Kuumaa, kuumaa! Parvekkeella 38 astetta ja sisällä 27,5. Päiväsuihkuja, päiväkylpyjä, verhot kiinni aamusta iltaan, mehujäitä, alushoususillaan kaiket päivät, veden tuputtamista lapselle. Nyt on ainakin kesä! Ei ole silti kovin hääviä kulkea tämän mahalämpöpatterin kanssa näillä keleillä, mutta ei nämä helteet varmaan taas kauaa kestä.
Viime päivinä on muutenkin taas pienet asiat kuormittaneet. Ehkä kuumuuskin on vaikuttanut tähän. Työnantaja ei tosiaan ollut toimittanut Kelalle tarvittavaa liitettä ja mun äitiysrahahakemus on seisonut sen takia yli kuukauden. Laitoin eilen ylemmälle pomolle viestiä ja hän vastasi tänään kivasti ja lupasi hoitaa asian pikaisesti. Eiköhän se siitä lutviinnu.
Uuden kodin keittiöasiat on aika hyvällä mallilla, mutta ei olla vieläkään tilattu sinne kylmäkoneita tai uunia tai mikroa. Mies haluaa tilata ne Saksasta halvalla, mutta niissä on kai niin nopea toimitusaika, että niitä ei ole vielä uskaltanut tilata kun ei ole paikkaa mihin ne laittaa. Mua taas on ahdistanut, että remontti alkaa periaatteessa jo ensi viikolla, tosin vasta purkutöillä. Haluaisin pian valita kaikki loputkin materiaalit: kylppärien kaakelit, seinien maalit ym. Toisaalta äkkiähän ne sitten saa, jos on varastotavaraa. Ja paljon on ensin purkamista ja todennäköisesti kosteiden tilojen kuivattamista ym. ennen kuin päästään laittamaan uutta pintaa. Huomenna nähdään remonttifirman edustaja ja tehdään tarkastusmittaukset mm. keittiössä. Samalla täytyy ottaa kuvat ja tarkat mitat vielä kosteista tiloista, jotta osataan ostaa riittävästi materiaaleja niihin. Kunpa remontti etenisi sujuvasti!
Eilen multa meni taas ihan hermo, kun petyin miehen säveltämiseen lapsen iltanukutuksessa. Nukutukset on nimittäin menneet älyttömän hyvin koko viime viikon! Lapsi nukahti kaikille päiväunilleen ja yöunilleen ilman äidin tai isän läsnäoloa. Mies alkoi vihdoin tehdä nukutusrutiinit tismalleen samalla tavalla kuin minä ja alkuviikosta lapsi oli myös väsynyt Tampereen reissun jälkeen. Hetken saattoi tyttö vielä sängyssä jutella omiaan, mutta melko pian nukahti. Koko viikon!
Eilen näin miehestä, että hän oli muutenkin ihan väsyksissä koko iltapäivän. Hän lyhensi sitten iltanukutusrutiinia omatoimisesti ja tiesin heti, että homma menee pieleen. Ärsyttävintä oli miehen toteamus, että "ei huvittanut pitkittää juttua". Me on puhuttu tästä niin monta kertaa. Yhteistyötähän tämä kaikki lapsenhoito tietysti on, mutta välillä tuntuu, että miehen on kamalan vaikea ottaa minulta mitään neuvoja vastaan. Se harmittaa, kun mulla on kuitenkin paljon enemmän kokemusta näistä asioista työni puolesta kuin miehellä. Mies ei tunnu ymmärtävän, että rutiinien toistaminen uudelleen ja uudelleen on pienten lasten kanssa oikeasti se juttu. Ei lapsi viikossa vielä opi uusia tapoja pysyvästi vaan niitä täytyy vahvistaa pitkään.
Unirutiinien lyhentäminen ja niissä oikominen on aiemminkin aiheuttanut sen, että meidän tyttö alkaa itkeä heti vanhemman lähtiessä huoneesta. Hän ei ole silloin jotenkin "ehtinyt tilanteeseen mukaan". Ei ole saanut riittävästi silittelyä, huomiota tai jotain. Sitten tyttö keksi vaatia isiä taas istumaan viereensä ja itki sitä. Ja miehellä ei ollut varmaan mielessään varasuunnitelmaa, joten poukkoili huoneesta pois ja takaisin epävarmana ja turhautuneena, mikä itketti lasta vain lisää ja teki tilanteesta luultavasti vain tosi epäselvän lapsen näkökulmasta. Sitten tuli lapselta vielä pissa univaippaan ja itki sitä. Pissa ei siis ehtinyt tulla pottaan, kun kiirehtivät siitä heti pois kakan jälkeen. Piti vaihtaa vaippa. Lopulta tyttö nukahti, mutta heräsi sitten vielä yöllä itkemään isiä. Minä nukutin lapsen silloin uudestaan, koska olin muutenkin hereillä ja mies oli edelleen jotenkin hermostunut ja ulalla. Yönukuttamisessa meni vajaa tunti. Lapsi oli hermostunut ja tarkisteli, istunko vielä siinä hänen vieressään. Kuumakin oli.
