Unikoulukuulumisia

No tässä siitä miten meidän unikoulu on mennyt. Päivitän tähän viestiin lisää unikoulukuulumisia kunhan niitä tulee.

1. ilta ja yö: Iltaa edelsi kaksien päikkäreiden rauhallinen kotipäivä.

Iltapuuro klo 19, iltasyötölle meidän sängylle ja unilaulurutiinit, vauva omaan sänkyyn 19.30, kauhea huuto samantien, tassuttelu alkaa. Ihan hyvä ilta: minulla ja miehellä vielä hapuilua ja keskustelua menetelmästä, vauvan tassuttelua onnistuneesti, muutaman kerran sylittelyä, välillä rauhoittuu nopeasti, välillä mies hyräilee unilaulua, itku usein kutsuvaa, taukoilevaa, vaativaa ja aina voimistuvaa. Välillä nukkuu yhden unisyklin eli 40 minuuttia. Välillä itkaisee lyhyesti unissaan. Nukkuu omassa sängyssään. Ennen puoltayötä syötän klo 19:25, 19:50 ja 22:40 (itkee kovasti ja syö paljon). 

Minä menen nukkumaan 23:30 eli liian myöhään. Totaalisen väsyneenä ja vanhoihin tapoihini urautuneena syötän vauvan klo 0:30 ja 0:50. Ei jaksa tassuilla, mies ei kuule vauvan itkua kun pelaa kuulokkeet korvilla, mur. Vauva herää klo 2:00 ja mies kysyy, että onkohan jo vauvan ruoka-aika. Vastaan, että ei kyllä oikeastaan vielä ja minun yllätykseksi mies saa vauvan nukahtamaan vain vähän tassuttelemalla! Vauva syö klo 3, 5, 6 ja 6:40. Klo 7:45 alkaa aamu. 

Aamuyön syöttöihin en osaa vielä puuttua. Muutenkin vaikea tietää, milloin syöttäisi. Että laskeeko aina edellisestä syötöstä esim. 4 tuntia vai päättäisikö etukäteen aikavälin, jolloin ei saa maitoa. Hmm, täytyy vielä miettiä tuota. Jälkimmäinen olisi itselle helpompi/selkeämpi, mutta eikös siinä voi käydä sitten niin, että jos ennalta päätetty imetystauko on esim. klo 24-04 ja vauva syö esim. klo 22.30, niin vauvan syöttöväliksi tulee silloin ainakin 5,5 tuntia, mikä tuntuu äkkiseltään vähän pitkältä, kun vauva on tottunut pariin tuntiin. Tiedän, että vauva pärjää sen ilman maitoa, mutta. No ehkä siinä tulikin jo vastaus. Heh.

2. ilta ja yö: Iltaa edelsi tavallinen päivä kotona ja kaupungilla. Päiväunia 2t parvekkeella, 15 minuuttia vaunuissa kaupungilla, 45 minuuttia parvekkeella. Nostetaan sängynpäätyä entisestään. Sovitaan, että klo 23/24-03 ei saa maitoa.

Iltapuuro klo 19, iltasyöttö sylissä, omaan sänkyyn klo 20:30 unisena. Tassuttelua 3-4 kertaa, klo 20:40 nukahtaa sänkyyn. Menen nukkumaan klo 21:40 ja mies lupaa tassuttaa yöllä. Klo 22.30 vauva itkee kovasti eikä tassuttelu auta, niinpä syöttö sylissä. Syö tosi paljon, nukahtaa heti. Klo 0:05 itku, isän tassutus ja syli ei auta, kova itku jatkuu, äidin syli tehoaa, pieruja, omaan sänkyyn, yksi lyhyt itkaisu johon tehoaa kyljelle kääntäminen. Klo 2:50 itkeskelyä. Syöttö ilman tassuttelua. Olisi voinut ehkä kokeilla ensin tassua, mutta olin jo niin riemuissani kolmen tienoille pääsystä, etten hoksannut. Vauva ei kuitenkaan ahmi tai hotki maitoa mitenkään erityisesti. Aamuyöllä syö  klo 5:30, 7:25 (jää meidän sänkyyn) ja herää 8:10.

Omaan sänkyyn laitettaessa yöllä kiehnaa ja ähisee, pääsee kuitenkin itse uneen. Yhden kerran yöllä on täysin väärin päin sängyssä: pää alhaalla ja jalat ylämäessä. Hyvä fiilis keskiyön tissitauosta. Ehkä kokeillaan ensi yönä tunnin pidempää taukoa.

3. ilta ja yö: Takana kotipäivä, jossa jonkin verran erikoisuuksia: ensin isän kanssa kahdestaan, sitten äidin kanssa. Mummu käy kylässä ja iltapäivällä/alkuillalla miehen kaveri. Kahdet normipäikkärit parvekkeella, kolmannet keskeytyy heti/jää välistä ison hammas- tai vatsaitkun vuoksi. Vauva valvoo siis viisi tuntia ennen yöunille menoa. Päätetään, että maitoa ei saa klo23/24-04.

Miehen kaveri lähtee meiltä vasta klo 19, mikä on liian myöhään. Klo 18 on meillä ollut rajana vieraille. Mutta myöhäinen lähtö ei oikeastaan ole kaverin vika, miesten pikku-ukkopeli kesti luultua pidempään. En silti tykkää tilanteesta ja siitä tulee pientä kinaa minulle ja miehelle alkuillaksi.

Unikoulua ennen kokeiltiin hetken vauvan nukuttamista päikkäreille aina kolmesti päivässä. Hereilläoloaika oli aina pari tuntia. Sen tarkoituksena oli lähinnä vapauttaa minut kello seiskan stressistä, kun illat olivat aina niin raskaita minulle ja täynnä tissitystä klo 19 alkaen. Mutta koska päikkäriajat ja -kestot vaihtelivat paljon, niin tekivät myös vauvan iltaunet. Nyt palattiin tähän aikatauluun ja tämä on ehdottomasti hyvä. Eli klo 19 maissa keitellään aina iltapuuro ja siitä rauhallisesti edetään tuttujen rutiinien kautta yöhön.

Siispä iltapuuro klo 19. Viisi tuntia valvonut vauva on yliaktiivinen, väsynyt, riehakas, itkuinen. Heiluttaa ja paukuttaa villisti nokkamukia iltapalalla ja itkee kylvyssä. Jaksaa kuitenkin lukea hetken kirjaa isän kanssa kylvyn jälkeen (uusi tapa meillä). Klo 20 iltasyöttö sylissä makkarissa, sylisyöttö on toiminut hyvin. Vauva syö ok, nukahtaa, omaan sänkyyn klo 20:10, havahtuu ja nukahtaa, itkeskelee unissaan. Klo 20:50 itkee kovaa, ei rauhoitu syliin, annan maitoa. Kulauttelee hyvin, nukahtaa. Siirrän sänkyyn, itkaisee kerran, kääntää kylkeä ja nukahtaa. Klo 21:05 mies tassuttaa itkevän.

Klo 21:30 itkeskelee unissaan, ei herää. Äidin ja isän yhteistä aikaa, kainaloa ja halia, unohdetaan alkuillan säätämiset. Klo 22:20 vaavi itkee unissaan, mies tassuttaa sänkyyn, vauva nukkuu ihan vinossa kaltevan sängyn pohjalla. <3 

Klo 23:10 vauva itkee, mies tassuttaa uneen, itkee uudelleen kovaa, klo 23:20 annan maitoa, syö hyvin. Myöhäisillan syöttö on muutenkin harkittu kun on huomattu, että sellaisen vauva selvästi vaatii/tarvitsee/kaipaa. Klo 23:40 omaan sänkyyn puoliunessa, tassutellaan.

Klo 2:00 kutsuva rauhallinen itkeskely alkaa, huutelu jatkuu melko kauan, vauva on hereillä sängyssään, mies ottaa lopulta syliin kun huutelu voimistuu itkuisammaksi, sylissä itku yltyy, mies kävelee vauvan kanssa toiseen huoneeseen ja takaisin, jolloin itku lakkaa heti. Sänkyyn tassutellaan klo 2:40.

Seuraava muistikuva minulla on klo 5:20. Vauva itkeskelee, katson kelloa tyytyväisenä ja vähän hämilläni, mies nostaa vauvan minun viereen syömään. Vauva on syönyt viimeksi siis kuusi (!!) tuntia sitten. Uskomatonta. Vauva syö vähän, piristyy rinnalla, ei nukahda, minä leikin nukkuvaa, käännän kylkeä, vauva rapsuttaa minua selästä ja vetää minulta peittoa. Käännyn takaisin ja vauva näprää minun naamaa sekä katsoo nauraen ja kurlaten. Minulla on pirteä olo, vaikka tiedän, että oikeasti väsyttää. Klo 6 nousen vauvan kanssa aamutoimiin. Mietin, annanko vauvalle jo aamupuuroa, vaikka on niin aikaista. Päätän antaa, jotta rutiinit säilyvät. Vauvalle ei luonnollisestikaan maistu puuro puoli seiskalta.

Tassuttelu selvästi toimii usein ja minulla on parempi fiilis öisin, kun tiedän, että ei tarvitse syöttää joka heräämisellä. Unikoulussa tulee usein takapakkia muutaman yön jälkeen. Tämä kolmas yö nyt oli tällainen sekava, mutta se saattoi johtua kakka-asioista tai edellisen päivän vähistä päikkäreistä. Tuntuu, että nyt vasta on miehen kanssa opittu tämä unikoulun toteuttaminen. Meidän unikoulu on myös joustava ja aina tehdään niin kuin tuntuu hyvältä. Ja nyt tämä ylihuolehtivainenkin äiti tietää, että vauva kyllä pärjää ilman maitoa yöllä useita tunteja. 

4. ilta ja yö: Takana kotipäivä, kahdet ihanat vieraat kävi. Yhdet puolen tunnin miniaamupäikkärit sängyssä ja niiden perään mega-aamupäikkärit 2 t 15 min parvekkeella sekä 1 t 15 min vaunulenkillä. Kiinteä ruoka maistui vauvalle vähän huonosti tänään. Tutulla kaavalla mennään tämä ilta ja yö.

Iltapuuro klo 19 ja iltarutiinit tavalliseen tapaan. Jäi hyvä mieli, kun ilta oli rauhallinen ja leppoisa, vauva tyytyväinen (paitsi sen jälkeen kun löi otsansa puiseen pöydän jalkaan). Iltasyöttö sylissä oli tosi lyhyt, vauva nukahti oikeastaan kesken kaiken, omaan sänkyyn siirsin itkuitta, nukkui 45 minuuttia. Useita tassutteluja klo 20:30-21. Samoin klo 22-23. Mies tassutteli. Kaksi myöhäisillan syöttöä, joista viimeinen 23:30. Noin 2:30 syötän vauvan, kun ei tyynny syliin. Olen itse aivan rättiväsynyt koko alkuyön, johtuen edellisaamun aikaisesta heräämisestä ja tohinapäivästä. Syöttö klo 5:15 (pelkäsin että herää niin kuin eilen) sekä kerran sen jälkeen. Aamu alkoi klo 8:15, kun minun selkää rapsutettiin ja topin olkaimia paukuteltiiin. <3

Takapakkia tulee varmasti useimmiten. Olikohan tämä yö nyt vähän sitä. Ainakin illalla piti niin monesti tassutella, vaikka vauva aina ensin rauhoittui sänkyyn. Tästä jatketaan.

5. ilta ja yö: Takana tyytyväinen normipäivä: pääosin ollaan kotona, vähän kaupungilla poikkeamista. Kahdet hyvät päikkärit. Kaksista päikkäreistä on alkanut tulla tapa!

Iltapuuro klo 19, nukkumaan klo 20. Syö hyvin maitoa päivällä ja illalla, kiinteitäkin vähän. Klo 20:50-22 itkua, tassuttelua, paljon kovaa itkua, ei tyynny kummankaan sylissä, pari syöttöäkin, vaipatusta (kipuitkun poissulkemiseksi, todetaan että ei kipua koska itku loppuu hoitopöydällä), itkee aina heti kun ollaan laittamassa sänkyyn, aivan väsynyt vauva, lopulta nukahtaa äidin syliin pieneen keinutukseen.

Klo 23:30-0:10 tassutusta, kovaa itkua, yksi syöttö, nukahtaa äidin viereen meidän sänkyyn. Siirretään heti omaan sänkyyn, jonne jää hyvin.

Kello 3:35 tavallinen syöttö ja aamu alkaa klo 6:50.

Äidille vaikea ja epävarma myöhäisilta. Mietin, onko kova itku uusiin tapoihin reagointia ja epämukavuutta vai äidinkaipuuta ja eroahdistusta. Huono omatunto, koska herkkänä äitinä kuvittelen, että jälkimmäistä. Epävarmuutta, että miten toimisi itkun suhteen. Milloin antaisi maitoa. Rinnalle rauhoittuu aina samantien. Mies sanoo ystävällisesti, että varmaan kannattaisi kuitenkin vain jatkaa huutavan sylittelyä eikä välttämättä antaa maitoa aina. Ajattelen, että mies on oikeassa, mutta entä jos se onkin eroahdistusta. Toisaalta vauva saa äidinkin syliä ja tassuttelua, eli ehkä olisi hyvä olla hitusen tiukempana maidon suhteen. Vaikka en minä nytkään heti ole tissiä antamassa, vaikka on itkenyt kovastikin. Jossain vaiheessa sitten itkun kestettyä esim. puoli tuntia olen syöttänyt. Vaikka eihän se ole mikään ihme, että vauva itkee kun ei pääse tissille, onhan hän koko pienen elämänsä saanut maitoa melko nopeasti joka itkuun. Mutta tiedän, että mitä selkeämmät sävelet yössä, sitä selkeämpää se on myös vauvalle ja edistyskin tapahtuu nopeammin. Ehkä minun pitää vähän vielä kovettaa itseäni öitä varten.

6. ilta ja yö: Takana rauhallista kyläilyä ystävän luona ja kahdet päikkärit: 2t 15min ja 45min. Vauvan ääni on ollut käheänä jo pari päivää, posket punoittavat ja kuumottavat.

Vauva on väsynyt illalla. Puuro klo 18:50, iltasyöttö sylissä klo 19:30 ja vauva nukahtaa taas syötölle.

Klo 20:20 itkua, tassuttelua, kovaa itkua, kääntyi mahalleen ja käännetään takaisin, käheää voimakasta itkua. Päätetään antaa panadolia, kun on ollut niin nuhainen. Taistelen lääkkeen vauvalle. Klo 20:50 syöttö sängyssä, rauhoittuu tutussa kainalossa. Nukahtaa klo 21. Siirretään heti omaan sänkyyn.

Klo 23:50-0:15 syöttö, tassuttelua, nukahtaa.

Klo 1:30-2:00 tassuttelua, sylittelyä, mies kävelee itkevän vauvan kanssa olkkarin ja makkarin väliä, vauva rauhoittuu aina olohuoneessa ja aloittaa itkun heti makuuhuoneen puolella. Minua huvittaa kun mies kävelee edestakaisin. Hassu tilanne, urhea mies. Klo 1:45 jo nukahti sänkyyn tassun alle, mutta herää itkemään aina kun tassu irtoaa. Mies vaihtaa vaipan. Itku loppuu, kuulen naurua! Klo 2 vauva nukahtaa, en tainnut syöttää. Klo 4:05 syöttö ja aamuherätys klo 7:50!

Mies on tehnyt ison työn öisin. Nukuttaa vauvaa tassun avulla ja sylittelee. Nostelee vauvaa minun viereen syötölle ja takaisin omaan sänkyyn. Minun on tarvinnut lähinnä vain syöttää ja hoitaa ensimmäinen nukutus. Mies pystyy onneksi nukahtamaan heti heräämisensä jälkeen. Jos vauvan unet vielä vähän selkiintyisivät, niin minäkin voisin sitten taas alkaa nostella vauvaa enemmän ylös, niin saisi mies taas välillä nukkua yhtäjaksoisemmin. Mies on ollut urhea, avulias ja ihanan ymmärtäväinen. Hyvä isä.

Toivoisin vielä, että tässä lähiaikoina vauvan alkuöiset itkut vähenisivät ja että hän oppisi nukahtamaan paremmin itse. Täytyy vain jatkaa tassuttelulinjalla ja toivoa pientä ihmettä. :)

Niin ja toinen hammas on kyllä varmasti tuloillaan alas. Kuultaa jo ikenestä, ja nuhat ja muut liittynevät siihen myös.


7. ilta ja yö: Kotioleskelua, työpaikalla poikkeamista, ystävän kyläilyä. Kahdet päikkärit: 45min ja 2t 15min, vauvalla virkeä iltapäivä.

Puuro klo 19, syöttö sängyllä klo 20 (kenties virhe palata sänkysyöttöön, halusin kokeilla saisiko siten enemmän läheisyyden kokemusta), sylisyöttö, siirto omaan sänkyyn ja itku, ei tyynny minun sylissä, hiljenee hetkeksi kun saa katsella olohuoneesta kajastuvia valoja, tuntuu kiukkuitkulta, vauva on selvästi väsynyt, miehen sylissä vähän tyyntyy, klo 20:40 hiljenee hetkeksi miehen sylissä ja mies laittaa samantien sänkyyn, suostuu siihen ja mies silittää ja tassuttaa uneen.

0:15 herää, tassutellaan ensin, mutta annan pian maitoa, ehkä turhaan? Hmm.

Mies kuorsaa uudella tyynyllä ja herään, äh. :)

En tiedä mitä kello on, mies tassuttaa vauvaa. Klo 2:30 maissa mies väsähtää, kun vauva rauhoittuu miljoonatta kertaa, mutta aina kuitenkin havahtuu itkemään, kun tassu irtoaa. Minä kannan itkevää vauvaa ja silitän sängyssä. Vauva virkistyy kun huomaa, että siinä olen minä. Vetää minua hiuksista sylissä ja paukuttaa topin olkaimia. Mietin rumia ajatuksia ja olen suuttunut, kun mies pelasi niin myöhään tietokoneella että on siksi nyt niin väsynyt. Ajattelen, että onpa minun järkeä vauvaa tassutella kun en sitten saa kuitenkaan itse unta sen jälkeen. Ymmärrän samalla miehen väsymystä, mutta silti suututtaa. Kannan huutavaa vauvaa reilut puolisen tuntia ja syötän sängyssä klo 3:35. Vauva nukahtaa. Valvon suuttuneena ja turhautuneena peiton alla. Herätän miehen 3:55 nostamaan vauvan omaan sänkyynsä. Miehen puolelta on siis lyhyempi matka vauvan sängyn luo, siksi mies nostelee. Olen pirteä, käyn puhelimella facebookissa, luen ystävän illalla lähettämän viestin. Laitan puhelimen pois ja melko pian nukahdan.

Klo 7:00 syötän ja klo 8 herätyskello soi jumppaan lähtöä varten (miehellä iltavuoro). Masentaa, ei huvita jumpata. Vauva herää herätyskelloon onnellisena. Mies nousee vauvan kanssa. Lojun sängyssä melkein tunnin ja olen edelleen suuttunut ja masentunut. Muistelen aamuyön unta, jossa olen ollut yksin hotellissa yötä ja nukkunut niin, että missannut jopa hotelliaamiaisen. Se ei kuitenkaan haittaa, koska olen niin onnellinen rauhasta ja vapaudesta ja rentoudesta. Heh. Tuntuu, että ei tästä unikoulusta tule mitään. Vaikea hymyillä. Mietin ystävän nopeasti tehonnutta unikoulua ja totean, että onhan meillä toki aivan erilaiset tilanteet, tavoitteet ja vauvat. Onnellinen ystävän puolesta. Mieli kirkastuu aamupalapöydässä kun jutellaan miehen kanssa. Aamupäivällä vauva nukkuu kahden tunnin päikkärit, keitän porkkanoita ja perunoita matalalla lämmöllä, miehen kanssa mennään peiton alle ja nukutaan vahingossa koko se aika, perunat menee mössöksi. Hyvä ja onnellinen mieli. 

Tiedän, että tuloksia ei välttämättä tule unikoulusta nopeasti, jos keinot ja menetelmät on joustavia. Ehkä odotin ihmettä. Tämä oli nyt tähän viestiin viimeinen päivitys. Jatketaan kyllä tätä unikoulua ja tassuttelua, mutta samalla kaavalla mennään. Kirjoittelen taas kuulumisia, kun tapahtuu jotain uutta tai erityistä. Ja vaikka tänä aamuna tuntui toivottomalta ja turhautti, onhan nyt sentään kuitenkin menty eteenpäin siitä missä oltiin! Että sikäli ihan hyvät fiilikset tästä! :)