Yllätyyyyyys!

Tämä viikko oli hektinen. Miehellä oli monta iltavuoroa ja meidänkin päivät repaleisia. Suunnittelin miehelle yllätyssynttäreitä, hankin tarjoamisia ja viestittelin miehen kaikkien kavereiden kanssa yksityiskohdista sopien. Miehellä on syntymäpäivät kuun loppupuolella ja halusin antaa hänelle lahjaksi aikaa ystävien kanssa. Moni miehen kavereista on lisäksi muuttanut täältä pois, joten sikälikin heidän tapaamisensa ovat vähentyneet.

Viestittelin miehen ystäville ja sovittiin päivämäärä. Olin aika myöhään liikkeellä ja olinkin iloisesti yllättynyt, että tosi moni kavereista pääsi paikalle. Huippua! Hihkuin kahvilassa hyvälle ystävälle, kun aloin saada osallistumisilmoituksia.

Aluksi ajattelin viedä miehet escape room -tyyliseen seikkailuun, jossa osallistujien täytyy tunnin kuluessa ratkaista arvoitus yhdessä ja paeta lukitusta huoneesta. Se olisi ollut hauska toimintapläjäys, mutta lopulta olikin sitten helpompaa, että juhlat alkoivat suoraan meiltä. Toisen kerran sitten voivat mennä ratkaisemaan mysteeriä.

Olin ostanut miehille juomat ja tarjoamiset valmiiksi. Jännitti ihan kamalasti, että mies keksii juhlat ja/tai löytää tarjottavat ja joudun paljastamaan jotain. Ostoksilla käyminen ei nimittäin olisi mitenkään onnistunut kerralla, vaan minun piti hankkia tarvikkeita vähitellen. Ja tottakai piilottaa ne kotiin. Naposteltavia, olutta, leivonta-aineita, booliaineita, kertakäyttöastioita, kakkua. Tilasin kakun konditoriasta, leivoin muffinsseja pakkaseen sekä väkersin rocky road-suklaita alkuviikolla. Leipomisesta teki haastavaa juurikin miehen iltavuorot, koska hän kävi niinä päivinä kesken työpäivän kotona. Piti myös huolehtia kodin tuulettamisesta, ettei rocky roadin imelä suklaan käry paljastanut minun juonia. Pesin vessat ja siistin kodin päällisin puolin.

Perjantaina klo 18 miehet soittivat meidän ovikelloa. Minulla kävi kirppisostaja hakemassa yhden vaatteen iltapäivällä, joten oli helppo sanoa miehelle, että vielä toinenkin ostaja on tulossa. Mies ei arvannut mitään. Kaverit marssivat sisään hymy huulessa ja mies oli ihan ihmeissään. Loistavaa, yllätys oli onnistunut! Kun mies tajusi, että saa viettää poikien illan ja että minä ja vauva lähdetään yökylään minun siskolle, hän oli aivan innoissaan. Minulle tuli tosi hyvä mieli.

Kaivelin kaapeista piilotetut herkut ja laitettiin ne yhdessä esille. Nostettiin maljat ja me lähdettiin vauvan kanssa ajelemaan siskolle. Vauva ei ihme kyllä edes säikähtänyt miehen kavereita, vaikka tulivat niin hötäkällä sisään. Ryömiskeli maassa ja tutki omia tavaroitaan. Illalla nukahti tyytyväisenä tätinsä luona matkasänkyyn. Tosin yöllä kyllä sitten heräsi itkeskelemään 4-5 kertaa, joista viimeinen kerta kesti tunnin. Sitten päätin antaa maitoa, vaikka kello oli vasta 5:15. En halunnut herättää vauvan serkkuja. Aamulla selvisi, että serkut olivat nukkuneet niin sikeästi etteivät olleet heränneet vauvan itkuun ollenkaan.

Lauantaina ajeltiin takaisin kotiin. Vastassa oli tyytyväinen ja väsynyt mies. Olivat saunoneet ja pelailleet ja hauskaa oli ollut. Oltiin molemmat koko päivä aika väsyneitä ja hengailtiin vaan kotona ja jaksettiin juuri ja juuri tehdä tortillat. Iltapäivällä katsottiin Better Call Saul -sarjaa ja viihdytettiin vähän kiukkuistakin vauvaa, jonka päiväunet keskeytyivät kun tuuli kolkutti sälekaihtimia niin kovaäänisesti.

Tänään sunnuntaina rötvätään vielä kotona. Vauva itki kovasti viime yönä klo 4-5:30. Olisi selvästi halunnut aamumaitoa, mutta ei annettu periaatteen vuoksi. Mies sinnikkäästi lohdutti vauvaa, tarjosi vettä ja vaihtoi vaipankin. Lopulta vauva nukahti ja nukkui 7:15 asti. Odotettiinkin, että reissuyön jälkeen voi tulla takapakkia. Nyt vain paluu rutiineihin. Vähän jännittää, että miten yöt menevät ensi viikolla, kun mies on koko viikon matkalla Ranskassa. Kyllä me kuitenkin pärjätään, nukun sitten päiväunia aina kun vauvakin ja otetaan rennosti turhia ohjelmanumeroita välttäen. Rauhallista ja tavallista arkea.

Fitfarmin Lite-kuntoiluohjelma loppuu virallisesti tänään. Kyllähän nämä viime viikot on olleet aikamoista soveltamista ja hapuilua, mutta kokonaisuudessaan olen tyytyväinen. Olen saanut paljon lisää energiaa ja senttejä on lähtenyt eri puolilta kehoa. Painokin on laskenut. Homma jatkuu silti vielä ja ruokailuja täytyy kyllä jatkossakin tarkkailla. Muuten menee helposti överiksi. Varsinkin välipalat ja proteiinin riittävä saanti vaativat vielä erityistä huomiota. Samoin makeilla herkuttelu. Siihen jää niin helposti koukkuun ja siitä tulee herkästi jokapäiväinen tapa. On jännä, miten joillain ihmisillä (niin kuin minulla) on niin vaikeaa tämä syömisen hallitseminen. Toisille terveellinen syöminen on aivan itsestäänselvää ja helppoa. Eipä auta muu kuin jatkaa opettelua. Kysehän on vain uusien elämäntapojen opettelusta, ei mistään sen suuremmasta. ;) 

Nyt sunnuntaipäivän viettoon hyvillä mielin. Mies lähtee huomenna matkaan, joten tänään ollaan rauhaisasti ja nautitaan yhteisestä ajasta.