Hyviä uutisia!

Käytiin eilen nt-ultrassa ja siellä oli kaikki oikein mainiosti! Vauva löytyi heti ja samantien bongasin sydämen sykkeen. Huoh helpotus! <3

Minityyppi oli rauhallisella tuulella. Heristeli kyllä sitten nyrkkiä ja ojenteli jalkojaan kun kätilö tökki mahaa. Ja muutenkin pyöri ja touhusi sitten kyllä. Kooltaan hän on päästä peppuun nyt noin 5,5cm ja raskausviikot pysyivät neuvolan terkkarin määrittelemissä lukemissa. Laskettu aika on syyskuun puolessa välissä.

Kätilö ei löytänyt mitään huolenaiheita. Nähtiin jalat, mm. jalkaterät, kantapäät, nilkat ja reidet. Kädet huitoi ja viisi sormea oli kädessä. Nenä, mahalaukku, symmetriset aivopuoliskot ja muutakin. Jäi hyvä mieli.

Niskaturvotus mitattiin kolmesta tai neljästä eri kohdasta/kuvasta, jotta tulos on luotettava. Turvotukseksi merkittiin 1,23mm ja se on normaali. Kromosomipoikkeavuusriskit matalat. Kaikki siis hyvin!

Saatiin kolme kuvaa. Illalla laittelin onnellisena viestiä ystäville. 

Pelko ja jännitys helpottaa toistaiseksi. On silti vielä vähän epäuskoinen olo ja eilen vähän jopa hirvitti, että mites se arki sitten niiden kahden pienen kanssa.. kun siitä näyttää nyt tulevan totta ihan oikeasti. Mutta älyttömän onnellisia ollaan! Tänään jo puhuttiin miehen kanssa, että otetaankohan ollenkaan äitiyspakkausta sitten ja mietin jo, millaisia vaatteita syysvauva tarvitsee, että onko meillä jo sellaisia olemassa. Kela paljasti vahingossa uuden äitiyspakkauksen sisällön ja sitä tutkaillessa tuli kutkuttava fiilis. Me saadaan taas vauva! <3

Epäuskoisuus liittyy varmasti myös siihen, että esikoisen ajoilta tuttu vähäoireisuus on läsnä nytkin. Olen siitä kuitenkin ihan tyytyväinen. Tällä hetkellä on kaikenlaista pientä oiretta, mutta ei mitään elämää hankaloittavaa. Mahaa vähän nippailee ja muuta.

Tämmöisiä kepeitä ajatuksia täällä.
 

Nt-ultrakuulumisia, rv 12+5!

Tänään vihdoin päästiin ultraan ja olipas kovin erilainen käynti kuin neuvolassa viimeksi. Mua ei kauheasti jännittänyt ja olo oli yllättävänkin rauhallinen ja tyyni koko aamupäivän. Puolenpäivän jälkeen kätilö otti meidät sydämellisesti vastaan ja oli aivan ihana koko käynnin ajan.

Ja mikä parasta, vauva oli kasvanut kovasti ja kaikki oli kunnossa! <3 Pituutta oli lähes 7 cm ja laskettu aikakin muuttui. Nyt siis menossa ultran mukaan jo rv 12+5! Jee! Tämä voi toki vielä muuttuakin, mutta ei haittaa yhtään olla kohta jo 14. viikolla!

Siellä se meidän vauva olla köllötteli, tai voiko sitä köllöttelyksi sanoa, jos sätkii ja potkii ja venyttelee ja pyörii ja heiluttelee käsiä koko ajan. Hih. Sydänäänetkin kuultiin, tosin vain nopeasti. Niskaturvotusta oli onneksi vain hyvin vähän (1,1mm) ja kromosomipoikkeavuusriskit matalat ja hyvät. Huoh. 

Oli myös ihana nähdä joitain rakenteita ja tuli hyvä mieli kun kätilö selosti koko ajan mitä katselee ja eritteli tarkkaan näkemiään kohtia ja kertoi esim. että selkäranka näyttää normaalilta. Nähtiin jo pienet valkoiset sormetkin ja käsivarret, reisiluut ja kehittymään alkavat aivolohkot. On se vaan uskomatonta tuo tekniikkakin. Ja biologia!

Voitte uskoa, että  nyt on huojentunut ja onnellinen olo. Seuraava ultra eli rakenneultra onkin sitten tammikuun puolenvälin aikaan. Nyt on mukava odottaa joulua ja viettää täyskymppisynttäreitä tammikuun alussa. Siinä on kivasti muuta ajateltavaa, joten aika ennen rakenneultraa menee varmaan ihan jouhevasti.

Ultra oli sikäli myös uudenlainen kokemus, koska ultrattiin nyt ensimmäisen kerran vatsan päältä. Oli virkistävää, kun sai olla housut jalassa. ;)