Paluu kotirutiineihin

Viikonloppu vietettiin vauvan kanssa mummolassa. Mentiinkin omalla autolla kun oli niin kirkas ajokeli. Vauva nukkui matkat edestakaisin. Oli mukava käydä ja nähdä minun vanhempia kaikessa rauhassa. Varsinkin isän kanssa vietettiin aikaa, kun äiti oli lauantaina töissä illan. Sisko perheineen oli myös siellä ja vauvan serkut pitivät tytölle seuraa aamusta iltaan: leikittivät, viihdyttivät, höpöttivät ja toivat leluja. Välillä piti jo vähän toppuutella, että vauva sai levähtää. Kissaa vauva ihmetteli ja ihasteli, sylissä ollessaan päästeli iloisia kiljahduksia kun kissa käveli ohi, yritti tarttua kissaa turkista ja hännästä ja kulki kissan perässä. Kissakin ensimmäistä kertaa päästi vauvan lähelleen. Vähän näin minun tätiäkin, kävin vaunukävelyillä, ajeltiin Tuurissa Keskisellä. Leppoisaa, rauhallista, kotoisaa. Ensimmäinen yö oli tosin aika karsea, kun vauva itkeskeli pitkin yötä ja piti syöttää käytännössä koko yö. Toinen yö oli helpompi ja sain itsekin vähän levättyä.

Tultiin eilen kotiin ja kyllä kotona on vaan mukavaa ja helppoa. Pötköteltiin sängyllä kolmestaan miehen kanssa ja vauva vaan halaili miestä poskelle. Laittoi oman poskensa miehen poskea vasten monta kertaa ja nojaili mieheen. Hellyttävää. Minun rakkaat. <3 Nyt pikkureissun jälkeen vauva on ollut vireä ja aktiivinen, mummulassakin näytti selvästi nauttivan kaikista uusista ärsykkeistä. Selkeästi kuitenkin väsynytkin ja tuntuu hyvältä kun päästään molemmat nyt taas takaisin tuttuihin rutiineihin. Esim. eilen illalla vauva itkeskeli nukkumaan mennessä tavallista enemmän ja oletin sen johtuvan reissussa olemisesta.

Laitoin tänään vauvan vähän aiemmin ekoille päiväunilleen, jo ennen klo 11. Toivon, että vauvan rytmi vähän aikaistuisi ja väsyisi iltaisinkin vähän aiemmin. Itsekin sain lähes tunnin päikkärit, jes! Nyt tämä viikko otetaan rennosti ja ollaan kotona, haetaan taas rytmit ja rutiinit kohdilleen. Jossain vaiheessa täytyy varmaan taas pitää uudestaan unikoulua, koska yöt on olleet tosi sekalaisia. Luulen, että vauvalla on menossa jonkinlainen eroahdistusvaihekin suhteessa minuun. Minun menkatkin tuli ja meni, olen vieläkin tosi iloinen niistä. Tosin maidon heruminen on ollut erittäin hidasta nyt menkkojen aikaan, mikä myös varmaan on lisännyt vauvan läheisyyden kaipuuta.

Ulkona sataa lunta, isoja hiutaleryppäitä. Ei kyllä tarttisi enää! Ihana maaliskuu sentään jo, kevätkuukausi.