Haamuhampaan hotelliloma ja matkahaaveita

Tännekin kirjoitin, kuinka vauvan suussa näkyy toinen etualahammas. Muutama päivä sitten olin täysin varma, että nyt se hammas puhkeaa. Perjantaina näkyi jo kaksi valkoista pistettä hampaan kohdalla ja ien oli venynyt hampaan muotoiseksi. Kohonnut lähes ensimmäisen hampaan rinnalle. Mutta sepäs olikin kummitushammas! Viikonlopun aikana ikenestä tuli vähän verta ja kohouma valkoisine pisteineen katosi kokonaan! Oltiin ihan että mitä kummaa. Toista hammasta ei siis oikeasti näy edes vielä. Hmm..?

Käytiin viikonloppuna Tampereella hotellilomalla. Oli tosi mukavaa ja kaikki meni oikein hyvin. Menomatkan vauva nukkui kokonaan ja Ideaparkissa jaksoi hyvin istuskella vaunuissa, kun äiti ja isi teki alennusostoksia lastenvaateliikkeissä. Ravintolassa vauva söi purkillisen porkkana-perunasosetta, avokadoa, Talk-muruja ja maissinaksua. Rentoa, rauhallista, kiireetöntä elämää. Iltapäivälläkin käytiin syömässä Tampereen keskustassa ravintolassa ja yöunille vauva nukutettiin meidän viereen ihanan isoon hotellisänkyyn. Vauvan ensimmäinen hotelliyö. :) Vauva oli taas niin suloinen kun nukkui sängyllä kädet levällään. Miehen kanssa katsottiin vielä elokuvaa telkkarista ja syötiin herkkuja. Lauantaina istuttiin hotellin aamiaisella yli puolitoista tuntia vauvaa syöttäen ja rauhallisesta aamusta nauttien. Vauva maistoi vesimelonia ja tykkäsi kovasti, imeskeli lohkoa. Itki vähän kun äiti meni hakemaan aamupalaansa. Nähtiin vielä miehen kaveria kahvilassa ja ajeltiin kotiin. Vauva ei meinannut aluksi nukahtaa vaan kitisi autossa. Minä siirryin takapenkille vauvan seuraksi ja sain rättiväsyneen vaavin nukahtamaan äänilelun rimputusmusiikkiin.

Matka teki minulle tosi hyvää. Huomasin, miten olen jämähtänyt meidän kodin, oman asuinkaupungin keskustan, ystävien kotien ja facebookin välille. Kuin olisi junanraiteet tuttujen paikkojen välissä ja määränpäänä aina samat paikat. Jämähtänyt, urautunut, rajoittunut. Oli tarpeellista huomata, että elämää on muuallakin. Että voidaan mennä ja tehdä mitä vain. Facebookistakin tekisi mieli erota, taas. Tulee käytyä siellä liian usein, vaikka ei siellä edes mitään erikoista tapahdu. Fitfarmin fb-ryhmää on ollut ihan mielenkiintoista lukea, mutta pärjäisin kyllä ilmankin. Se kun ei ole varsinaisesti Fitfarmin ylläpitämä, vaan osallistujien omatoiminen foorumi.

Tämä viikko oli hektinen. Joka päivä oli puuhaa ja liian vähän aikaa/jaksamista treenaamiselle ja ruoanlaitolle. Olen selviytynyt kuitenkin ihan hyvin. Ystäviä on ollut ihana nähdä. Samoin tavata uusia vauvoja. Vähän nähtiin sukulaisiakin. En vaan oikein enää jaksaisi selittää vauvan uniasioita. Lähes kaikki vuorollaan kyselevät, että miten vauva nukkuu  nykyään ja miten jaksetaan ja miten se unikoulu meni ja niin edelleen. Pöh! Ei kiinnostaisi yhtään selittää, että samalla tavalla kuin ennenkin ja että unikoulu ei oikeastaan ollut varsinainen unikoulu ja että yöt on vaihtelevia ja tässähän tämä menee. Täytyy hakea tsemppiä jostakin, että jaksaa taas huomenna näitä kyselyjä. :)

Puhuttiin tällä viikolla miehen kanssa matkustamisesta ja että millaisia matkoja haluttaisiin tehdä. Minun tekisi mieli Aasian kosteanlämpöisiin maihin palmujen alle juomaan piña coladaa uima-altaalle. Espanjaan pieniin kahviloihin juomaan hyvää cappuccinoa värikkäiden kukkien keskelle ja kaunista kieltä kuuntelemaan. Lontooseen tekemään pitkiä kävelyretkiä kauniisiin puistoihin ja joelle. New Yorkiin tuntemaan olemisen vapautta ihmisvilinään ja olemaan osa sykkivää ja mahdollisuuksien täyttämää metropolia. Kauniisiin Itävallan, Ranskan tai Italian pikkukyliin, vuoristoihin ja laaksoihin. Oih. Ensi kesänä käydään ehkä kolmestaan matkalla jossain Euroopassa. Myös Aasian matka on haaveissa lähitulevaisuudessa. Mies sanoi, että minä voisin ensi kesänä käydä jossain yksinkin tai ystävän kanssa, jos haluan. Se on kutkuttava, innostava, jännittävä ja pelottava ajatus. Ehkä tykkäisinkin matkustaa, yksinkin. Olenhan tehnyt aiemmin pidempiäkin reissuja yksin. Mutta se ikävä. Tälläkin hetkellä kaipaan vauvaa jo kahden tunnin poissaolon jälkeen. Mielelläni kuulisin kokemuksia, miten teidän muiden matkat ilman vauvaa on menneet. Entä miten vauvanne/taaperonne ovat suhtautuneet teidän poissaoloon? Minun matka olisi ehkä pitkän viikonlopun mittainen. Vauva olisi silloin jotain yli vuoden. Katsotaan. Sinne on vielä aikaa. 

Miamissa 2009

Kaliforniassa 2009

New Yorkissa 2010