Lapsi on innostunut syömään itse haarukalla tai lusikalla. Syö myös sormin. Suuttuu välillä tulisesti, jos edes kosken lautaseen tai haarukkaan tai mihinkään pöydällä. Silloin heittää haarukat ja muut kiivaasti lattialle ja alkaa parkumaan kauheasti.
Jos yritän syöttää, välillä ottaa korkeintaan muutaman haarukallisen minulta ja välillä tulee totaalinen stoppi. Lasta on pitänyt ainakin nyt viimeisen kuukauden ajan kauheasti viihdyttää juttelemalla, laulamalla ja temppuja tekemällä, että hän on syönyt. Varsinaisia leluja meidän ruokapöydässä ei ole ollut. Juu en kannata suuremmin tuollaista ruokailun oheistoimintaa, mutta olen niihin sortunut. Vähän jopa nolottaa. Ja kun lapsi tottuu viihdytykseen, ei sitten pelkkä syöminen kiinnostakaan.
Niinpä tein nyt periaatepäätöksen, että enää meillä ei lauleta ruokalauluja, näperretä marjasosepurkkeja tai mitään muutakaan ruokailun aikana. Jutellaan niitä näitä ja ihastellaan maitopurkin lehmää ja tekstejä, syödään. Se saa riittää.
Kaikki tuollaiset epätoivoiset viihdytysyritykset ja lentokonelusikallisten lentoharkat suoraan suuhun ja sieltä ruokakaukaloon kumpuavat tietysti siitä, että olen ollut huolissani lapsen ruokamääristä. Ne ovat mielestäni pienentyneet. Nyt olen ymmärtänyt, että kyse on ehkä enemmänkin siitä, että lapsi on saanut lisää omaa tahtoa ja osaa sitä nyt enemmän ilmaista. Haluan, että lapsi oppii itse arvioimaan, onko kylläinen. Ei voi myöskään olettaa, että aina maistuisivat kaikki ruoat. Aikuisetkaan eivät tykkää kaikesta yhtä paljon. Lapsen tahtoa olisi siis hyvä kuunnella.
Sitä niin helposti huolestuu, jos lapsi ei syö. Aika harvoin on kuitenkaan kyse mistään vakavammasta. Meillä vaikuttaa joskus sekin, jos vatsa on kovalla. Silloin ei maistu oikein mikään. Puurokaan ei ole enää maistunut niin suuressa määrin kuin ennen, vaikka vaihdellaan aina sen lisukkeita erilaisista marjoista soseisiin. Se on minun mielestä kuitenkin hyvä asia. Ehkä se kertookin siitä, että lapsi saa kuitenkin pitkin päivää sen verran paljon ravintoa, että tarvetta suurelle iltapuurolle ei ole. Sitä kun meni aiemmin aika valtava määrä.
Ruokailujutut on ihan kivasti siis tällä hetkellä. Minusta on ihanaa, että lapsi osaa syödä itsekin ja voin lapsen syödessä ottaa ruokaa rauhassa itsellenikin ja syödä yhdessä lapsen kanssa. Ettei tarvitse koko ajan syöttää. Korkeintaan vähän auttaa, että hän saa ruoan haarukkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti