Pari kuukautta sitten lapsen kehitys jotenkin humahti eteenpäin ja taas tuntuu käyneen sama. Että tuntuu kuin lapsi yhtäkkiä olisi oppinut sata uutta asiaa ja ymmärtäisi yhtäkkiä kaikkea uutta. Tässä vähän meidän leikeistä.
Lego-leikit ovat saaneet muitakin vaihtoehtoja. Esimerkiksi pehmolelut ovat mukavia ja lapsi laittaa niitä leikisti potalle milloin mihinkin. Vessassa tyhjää kirjakorin ja laittaa pehmon siihen. Sitten sanoo "psss psss". Laittaa pehmokaverin istumaan pienelle tuolille tai omaan tuoliinsa ja antaa niille ruokaa lusikalla, "mäm mäm". Tai laittaa ne nukkumaan nuken sänkyyn ja silittää. Tai kasaa kaikki pehmoeläimet taaperokärrynsä kyytiin ja työntää kärryä naureskellen. Peruuttaessaan piippaa kuin kuorma-auto "piip piip piip". Tai heittelee leluja riehakkaasti. Tai hekottelee hehkutellen kun sohvalla istuessaan kasataan kaikki pehmoeläimet hänen syliinsä ja päälle. Sitten heittää kaikki pehmot lattialle ja nauraa, että "teinpäs noin".
Lapsi on tykännyt paljon myös piirtää, värittää ja leikkiä eläintarroilla. Tässä yhtenä päivänä hän oli piirtänyt jonkun oman myttysen ja sanoi ensimmäisen kerran piirustuksestaan, että mitä se esittää: "piivi" (pilvi). Muitakin omia piirroksia tuli, esim. "pupu". Äiti ja isi olivat tietysti ihan innoissaan ja ylpeitä. Lapsi tykkää myös siitä, että hänen kanssaan väritetään suurta eläinvärityskirjaa. Selaillaan sivuja, väritetään vähän sieltä täältä ja jutellaan eläimistä. Välillä nappaillaan värityskirjan takakannesta kimaltavia tarroja ja liimaillaan niitä paperiin tai äidin/isän vaatteisiin.
Omassa pikkukeittiössään lapsi laittaa välillä hellaa päälle napista ja pilkkoo puisia vihanneksia pienellä leikkiveitsellään. Laittelee hedelmiä edestakaisin pieneen tiskialtaaseen ja siitä kattilaan ja hedelmätarjottimelle. Tiskiharja on kiva lelu ja sillä kammataan yleensä hiuksia.
Kirjojen lukeminen on ollut jo pitkään yksi lapsen mielipuuhista. Suosikkikirja on tällä hetkellä varmaan Myyrä ja lumiukko, joka on tullut jo tosi tutuksi. Katsellaan, osoitellaan sormella ja nimetään samoja kuvia aina uudelleen ja uudelleen. Kirjassa on paljon tekstiä, mutta sitä voi lukea sitten isompana. Miinan ja Manun harrastuksia on myös yksi lempikirjoista, varsinkin se sivu, jossa Miina soittaa pianoa. Silloin hän itsekin haluaa soittaa meidän pianoa ja piano on hänelle avattava. Miinan ja Manun kirjat/vihkot ovat ihanan värikkäitä ja niissä on kauniit kuvat. Kaapissa odottaa pari muutakin saman sarjan kirjaa. Suosittuja ovat nyt olleet myös mm. Eetu osaa - osaatko sinäkin sekä Myyrän kevätleikit. Paljon luetaan samoja vanhoja kirjoja. Kehittyessään lapsi saa niistä aina jotain uutta ja nauttii paljon myös tutuista asioista. Tilasin nyt myös muutaman uuden kirjan netistä. Potallakin luetaan. Pienet Muumi-kirjat ovat siellä käteviä. Ostin marketin kassalta parilla eurolla pikkuruiset kirjat/vihkot ja ne ovat olleet hitti. Paljon kuvia ja pieniä runoja. Niidenkin kirjojen sivuja on jo teipattu kasaan.
Joka päivä lasketaan jotain. Lapsi tykkää laskea kirjojen kuvissa näkyviä juttuja ja hänellä on oma laskemiseen liittyvä äänenpaino: "okko, äkka, okka". Joskus kun hän saa ruokapöydässä käteensä sekä vesimukin että maitomukin, hän ensin laskee ne ja riemastuu huomatessaan niitä olevan kaksi, molemmille käsille.
Tupperwaren muovinen palikkapallo on edelleen tärkeä lelu. Lapsi osaa löytää lähes jokaiselle palikalle oikean kolon ja saa laitettua ne pallon sisälle. Joskus ei jaksaisi yrittää riittävän kauan ja silloin äidin, isän tai jonkun muun täytyy auttaa. Usein pallon sisälle päätyvät myös Lego-ukkelit ja muut pikkulelut. Kun lapsi haluaa pallon avattavan tai kynälaatikon kannen auki, hän värisyttää ja jännittää itseään ja käsiään hauskan näköisesti.
Ulkona lapsi nauttii ihan kävelystä ja juoksemisesta. Potkitaan usein palloa ja kuljetaan taaperokärryä työntäen. Poimitaan pieni heinä kärryyn ja kuskataan sitä. Kävellään parkkipaikan valkoista viivaa pitkin ja heilutellaan aurauskeppejä. Keinutaan. Kierretään taloa ja mennään pihaportaita käsi kädessä. Puistossa samat hommat + hiekkalaatikkopuuhat ja tömistely leikkipaikan metallilattialla.
Nyt lapsi on hoksannut marakassit, kiitos muskarin, ja soittelee välillä niillä kotonakin. Meillä lauletaan paljon, koska se tulee minulta luonnostaan. Usein lapsi myös pyytää lauluja käsimerkein ja pienin elein. Hän pyytää esim. Viisi pientä ankkaa lähti leikkimään sanomalla "kraa" ja laittamalla sormen pystyyn, Suljen ihanan soittorasian laittamalla kädet kupiksi, Hämä-hämähäkki näpertämällä sormilla jne. Menee itsenäisesti lattian keskelle pyörimään Piiri pieni pyörii ja lopuksi heristää sormilla ja tömistää jaloilla. Selvästi on alkanut hurjalla vauhdilla oppia laululeikkejä ja niistä tykkää.
Yritetään ottaa muskarin ja taaperojumpan opit aina heti käyttöön kotona, jotta myös minä oppisin ne. Muistellaan uusien laulujen sanoja, tehdään sohvalla ja matolla erilaisia kuperkeikkoja ja jumppatemppuja. Hömpötellään, riehutaan sängyllä. Lapselle tällä hetkellä tosi tärkeä leikki on myös karkuun juokseminen, ja hänellä on kotona muutamakin paikka, johon hän aina juoksee. Kun hänet menee hakemaan, hän kyhertelee onnellisena hymysuin. Nyt on alkanut välillä nousta potalta itse ja juoksemaan siitä karkuun ilman vaippaa nauraen.
Legoillakin kyllä vielä leikitään. Isin rakentama iso Lego-talo on edelleen ehjä ja siinä riittää paljon tekemistä. Lego-pojat, -tytöt ja -eläimet kopsuttelevat liukumäen portaat ylös ja sitten laskevat alas äänitehosteiden kanssa, "iuuu". Syövät ja juovat sekä nuuhkivat kukkia. Välillä Lego-kukat kastellaan "ssshh" ja käydään potalla ankan pesäksi tarkoitetussa kupissa. Ukkelit kurkkivat ikkunoiden ja ovien takaa sekä ajelevat bussilla tai traktorilla. Välillä ne laitetaan nukkumaan ja lapsi silittää niitä hellästi. Lego-poika ja -tyttö hoitavat eläimiä ja laittavat niille talikolla ruokaa astiaan. Ne tekevät kuperkeikkoja, pomppivat ja mitä vaan. Monet eläimet yrittävät mahtua Lego-talon katolle seisomaan yhtä aikaa, mutta ahdasta yleensä on.
Joskus katsellaan Pikku Kakkosta Lasten Areenasta netistä. Varsinkin jos aamuohjelma on jäänyt välistä niin aamupäivällä saatetaan katsella sitä äidin teehetken aikaan. Parhaita ohjelmia lapsen mielestä ovat tällä hetkellä Touhukkaat (jossa sinitukkainen tyttö jumppaa hulluna), Taavi Tiikeri (opettavainen piirrosohjelma, jossa selkeät kuvat, rauhallinen tahti ja eläimet laulavat), Pikku Perunat (kolmen minuutin ohjelma, jossa pienet perunat laulavat ja esiintyvät), Nimipäiväonnittelu (muovailuvahapoika muovailee nimpparisankarille jotain). Muitakin kivoja on. Myös Pikku Kakkosen juontajatäti on tytön mieleen. Ja sammakko-käsinukke. Ja ilmeikäs nalle. On melko helppo huomata, mitkä ovat sopivan rauhallisia ohjelmia pienelle lapselle. Esim. yhdessä pupuohjelmassa on söpöjä pupuja, mutta alkulaulussa pupu juoksee metsässä niin nopeasti ettei äidinkään silmä pysy perässä. Silloin vaihdetaan kanavaa.
Leikitään kaikkea mitä tulee mieleen ja mikä lasta kiinnostaa milloinkin. On kiva kun lapsi saa uusia leikki-ideoita meidän ystäviltä ja sukulaisilta, joita nähdään aina silloin tällöin. Jos Joulupukki ei tuo palapelejä lapselle, ostan niitä itse joulun jälkeen. Muumi-nuppipalapeli on ollut kiva, mutta se on meidän ainoa tuollainen vähän isompi.
Lapsen mummu kyseli joulutoiveita ja puhuttiin lelujen ikärajamerkinnöistä. Monessa meidänkin lelussa lukee 3+, eli lelu olisi periaatteessa tarkoitettu yli 3-vuotiaille. Tuollaiset ikärajathan merkitään mm. siksi, että leluista saattaa irrota pieniä osia eivätkä leluvalmistajat halua ottaa vastuuta siitä, että joku pienempi tukehtuu lelun palasiin. Tai ikärajat siksi, että halutaan antaa vähän osviittaa siitä, minkä ikäiselle lelu voisi sopia parhaiten. Lastentarhanopettajana minulle on tosi tuttu käsite lähikehityksen vyöhyke. Se tarkoittaa mm. sitä, että lapselle tarjotaan pikkuisen hänen kykyjään haastavampia juttuja/tehtäviä/tms. Sellaisia, jotka hän pystyy tekemään aikuisen tai isomman lapsen avustamana. Sitä kautta hän saa mm. onnistumisen kokemuksia ja oppii tekemään asian vähitellen itse. Sellaista sopivaa, mukavaa haastetta, yhdessä lapsen kanssa tehden. Tämä ajatus minullakin on taustalla. Lelut saavat olla sellaisia, joilla voidaan leikkiä pitkään ja erilaisia leikkejä. Ei haittaa, jos lelu ei tule käyttöön siten kuin se on suunniteltu. Lapsi voi leikkiä sillä omalla tavallaan. Monet yli 3-vuotiaille tarkoitetut lelut sopivat siis myös pienemmille, varsinkin kun niillä leikitään yhdessä.
Olen aina ollut sitä mieltä, että en halua täyttää kotiamme suurilla määrillä leluja. Olen kammoksunut ajatusta siitä, että meidän koti näyttää kaatopaikalta, jossa tavarat ovat hujan hajan. Olen kammoksunut turhaa kuluttamista ja rahan käyttöä, häikäilemätöntä lelumainontaa. Olen ajatellut, että lapsen on hyvä oppia käyttämään mielikuvitustaan luodakseen leikkejä. Olen edelleen samaa mieltä, mutta nyt kuitenkin ajattelen, että lapsi myös tarvitsee riittävän määrän leluja. Varsinkin sellainen lapsi, joka ei käy päiväkodissa. Leluja ei tarvitse edes ostaa jos ei halua. Tavalliset keittiötavarat, hatut, vessapaperirullat ym. käyvät myös. Kunhan lapsella on tekemistä ja touhuamista, ja hänelle näytetään, miten leluilla voi leikkiä. Varsinkin isommilla lapsilla mielikuvituksen käyttö lisääntyy leikissä, mutta tällaiselle pienelle taaperolle lelut ovat vielä jotenkin erityisen tärkeitä. Kun ei ole vielä taitoa niin kuvitella ja keksiä asioita.
Jokainen perhe määrittelee, mikä on heille riittävä tai sopiva määrä leluja. Kukin tehköön tyylillään. Näin joulun alla kuitenkin haastaisin jokaista pohtimaan lapsensa, lapsenlapsensa tai sukulaislastensa lelujen määrää. Lelut ovat ok ja tarpeellisiakin, mutta millaiset lelut olisivat hyviä, pitkäkestoisia ja kestäviä? Mitä perhe itse ajattelee leluista? Millaisia leluja heillä jo on? Voisiko jopa joku muu joululahja olla kivempi tällä kertaa? Pyyhe, uimahallilippu, elokuva, kirja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti