, että saatu jo säilöttyä kesää! Yhden satsin tein mansikkahilloa, kun yhdessä laatikossa oli vähän vetisiä ja puoliraakoja marjoja. En viittinyt niitä laittaa rasioihin. Harmitti kyllä, mutta hillossa ne varmasti maistuu oikein hyviltä. Hillo on kyllä helppo tehdä. Olisi joskus hauska kokeilla niitä erilaisin maustein, mutta nyt kun harvoin teen (en joka vuosikaan), niin haluan tehdä ihan tavallista. Mustikkaan aion yrittää ihan lähiaikoina. Ystävä on ihanasti luvannut, että päästään taas heidän apajilleen. Toivottavasti olisi hyvä mustikkasato niin saisi kerättyä helpommin oman tarpeen. Viime vuonna taisin poimia kaksi sangollista. Tunti per sanko. Oli kyllä hyvä mustikkapaikka ja isoja marjoja. Tänä vuonna tosin otan miehen mukaan avuksi ja henkiseksi turvaksi. Tämän mahan kanssa kun alkaa olla tuo metsikössä rämpiminen jo vähän niin ja näin. Puutarhavatuista myös haaveilen. Kyllähän nuo mansikat ja muut ostomarjat maksaa tosi paljon kerralla, mutta ei sitä hintaa sitten talvella ajattele, kun saa leivottua niistä ja ennen kaikkea syötyä puuron ja jugurtin kanssa. Marjat on lopulta aina olleet hintansa arvoisia.

Viime päivät on olleet aika raskaita meidän koko perheelle, kun miehellä on ollut uudenlainen päivystysviikko töissä. Hän on joutunut olemaan koko ajan tavoitettavissa ja työkeikkoja on riittänyt. Hän teki töitä esim. koko viikonlopun aamuista iltoihin ja yölläkin soi puhelin, jolloin hänen piti mennä työkoneen ääreen. Ei oltu varauduttu ihan tuommoiseen, joten kaikki meidän viikonlopun kuviot meni uusiksi ruoanlaitosta ja kauppareissuista lähtien. Satuin vielä lauantaiaamuna hakemaan niitä mansikoita kaksi laatikkoa, kun en tiennyt mitä on luvassa. Lapsikin oli reppana lauantain, kun ei ole tottunut, että isi tekee töitä kotona eikä voi leikkiä isin kanssa. Laittelin mansikoita pitkin päivää ja yritettiin vain selviytyä. Mua väsytti ihan kamalasti koko viikonlopun ajan ja la-su-välinen yökin nukuttiin huonosti lapsen reagoitua yöitkuilla erikoiseen päivään. Onneksi tilanne on nyt normalisoitunut ja saatu kaikki taas nukuttuakin. Lapsikin ollut tosi tyytyväinen.

Viikonloppuna meitä odottaa kiva kesäreissu Tampereelle. Aiotaan poiketa Särkänniemessä ja ottaa mahdollisimman rennosti. Lasta varmasti houkutellaan kokeilemaan jotain possujunaa tai vastaavaa ja mieskin tietysti voi halutessaan mennä laitteisiin. Mua tietty vähän harmittaa, että vuoristoradat jää nyt välistä, mutta kiva kuitenkin mennä nauttimaan kesätunnelmasta. Kunpa ei sataisi kauheasti..

Lapsi muuten nukahti äsken itsekseen. Yhtäkkiä tuli vaan hiljaista. Nää on aina isoja iloja.

Viikon päästä pääsen vihdoin kampaajalle ja pitäisi taas jossain vaiheessa kokeilla uudestaan juhlamekkoa ystävän häitä ajatellen. Sekä laatia varasuunnitelma, jos mekon helma nousee liian ylös mahan vielä kasvaessa. Tänään alkoi 32. raskausviikko ja vauva potki äskeisen lounaan päälle taas ihan kiitettävästi eri puolille mahaa, lähinnä alas. Kyllä se siellä taitaa yhä siis istuskella, kun tuonne vasemmalle navan korkeudelle tuntuu suurimmat potkut, vaikka siellä se istukkakin kuulemma on etuseinässä.

Näin tämä minun kesä taitaa tässä kulua: vauva-ajatuksissa, remonttiasioissa ja muissa juoksevissa asuntojutuissa, melko tutuissa aiheissa siis. Ei se mitään. Odotan silti kovasti jo elokuuta, kun miehen kesäloma alkaa. Ja odotan, että päästään ystävän häihin! <3 Ja että pääsen jalkahoitoon ja omalle minireissulle Pohjanmaalle. Ja että käydään kotieläintilalla lapsen kanssa katsomassa pupuja ja muita kivoja. Tuntuu ihan hyvältä.