Kotimatkalla

Tulossa kotiin Helsingistä, puhelimella kirjoitan junassa. Olipas kiva reissu, vaikka yöunet jäivät sitten kuitenkin vähiin ja leffaankin jäi menemättä. Perille päästyäni minulla oli ihan riehakas olo, ihan kuin olisin ensimmäistä kertaa yksin missään kaupungissa. Näin illalla minun kahta veljeä ja istuttiin kuppilassa viisi tuntia puhuen kaikesta tärkeästä. Aika lensi kuin siivillä ja yllätyin aivan kun huomasin että oli jo lähes keskiyö. Veljien tapaamisesta jäi lämmin ja hyvä olo. Ihanat miehet. <3 Kun me kaikki ollaan jo aikuisia ja pieni ikäero ei enää merkitse mitään, niin sisaruussuhde muotoutuu ikään kuin uudelleen. Olen onnekas kun minulla on veljet ja sisko. Sisarusten kanssa jaettu ihmissuhde on helposti elämän pisin suhde. 

Hotellilla uni ei meinannut millään tulla. Ehkä se johtui yksin olemisesta tai vauhdikkaista velikeskusteluista. Yön unisaaliiksi kertyi vaivaiset neljä tuntia. Heräsin nimittäin jo klo 6 enkä saanut enää unta. Tyhjensin pinkeät ja kipuilevat maitotölkit pumpulla ja makasin yhden hengen pehmeässä sängyssä. 

Soiteltiin siinä aamulla miehen kanssa ja heillä oli mennyt yö tosi hyvin. Vauva oli illalla nukahtanut isän syliin. Jonkin verran oli kuulemma iltasella katsellut ovelle ja ollut odottavainen. Muuten kuitenkin pääosin hyväntuulinen. Mummukin oli käynyt kylässä. Yöllä vauva oli herännyt ensimmäisen kerran vasta klo 5! En ollut uskoa korviani kun mies kertoi. Ihmeellistä ja kannustavaa! Nyt taitaakin olla aika kokeilla lapsen siirtämistä omaan huoneeseen. Ollaan mietitty sitä aiemminkin mutta haluttiin kokeilla ensin samanlaista unikoulua kuin aiemmin oli. Nyt taitaa käydä myös niin, että mies saa enemmän yövastuuta, kun kerran vauva noin hyvin nukkui. Tai ainakin nukutusrutiinia on ehkä hyvä muuttaa niin että mies nukuttaa. Katsotaan ja juonitaan yhdessä miehen kanssa jahka pääsen kotiin.

Hotellin aamupalalla oli kiva istuskella rauhassa. Aurinko paistoi ja croissantit ja kiivit olivat erityisen hyviä. Joku iso ruotsalaisten porukka oli tullut aamupalalle ja joka pöydästä kuului svenskaa. Luin Hesarin rauhassa ja santsasin kaikkea. Oli mukava kuitenkin huomata, että ei tehnyt mieli ahmia mitään enkä olisi jaksanutkaan syödä yhtä paljon kuin ehkä ennen. Varmastikin Fitfarmin syömisten ansiota. Jee! Huoneessa uni ei tullut vieläkään. Kokeilin kaikki mahdolliset konstit ja makasin pimeässä huoneessa vällyjen alla yli tunnin, mutta turhaan. Lähdin ulos ja luovutin huoneen. Kävelyä, vaatekauppoja, lounasta, Kippo-pirtelöä. Olisin miehen puolesta voinut olla vielä pari tuntia, mutta päätin lähteä silti aiemmalla junalla kotia kohti. Matka kestäisi kuitenkin useamman tunnin ja olisi kiva olla kotona rauhassa ennen vauvan iltarutiineja.

Onneksi tajusin ottaa rintapumpun mukaan. Ilman sitä olisi ollut hankalaa. Junan vessassakin kävin vielä lähtiessä pumppaamassa pahimmat kovettumat pois.

Hyvä mieli tästä minilomasta! Joskus taas uudestaan! Ja mukava on myös palata kotiin rakkaiden luo. :)