Olen yrittänyt nyt laajentaa omaa ruokalistaani monipuolisuuden takaamiseksi, uuden oppimiseksi ja vauvan vatsaoireiden välttämiseksi.
Aamuisin olen jo pitkään syönyt kaurapuuron reilulla raejuustolla ja marjoilla/hedelmillä. Joskus lorautan sekaan tavallista jugurttia. Nyt olen alkanut kokeilla hirssi- ja tattaripuuroja. Jos on tehnyt mieli, olen juonut aamuisin kupillisen tavallista teetä. Muuten juon teetä enintään pari kertaa päivässä ja suosin silloin kofeiinitonta.
Jos en ole aamulla juonut teetä, juon sitä yleensä vauvan aamu-unien jälkeen. Silloin syön yleensä toisen aamupalan eli yleensä pari kauraleipää juustolla ja kurkulla sekä hedelmää. Joskus tekee tuolloin mieli jo lämmintä lounasta. Lounas voi olla esim. pinaattilättyjä, kasvis-kvinoapihvejä, lehtikaalipastaa, uunijuureksia, tofuperunalaatikkoa, munakasrullaa tai tofumakaronilaatikkoa. Ruoan kanssa saatan syödä leipää tai sitten en, riippuu ruoasta. Ruokajuomana maitoa, johon on lisätty proteiinia. Minun lounasaika on viimeistään klo 11.
Välipalaa popsin joskus 13-14 maissa fiiliksestä riippuen: hedelmää tai rahkaa tai kaurajugurttia tai leipää tai mitä nyt tekee mieli. Jos kyläillään ystävien kanssa, syödään ehkä croissantit tai pullat tai keksit teen kanssa. Tai sitten ei.
Päivällisaika on sitten kun on taas nälkä, usein jo 16 aikaan/jälkeen. Yleensä samaa ruokaa kuin lounaaksi. Tai sitten teen tuossa välissä uutta ruokaa.
Iltapalaa otan ennen kuin viedään vauvaa iltarutiineille, eli 18/19 maissa. Yleensä mies on kotona jo tuohon aikaan ja auttaa vauvan hoitamisessa, niin minä voin katsella MasterCheffiä ja mussuttaa evästä sohvalla. Tässä vaiheessa usein myös herkkuhammasta kolottaa ja suuntana saattaa olla pakastin. Jäätelön järkevässä syönnissä olen sikäli edistynyt muutaman vuoden takaiseen, että nykyään minulle riittää melko ohut siivu, semmoinen parin sentin viipale. :)
Kun vauva viedään nukkumaan, saatan itsekin jäädä jo huilaamaan ja nukahtaa yöunille. Joskus nousen vielä 21 aikaan syömään hedelmän tai leivän, jos hiukoo. Viimeistään siihen mennessä vauva on yleensä rauhoittunut nukkumaan.
Pääosin tällaisilla ruoilla elän. :) Ihania uusia lounasruokia on olleet juuri nuo kvinoapihvit ja lehtikaalipasta. Kvinoapihveihin laitan kesäkurpitsan, pakastepinaattia, keitettyä kvinoaa, kananmunaa, kaurahiutaleita, sämpyläjauhoja, fetaa jos sattuu olemaan, suolaa ja pippuria. Vehnäleseitä heitän joskus sekaan. Paistan uunissa tai pannulla öljyssä. Lehtikaalipasta on myös suurta herkkua. Lehtikaalia kypsennän vähän aikaa paistinpannussa öljyssä. Jos voisin syödä valkosipulia, sitä laittaisin joukkoon. Pannulla tummuneet lehtikaalit, keitetty pasta (tuore tai kuiva), pestoa, iso kasa auringonkukan siemeniä, reilusti tuoretta basilikaa ja nam.
Joskus teen hamppareita, soijanakkikeittoa, porkkanasosekeittoa, tomaattista soijasuikalekastiketta, linssikeittoa tai kookoswokkia. Yhteen aikaan tuntui, että vauva sai oireita jostain keittoaineesta, ehkä porkkanasta, niin sellaiset ruoat on jääneet nyt tekemättä. Wokkiin olen ennen laittanut juuri porkkanaa, paprikaa, sipulia, parsakaalia ja papuja, niin sekin on jäänyt tekemättä lähiaikoina. ;)
Muoks. Ja veden juonnista piti mainita, että välillä muistan juoda riittävästi, välillä ehkä en. Pitkin päivää kyllä juon.
Ja imettäjien monivitamiinia syön sekä kalsiumia tablettina.
tiistai 28. lokakuuta 2014
tiistai 21. lokakuuta 2014
Herkkyyskausi soseisiin?
Soitin neuvolaan eilen kysyäkseni vauvan yöunista, mutta puheeksi tuli ohimennen kiinteiden ruokien aloitus. Sanoin, että en ole aikonut kiirehtiä niiden antamista vaan odotella sinne lähemmäs 6kk ikään. Siihen terkkari sanoi, että kannattaa pikemminkin tarkkailla lapsen herkkyyskautta syömiseen. Että ihan hyvin voi jo antaa maistelulusikallisia tai sormiruokaa, jos vauva on kiinnostunut syömisestä.
Miten sitten erottaa herkkyyskausi muusta kiinnostuksesta? Netin ihmeellisessä maailmassa sanotaan, että herkkyyskausi näkyy mm. näin:
- vauva on kiinnostunut, mitä muut syövät
- vauva saattaa koittaa napata ruokaa vanhempiensa lautaselta
- osaa avata suunsa lusikalle eikä työnnä kaikkea ruokaa pois kielellään
- ei käännä päätään pois kun tarjotaan ruokaa
- osaa tarttua tavaroihin ja vie niitä suuhunsa
- tiheän imun kausi jatkuu pitkään
- osaa istua tuettuna
Söin eilen rahkaa vauva sylissä ja vauva availi suutaan aina kun lusikka vilahti hänen ylitseen. Hih. Sitten aina välillä käänsi päänsä minuun ja katsoi hölmistyneenä, että "ai sä söitkin sen ite". :D Lusikka on vauvalle tuttu, kun ollaan annettu d-vitamiinit aina sillä. Tänä aamuna annoin vauvalle muovilusikan leluksi kun söin itse aamupuuroa, vaavi oli ihan haltioissaan. Muutenkin huomaan, että vauva katsoo tosi tarkasti, kun me syödään miehen kanssa. En kuitenkaan tiedä, onko se nyt varsinaista herkkyyskautta.
Mietin myös, että vaikka vauvalla olisi herkkyyskausi, meidän vauvelin vatsa on myös aina ollut herkemmän puoleinen.. että tuskinpa kiinteiden aloitus ainakaan helpottaisi ilmavaivoja. Eilen annettiin kokeilumielessä vauvalle Cuplatonia illalla. Päästeli ilmaa kyllä ihan hyvin, mutta itkikin välillä kovasti tippojen antamisen jälkeen. Jatketaan kuitenkin toistaiseksi niiden kokeilua. Ilmavaivojenkin takia haluaisin vielä siirtää kiinteiden aloitusta.
Moni toivoo, että kiinteät ruoat pidentäisivät yöunia. Minä olen kuitenkin hyvin skeptinen sen suhteen. Olen usein kuullut, että päinvastoin yöhulinoita on tullut enemmän. Ja sehän on oikeastaan tosi ymmärrettävää, kun pienen masuun meneekin yhtäkkiä uusia aineita. Ja ainakin alussa soseiden määrät ja kalorit on niin vähäisiä, että ne tuskin vaikuttavat. Joillain onnellisilla ruokien aloitus aikaansaa pidemmät ja paremmat unet. Puurojen vaikutukseen voin jopa uskoa. Ne kuitenkin täyttää mahaa enemmän. Vellejä neuvolassa ei suositeltu ollenkaan.
Meidän vauva kasvaa tosi hyvin maidolla. Siksi en kiirehtisi soseita. Mutta mielessä pyörii, että "entä jos kuitenkin niistä olisi apua öihin". Heh, varmasti niin monen äidin miete ja toive. Toisaalta, ainahan voi kokeilla kaikkea ja jättää kesken jos ei onnistu. Mutta on sekin vähän semmoista säätämistä sitten. Ehkä pitäisi yrittää vaan tehostaa imetystä, niinkuin ystäväni kanssa kerran puhuttiin. Välillä tuntuu, että tuleekohan maitoakaan riittävästi vauvan toiveisiin nähden. Toisaalta en tiedä, miten voisin tehostaa, kun nyt jo syötän niin usein päivin ja öin. Toisaalta ei siis ihmekään, että rinnat ei pingotu enää maidosta, kun kokoajan on buffetti auki. Vaikka niin aion sen kyllä pitääkin vielä. :)
Jään miettimään näitä.
