Anteeksi kun on taas kestänyt kirjoittaa meidän kuulumisia. Elämä on ollut täynnä kaikkea muuta eikä ole ollut aikaa tai jaksamista istua koneelle. Seuraan itse paria blogia siten, että käyn joka päivä katsomassa, onko tullut uusia päivyksiä ja sitten joskus turhauttaa, kun ei pitkään aikaan tule mitään. :) Itseäkin on nyt harmittanut, kun en ole saanut kirjoitettua. Paljon tulee aina mieleen kaikenlaisia ajatuksia, mutta kun niitä ei heti pääse kirjaamaan, ne hukkuvat arjen tohinoihin.
Tyttö on ollut flunssassa nyt varmaan jo pari viikkoa. Hänen vointinsa on ollut vaihteleva. Tällä hetkellä menossa liman yskimisen kausi. Olen monta kertaa sanonutkin, mutta ne hampaiden puhkeamiset tuovat aina sen flunssan. Niin nytkin. Alas tulee iso hammas, joka puhkeaa monesta eri kohtaa ikenen läpi. Auts. Ei ihme että yötkin on olleet sekalaisia. Joinain öinä nukkuu aamuun asti heräilemättä ja välillä itkee ja kaipaa isin tassun lämpöä monta kertaa. Toiselle puolellekin alas taitaa tulla kulmahammas. Kiva kun tulee lisää purukalustoa. Perjantaina mieskin oli saikulla ja suoraan sanottuna se oli mukavaa. Vaikka mies nukkui flunssaansa makuuhuoneessa, minulla oli hyvä mieli siitä että oltiin kotona koko perhe. Viikonloppu tuntuikin sitten pitkältä.
Itse olen ollut väsynyt jo monta viikkoa, oikeastaan Superdieetin loppumisesta asti. Väsymys tai uupumus on ollut sellaista kokonaisvaltaista, enemmänkin kehon väsymystä kuin mielen. Vaikka eipä sitä niin osaa ehkä eritellä edes. Kehon väsymys rasittaa mieltäkin. On ollut välillä heikko olo ja eilen jumpassa huimasi niin että piti vain maata lattialla ja istua pitkään pukuhuoneessa ennen kuin uskalsin ajaa autolla kotiin. Jos en tietäisi toisin, olisin aivan varma, että olen raskaana. Välillä on nimittäin ollut vähän pahoinvointiakin, juurikin sellaista yökötystä tai etovaa oloa, jota alkuraskaudessa. Testinkin tein varmuuden vuoksi, vaikka menkatkin tulivat. Vaan ei, jotain muuta tämä on. Veriarvot kunnossa, liikaa liikuntaakaan en harrasta ja syön ihan tavallisesti. Vettä olen juonut varmasti liian vähän ja mennyt liian myöhään nukkumaan. Olen syönyt myös aika vähäsuolaista ruokaa ja sekin voi osittain vaikuttaa. Kirjoitan tästä ehkä lisää toisen blogin puolelle jossain vaiheessa.
Muuten arki on ollut ihan leppoisaa. Lapsen sairastaessa ja ollessa puolikuntoinen on oltu paljon vain kotona ja ulkoiltu mukavasti kotipihassa. Harmi, mutta muskarit ja taaperojumpatkin on jääneet väliin. Nyt kun satoi lunta, ollaan tepasteltu pihapiirissä ja ihmetelty liukkautta ja kinoksia. Naapurin lapsivieraat tekivät viikonloppuna lumiukon meidän pihalle ja sitä on ihasteltu. Vielä meidän lapsi arastelee vähän lunta ja haluaa ulkona useammin syliin kuin ennen. Onneksi sentään talvipuku- ja kengät ovat hyvät. Ihan hyvin tyttö niillä kävelee ja juoksee. Ihana kaunis lumimaisema näkyy meidänkin ikkunasta. Tänään paistaa jopa pitkästä aikaa aurinko. Sitäkin olen kaivannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti