Kaksivuotiaan nukuttaminen päiväunille

Tänään raskausviikkoja tasan 30+0! 10 viikkoa laskettuun aikaan! Kivalta tuntuu! Eilisen menkkakipuja ei ole vielä tänään kuulunut, mutta painetta tms. kyllä vähän alavatsalla. Pärjään sen kanssa. Vauva on saattanut laskeutuakin. En murehdi asiaa. Ihana, rakas vauva. <3

Istun sohvalla ja Satulintu-tyttönen huutelee omasta sängystään: "äiti tuu, äiti tuu". Tämä on nyt neljäs päivä, kun kokeilen uudenlaista nukutustaktiikkaa. Entisessä ei ollut sinällään mitään vikaa, mutta jouduin jonkin verran istumaan lapsen sängyn reunalla. Syksyä varten halusin, että nukutus olisi hieman sujuvampi ja vaatisi minulta vähemmän läsnäoloa.

Pitkän aikaa tyttö nukahti päivisin nopeasti tassun (eli käden) alle, 5-10 minuuttia. Se oli ihanan helppoa. Jossain vaiheessa nukahtaminen alkoi olla vaikeaa ja kokeiltiin uusia keinoja, esim. selän silittämistä ja käden pitämistä lapsen silmien edessä. Vaikka tyttö nukahti niiden avulla välillä nopeasti, arvelutti totuttaa hänet taas johonkin uuteen rutiiniin, joka vaatii minulta istumista/roikkumista sängyn reunalla. Nukuttaminen alkoi myös yhä useammin kestää pidempään, jopa tunnin. Alkoi jo vähän huolestuttaa, että tilanne menee vain vaikeammaksi. Jos yritin lähteä huoneesta, tuli kova itku. Jos en pitänyt kättä hänen silmiensä edessä, hän laittoi käteni siihen. Jos en antanut, hän itki.

Niinpä tein päätöksen, että nyt aletaan harjoitella uutta selkeää tapaa. Neuvolan lastenterkkari sanoi, että esim. uuteen sänkyyn siirryttäessä on hyvä ottaa uudet nukutustavat käyttöön, mutta en voi enää odottaa. Sänky tulee vasta 2-3 viikon päästä. 

Nämä päivät on menneet kyllä yllättävän hyvin ja edistystä tapahtunut huimasti! Tässä meidän päikkärirutiinit:

- Lounas n. klo 11.45/12
- Käsipesut, nopeahko pottailu kirjojen kera sekä univaipan laittaminen, pottatarran liimaus
- Unipupun hakeminen lapsen kanssa olohuoneesta
- Sänkyyn peittely
- Laulan laulun Sininen uni (en kaikkia säkeistöjä) sekä lyhyen Aa aa varpaillaan -laulun pari kertaa. Samalla silittelen/pidän kättä lapsen silmillä/selällä.
- Luettelen rakastamiset: "Äiti rakastaa sinua, isi rakastaa sinua, mummu rakastaa sinua, pappa rakastaa sinua, kaikki rakastaa sinua." (Se on lapsen itse keksimä rimpsu.)
- Sanon: "Kauniita unia, nuku hyvin." Viimeiset silitykset.
- Lähden huoneesta, jätän oven täysin auki

Lähdettyäni huoneesta lapsi jää touhuilemaan sinne itsekseen. Jo se on ollut hyvää edistystä, että suurta itkua ei tule enää tässä kohtaa. Lapsi höpöttelee iloisesti ja laulaa. Välillä huhuilee "äiti tuu", mutta pian jatkaa tyytyväistä puuhasteluaan. Riippuen kellonajasta ja pulputuksen kovuudesta/villiydestä sanon jossain vaiheessa olohuoneen puolelta, että "shhhh, nuku vaan". Menen huoneeseen vasta jos lapsi itkee oikeasti. Sen kyllä tunnistaa helposti.

Ekana päivänä jouduin menemään takaisin istumaan lapsen viereen tuolille. Silloin kuitenkin vain peittelin hänet uudestaan ja sanoin tutut "nuku vaan"-sanat ja laitoin omat silmät kiinni. Lapsi yritti ottaa kättäni, mutta siirsin tuoliani ihan pikkuisen kauemmas. Hetken lapsi katseli minua, mutta pian nukahti: ilman mitään tassutusta. Se oli läpimurto! Nyt seuraavina päivinä on mennyt vielä paremmin! Eilen ja tänään lapsi nukahti aivan itsekseen! Kävin äsken peittelemässä hänet uudestaan kun kuulin, että hän oli löytänyt jostain pikkuauton ja päryytteli sillä onnellisena. Lähdin kuitenkin huoneesta samantien pois. Ja pian tuli ihan hiljaista! :D

Ihmeellisen hienosti on nyt sujunut tämä muutos. En olisi uskonut ihan tällaista kehitystä. Ajattelen liian usein, että "ei lapseni kuitenkaan totu uusiin juttuihin kovin helposti". Tavallaan siis aliarvioin lapsen kyvyt sopeutua ja tottua. Lopullisen nukahtamisen ajankohta on nyt vähän siirtynyt myöhemmäksi, mutta se ei ole haitannut suuremmin. Yritän kuitenkin saada tytön ajoissa nukkumaan, jotta hän ehtisi tehdä unta rauhassa sekä unen tultua myös nukkua riittävästi. Kolmen aikaan viimeistään häntä herätellään. Yleensä semmoiset 1,5 tunnin unet riittävät hänelle.

Toistaiseksi tehdään nyt näin. Olen kertonut miehelle meidän uudet tavat ja hänkin on alkanut soveltaa niitä iltaisin. Toisaalta iltanukutuksen tavoilla ei ole niin suurta käytännön merkitystä minulle, kun mies hoitaa ne myös syksyllä vauvan saavuttua. Toki mies varmasti toivoisi, että iltanukutuskin menisi hieman nopeammin. Sekin kun välillä kestää tunnin. On meillä kuitenkin suunnilleen samanlaiset tavat miehen kanssa. Hän ehkä menee vähän nopeammin lapsen luo, vaikka lapsi ei itkisikään kunnolla. Katsoo, että kello on paljon ja siksi menee. Ja sitten jää tassuttamaan lasta (pitämään kättä lapsen päällä). Tehköön miten tahtoo tässä vaiheessa.

Aika näyttää, miten lapsen nukutus sujuu sitten uudessa lastensängyssä, josta pääsee itse pois. Tai sitten kun vauva syntyy. Mutta mietitään niitä sitten. :)