Matkatunnelmia

Junassa puksuttelen kohti kotia Helsinki-viikonlopun jälkeen. On niin paljon erilaisia asioita, mitä täällä voi tehdä ja viikonlopun voi viettää niin eri tavoin. Tuntuu, että sain paljon. Se toteutuu parhaiten silloin, kun rohkeasti ja aktiivisesti menee, tekee ja kulkee.

Lauantaina tapasin ihanat veljet lounastreffeillä Silvoplee-kasvisravintolassa Hakaniemessä. On ollut monesti mielessä käydä siellä, mutta usein on vaan jäänyt. Tästä lähtien käyn useammin, sen verran hyvää oli ruoka. Valinnanvaraa oli paljon ja keräilinkin lautasellisen täyteen herkkuja. Vaikka söin määrällisesti paljon, olo oli kevyen ruoan jälkeen hyvä ja energinen.
Juteltiin veljien kanssa useampi tunti mm. asumisesta, matkustamisesta, musiikista, harrastuksista ja työstä. 

Pienen hotellissa vietetyn huilitauon jälkeen menin rakkaan ystävän luokse Kallioon ja istuttiin iltaa heidän kauniissa kodissaan. Viimeksi nähtiin ennen kesää. On mukava kun tulee liikuttua eri puolilla Helsinkiä niin vähitellen oppii asuinalueista. Illalla käytiin vielä keskustassa kuppilassa, jossa tavoistani poiketen join oluen (!) ja punkkulasin. Pikkuhiprakan niistäkin jo sain ja pian jo lähdin reissupäivästä väsyneenä nukkumaan.

Sunnuntai alkoi mukavasti aamupalalla Scandic Simonkentässä ja siitä suuntasin Kiasmaan. Ystävän suosituksesta rohkenin sinne, kun siellä oli kuulemma hyvä näyttely. Ja olihan se. Suosittelen kaikkia käymään, vaikka museoissa käyminen ei muuten innostaisi. Näyttely oli nimeltään Tottelemattomuuskoulu. Se käsitteli mm. politiikkaa, brändejä, kuluttamista, McDonaldsia, kansalaisvaikuttamista. Hienoja ja puhuttelevia, ajankohtaisia teoksia. Tykkäsin paljon.

Kampin ostarilla on pieni thaimaalainen ja vietnamilainen ravintola, josta on tullu yks mun suosikki. Ne kevätkääryleet on niin hyviä! Samoin esim. Panang curry tofulla. Sinne siis. Jälkkäriksi hyvä latte. R-kioskin myyjä yllätti vitsailemalla rennosti, vaikka juuri eilen puhuttiin, että Helsingissä on erilainen, vähän etäisempi, tapa suhtautua asiakkaisiin esim. kaupoissa. Kotikaupungissa voin esimerkiksi selittää vaatekaupan myyjälle, miten mun vaatteet on ollu niin kulahtaneita että nyt pitää saada uusia. Jos Helsingissä menisin avautumaan myyjälle omasta elämästäni, hän luultavimmin vain katsoisi pitkään. Poikkeuksia toki on ja tämä on vain mun kokemus. Isossa kaupungissa ihmisten on pakkokin suojella itseään liialta läheisyydeltä muihin. Muuten sosiaalisia kontakteja tulee jatkuvasti liikaa eikä ihminen jaksa sellaista. Maaseudulla asia on toisin kun ihmisiä on huomattavasti vähemmän. Tuolloin energiaa riittää paremmin ihmisten välisiin syvällisempiin kohtaamisiin. Mielenkiintoista.

Kiasman näyttelyn jälkeen ei tehnyt enää mieli mennä shoppailemaan. Eikä kyllä muutenkaan olisi kauheasti huvittanut tai jaksanut, kun ei ole mitään pakollista ostettavaa. Samat kaupat on meilläkin. Ruokakaupasta eväitä junaan ja hetki vielä hengittelin sisään Helsingin monikulttuurisuutta, ihmisten paljoutta, monia mahdollisuuksia ja vapauden tunnetta. 

Nyt on kiva palata kotiin. Mieleen alkaa hiipiä ikävä miestä ja tyttöä. Mies on laittanut videoita heidän touhuistaan ja niistä on tullut lämmin olo. Meillä on ihana ja touhukas tyttö, joka osaa leikkiä jo monenlaista. Ja mulla on hyvä mies, joka mahdollisti taas kerran sen että pääsin matkaan yksin. Tällä hetkellä elämä kohtelee hyvin. Iloitaan siitä.

Tottelemattomuuskoulun antia Kiasmassa