Miten sitten erottaa herkkyyskausi muusta kiinnostuksesta? Netin ihmeellisessä maailmassa sanotaan, että herkkyyskausi näkyy mm. näin:
- vauva on kiinnostunut, mitä muut syövät
- vauva saattaa koittaa napata ruokaa vanhempiensa lautaselta
- osaa avata suunsa lusikalle eikä työnnä kaikkea ruokaa pois kielellään
- ei käännä päätään pois kun tarjotaan ruokaa
- osaa tarttua tavaroihin ja vie niitä suuhunsa
- tiheän imun kausi jatkuu pitkään
- osaa istua tuettuna
Söin eilen rahkaa vauva sylissä ja vauva availi suutaan aina kun lusikka vilahti hänen ylitseen. Hih. Sitten aina välillä käänsi päänsä minuun ja katsoi hölmistyneenä, että "ai sä söitkin sen ite". :D Lusikka on vauvalle tuttu, kun ollaan annettu d-vitamiinit aina sillä. Tänä aamuna annoin vauvalle muovilusikan leluksi kun söin itse aamupuuroa, vaavi oli ihan haltioissaan. Muutenkin huomaan, että vauva katsoo tosi tarkasti, kun me syödään miehen kanssa. En kuitenkaan tiedä, onko se nyt varsinaista herkkyyskautta.
Mietin myös, että vaikka vauvalla olisi herkkyyskausi, meidän vauvelin vatsa on myös aina ollut herkemmän puoleinen.. että tuskinpa kiinteiden aloitus ainakaan helpottaisi ilmavaivoja. Eilen annettiin kokeilumielessä vauvalle Cuplatonia illalla. Päästeli ilmaa kyllä ihan hyvin, mutta itkikin välillä kovasti tippojen antamisen jälkeen. Jatketaan kuitenkin toistaiseksi niiden kokeilua. Ilmavaivojenkin takia haluaisin vielä siirtää kiinteiden aloitusta.
Moni toivoo, että kiinteät ruoat pidentäisivät yöunia. Minä olen kuitenkin hyvin skeptinen sen suhteen. Olen usein kuullut, että päinvastoin yöhulinoita on tullut enemmän. Ja sehän on oikeastaan tosi ymmärrettävää, kun pienen masuun meneekin yhtäkkiä uusia aineita. Ja ainakin alussa soseiden määrät ja kalorit on niin vähäisiä, että ne tuskin vaikuttavat. Joillain onnellisilla ruokien aloitus aikaansaa pidemmät ja paremmat unet. Puurojen vaikutukseen voin jopa uskoa. Ne kuitenkin täyttää mahaa enemmän. Vellejä neuvolassa ei suositeltu ollenkaan.
Meidän vauva kasvaa tosi hyvin maidolla. Siksi en kiirehtisi soseita. Mutta mielessä pyörii, että "entä jos kuitenkin niistä olisi apua öihin". Heh, varmasti niin monen äidin miete ja toive. Toisaalta, ainahan voi kokeilla kaikkea ja jättää kesken jos ei onnistu. Mutta on sekin vähän semmoista säätämistä sitten. Ehkä pitäisi yrittää vaan tehostaa imetystä, niinkuin ystäväni kanssa kerran puhuttiin. Välillä tuntuu, että tuleekohan maitoakaan riittävästi vauvan toiveisiin nähden. Toisaalta en tiedä, miten voisin tehostaa, kun nyt jo syötän niin usein päivin ja öin. Toisaalta ei siis ihmekään, että rinnat ei pingotu enää maidosta, kun kokoajan on buffetti auki. Vaikka niin aion sen kyllä pitääkin vielä. :)
Jään miettimään näitä.
maanantai 20. lokakuuta 2014
Henkilökohtainen blogi
Olen miettinyt aina välillä tämän blogin yksityisyyttä. Tai lähinnä sitä, että haluanko kirjoittaa tänne näin henkilökohtaisista ja aidoista asioista. Haluanko avata elämäni vieläkin näin auki. On ollut tosi mukava lukea kommenttejanne, että olette saaneet tästä blogista vertaistukea ja tietoakin. Se on ollut erittäin palkitsevaa. Ehkä tämän yksityisyys-pohdiskelun taustalla on jonkinlainen suojeluvaisto meidän vauvaa kohtaan. Kirjoitanhan kuitenkin paljon hänestä ja hänen kehityksestään.
Olen antanut tämän blogin joillekin sukulaisilleni ja ystävilleni, jotta he voisivat seurailla meidän arkea täältä käsin. Myös jotkut puolitutut tietävät kuka olen tosielämässä. On ollut mukavaa, että minulle on tultu sanomaan, että " hei luen sinun blogia". En ole koskaan yrittänyt salailla täällä, kuka olen. Kuitenkin toivon, että kuka tahansa tätä lukeekin ja jos minut tunnistaa, käsittelee näitä tekstejäni ja antamiani tietoja ystävällisyydellä ja kunnioituksella. Kiitos. Eipä tähän asiaan nyt muuta. :)
Olen antanut tämän blogin joillekin sukulaisilleni ja ystävilleni, jotta he voisivat seurailla meidän arkea täältä käsin. Myös jotkut puolitutut tietävät kuka olen tosielämässä. On ollut mukavaa, että minulle on tultu sanomaan, että " hei luen sinun blogia". En ole koskaan yrittänyt salailla täällä, kuka olen. Kuitenkin toivon, että kuka tahansa tätä lukeekin ja jos minut tunnistaa, käsittelee näitä tekstejäni ja antamiani tietoja ystävällisyydellä ja kunnioituksella. Kiitos. Eipä tähän asiaan nyt muuta. :)
Kiljuva rakkaus ja väsynyt öinen äiti
Aamukiljahdukset saa hymyn huulille. Ihana rakas Pötkylä kiekuu ja kiljuu edelleen. Ja on niin onnellinen omasta äänestään. <3
Vauveli myöskin kääntyi eilen ensimmäisen kerran itse selältä mahalleen! Voi sitä äidin ylpeyttä ja iloa! Hih! Oltiin ystävän luona kylässä ja yllätyin kun yhtäkkiä vauva alkoi aiempaa enemmän yrittää ympäri. Olisi niin tehnyt mieli vähän tuupata pyllystä, mutta maltoin ja niinpäs vaan meni itse!
Muutenkin vauvalla on uudenlaisia juttuja. On ruvennut selvästi entistä enemmän tykkäämään vuorovaikutuksellisista leikeistä, esim. pussailuista käsiin ja pöristelyistä mahaan. Ihan työntää käsiään minun eteen että pussaisin käsien sisään. Sitten nauraa söpösti. Yrittää myös tosi kovasti tavoitella leluja mahallaan: potkii ilmaa jaloillaan, nostelee jalkojaan polvien kohdalta ylös ja haroo käsillään, että pääsisi eteenpäin lelujen luo. Roisto-äiti kun jättää ne aina niin kauas. ;) Kääntyy paikallaan mahallaan, varsinkin liukkaalla lattialla leluja tavoitellen. Samoin jos hänelle puhutaan, niin kääntyy lyhyen matkan käsiensä avulla katsomaan äänen suuntaan. Selällään saa juuri ja juuri varpaistaan kiinni.
Vauva on niin ihana. Meidän rakkaus. <3
Ja jotta en vaikuttaisi epätodellisen onnelliselta sanottakoon, että viime yö oli harvinaisen tuskainen ja toivoton. Jopa yhdet itkut tihrustin tyynyyn, kun vauva ei meinannut millään rauhoittua nukkumaan keskellä yötä. Mies lohdutti ja tuli parempi mieli.
Vauvan kanssa mentiin nukkumaan 20.30. Iltapuuhat tehtiin tavalliseen tapaan jo 19maissa, mutta vauva oli levoton nukutettaessa. Puolilta öin katsoin kelloa ja yllätyin, että vasta niin vähän, olinhan jo syöttänyt neljä kertaa! Yhdeltä vauva heräsi taas ja ensin kiekuili ja jutteli iloisena. Pian alkoi kitistä, ähistä, jumpata ja piereskellä. Kitinä yltyi itkuksi ja otin viereen. Rauhoittui heti tissille. Yhden ja neljän välillä vauva kaipasi tissiä jatkuvasti. Saatuaan sen nukahti välittömästi, mutta heti kun otin rinnan pois nukkuakseni itse, vauva heräsi sitä etsimään, kitisemään ja pyörimään. Ja tätä toistui mooooonta kertaa. En nukkunut itse ollenkaan tuona aikana. En osaa nukkua, jos vauva on rinnalla. Enkä myöskään, jos vauva ähisee yhtään. Kello oli 3.45 kun vauva rauhoittui taas kerran ja siirryin sohvalle toivoen, että vauva kävisi nukkumaan, kun minä en ole siinä vieressä. 3.47 alkoi tuttu kitinä ja 3.48 vauva jo komensi kovempaa. Takaisin sänkyyn, tissitin ja päästin itkut. Sillä syötöllä vauva sitten nukahti kunnolla ja mies siirsi hänet omaan sänkyynsä. Minä valvoin vielä vajaan tunnin, vaikka vauva ja mies jo nukkuivat. Pelkäsin, että pian vaavi taas herää ja muutkin harmitukset pyöri mielessä. Joskus 4.30 jälkeen nukahdin. Syöttöjä oli vielä klo 6 sekä lohtusyötöt 6.45 ja 8, jolloin vauva heräsikin sitten.
En tiedä miksi nämä yöt on nyt menneet tämmöisiksi taas. Viime yönä kyseessä oli selkeästi mahavaivat, mutta eipä nuo yöt muutenkaan ole olleet mitenkään selkeitä tai helppoja lähiaikoina. Alussa useat yöheräilyt ei haitanneet, kun vauva nukahti heti syötyään. Hänet sai nostettua samantien takaisin sänkyyn ja omakin uni tuli heti. Nyt pelkään, että vauva alkaa valvoa öisin. Parina yönä on jo ollut hymyilevänä hereillä ja yrittänyt katsella minua silmiin kontaktia hakien. Onneksi nukahtanut kuitenkin yleensä tissin saatuaan. Näyttää siltä, että omatkin nukahtamistaidot alkavat kärsiä.
Ja harmittaa, kun repaleisen yön jälkeen ei huvita/jaksa tehdä mitään mukavia juttuja, vaan tulee vaan oltua kotona. Jää menemättä vauvajumppaan, kaupungille tai ystäville, jää siivoamatta, leipomatta ja tekemättä kunnollista ruokaa. Jotenkin lysähtää, menee siitä mistä aita on matalin. Eikä se haittaisikaan jos joskus tekee niin, mutta pidemmän päälle sellainen saa masentumaan. Mietinkin yöllä, että onko tämä masentumista, mutta ei se ole. Tämä on vain hetkittäistä väsymistä ja turhautumista. Päivisin olen yleensä ihan hyvällä mielellä, mutta sellainen saamaton ja laiska, jos ollut huono yö.
Ja tätäkin mietin yöllä, että minä niin arvostan ja tykkään niistä ystävistä, jotka soittelee ja laittaa viestiä, kyselevät mitä kuuluu. Tänäänkin puhuttiin ystävän kanssa meidän pienistä vauvoista ja puhelun jälkeen oli ihanan kevyt mieli. Ymmärrän, että aina ei saa aikaiseksi soitella. Enpä saa minäkään. Mutta ehkä siksi se tuntuukin niin hyvältä, kun joku tekstaa tai soittaa. Silloin tällöin riittää. Olen miettinyt myös minun työkavereita, niitä jotka lupasivat tulla kylään, kun vauva syntyy... juup, eipä ole näkynyt KETÄÄN. Tajuan, että arki on erilaista kun on töissä ja monilla omiakin lapsia ja harrastuksia ym. mutta asun lähes työpaikan naapurissa. Ei olisi vaikeaa poiketa, jos oikeasti haluaisi. Mutta niin kai se menee yleensä, että ei sitten kuitenkaan pidetä yhteyttä.
Mutta edelleenkin, vauva on niin äärettömän rakas ja suloinen, meidän aarre ja silmäterä. <3
Vauveli myöskin kääntyi eilen ensimmäisen kerran itse selältä mahalleen! Voi sitä äidin ylpeyttä ja iloa! Hih! Oltiin ystävän luona kylässä ja yllätyin kun yhtäkkiä vauva alkoi aiempaa enemmän yrittää ympäri. Olisi niin tehnyt mieli vähän tuupata pyllystä, mutta maltoin ja niinpäs vaan meni itse!
Muutenkin vauvalla on uudenlaisia juttuja. On ruvennut selvästi entistä enemmän tykkäämään vuorovaikutuksellisista leikeistä, esim. pussailuista käsiin ja pöristelyistä mahaan. Ihan työntää käsiään minun eteen että pussaisin käsien sisään. Sitten nauraa söpösti. Yrittää myös tosi kovasti tavoitella leluja mahallaan: potkii ilmaa jaloillaan, nostelee jalkojaan polvien kohdalta ylös ja haroo käsillään, että pääsisi eteenpäin lelujen luo. Roisto-äiti kun jättää ne aina niin kauas. ;) Kääntyy paikallaan mahallaan, varsinkin liukkaalla lattialla leluja tavoitellen. Samoin jos hänelle puhutaan, niin kääntyy lyhyen matkan käsiensä avulla katsomaan äänen suuntaan. Selällään saa juuri ja juuri varpaistaan kiinni.
Vauva on niin ihana. Meidän rakkaus. <3
Ja jotta en vaikuttaisi epätodellisen onnelliselta sanottakoon, että viime yö oli harvinaisen tuskainen ja toivoton. Jopa yhdet itkut tihrustin tyynyyn, kun vauva ei meinannut millään rauhoittua nukkumaan keskellä yötä. Mies lohdutti ja tuli parempi mieli.
Vauvan kanssa mentiin nukkumaan 20.30. Iltapuuhat tehtiin tavalliseen tapaan jo 19maissa, mutta vauva oli levoton nukutettaessa. Puolilta öin katsoin kelloa ja yllätyin, että vasta niin vähän, olinhan jo syöttänyt neljä kertaa! Yhdeltä vauva heräsi taas ja ensin kiekuili ja jutteli iloisena. Pian alkoi kitistä, ähistä, jumpata ja piereskellä. Kitinä yltyi itkuksi ja otin viereen. Rauhoittui heti tissille. Yhden ja neljän välillä vauva kaipasi tissiä jatkuvasti. Saatuaan sen nukahti välittömästi, mutta heti kun otin rinnan pois nukkuakseni itse, vauva heräsi sitä etsimään, kitisemään ja pyörimään. Ja tätä toistui mooooonta kertaa. En nukkunut itse ollenkaan tuona aikana. En osaa nukkua, jos vauva on rinnalla. Enkä myöskään, jos vauva ähisee yhtään. Kello oli 3.45 kun vauva rauhoittui taas kerran ja siirryin sohvalle toivoen, että vauva kävisi nukkumaan, kun minä en ole siinä vieressä. 3.47 alkoi tuttu kitinä ja 3.48 vauva jo komensi kovempaa. Takaisin sänkyyn, tissitin ja päästin itkut. Sillä syötöllä vauva sitten nukahti kunnolla ja mies siirsi hänet omaan sänkyynsä. Minä valvoin vielä vajaan tunnin, vaikka vauva ja mies jo nukkuivat. Pelkäsin, että pian vaavi taas herää ja muutkin harmitukset pyöri mielessä. Joskus 4.30 jälkeen nukahdin. Syöttöjä oli vielä klo 6 sekä lohtusyötöt 6.45 ja 8, jolloin vauva heräsikin sitten.
En tiedä miksi nämä yöt on nyt menneet tämmöisiksi taas. Viime yönä kyseessä oli selkeästi mahavaivat, mutta eipä nuo yöt muutenkaan ole olleet mitenkään selkeitä tai helppoja lähiaikoina. Alussa useat yöheräilyt ei haitanneet, kun vauva nukahti heti syötyään. Hänet sai nostettua samantien takaisin sänkyyn ja omakin uni tuli heti. Nyt pelkään, että vauva alkaa valvoa öisin. Parina yönä on jo ollut hymyilevänä hereillä ja yrittänyt katsella minua silmiin kontaktia hakien. Onneksi nukahtanut kuitenkin yleensä tissin saatuaan. Näyttää siltä, että omatkin nukahtamistaidot alkavat kärsiä.
Ja harmittaa, kun repaleisen yön jälkeen ei huvita/jaksa tehdä mitään mukavia juttuja, vaan tulee vaan oltua kotona. Jää menemättä vauvajumppaan, kaupungille tai ystäville, jää siivoamatta, leipomatta ja tekemättä kunnollista ruokaa. Jotenkin lysähtää, menee siitä mistä aita on matalin. Eikä se haittaisikaan jos joskus tekee niin, mutta pidemmän päälle sellainen saa masentumaan. Mietinkin yöllä, että onko tämä masentumista, mutta ei se ole. Tämä on vain hetkittäistä väsymistä ja turhautumista. Päivisin olen yleensä ihan hyvällä mielellä, mutta sellainen saamaton ja laiska, jos ollut huono yö.
Ja tätäkin mietin yöllä, että minä niin arvostan ja tykkään niistä ystävistä, jotka soittelee ja laittaa viestiä, kyselevät mitä kuuluu. Tänäänkin puhuttiin ystävän kanssa meidän pienistä vauvoista ja puhelun jälkeen oli ihanan kevyt mieli. Ymmärrän, että aina ei saa aikaiseksi soitella. Enpä saa minäkään. Mutta ehkä siksi se tuntuukin niin hyvältä, kun joku tekstaa tai soittaa. Silloin tällöin riittää. Olen miettinyt myös minun työkavereita, niitä jotka lupasivat tulla kylään, kun vauva syntyy... juup, eipä ole näkynyt KETÄÄN. Tajuan, että arki on erilaista kun on töissä ja monilla omiakin lapsia ja harrastuksia ym. mutta asun lähes työpaikan naapurissa. Ei olisi vaikeaa poiketa, jos oikeasti haluaisi. Mutta niin kai se menee yleensä, että ei sitten kuitenkaan pidetä yhteyttä.
Mutta edelleenkin, vauva on niin äärettömän rakas ja suloinen, meidän aarre ja silmäterä. <3
lauantai 18. lokakuuta 2014
Suloääniä
Vauva kiekuu ja kujertaa, varsinkin korkealta. Aivan mahtavaa kuultavaa! En saa siitä tarpeekseni. Hih! Tänään yllättäen tyttö keksi taas, miten sitä ääntä voi käyttää. Kovaäänisesti kailottaa hymysuin, että "hääääööö, heeee, höööyy" jne. On ollut tänään myös jotenkin erityisen onnellisen oloinen. Iloissaan kuunnellut omaa ääntään ja harjoitellut kiekahduksia ja kiljahduksia. Ollaan miehen kanssa vaan ihasteltu. <3
Itselläkin ollut kiva päivä. Käytiin metsästämässä taas itkuhälytintä ja kolmannesta kaupasta löytyi sattumalta juuri se, jonka halusin. Oli jo aikakin saada hankittua se! Ostettiin myös Tripptrapp-tuoli ja nokkamuki vauvalle. :) Isosta marketista alkuviikon ruoat, mikä oli kanssa kiva. Jos ei tarttisi ihan jokapäivä käydä tuossa lähikaupassa, kun jo melkein hävettää siellä ravata päivittäin. Päivällä tehtiin hyviä tacoja, juotiin pullateet ja otettiin koko perhe yhteiset päikkärit. Nyt sauna lämpiää ja mies on kävelyllä vauvan kanssa. Eipä lisättävää.
Nyt saunaan.
Itselläkin ollut kiva päivä. Käytiin metsästämässä taas itkuhälytintä ja kolmannesta kaupasta löytyi sattumalta juuri se, jonka halusin. Oli jo aikakin saada hankittua se! Ostettiin myös Tripptrapp-tuoli ja nokkamuki vauvalle. :) Isosta marketista alkuviikon ruoat, mikä oli kanssa kiva. Jos ei tarttisi ihan jokapäivä käydä tuossa lähikaupassa, kun jo melkein hävettää siellä ravata päivittäin. Päivällä tehtiin hyviä tacoja, juotiin pullateet ja otettiin koko perhe yhteiset päikkärit. Nyt sauna lämpiää ja mies on kävelyllä vauvan kanssa. Eipä lisättävää.
Nyt saunaan.
torstai 16. lokakuuta 2014
Pikakuulumiset
Vauva herää minä hetkenä hyvänsä. On ollut aika viihdytettävää sorttia edelleen. Iloinen ja tyytyväinen heti kun hänen kanssaan leikkii ja touhuaa, mutta välillä kun lähden keittiöön niin heti kitisee, että "ethän jätä minua nyt tänne yksin".
Öisin vauva on taas heräillyt melko usein. En ole pariin yöhön katsonut kelloakaan ja se on ehkä auttanut vähän itseä. Korkeintaan kerran pari kurkannut ajan. Mies on nostellut vauvaa minun viereen yöllä ja joka aamuyö johonkin aikaan vauva on jäänyt meidän sänkyyn nukkumaan. On ollut pyörimistä ja ähkimistä taas aamuöisin sekä kovaa tissin kaipuuta alkuöisin. Nukahtaa nopeasti 19 aikaan eikä ehkä jaksa/ehdi syödä riittävästi. Olen lukenut muuten taas Pantleyn unikirjaa.
Leivoin tänään korvapuusteja. Nyt oon jo oppinut tekemään asioita vauvan kanssa. Mutta uniaikaan en edelleenkään uskalla paljon kokkailla/leipoa, kun unet on niin lyhyitä ja helposti voisin unohtaa hellalle tai uuniin sapuskat, jos vauva heräisi ja menisin riisumaan ja syöttämään. Kävin äsken hakemassa heränneen vauvan tähän minun viereen sohvalle. Vauva rupsuttelee mahallaan. Kuikuilee telkkaria ja syö helistintä. Nyt täytynee lopettaa.
Ihanaa kun pian on taas viikonloppu! Mihin nää viikot oikein menee?!
Öisin vauva on taas heräillyt melko usein. En ole pariin yöhön katsonut kelloakaan ja se on ehkä auttanut vähän itseä. Korkeintaan kerran pari kurkannut ajan. Mies on nostellut vauvaa minun viereen yöllä ja joka aamuyö johonkin aikaan vauva on jäänyt meidän sänkyyn nukkumaan. On ollut pyörimistä ja ähkimistä taas aamuöisin sekä kovaa tissin kaipuuta alkuöisin. Nukahtaa nopeasti 19 aikaan eikä ehkä jaksa/ehdi syödä riittävästi. Olen lukenut muuten taas Pantleyn unikirjaa.
Leivoin tänään korvapuusteja. Nyt oon jo oppinut tekemään asioita vauvan kanssa. Mutta uniaikaan en edelleenkään uskalla paljon kokkailla/leipoa, kun unet on niin lyhyitä ja helposti voisin unohtaa hellalle tai uuniin sapuskat, jos vauva heräisi ja menisin riisumaan ja syöttämään. Kävin äsken hakemassa heränneen vauvan tähän minun viereen sohvalle. Vauva rupsuttelee mahallaan. Kuikuilee telkkaria ja syö helistintä. Nyt täytynee lopettaa.
Ihanaa kun pian on taas viikonloppu! Mihin nää viikot oikein menee?!
maanantai 13. lokakuuta 2014
Valkosipuli-itkuja ja vauvan ruokapohdintoja
Jääkaapista löytyi kyllä tortilla-aineet eilen, mutta kumpikaan ei jaksanut kokata. Niinpä päätettiin hakea ruokaa kaupungilta. Pitsa menee vähän huonoksi jos ei heti syö uunituoreena, toinen vaihtoehto oli kiinalainen. No mies kävi hakemassa meille kiinalaiset ruoat ja söin sitä mitä yleensäkin, tofua valkosipulikastikkeessa. Hyvää oli. Mietin kyllä ennen ostopäätöstä, että mitähän vauvan maha tykkää valkosipulista, mutta aattelin, että ehkä se kestää jo tässä vaiheessa. Poimin vielä ruoasta erilleen kaikki valkosipulin palaset, samoin punaiset paprikat. No ei kestänyt vauvan maha. Illalla huusi yhtä soittoa tunnin mahakipua ja heräili koko yön tunnin välein. Mitään muuta syytäkään kipuiluun ei keksitty. Mutta se huuto oli kurjinta. Käänneltiin ja syliteltiin kirkuvaa puolinukkuvaa vauvaa, pumpattiin jalkoja sen mitä pystyttiin ja lohdutettiin. Lopulta tunnin jälkeen maitokin kelpasi ja uni tuli uudelleen. Onneksi. Mutta ei siis enää valkosipulia.
Ja aina kun ison itkun jälkeen löytyi hetkeksi vauvalle hyvä asento, esim. hoitopöydältä tai mahaltaan isän käsillä, niin samantien hymyili ison hymyn äidille ja isälle syvälle silmiin katsoen. Kuin ei olisi edes sattunutkaan äsken. Ja sitten seuraavassa hetkessä taas tuli itku kun mahaan koski. Reppana. Pikkuinen aina hymyili kun vaan pystyi. <3
Kirjoitin edelliseen tekstiin, että meillä ei ole kiirettä antaa vauvalle kiinteitä ruokia. Törmäsin kuitenkin sattumalta eilen netissä keskusteluihin herkkyyskausista, joita kiinteiden aloitukseen liittyisi. En ollut ajatellutkaan, että siinäkin olisi herkkyyskausi. En ihan tiedä, että uskoisinko sitä edes. Tai että onko sillä niin väliä, jos herkkyyskausi menee jotenkin ohi. Olin ajatellut täysimettää lähelle 6 kk, mutta aloin nyt miettiä, pitääkö alkaakin aiemmin tarjota soseita, jos vauva kiinnostuu ruoasta ym.... Ja kovin oli ristiriitaista tietoa myös kiinteiden aloittamisen ja allergioiden välisestä suhteesta. Jotkut olivat ihan sitä mieltä, että kiinteät on hyvä aloittaa aikaisin niin ei tule allergioita, ja jotkut juuri päinvastoin. Minä olen luullut, että mitä myöhemmin aloittaa kiinteät, niin sen vähemmän tulisi ehkä allergioita, kun suolisto ym. ehtii kehittyä pidemmälle. Mitenkähän se on? Kertokaa jos tiedätte. En minä kuitenkaan nyt ala hötkyilemään noiden soseiden kanssa. Imettäminen on niin helppoa ruokaa vauvalle ja kun näyttää ainakin vielä riittävän maito meidän neidille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)