Ja jos vielä yhden kuormittavan asian mainitsen, niin se mun oma unen saaminen iltaisin. Välillä odotan unta parikin tuntia, varsinkin silloin kun mies jää vielä harrastamaan omia juttujaan minun mentyä sänkyyn. Tai jos mielessä pyörii yksikin huoli tai selvittämätön sanaharkka.
Eilen mua ärsytti niin paljon tuo iltanukutusjupakka, että mentyäni sänkyyn klo 22 käytin ensin 2,5 tuntia mietiskellen kaikkia meidän asioita liittyen perheeseen, kotitöiden jakamiseen, omaan jaksamiseen, parisuhteen tilaan, lapsenhoitoon, harrastuksiin, omaan aikaan, ruokatapoihin ym. Kun uni ei sittenkään tullut, nousin 00.30 ylös siivoamaan meidän kylppäriä. Jep! Samalla ajattelin, että aika kehnosti taitaa nyt mennä, kun pitää puunata vessanpönttöä 33. raskausviikolla keskellä yötä miehen ja lapsen nukkuessa, mutta en keksinyt muutakaan helpotusta ajatusten villiin juoksuun. Sain aivot rauhoitettua ja kävin vielä iltapalalla uudestaan. En ehtinyt edes takaisin sänkyyn, kun lapsi jo itki viereensä istumaan. Nukutettuani hänet uni tuli itsellekin joskus 2.15, neljä tuntia siitä kun menin sänkyyn ekan kerran.
Mutta on niitä kivojakin juttuja onneksi taas ollut. Yhtenä päivänä käytiin anopin takapihalla "vadelmavarkaissa" ja saatiin iso sanko melkein täyteen metsävattuja! Mummu hoiti lasta ja ruokki meidät. Tänään anoppi toi ohikulkumatkallaan vielä lisää vattuja. Laskin, että nyt niitä taitaa olla sen 10 litraa pakkasessa. Ja vieläkin saataisi mennä poimimaan lisää. Hyvä vattukesä. :) Samalla tulikin itselle kiire ajatella taas sitä arkkupakastimen hankintaa. Ajatus jo kerran kuopattiin, mutta kun noita marjoja nyt on noin paljon saatavilla, niin täytynee marssia vaan johonkin Giganttiin tai vastaavaan ja ostaa uusi pakastin.
Laajennettiin myös vähän meidän sosiaalista piiriä, kun käytiin tytön kanssa yhtenä päivänä kylässä erään mun entisen opiskelututun luona. Oli tosi kivaa, vaikka jännitän aina tuommoisia tilanteita puolituttujen/uusien ihmisten kanssa. Tyttö tykkäsi tosi paljon leikkiä opiskelukaverini lasten kanssa eikä olisi halunnut millään lähteä kotiin. Jäi hyvä mieli.
Korvapuustitkin leivottiin tänään tytön kanssa ja hän oli niin hauska vatkatessaan käsivispilällä pientä vesitilkkaa kulhossa. Yhdessä leivottiin. Hän sai omat taikinat ja pääosin minä tein korvapuustit. Yhdessä levitettiin voisulaa ja kaneli-sokeria pullalevylle sekä raesokeria pullien päälle. Lapsi teki omia pullia piparimuoteilla. Päiväkodissa leivottiin melko säännöllisesti lasten kanssa ja niitä pullia syödessä oli aina vähän sellainen epäilevä olo, että onko niitä pyöritelty kuitenkin vähän räkäisillä sormilla. Heh. Siksi olen kotonakin suht tarkka siitä, että aikuiset ja lapset leipovat käsillään omia pulliaan. Käsipesusta huolimatta. :D
Joitain muitakin kivoja ystävätreffejä on sovittu tälle viikolle ja perjantaina iloitaan koko perheen voimin miehen alkavasta kesälomasta! Ja voitteko uskoa: Ensi viikolla onkin sitten asuntokauppojen virallistaminen pankissa ja minustakin tulee asuntovelallinen. Vihdoin saadaan nimet virallisiin papereihin, jihuu! Neuvolakäyntikin on tulossa ja ystävän häät! <3
Tämmöistä elämää täällä. Paljon mahtuu pieniä juttuja päiviin: hyviä ja huonoja. Tavallista eloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti