Yhtäkkiä harpattiin puolivuotiaasta 7-kuisen maailmaan. Pikkuvauvasta on kovaa vauhtia tulossa isompi vauva. Apua, nytkö jo?!
- Vauva istuu mielellään sylissä ja syöttötuolissa
- Touhuaa lattialla lelujen parissa, erityisesti viihtyy kun äiti, isä, vauvakaverit tai muut ystävät leikkivät hänen kanssaan
- Tykkää paljon muista vauvoista ja juttelee heille varovaisen herkästi
- Hymyilee herkästi nähdessään tuttuja ihmisiä
- Jos on juuri herännyt, saattaa vierastaa/säikähtää
- Muuten ei vierasta ja menee mielellään uusienkin ihmisten syliin
- Tykkää kosketella muiden kasvoja ja hiuksia
- Nauraa kun pöristellään mahaan ja pussaillaan reisiä
- Kääntyy selältä mahalleen helposti, myös öisin
- Menee matolla ja sohvalla konttausasentoon ja jumppailee siinä edestakaisin rytmikkäästi
- Mahallaan potkii jaloilla ilmaa, kääntyy navan ympäri, nostaa peppua, taputtelee lattiaa
- Nauttii kovasti saadessaan kehuja ja aplodeja
- Hymyilee ja nauraa kukkuu-leikille
- Tykkää käännellä itse kirjojensa sivuja
- On maistellut nyt myös aprikoosia, kananmunaa ja maissinaksua
- Pudottaa lusikat, nokkamukin ja maissinaksun jatkuvasti lattialle
- Innostuu kovasti kun äiti kuorii päärynää pöydässä tai kun puuropaketti on pöydässä.
- Ruokapöydässä nyrkit menevät kiinni ja sivuille sekä koko vauva jännittyy, jos ei esim. halua enää syödä tai tahtoo jotain mitä äidillä on
- Pöydässä keikkuu niin villisti eteen ja taakse, että tuoli siirtyy!
- Halailee äitiä tuomalla posken kiinni jalkaan tai käteen kesken leikkien
- Tykkää tutkia sormillaan pöydälle pudonnutta avokadoa, puuroa tai mitä tahansa mikä sotkee
- Syö aamupuuron, lounaan ja iltapuuron, joskus välipalan
- Välillä syö yllättävän paljon, välillä ei maistu
- Nukkuu 2-3 päiväunet, 45 min-2,5t kerrallaan
- Syö tuttia joskus päiväunien alussa, mutta ei aina huoli. Illalla/yöllä ei ollenkaan.
- Tykkää enemmän pureskella tuttia kuin imeä sitä
- Saa luultavasti pian toisen alahampaan
- Saa viettää kotihoidossa äidin kanssa ainakin vielä seuraavat 1,5 vuotta, koska äiti kävi ilmoittamassa työpaikalle, että aikoo olla hoitovapaalla ainakin alkusyksyyn 2016 asti
- Käyttää vaatekokoja 74 ja 80. Omistaa joitain 86-kokoisiakin vaatteita.
- Tykkää kylvystä ja kylpylauluina lauletaan Pienet kalat uivat -laulu sekä Pikkuiset kultakalat lammessa ui. Katsoo laulavaa äitiä hymyillen.
- Maitokakka on muuttunut tiiviimmäksi
- Kikattaa kun äiti kutittelee kimaltavilla joulunauhoilla
- Tykkää tulla makoilemaan kylpyhuoneen lattialle kun äiti käy vessassa/laittamassa pyykkiä
- Matkustaa tässä kuussa pienelle hotellilomalle
- Kun äiti kysyy, että "mennäänkö ottamaan tissimaitoa", nauraa helpottuneena ja itkunsekaisesti <3
Rakas vauva.
sunnuntai 11. tammikuuta 2015
lauantai 10. tammikuuta 2015
Unista ja terveydestä
Viime yö oli ensimmäinen yö, jolloin vauva ei itkenyt pitkäjaksoista itkupätkää vaan rauhoittui aina muutamiin tassutteluihin. Pari kertaa kääntyi alkuillasta mahalleen ja heräsi siihen. Vauva söi noin klo 23 ja klo 4:20 ja muuten mies tassutti vauvan uneen niin, etten paljon edes herännyt. Väsynyt kyllä taisin muutenkin olla. Aamuyön syötöllä vauva virkistyi, yritti katsella minua silmiin ja vähän kurlasi ja jokelteli. Välillä käänsin selän vauvalle, mutta siitä tuli melko pian vain kitinää. Suunnilleen tunnin vauva oli hereillä.
Päiväunet on pidentyneet nk. unikoulun alettua. Päikkärit kestävät 45 min-2t 15min. Vauva on nukkunut kahdet tällaiset unet päivässä, nyt reilun viikon ajan. Tuntuu, että vihdoinkin on jäänyt aikaa muullekin kuin pukemiselle, nukuttamiselle ja riisumiselle. Päikkäreiden aikana minäkin olen ehtinyt oikeasti hengähtää ja vaikka vähän siivotakin tai laittaa ruokaa. Tai jopa nukkua itse päiväunet! Ja kun vauva on hereillä, voi keskittyä leikkeihin ja puuhiin ja syömisiin, eikä tarvitse heti olla nukuttamassa uudelleen.
Omat terveysjutut on olleet minulla mielessä nyt viime aikoina. Vuodenvaihde on aina hyvä mahdollisuus miettiä elämää ja elintapojaan, "aloittaa puhtaalta pöydältä". Tästä voisin kirjoittaa oman postauksenkin, mutta teen sen ehkä myöhemmin. Kerronpa kuitenkin, että pitkällisen harkinnan ja pohdinnan jälkeen liityin vihdoinkin Fitfarmin Lite-ohjelmaan tarkoituksena kiinteytyä. Tammikuu muutenkin oltaisiin miehen kanssa oltu sokerilakossa, mutta minä haluan haastaa itseäni vielä enemmän. Olen ennen raskautta osallistunut kerran Fitfarmin Superdieettiin, joka onnistui tosi hyvin.
Jo raskausaikana päätin, että jossain vaiheessa vauvan synnyttyä karistan ylimääräiset kilot Fitfarmin kunto-ohjelmalla. Jo muutaman kuukauden ajan minun on tehnyt mieli toteuttaa tämä, mutta imetyksen takia en ole uskaltanut. Enkä jaksanut. Olen pelännyt, että maitomäärät vähenevät. Nyt kuitenkin olen luottavainen, että niin ei käy. En voi kertoa ruokavaliosta paljon enempää, kuin että se on monipuolinen ja siinä on enemmän hiilihydraatteja kuin Superdieetissä. Kuulostellen ja tunnustellen kuitenkin uuden ruokavalion aloitan, koska haluan imetyksen jatkuvan. Kuntoiluakin odotan, varsinkin kotikuntoilua ja kahvakuulaharjoituksia. Haluan taas energisen ja voimakkaan olon!
Painonhallinta on minulle tärkeää. En minä muutamaa raskauskiloa, raskausarpia tai raskaudesta jääneitä suonikohjuja itke. Joskus on kuitenkin ollut sellainenkin aika, että olen kilojani joutunut itkemään. Niinpä en halua enää palata sellaiseen. Siksi pienet raskauskilot on karistettava nyt heti, kun se on vielä helppo tehdä. Oman terveyden vaaliminen on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, jopa tärkeämpää kuin ennen. Nyt kun vauva kovaa vauhtia kasvaa, on myös helpompi taas ajatella omia tavoitteitaan. Kyse ei todellakaan ole pelkistä kiloista tai senteistä vaan enemmänkin mielialoista, energiasta, elämänilosta, jaksamisesta, fyysisestä kestävyydestä, rohkeudesta, itsevarmuudesta ja niiden kautta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Ja olemisesta esimerkillinen vanhempi.
Viikonloput on kivoja. Ne vaan menee niin nopeasti. Tänään keksittiin vihdoin meidän isolle sohvapöydälle uusi paikka vauvan huoneesta. Olohuoneeseen tuli paljon kaivattua tilaa. Nyt vauvakin mahtuu siinä paremmin leikkimään ja liikkumaan. Käytiin myös isosti kaupassa ja tehtiin ruokaa. Tavallinen mukava päivä. Huomenna menen elokuviin kummitytön kanssa ja iltapäivällä meille tulee ystäväpariskunta pitkästä aikaa kylään. Nyt vauva itkee, menen auttamaan miestä, hyvää yötä.
Päiväunet on pidentyneet nk. unikoulun alettua. Päikkärit kestävät 45 min-2t 15min. Vauva on nukkunut kahdet tällaiset unet päivässä, nyt reilun viikon ajan. Tuntuu, että vihdoinkin on jäänyt aikaa muullekin kuin pukemiselle, nukuttamiselle ja riisumiselle. Päikkäreiden aikana minäkin olen ehtinyt oikeasti hengähtää ja vaikka vähän siivotakin tai laittaa ruokaa. Tai jopa nukkua itse päiväunet! Ja kun vauva on hereillä, voi keskittyä leikkeihin ja puuhiin ja syömisiin, eikä tarvitse heti olla nukuttamassa uudelleen.
Omat terveysjutut on olleet minulla mielessä nyt viime aikoina. Vuodenvaihde on aina hyvä mahdollisuus miettiä elämää ja elintapojaan, "aloittaa puhtaalta pöydältä". Tästä voisin kirjoittaa oman postauksenkin, mutta teen sen ehkä myöhemmin. Kerronpa kuitenkin, että pitkällisen harkinnan ja pohdinnan jälkeen liityin vihdoinkin Fitfarmin Lite-ohjelmaan tarkoituksena kiinteytyä. Tammikuu muutenkin oltaisiin miehen kanssa oltu sokerilakossa, mutta minä haluan haastaa itseäni vielä enemmän. Olen ennen raskautta osallistunut kerran Fitfarmin Superdieettiin, joka onnistui tosi hyvin.
Jo raskausaikana päätin, että jossain vaiheessa vauvan synnyttyä karistan ylimääräiset kilot Fitfarmin kunto-ohjelmalla. Jo muutaman kuukauden ajan minun on tehnyt mieli toteuttaa tämä, mutta imetyksen takia en ole uskaltanut. Enkä jaksanut. Olen pelännyt, että maitomäärät vähenevät. Nyt kuitenkin olen luottavainen, että niin ei käy. En voi kertoa ruokavaliosta paljon enempää, kuin että se on monipuolinen ja siinä on enemmän hiilihydraatteja kuin Superdieetissä. Kuulostellen ja tunnustellen kuitenkin uuden ruokavalion aloitan, koska haluan imetyksen jatkuvan. Kuntoiluakin odotan, varsinkin kotikuntoilua ja kahvakuulaharjoituksia. Haluan taas energisen ja voimakkaan olon!
Painonhallinta on minulle tärkeää. En minä muutamaa raskauskiloa, raskausarpia tai raskaudesta jääneitä suonikohjuja itke. Joskus on kuitenkin ollut sellainenkin aika, että olen kilojani joutunut itkemään. Niinpä en halua enää palata sellaiseen. Siksi pienet raskauskilot on karistettava nyt heti, kun se on vielä helppo tehdä. Oman terveyden vaaliminen on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, jopa tärkeämpää kuin ennen. Nyt kun vauva kovaa vauhtia kasvaa, on myös helpompi taas ajatella omia tavoitteitaan. Kyse ei todellakaan ole pelkistä kiloista tai senteistä vaan enemmänkin mielialoista, energiasta, elämänilosta, jaksamisesta, fyysisestä kestävyydestä, rohkeudesta, itsevarmuudesta ja niiden kautta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Ja olemisesta esimerkillinen vanhempi.
Viikonloput on kivoja. Ne vaan menee niin nopeasti. Tänään keksittiin vihdoin meidän isolle sohvapöydälle uusi paikka vauvan huoneesta. Olohuoneeseen tuli paljon kaivattua tilaa. Nyt vauvakin mahtuu siinä paremmin leikkimään ja liikkumaan. Käytiin myös isosti kaupassa ja tehtiin ruokaa. Tavallinen mukava päivä. Huomenna menen elokuviin kummitytön kanssa ja iltapäivällä meille tulee ystäväpariskunta pitkästä aikaa kylään. Nyt vauva itkee, menen auttamaan miestä, hyvää yötä.
keskiviikko 7. tammikuuta 2015
Loistava synttäripäivä
Vietin synttäreitä alkukuusta. Hyvää erityisaamupalaa, rauhallinen aamu perheen kesken, muutama kiva tekstiviesti sukulaisilta ja ystäviltä, herkullista rockyroadia, hikijumppaa, hyvä jumppaohjaaja, uudet saappaat käyttöön, ohimennen kaupasta uusi talvihuivi ja lapaset, lounastreffit miehen ja vauvan kanssa hyvässä thaimaalaisessa ravintolassa, reissumuistoja ja loistavia kasviskääryleitä, vauvan imettämistä ja syöttötuolissa istuvan ihastelua, ruokakaupasta hyödyllisyyksiä ja heräteostoja, topattu iloinen pötkylävauva ostoskärryissä, hurjan jännää Breaking Badia vauvan nukkuessa ja jätskiä, väsyneenä heränneen vauvan onnistunutta nukuttamista uudelleen, laatuseuraa, iloisen vauvan leikkejä ja jutteluja, kummitytöltä saadun kortin ihastelua, kukkien nuuskutusta, ryömimisharjoituksia, konttausasentoja ja tuttien keittämistä.
Elämä on mallillaan. Vuosia takana 31. Vanheneminen ei haittaa kun saa elää tässä seurassa. <3
Elämä on mallillaan. Vuosia takana 31. Vanheneminen ei haittaa kun saa elää tässä seurassa. <3
sunnuntai 4. tammikuuta 2015
Unikoulukuulumisia
No tässä siitä miten meidän unikoulu on mennyt. Päivitän tähän viestiin lisää unikoulukuulumisia kunhan niitä tulee.
1. ilta ja yö: Iltaa edelsi kaksien päikkäreiden rauhallinen kotipäivä.
Iltapuuro klo 19, iltasyötölle meidän sängylle ja unilaulurutiinit, vauva omaan sänkyyn 19.30, kauhea huuto samantien, tassuttelu alkaa. Ihan hyvä ilta: minulla ja miehellä vielä hapuilua ja keskustelua menetelmästä, vauvan tassuttelua onnistuneesti, muutaman kerran sylittelyä, välillä rauhoittuu nopeasti, välillä mies hyräilee unilaulua, itku usein kutsuvaa, taukoilevaa, vaativaa ja aina voimistuvaa. Välillä nukkuu yhden unisyklin eli 40 minuuttia. Välillä itkaisee lyhyesti unissaan. Nukkuu omassa sängyssään. Ennen puoltayötä syötän klo 19:25, 19:50 ja 22:40 (itkee kovasti ja syö paljon).
Minä menen nukkumaan 23:30 eli liian myöhään. Totaalisen väsyneenä ja vanhoihin tapoihini urautuneena syötän vauvan klo 0:30 ja 0:50. Ei jaksa tassuilla, mies ei kuule vauvan itkua kun pelaa kuulokkeet korvilla, mur. Vauva herää klo 2:00 ja mies kysyy, että onkohan jo vauvan ruoka-aika. Vastaan, että ei kyllä oikeastaan vielä ja minun yllätykseksi mies saa vauvan nukahtamaan vain vähän tassuttelemalla! Vauva syö klo 3, 5, 6 ja 6:40. Klo 7:45 alkaa aamu.
Aamuyön syöttöihin en osaa vielä puuttua. Muutenkin vaikea tietää, milloin syöttäisi. Että laskeeko aina edellisestä syötöstä esim. 4 tuntia vai päättäisikö etukäteen aikavälin, jolloin ei saa maitoa. Hmm, täytyy vielä miettiä tuota. Jälkimmäinen olisi itselle helpompi/selkeämpi, mutta eikös siinä voi käydä sitten niin, että jos ennalta päätetty imetystauko on esim. klo 24-04 ja vauva syö esim. klo 22.30, niin vauvan syöttöväliksi tulee silloin ainakin 5,5 tuntia, mikä tuntuu äkkiseltään vähän pitkältä, kun vauva on tottunut pariin tuntiin. Tiedän, että vauva pärjää sen ilman maitoa, mutta. No ehkä siinä tulikin jo vastaus. Heh.
2. ilta ja yö: Iltaa edelsi tavallinen päivä kotona ja kaupungilla. Päiväunia 2t parvekkeella, 15 minuuttia vaunuissa kaupungilla, 45 minuuttia parvekkeella. Nostetaan sängynpäätyä entisestään. Sovitaan, että klo 23/24-03 ei saa maitoa.
Iltapuuro klo 19, iltasyöttö sylissä, omaan sänkyyn klo 20:30 unisena. Tassuttelua 3-4 kertaa, klo 20:40 nukahtaa sänkyyn. Menen nukkumaan klo 21:40 ja mies lupaa tassuttaa yöllä. Klo 22.30 vauva itkee kovasti eikä tassuttelu auta, niinpä syöttö sylissä. Syö tosi paljon, nukahtaa heti. Klo 0:05 itku, isän tassutus ja syli ei auta, kova itku jatkuu, äidin syli tehoaa, pieruja, omaan sänkyyn, yksi lyhyt itkaisu johon tehoaa kyljelle kääntäminen. Klo 2:50 itkeskelyä. Syöttö ilman tassuttelua. Olisi voinut ehkä kokeilla ensin tassua, mutta olin jo niin riemuissani kolmen tienoille pääsystä, etten hoksannut. Vauva ei kuitenkaan ahmi tai hotki maitoa mitenkään erityisesti. Aamuyöllä syö klo 5:30, 7:25 (jää meidän sänkyyn) ja herää 8:10.
Omaan sänkyyn laitettaessa yöllä kiehnaa ja ähisee, pääsee kuitenkin itse uneen. Yhden kerran yöllä on täysin väärin päin sängyssä: pää alhaalla ja jalat ylämäessä. Hyvä fiilis keskiyön tissitauosta. Ehkä kokeillaan ensi yönä tunnin pidempää taukoa.
3. ilta ja yö: Takana kotipäivä, jossa jonkin verran erikoisuuksia: ensin isän kanssa kahdestaan, sitten äidin kanssa. Mummu käy kylässä ja iltapäivällä/alkuillalla miehen kaveri. Kahdet normipäikkärit parvekkeella, kolmannet keskeytyy heti/jää välistä ison hammas- tai vatsaitkun vuoksi. Vauva valvoo siis viisi tuntia ennen yöunille menoa. Päätetään, että maitoa ei saa klo23/24-04.
Miehen kaveri lähtee meiltä vasta klo 19, mikä on liian myöhään. Klo 18 on meillä ollut rajana vieraille. Mutta myöhäinen lähtö ei oikeastaan ole kaverin vika, miesten pikku-ukkopeli kesti luultua pidempään. En silti tykkää tilanteesta ja siitä tulee pientä kinaa minulle ja miehelle alkuillaksi.
Unikoulua ennen kokeiltiin hetken vauvan nukuttamista päikkäreille aina kolmesti päivässä. Hereilläoloaika oli aina pari tuntia. Sen tarkoituksena oli lähinnä vapauttaa minut kello seiskan stressistä, kun illat olivat aina niin raskaita minulle ja täynnä tissitystä klo 19 alkaen. Mutta koska päikkäriajat ja -kestot vaihtelivat paljon, niin tekivät myös vauvan iltaunet. Nyt palattiin tähän aikatauluun ja tämä on ehdottomasti hyvä. Eli klo 19 maissa keitellään aina iltapuuro ja siitä rauhallisesti edetään tuttujen rutiinien kautta yöhön.
Siispä iltapuuro klo 19. Viisi tuntia valvonut vauva on yliaktiivinen, väsynyt, riehakas, itkuinen. Heiluttaa ja paukuttaa villisti nokkamukia iltapalalla ja itkee kylvyssä. Jaksaa kuitenkin lukea hetken kirjaa isän kanssa kylvyn jälkeen (uusi tapa meillä). Klo 20 iltasyöttö sylissä makkarissa, sylisyöttö on toiminut hyvin. Vauva syö ok, nukahtaa, omaan sänkyyn klo 20:10, havahtuu ja nukahtaa, itkeskelee unissaan. Klo 20:50 itkee kovaa, ei rauhoitu syliin, annan maitoa. Kulauttelee hyvin, nukahtaa. Siirrän sänkyyn, itkaisee kerran, kääntää kylkeä ja nukahtaa. Klo 21:05 mies tassuttaa itkevän.
Klo 21:30 itkeskelee unissaan, ei herää. Äidin ja isän yhteistä aikaa, kainaloa ja halia, unohdetaan alkuillan säätämiset. Klo 22:20 vaavi itkee unissaan, mies tassuttaa sänkyyn, vauva nukkuu ihan vinossa kaltevan sängyn pohjalla. <3
Klo 23:10 vauva itkee, mies tassuttaa uneen, itkee uudelleen kovaa, klo 23:20 annan maitoa, syö hyvin. Myöhäisillan syöttö on muutenkin harkittu kun on huomattu, että sellaisen vauva selvästi vaatii/tarvitsee/kaipaa. Klo 23:40 omaan sänkyyn puoliunessa, tassutellaan.
Klo 2:00 kutsuva rauhallinen itkeskely alkaa, huutelu jatkuu melko kauan, vauva on hereillä sängyssään, mies ottaa lopulta syliin kun huutelu voimistuu itkuisammaksi, sylissä itku yltyy, mies kävelee vauvan kanssa toiseen huoneeseen ja takaisin, jolloin itku lakkaa heti. Sänkyyn tassutellaan klo 2:40.
Seuraava muistikuva minulla on klo 5:20. Vauva itkeskelee, katson kelloa tyytyväisenä ja vähän hämilläni, mies nostaa vauvan minun viereen syömään. Vauva on syönyt viimeksi siis kuusi (!!) tuntia sitten. Uskomatonta. Vauva syö vähän, piristyy rinnalla, ei nukahda, minä leikin nukkuvaa, käännän kylkeä, vauva rapsuttaa minua selästä ja vetää minulta peittoa. Käännyn takaisin ja vauva näprää minun naamaa sekä katsoo nauraen ja kurlaten. Minulla on pirteä olo, vaikka tiedän, että oikeasti väsyttää. Klo 6 nousen vauvan kanssa aamutoimiin. Mietin, annanko vauvalle jo aamupuuroa, vaikka on niin aikaista. Päätän antaa, jotta rutiinit säilyvät. Vauvalle ei luonnollisestikaan maistu puuro puoli seiskalta.
Tassuttelu selvästi toimii usein ja minulla on parempi fiilis öisin, kun tiedän, että ei tarvitse syöttää joka heräämisellä. Unikoulussa tulee usein takapakkia muutaman yön jälkeen. Tämä kolmas yö nyt oli tällainen sekava, mutta se saattoi johtua kakka-asioista tai edellisen päivän vähistä päikkäreistä. Tuntuu, että nyt vasta on miehen kanssa opittu tämä unikoulun toteuttaminen. Meidän unikoulu on myös joustava ja aina tehdään niin kuin tuntuu hyvältä. Ja nyt tämä ylihuolehtivainenkin äiti tietää, että vauva kyllä pärjää ilman maitoa yöllä useita tunteja.
4. ilta ja yö: Takana kotipäivä, kahdet ihanat vieraat kävi. Yhdet puolen tunnin miniaamupäikkärit sängyssä ja niiden perään mega-aamupäikkärit 2 t 15 min parvekkeella sekä 1 t 15 min vaunulenkillä. Kiinteä ruoka maistui vauvalle vähän huonosti tänään. Tutulla kaavalla mennään tämä ilta ja yö.
Iltapuuro klo 19 ja iltarutiinit tavalliseen tapaan. Jäi hyvä mieli, kun ilta oli rauhallinen ja leppoisa, vauva tyytyväinen (paitsi sen jälkeen kun löi otsansa puiseen pöydän jalkaan). Iltasyöttö sylissä oli tosi lyhyt, vauva nukahti oikeastaan kesken kaiken, omaan sänkyyn siirsin itkuitta, nukkui 45 minuuttia. Useita tassutteluja klo 20:30-21. Samoin klo 22-23. Mies tassutteli. Kaksi myöhäisillan syöttöä, joista viimeinen 23:30. Noin 2:30 syötän vauvan, kun ei tyynny syliin. Olen itse aivan rättiväsynyt koko alkuyön, johtuen edellisaamun aikaisesta heräämisestä ja tohinapäivästä. Syöttö klo 5:15 (pelkäsin että herää niin kuin eilen) sekä kerran sen jälkeen. Aamu alkoi klo 8:15, kun minun selkää rapsutettiin ja topin olkaimia paukuteltiiin. <3
Takapakkia tulee varmasti useimmiten. Olikohan tämä yö nyt vähän sitä. Ainakin illalla piti niin monesti tassutella, vaikka vauva aina ensin rauhoittui sänkyyn. Tästä jatketaan.
5. ilta ja yö: Takana tyytyväinen normipäivä: pääosin ollaan kotona, vähän kaupungilla poikkeamista. Kahdet hyvät päikkärit. Kaksista päikkäreistä on alkanut tulla tapa!
Iltapuuro klo 19, nukkumaan klo 20. Syö hyvin maitoa päivällä ja illalla, kiinteitäkin vähän. Klo 20:50-22 itkua, tassuttelua, paljon kovaa itkua, ei tyynny kummankaan sylissä, pari syöttöäkin, vaipatusta (kipuitkun poissulkemiseksi, todetaan että ei kipua koska itku loppuu hoitopöydällä), itkee aina heti kun ollaan laittamassa sänkyyn, aivan väsynyt vauva, lopulta nukahtaa äidin syliin pieneen keinutukseen.
Klo 23:30-0:10 tassutusta, kovaa itkua, yksi syöttö, nukahtaa äidin viereen meidän sänkyyn. Siirretään heti omaan sänkyyn, jonne jää hyvin.
Kello 3:35 tavallinen syöttö ja aamu alkaa klo 6:50.
Äidille vaikea ja epävarma myöhäisilta. Mietin, onko kova itku uusiin tapoihin reagointia ja epämukavuutta vai äidinkaipuuta ja eroahdistusta. Huono omatunto, koska herkkänä äitinä kuvittelen, että jälkimmäistä. Epävarmuutta, että miten toimisi itkun suhteen. Milloin antaisi maitoa. Rinnalle rauhoittuu aina samantien. Mies sanoo ystävällisesti, että varmaan kannattaisi kuitenkin vain jatkaa huutavan sylittelyä eikä välttämättä antaa maitoa aina. Ajattelen, että mies on oikeassa, mutta entä jos se onkin eroahdistusta. Toisaalta vauva saa äidinkin syliä ja tassuttelua, eli ehkä olisi hyvä olla hitusen tiukempana maidon suhteen. Vaikka en minä nytkään heti ole tissiä antamassa, vaikka on itkenyt kovastikin. Jossain vaiheessa sitten itkun kestettyä esim. puoli tuntia olen syöttänyt. Vaikka eihän se ole mikään ihme, että vauva itkee kun ei pääse tissille, onhan hän koko pienen elämänsä saanut maitoa melko nopeasti joka itkuun. Mutta tiedän, että mitä selkeämmät sävelet yössä, sitä selkeämpää se on myös vauvalle ja edistyskin tapahtuu nopeammin. Ehkä minun pitää vähän vielä kovettaa itseäni öitä varten.
6. ilta ja yö: Takana rauhallista kyläilyä ystävän luona ja kahdet päikkärit: 2t 15min ja 45min. Vauvan ääni on ollut käheänä jo pari päivää, posket punoittavat ja kuumottavat.
Vauva on väsynyt illalla. Puuro klo 18:50, iltasyöttö sylissä klo 19:30 ja vauva nukahtaa taas syötölle.
Klo 20:20 itkua, tassuttelua, kovaa itkua, kääntyi mahalleen ja käännetään takaisin, käheää voimakasta itkua. Päätetään antaa panadolia, kun on ollut niin nuhainen. Taistelen lääkkeen vauvalle. Klo 20:50 syöttö sängyssä, rauhoittuu tutussa kainalossa. Nukahtaa klo 21. Siirretään heti omaan sänkyyn.
Klo 23:50-0:15 syöttö, tassuttelua, nukahtaa.
Klo 1:30-2:00 tassuttelua, sylittelyä, mies kävelee itkevän vauvan kanssa olkkarin ja makkarin väliä, vauva rauhoittuu aina olohuoneessa ja aloittaa itkun heti makuuhuoneen puolella. Minua huvittaa kun mies kävelee edestakaisin. Hassu tilanne, urhea mies. Klo 1:45 jo nukahti sänkyyn tassun alle, mutta herää itkemään aina kun tassu irtoaa. Mies vaihtaa vaipan. Itku loppuu, kuulen naurua! Klo 2 vauva nukahtaa, en tainnut syöttää. Klo 4:05 syöttö ja aamuherätys klo 7:50!
Mies on tehnyt ison työn öisin. Nukuttaa vauvaa tassun avulla ja sylittelee. Nostelee vauvaa minun viereen syötölle ja takaisin omaan sänkyyn. Minun on tarvinnut lähinnä vain syöttää ja hoitaa ensimmäinen nukutus. Mies pystyy onneksi nukahtamaan heti heräämisensä jälkeen. Jos vauvan unet vielä vähän selkiintyisivät, niin minäkin voisin sitten taas alkaa nostella vauvaa enemmän ylös, niin saisi mies taas välillä nukkua yhtäjaksoisemmin. Mies on ollut urhea, avulias ja ihanan ymmärtäväinen. Hyvä isä.
Toivoisin vielä, että tässä lähiaikoina vauvan alkuöiset itkut vähenisivät ja että hän oppisi nukahtamaan paremmin itse. Täytyy vain jatkaa tassuttelulinjalla ja toivoa pientä ihmettä. :)
Niin ja toinen hammas on kyllä varmasti tuloillaan alas. Kuultaa jo ikenestä, ja nuhat ja muut liittynevät siihen myös.
7. ilta ja yö: Kotioleskelua, työpaikalla poikkeamista, ystävän kyläilyä. Kahdet päikkärit: 45min ja 2t 15min, vauvalla virkeä iltapäivä.
Puuro klo 19, syöttö sängyllä klo 20 (kenties virhe palata sänkysyöttöön, halusin kokeilla saisiko siten enemmän läheisyyden kokemusta), sylisyöttö, siirto omaan sänkyyn ja itku, ei tyynny minun sylissä, hiljenee hetkeksi kun saa katsella olohuoneesta kajastuvia valoja, tuntuu kiukkuitkulta, vauva on selvästi väsynyt, miehen sylissä vähän tyyntyy, klo 20:40 hiljenee hetkeksi miehen sylissä ja mies laittaa samantien sänkyyn, suostuu siihen ja mies silittää ja tassuttaa uneen.
0:15 herää, tassutellaan ensin, mutta annan pian maitoa, ehkä turhaan? Hmm.
Mies kuorsaa uudella tyynyllä ja herään, äh. :)
En tiedä mitä kello on, mies tassuttaa vauvaa. Klo 2:30 maissa mies väsähtää, kun vauva rauhoittuu miljoonatta kertaa, mutta aina kuitenkin havahtuu itkemään, kun tassu irtoaa. Minä kannan itkevää vauvaa ja silitän sängyssä. Vauva virkistyy kun huomaa, että siinä olen minä. Vetää minua hiuksista sylissä ja paukuttaa topin olkaimia. Mietin rumia ajatuksia ja olen suuttunut, kun mies pelasi niin myöhään tietokoneella että on siksi nyt niin väsynyt. Ajattelen, että onpa minun järkeä vauvaa tassutella kun en sitten saa kuitenkaan itse unta sen jälkeen. Ymmärrän samalla miehen väsymystä, mutta silti suututtaa. Kannan huutavaa vauvaa reilut puolisen tuntia ja syötän sängyssä klo 3:35. Vauva nukahtaa. Valvon suuttuneena ja turhautuneena peiton alla. Herätän miehen 3:55 nostamaan vauvan omaan sänkyynsä. Miehen puolelta on siis lyhyempi matka vauvan sängyn luo, siksi mies nostelee. Olen pirteä, käyn puhelimella facebookissa, luen ystävän illalla lähettämän viestin. Laitan puhelimen pois ja melko pian nukahdan.
Klo 7:00 syötän ja klo 8 herätyskello soi jumppaan lähtöä varten (miehellä iltavuoro). Masentaa, ei huvita jumpata. Vauva herää herätyskelloon onnellisena. Mies nousee vauvan kanssa. Lojun sängyssä melkein tunnin ja olen edelleen suuttunut ja masentunut. Muistelen aamuyön unta, jossa olen ollut yksin hotellissa yötä ja nukkunut niin, että missannut jopa hotelliaamiaisen. Se ei kuitenkaan haittaa, koska olen niin onnellinen rauhasta ja vapaudesta ja rentoudesta. Heh. Tuntuu, että ei tästä unikoulusta tule mitään. Vaikea hymyillä. Mietin ystävän nopeasti tehonnutta unikoulua ja totean, että onhan meillä toki aivan erilaiset tilanteet, tavoitteet ja vauvat. Onnellinen ystävän puolesta. Mieli kirkastuu aamupalapöydässä kun jutellaan miehen kanssa. Aamupäivällä vauva nukkuu kahden tunnin päikkärit, keitän porkkanoita ja perunoita matalalla lämmöllä, miehen kanssa mennään peiton alle ja nukutaan vahingossa koko se aika, perunat menee mössöksi. Hyvä ja onnellinen mieli.
Tiedän, että tuloksia ei välttämättä tule unikoulusta nopeasti, jos keinot ja menetelmät on joustavia. Ehkä odotin ihmettä. Tämä oli nyt tähän viestiin viimeinen päivitys. Jatketaan kyllä tätä unikoulua ja tassuttelua, mutta samalla kaavalla mennään. Kirjoittelen taas kuulumisia, kun tapahtuu jotain uutta tai erityistä. Ja vaikka tänä aamuna tuntui toivottomalta ja turhautti, onhan nyt sentään kuitenkin menty eteenpäin siitä missä oltiin! Että sikäli ihan hyvät fiilikset tästä! :)
1. ilta ja yö: Iltaa edelsi kaksien päikkäreiden rauhallinen kotipäivä.
Iltapuuro klo 19, iltasyötölle meidän sängylle ja unilaulurutiinit, vauva omaan sänkyyn 19.30, kauhea huuto samantien, tassuttelu alkaa. Ihan hyvä ilta: minulla ja miehellä vielä hapuilua ja keskustelua menetelmästä, vauvan tassuttelua onnistuneesti, muutaman kerran sylittelyä, välillä rauhoittuu nopeasti, välillä mies hyräilee unilaulua, itku usein kutsuvaa, taukoilevaa, vaativaa ja aina voimistuvaa. Välillä nukkuu yhden unisyklin eli 40 minuuttia. Välillä itkaisee lyhyesti unissaan. Nukkuu omassa sängyssään. Ennen puoltayötä syötän klo 19:25, 19:50 ja 22:40 (itkee kovasti ja syö paljon).
Minä menen nukkumaan 23:30 eli liian myöhään. Totaalisen väsyneenä ja vanhoihin tapoihini urautuneena syötän vauvan klo 0:30 ja 0:50. Ei jaksa tassuilla, mies ei kuule vauvan itkua kun pelaa kuulokkeet korvilla, mur. Vauva herää klo 2:00 ja mies kysyy, että onkohan jo vauvan ruoka-aika. Vastaan, että ei kyllä oikeastaan vielä ja minun yllätykseksi mies saa vauvan nukahtamaan vain vähän tassuttelemalla! Vauva syö klo 3, 5, 6 ja 6:40. Klo 7:45 alkaa aamu.
Aamuyön syöttöihin en osaa vielä puuttua. Muutenkin vaikea tietää, milloin syöttäisi. Että laskeeko aina edellisestä syötöstä esim. 4 tuntia vai päättäisikö etukäteen aikavälin, jolloin ei saa maitoa. Hmm, täytyy vielä miettiä tuota. Jälkimmäinen olisi itselle helpompi/selkeämpi, mutta eikös siinä voi käydä sitten niin, että jos ennalta päätetty imetystauko on esim. klo 24-04 ja vauva syö esim. klo 22.30, niin vauvan syöttöväliksi tulee silloin ainakin 5,5 tuntia, mikä tuntuu äkkiseltään vähän pitkältä, kun vauva on tottunut pariin tuntiin. Tiedän, että vauva pärjää sen ilman maitoa, mutta. No ehkä siinä tulikin jo vastaus. Heh.
2. ilta ja yö: Iltaa edelsi tavallinen päivä kotona ja kaupungilla. Päiväunia 2t parvekkeella, 15 minuuttia vaunuissa kaupungilla, 45 minuuttia parvekkeella. Nostetaan sängynpäätyä entisestään. Sovitaan, että klo 23/24-03 ei saa maitoa.
Iltapuuro klo 19, iltasyöttö sylissä, omaan sänkyyn klo 20:30 unisena. Tassuttelua 3-4 kertaa, klo 20:40 nukahtaa sänkyyn. Menen nukkumaan klo 21:40 ja mies lupaa tassuttaa yöllä. Klo 22.30 vauva itkee kovasti eikä tassuttelu auta, niinpä syöttö sylissä. Syö tosi paljon, nukahtaa heti. Klo 0:05 itku, isän tassutus ja syli ei auta, kova itku jatkuu, äidin syli tehoaa, pieruja, omaan sänkyyn, yksi lyhyt itkaisu johon tehoaa kyljelle kääntäminen. Klo 2:50 itkeskelyä. Syöttö ilman tassuttelua. Olisi voinut ehkä kokeilla ensin tassua, mutta olin jo niin riemuissani kolmen tienoille pääsystä, etten hoksannut. Vauva ei kuitenkaan ahmi tai hotki maitoa mitenkään erityisesti. Aamuyöllä syö klo 5:30, 7:25 (jää meidän sänkyyn) ja herää 8:10.
Omaan sänkyyn laitettaessa yöllä kiehnaa ja ähisee, pääsee kuitenkin itse uneen. Yhden kerran yöllä on täysin väärin päin sängyssä: pää alhaalla ja jalat ylämäessä. Hyvä fiilis keskiyön tissitauosta. Ehkä kokeillaan ensi yönä tunnin pidempää taukoa.
3. ilta ja yö: Takana kotipäivä, jossa jonkin verran erikoisuuksia: ensin isän kanssa kahdestaan, sitten äidin kanssa. Mummu käy kylässä ja iltapäivällä/alkuillalla miehen kaveri. Kahdet normipäikkärit parvekkeella, kolmannet keskeytyy heti/jää välistä ison hammas- tai vatsaitkun vuoksi. Vauva valvoo siis viisi tuntia ennen yöunille menoa. Päätetään, että maitoa ei saa klo23/24-04.
Miehen kaveri lähtee meiltä vasta klo 19, mikä on liian myöhään. Klo 18 on meillä ollut rajana vieraille. Mutta myöhäinen lähtö ei oikeastaan ole kaverin vika, miesten pikku-ukkopeli kesti luultua pidempään. En silti tykkää tilanteesta ja siitä tulee pientä kinaa minulle ja miehelle alkuillaksi.
Unikoulua ennen kokeiltiin hetken vauvan nukuttamista päikkäreille aina kolmesti päivässä. Hereilläoloaika oli aina pari tuntia. Sen tarkoituksena oli lähinnä vapauttaa minut kello seiskan stressistä, kun illat olivat aina niin raskaita minulle ja täynnä tissitystä klo 19 alkaen. Mutta koska päikkäriajat ja -kestot vaihtelivat paljon, niin tekivät myös vauvan iltaunet. Nyt palattiin tähän aikatauluun ja tämä on ehdottomasti hyvä. Eli klo 19 maissa keitellään aina iltapuuro ja siitä rauhallisesti edetään tuttujen rutiinien kautta yöhön.
Siispä iltapuuro klo 19. Viisi tuntia valvonut vauva on yliaktiivinen, väsynyt, riehakas, itkuinen. Heiluttaa ja paukuttaa villisti nokkamukia iltapalalla ja itkee kylvyssä. Jaksaa kuitenkin lukea hetken kirjaa isän kanssa kylvyn jälkeen (uusi tapa meillä). Klo 20 iltasyöttö sylissä makkarissa, sylisyöttö on toiminut hyvin. Vauva syö ok, nukahtaa, omaan sänkyyn klo 20:10, havahtuu ja nukahtaa, itkeskelee unissaan. Klo 20:50 itkee kovaa, ei rauhoitu syliin, annan maitoa. Kulauttelee hyvin, nukahtaa. Siirrän sänkyyn, itkaisee kerran, kääntää kylkeä ja nukahtaa. Klo 21:05 mies tassuttaa itkevän.
Klo 21:30 itkeskelee unissaan, ei herää. Äidin ja isän yhteistä aikaa, kainaloa ja halia, unohdetaan alkuillan säätämiset. Klo 22:20 vaavi itkee unissaan, mies tassuttaa sänkyyn, vauva nukkuu ihan vinossa kaltevan sängyn pohjalla. <3
Klo 23:10 vauva itkee, mies tassuttaa uneen, itkee uudelleen kovaa, klo 23:20 annan maitoa, syö hyvin. Myöhäisillan syöttö on muutenkin harkittu kun on huomattu, että sellaisen vauva selvästi vaatii/tarvitsee/kaipaa. Klo 23:40 omaan sänkyyn puoliunessa, tassutellaan.
Klo 2:00 kutsuva rauhallinen itkeskely alkaa, huutelu jatkuu melko kauan, vauva on hereillä sängyssään, mies ottaa lopulta syliin kun huutelu voimistuu itkuisammaksi, sylissä itku yltyy, mies kävelee vauvan kanssa toiseen huoneeseen ja takaisin, jolloin itku lakkaa heti. Sänkyyn tassutellaan klo 2:40.
Seuraava muistikuva minulla on klo 5:20. Vauva itkeskelee, katson kelloa tyytyväisenä ja vähän hämilläni, mies nostaa vauvan minun viereen syömään. Vauva on syönyt viimeksi siis kuusi (!!) tuntia sitten. Uskomatonta. Vauva syö vähän, piristyy rinnalla, ei nukahda, minä leikin nukkuvaa, käännän kylkeä, vauva rapsuttaa minua selästä ja vetää minulta peittoa. Käännyn takaisin ja vauva näprää minun naamaa sekä katsoo nauraen ja kurlaten. Minulla on pirteä olo, vaikka tiedän, että oikeasti väsyttää. Klo 6 nousen vauvan kanssa aamutoimiin. Mietin, annanko vauvalle jo aamupuuroa, vaikka on niin aikaista. Päätän antaa, jotta rutiinit säilyvät. Vauvalle ei luonnollisestikaan maistu puuro puoli seiskalta.
Tassuttelu selvästi toimii usein ja minulla on parempi fiilis öisin, kun tiedän, että ei tarvitse syöttää joka heräämisellä. Unikoulussa tulee usein takapakkia muutaman yön jälkeen. Tämä kolmas yö nyt oli tällainen sekava, mutta se saattoi johtua kakka-asioista tai edellisen päivän vähistä päikkäreistä. Tuntuu, että nyt vasta on miehen kanssa opittu tämä unikoulun toteuttaminen. Meidän unikoulu on myös joustava ja aina tehdään niin kuin tuntuu hyvältä. Ja nyt tämä ylihuolehtivainenkin äiti tietää, että vauva kyllä pärjää ilman maitoa yöllä useita tunteja.
4. ilta ja yö: Takana kotipäivä, kahdet ihanat vieraat kävi. Yhdet puolen tunnin miniaamupäikkärit sängyssä ja niiden perään mega-aamupäikkärit 2 t 15 min parvekkeella sekä 1 t 15 min vaunulenkillä. Kiinteä ruoka maistui vauvalle vähän huonosti tänään. Tutulla kaavalla mennään tämä ilta ja yö.
Iltapuuro klo 19 ja iltarutiinit tavalliseen tapaan. Jäi hyvä mieli, kun ilta oli rauhallinen ja leppoisa, vauva tyytyväinen (paitsi sen jälkeen kun löi otsansa puiseen pöydän jalkaan). Iltasyöttö sylissä oli tosi lyhyt, vauva nukahti oikeastaan kesken kaiken, omaan sänkyyn siirsin itkuitta, nukkui 45 minuuttia. Useita tassutteluja klo 20:30-21. Samoin klo 22-23. Mies tassutteli. Kaksi myöhäisillan syöttöä, joista viimeinen 23:30. Noin 2:30 syötän vauvan, kun ei tyynny syliin. Olen itse aivan rättiväsynyt koko alkuyön, johtuen edellisaamun aikaisesta heräämisestä ja tohinapäivästä. Syöttö klo 5:15 (pelkäsin että herää niin kuin eilen) sekä kerran sen jälkeen. Aamu alkoi klo 8:15, kun minun selkää rapsutettiin ja topin olkaimia paukuteltiiin. <3
Takapakkia tulee varmasti useimmiten. Olikohan tämä yö nyt vähän sitä. Ainakin illalla piti niin monesti tassutella, vaikka vauva aina ensin rauhoittui sänkyyn. Tästä jatketaan.
5. ilta ja yö: Takana tyytyväinen normipäivä: pääosin ollaan kotona, vähän kaupungilla poikkeamista. Kahdet hyvät päikkärit. Kaksista päikkäreistä on alkanut tulla tapa!
Iltapuuro klo 19, nukkumaan klo 20. Syö hyvin maitoa päivällä ja illalla, kiinteitäkin vähän. Klo 20:50-22 itkua, tassuttelua, paljon kovaa itkua, ei tyynny kummankaan sylissä, pari syöttöäkin, vaipatusta (kipuitkun poissulkemiseksi, todetaan että ei kipua koska itku loppuu hoitopöydällä), itkee aina heti kun ollaan laittamassa sänkyyn, aivan väsynyt vauva, lopulta nukahtaa äidin syliin pieneen keinutukseen.
Klo 23:30-0:10 tassutusta, kovaa itkua, yksi syöttö, nukahtaa äidin viereen meidän sänkyyn. Siirretään heti omaan sänkyyn, jonne jää hyvin.
Kello 3:35 tavallinen syöttö ja aamu alkaa klo 6:50.
Äidille vaikea ja epävarma myöhäisilta. Mietin, onko kova itku uusiin tapoihin reagointia ja epämukavuutta vai äidinkaipuuta ja eroahdistusta. Huono omatunto, koska herkkänä äitinä kuvittelen, että jälkimmäistä. Epävarmuutta, että miten toimisi itkun suhteen. Milloin antaisi maitoa. Rinnalle rauhoittuu aina samantien. Mies sanoo ystävällisesti, että varmaan kannattaisi kuitenkin vain jatkaa huutavan sylittelyä eikä välttämättä antaa maitoa aina. Ajattelen, että mies on oikeassa, mutta entä jos se onkin eroahdistusta. Toisaalta vauva saa äidinkin syliä ja tassuttelua, eli ehkä olisi hyvä olla hitusen tiukempana maidon suhteen. Vaikka en minä nytkään heti ole tissiä antamassa, vaikka on itkenyt kovastikin. Jossain vaiheessa sitten itkun kestettyä esim. puoli tuntia olen syöttänyt. Vaikka eihän se ole mikään ihme, että vauva itkee kun ei pääse tissille, onhan hän koko pienen elämänsä saanut maitoa melko nopeasti joka itkuun. Mutta tiedän, että mitä selkeämmät sävelet yössä, sitä selkeämpää se on myös vauvalle ja edistyskin tapahtuu nopeammin. Ehkä minun pitää vähän vielä kovettaa itseäni öitä varten.
6. ilta ja yö: Takana rauhallista kyläilyä ystävän luona ja kahdet päikkärit: 2t 15min ja 45min. Vauvan ääni on ollut käheänä jo pari päivää, posket punoittavat ja kuumottavat.
Vauva on väsynyt illalla. Puuro klo 18:50, iltasyöttö sylissä klo 19:30 ja vauva nukahtaa taas syötölle.
Klo 20:20 itkua, tassuttelua, kovaa itkua, kääntyi mahalleen ja käännetään takaisin, käheää voimakasta itkua. Päätetään antaa panadolia, kun on ollut niin nuhainen. Taistelen lääkkeen vauvalle. Klo 20:50 syöttö sängyssä, rauhoittuu tutussa kainalossa. Nukahtaa klo 21. Siirretään heti omaan sänkyyn.
Klo 23:50-0:15 syöttö, tassuttelua, nukahtaa.
Klo 1:30-2:00 tassuttelua, sylittelyä, mies kävelee itkevän vauvan kanssa olkkarin ja makkarin väliä, vauva rauhoittuu aina olohuoneessa ja aloittaa itkun heti makuuhuoneen puolella. Minua huvittaa kun mies kävelee edestakaisin. Hassu tilanne, urhea mies. Klo 1:45 jo nukahti sänkyyn tassun alle, mutta herää itkemään aina kun tassu irtoaa. Mies vaihtaa vaipan. Itku loppuu, kuulen naurua! Klo 2 vauva nukahtaa, en tainnut syöttää. Klo 4:05 syöttö ja aamuherätys klo 7:50!
Mies on tehnyt ison työn öisin. Nukuttaa vauvaa tassun avulla ja sylittelee. Nostelee vauvaa minun viereen syötölle ja takaisin omaan sänkyyn. Minun on tarvinnut lähinnä vain syöttää ja hoitaa ensimmäinen nukutus. Mies pystyy onneksi nukahtamaan heti heräämisensä jälkeen. Jos vauvan unet vielä vähän selkiintyisivät, niin minäkin voisin sitten taas alkaa nostella vauvaa enemmän ylös, niin saisi mies taas välillä nukkua yhtäjaksoisemmin. Mies on ollut urhea, avulias ja ihanan ymmärtäväinen. Hyvä isä.
Toivoisin vielä, että tässä lähiaikoina vauvan alkuöiset itkut vähenisivät ja että hän oppisi nukahtamaan paremmin itse. Täytyy vain jatkaa tassuttelulinjalla ja toivoa pientä ihmettä. :)
Niin ja toinen hammas on kyllä varmasti tuloillaan alas. Kuultaa jo ikenestä, ja nuhat ja muut liittynevät siihen myös.
7. ilta ja yö: Kotioleskelua, työpaikalla poikkeamista, ystävän kyläilyä. Kahdet päikkärit: 45min ja 2t 15min, vauvalla virkeä iltapäivä.
Puuro klo 19, syöttö sängyllä klo 20 (kenties virhe palata sänkysyöttöön, halusin kokeilla saisiko siten enemmän läheisyyden kokemusta), sylisyöttö, siirto omaan sänkyyn ja itku, ei tyynny minun sylissä, hiljenee hetkeksi kun saa katsella olohuoneesta kajastuvia valoja, tuntuu kiukkuitkulta, vauva on selvästi väsynyt, miehen sylissä vähän tyyntyy, klo 20:40 hiljenee hetkeksi miehen sylissä ja mies laittaa samantien sänkyyn, suostuu siihen ja mies silittää ja tassuttaa uneen.
0:15 herää, tassutellaan ensin, mutta annan pian maitoa, ehkä turhaan? Hmm.
Mies kuorsaa uudella tyynyllä ja herään, äh. :)
En tiedä mitä kello on, mies tassuttaa vauvaa. Klo 2:30 maissa mies väsähtää, kun vauva rauhoittuu miljoonatta kertaa, mutta aina kuitenkin havahtuu itkemään, kun tassu irtoaa. Minä kannan itkevää vauvaa ja silitän sängyssä. Vauva virkistyy kun huomaa, että siinä olen minä. Vetää minua hiuksista sylissä ja paukuttaa topin olkaimia. Mietin rumia ajatuksia ja olen suuttunut, kun mies pelasi niin myöhään tietokoneella että on siksi nyt niin väsynyt. Ajattelen, että onpa minun järkeä vauvaa tassutella kun en sitten saa kuitenkaan itse unta sen jälkeen. Ymmärrän samalla miehen väsymystä, mutta silti suututtaa. Kannan huutavaa vauvaa reilut puolisen tuntia ja syötän sängyssä klo 3:35. Vauva nukahtaa. Valvon suuttuneena ja turhautuneena peiton alla. Herätän miehen 3:55 nostamaan vauvan omaan sänkyynsä. Miehen puolelta on siis lyhyempi matka vauvan sängyn luo, siksi mies nostelee. Olen pirteä, käyn puhelimella facebookissa, luen ystävän illalla lähettämän viestin. Laitan puhelimen pois ja melko pian nukahdan.
Klo 7:00 syötän ja klo 8 herätyskello soi jumppaan lähtöä varten (miehellä iltavuoro). Masentaa, ei huvita jumpata. Vauva herää herätyskelloon onnellisena. Mies nousee vauvan kanssa. Lojun sängyssä melkein tunnin ja olen edelleen suuttunut ja masentunut. Muistelen aamuyön unta, jossa olen ollut yksin hotellissa yötä ja nukkunut niin, että missannut jopa hotelliaamiaisen. Se ei kuitenkaan haittaa, koska olen niin onnellinen rauhasta ja vapaudesta ja rentoudesta. Heh. Tuntuu, että ei tästä unikoulusta tule mitään. Vaikea hymyillä. Mietin ystävän nopeasti tehonnutta unikoulua ja totean, että onhan meillä toki aivan erilaiset tilanteet, tavoitteet ja vauvat. Onnellinen ystävän puolesta. Mieli kirkastuu aamupalapöydässä kun jutellaan miehen kanssa. Aamupäivällä vauva nukkuu kahden tunnin päikkärit, keitän porkkanoita ja perunoita matalalla lämmöllä, miehen kanssa mennään peiton alle ja nukutaan vahingossa koko se aika, perunat menee mössöksi. Hyvä ja onnellinen mieli.
Tiedän, että tuloksia ei välttämättä tule unikoulusta nopeasti, jos keinot ja menetelmät on joustavia. Ehkä odotin ihmettä. Tämä oli nyt tähän viestiin viimeinen päivitys. Jatketaan kyllä tätä unikoulua ja tassuttelua, mutta samalla kaavalla mennään. Kirjoittelen taas kuulumisia, kun tapahtuu jotain uutta tai erityistä. Ja vaikka tänä aamuna tuntui toivottomalta ja turhautti, onhan nyt sentään kuitenkin menty eteenpäin siitä missä oltiin! Että sikäli ihan hyvät fiilikset tästä! :)
Meidän unikoulu
Unikoulu. Tuo hiukan pelottava, huonomaineinenkin, tuntematon, ajatuksissa haastava, toivottavasti myönteisesti yllättävä.
Vauva on pian 7 kuukautta ja on herännyt öisin pääsääntöisesti kahden tunnin välein (tai useammin) nyt vajaan 3 kuukauden iästä asti. On odotettu ja toivottu, että tämä "tehoimu" tai "kehitysvaihe" tai "neljän ikäkuukauden hulina-aika" menee ohi itsestään, mutta ei se nyt taida. Yritin joulun aikaan varata lääkäriaikaa refluksiepäilyn takia, mutta omalla lääkärillä ei ollut vielä tämän vuoden ajanvarauskirja auki. Minun vaisto kuitenkin sanoo, että aaltoilevat refluksioireet ei selitä kaikkea yöheräilyä. Siksi aloitettiin lempeä unikoulu jo ennen lääkärillä käyntiä.
Olen lukenut kirjaa Unihiekkaa etsimässä. Tuota kirjaa on kehuttu monessa blogissa ja onhan se ihan hyvä. En ole ehtinyt lukea sitä vielä kannesta kanteen, mutta sain sieltä jo paljon rohkaisua ja luottamusta, että unikoulu voi onnistua ja että sitä kannattaa kokeilla. Kirjassa esitellään erilaisia unikoulumenetelmiä ja niitä voi vertailla kätevästi. Ei se kuitenkaan mikään ihmekirja ole eikä siellä mitään järin uutta minulle ole.
Haluan korostaa, että minun mielestä mikään pakko ei ole kenenkään pitää mitään unikoulua. Vauvan voi myös aivan hyvin nukuttaa tissillekin, syöttää monta kertaa yössä ja nukkua perhepedissä, jos vain itse jaksaa ja koko perhe on tyytyväinen. Äidit saavat aika paljon kuulla ulkopuolisten ihmisten kommentteja yösyöntien tai imetyksen lopettamisesta sekä muutenkin arvostelevia ja ihmetteleviä lausahduksia vauvan kaikenlaisesta hoitamisesta. Jokaisen kannattaa kuitenkin seurata omia ajatuksiaan ja tehdä rohkeasti niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Ja kun osaa perustella oman kantansa, on sitä myös helpompi puolustaa.
Minä olen suosinut laitokselta asti perhepetiä. Tuntui vaikealta laittaa pikkunyyttiä omaan koppasänkyynsä nukkumaan ja muutenkin olin niin köppäinen vielä pari päivää synnytyksestä, että oli helpompi pitää vauva kainalossa yöt. Siitä jäi tapa. Näihin päiviin asti vauva on nukkunut suurimman osan yöstä meidän välissä, kun ei ole jaksettu nostaa häntä syötön jälkeen omaan sänkyynsä tai kun on pelätty että hän havahtuu nostossa. Minua ei kuitenkaan yhtään haittaisi, että vauva nukkuisi enemmän omassa sängyssään. Tykkään itsekin nukkua leveästi. Tuntuu, että vauvakin nukkuu levollisemmin itsekseen, kunhan pääsee uneen.
Yösyötöt ei haittaisi minua, jos niitä olisi esimerkiksi 2-3 yössä ja vauva nukahtaisi nopeasti niiden jälkeen. Kahden tunnin yösyöttöväli oli aluksi ihan sopiva, koska pystyin nukkumaan syötöillä. Nykyään se ei onnistu ja heräilyt parin tunnin välein ovat alkaneet tuntua raskailta. Varsinkin kun vauva haluaisi usein imeä pitkään (kuitenkaan syömättä) ja herää usein pian rinnan irrottamisen jälkeen. Yleensä juuri silloin kun olen saanut käännettyä hänelle selkäni. Välillä syötän häntä parikin tuntia putkeen. Sellaisen jälkeen on oma selkä jo kankeana ja turhista unitoiveista petetyt hermot riekaleina. Silloin yleensä sanonkin miehelle, että en enää jaksa ja että tee nyt jotakin ja että menen hotelliin yöksi että heippa. :)
Unikouluja on erilaisia. En ala tässä niitä vertailemaan. Minun lavealla kirjoitustyylillä en pääsisi koskaan meidän tekemiin valintoihin saati kertomaan, miten meillä on mennyt.
Me ei haluta, että meidän vauva joutuu itkemään pitkään yksin. Vaikka jotkut lähteet väittävät, että lapsen jättäminen yksin itkemään ei vahingoita lasta, minun on kauhean vaikea luottaa siihen. Tai kuunnella yksinäistä itkua. Toki itkuja on hyvä oppia erottamaan, esim. erottamaan uni-itku ja epämukavuusitku hätäitkusta. Mutta itketys ei ole meidän juttu. Ainakaan vielä. Jos lempeät keinot ei tehoa eikä jakseta heräillä öisin, sitten täytyy arvioida tilanne uudelleen.
Paljon puhutaan tassutus-unikoulusta ja me mukaillaan sitä. Vauva laitetaan illalla rauhallisen syötön jälkeen omaan sänkyynsä, silitellään ja sanotaan hyvät yöt. Lähdetään huoneesta. Kun itku alkaa, kuunnellaan hetki. Kun itku jatkuu tai yltyy, mennään laittamaan käsi vauvan selälle/kyljelle/reidelle/tms. Jos vauva ei tyynny, silitetään rytmikkäästi. Ei jutella eikä viihdytetä. Jos vauva ei vieläkään tyynny, otetaan syliin pystyasentoon rinnan kohdalle. Kun vauva rauhoittuu, siirretään takaisin omaan sänkyyn ja pidetään tassua eli omaa kättä/käsiä vauvan päällä hellän tukevasti. Kaikille tämä unikoulu ei sovi ja meilläkin vasta kokeilussa. Meidän vauva on joinain iltoina aivan itkuriehunut sängyssä, jolloin tassuttelu on käytännössä vaikeaa. Muutenkin ollaan sovellettu vähän ja keksitty omia jippoja, esim. olohuoneesta kajastuvan valon näyttäminen sylissä riehuvalle vauvalle (saa kiukkuitkun taukoamaan hyvin), tuttu iltalaulu miehen laulamana, pepun täristys (kuin olisi vaunuissa). Tarkoituksena toki on, että ei luoda mitään uusia uniassosiaatioita, mutta tässä vaiheessa kaikki keinot on parempia kuin tissinukutus, joka väsyttää vain minut öisin.
Unihiekkaa etsimässä-kirjassa kerrotaan, että unikoulun voi toteuttaa joko kokonaisvaltaisesti koko yön mittaisena tai keskittyen vain iltanukutukseen. Pelkässä iltanukutuksessa vauva nukutetaan yöllä vanhojen tapojen mukaan, esim. tissillä, tutilla tai pullolla. Minä en kuitenkaan jaksaisi odottaa tuloksia kovin kauaa, joten jotain muutoksia halutaan yrittää jo öihinkin. Niin kuin on tähänkin asti yritetty. Eli keskitytään erityisesti iltanukutukseen, mutta keskellä yötäkin koitetaan ensin tassutella vauva uneen ilman tissiä. Jos tilanne sitten vaatii, niin tissibuffa avataan. Tarkoitus kun ei ole täysin yövieroittaa vaan ainoastaan pidentää univälejä ja parantaa näin meidän kaikkien unta.
Alunperin kirjoitin tähän meidän unikoulukuulumisia, mutta tästä tuli taas niin megapitkä teksti, niin laitan raportointia erilliseen postaukseen.
Unikoulu aloitettiin torstaina 1.1. ja ekat päivät on menneet vähän itselläkin harjoitellessa. Ihan hyvä fiilis on kuitenkin nyt. Vielä ei mitään suuria muutoksia ole tapahtunut, mutta vauva tyytyy kyllä aika usein tassutteluihin ja sylittelyihin. Se on mukavaa. Seuraavassa postauksessa ihan pian lisää aiheesta!
Vauva on pian 7 kuukautta ja on herännyt öisin pääsääntöisesti kahden tunnin välein (tai useammin) nyt vajaan 3 kuukauden iästä asti. On odotettu ja toivottu, että tämä "tehoimu" tai "kehitysvaihe" tai "neljän ikäkuukauden hulina-aika" menee ohi itsestään, mutta ei se nyt taida. Yritin joulun aikaan varata lääkäriaikaa refluksiepäilyn takia, mutta omalla lääkärillä ei ollut vielä tämän vuoden ajanvarauskirja auki. Minun vaisto kuitenkin sanoo, että aaltoilevat refluksioireet ei selitä kaikkea yöheräilyä. Siksi aloitettiin lempeä unikoulu jo ennen lääkärillä käyntiä.
Olen lukenut kirjaa Unihiekkaa etsimässä. Tuota kirjaa on kehuttu monessa blogissa ja onhan se ihan hyvä. En ole ehtinyt lukea sitä vielä kannesta kanteen, mutta sain sieltä jo paljon rohkaisua ja luottamusta, että unikoulu voi onnistua ja että sitä kannattaa kokeilla. Kirjassa esitellään erilaisia unikoulumenetelmiä ja niitä voi vertailla kätevästi. Ei se kuitenkaan mikään ihmekirja ole eikä siellä mitään järin uutta minulle ole.
Haluan korostaa, että minun mielestä mikään pakko ei ole kenenkään pitää mitään unikoulua. Vauvan voi myös aivan hyvin nukuttaa tissillekin, syöttää monta kertaa yössä ja nukkua perhepedissä, jos vain itse jaksaa ja koko perhe on tyytyväinen. Äidit saavat aika paljon kuulla ulkopuolisten ihmisten kommentteja yösyöntien tai imetyksen lopettamisesta sekä muutenkin arvostelevia ja ihmetteleviä lausahduksia vauvan kaikenlaisesta hoitamisesta. Jokaisen kannattaa kuitenkin seurata omia ajatuksiaan ja tehdä rohkeasti niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Ja kun osaa perustella oman kantansa, on sitä myös helpompi puolustaa.
Minä olen suosinut laitokselta asti perhepetiä. Tuntui vaikealta laittaa pikkunyyttiä omaan koppasänkyynsä nukkumaan ja muutenkin olin niin köppäinen vielä pari päivää synnytyksestä, että oli helpompi pitää vauva kainalossa yöt. Siitä jäi tapa. Näihin päiviin asti vauva on nukkunut suurimman osan yöstä meidän välissä, kun ei ole jaksettu nostaa häntä syötön jälkeen omaan sänkyynsä tai kun on pelätty että hän havahtuu nostossa. Minua ei kuitenkaan yhtään haittaisi, että vauva nukkuisi enemmän omassa sängyssään. Tykkään itsekin nukkua leveästi. Tuntuu, että vauvakin nukkuu levollisemmin itsekseen, kunhan pääsee uneen.
Yösyötöt ei haittaisi minua, jos niitä olisi esimerkiksi 2-3 yössä ja vauva nukahtaisi nopeasti niiden jälkeen. Kahden tunnin yösyöttöväli oli aluksi ihan sopiva, koska pystyin nukkumaan syötöillä. Nykyään se ei onnistu ja heräilyt parin tunnin välein ovat alkaneet tuntua raskailta. Varsinkin kun vauva haluaisi usein imeä pitkään (kuitenkaan syömättä) ja herää usein pian rinnan irrottamisen jälkeen. Yleensä juuri silloin kun olen saanut käännettyä hänelle selkäni. Välillä syötän häntä parikin tuntia putkeen. Sellaisen jälkeen on oma selkä jo kankeana ja turhista unitoiveista petetyt hermot riekaleina. Silloin yleensä sanonkin miehelle, että en enää jaksa ja että tee nyt jotakin ja että menen hotelliin yöksi että heippa. :)
Unikouluja on erilaisia. En ala tässä niitä vertailemaan. Minun lavealla kirjoitustyylillä en pääsisi koskaan meidän tekemiin valintoihin saati kertomaan, miten meillä on mennyt.
Me ei haluta, että meidän vauva joutuu itkemään pitkään yksin. Vaikka jotkut lähteet väittävät, että lapsen jättäminen yksin itkemään ei vahingoita lasta, minun on kauhean vaikea luottaa siihen. Tai kuunnella yksinäistä itkua. Toki itkuja on hyvä oppia erottamaan, esim. erottamaan uni-itku ja epämukavuusitku hätäitkusta. Mutta itketys ei ole meidän juttu. Ainakaan vielä. Jos lempeät keinot ei tehoa eikä jakseta heräillä öisin, sitten täytyy arvioida tilanne uudelleen.
Paljon puhutaan tassutus-unikoulusta ja me mukaillaan sitä. Vauva laitetaan illalla rauhallisen syötön jälkeen omaan sänkyynsä, silitellään ja sanotaan hyvät yöt. Lähdetään huoneesta. Kun itku alkaa, kuunnellaan hetki. Kun itku jatkuu tai yltyy, mennään laittamaan käsi vauvan selälle/kyljelle/reidelle/tms. Jos vauva ei tyynny, silitetään rytmikkäästi. Ei jutella eikä viihdytetä. Jos vauva ei vieläkään tyynny, otetaan syliin pystyasentoon rinnan kohdalle. Kun vauva rauhoittuu, siirretään takaisin omaan sänkyyn ja pidetään tassua eli omaa kättä/käsiä vauvan päällä hellän tukevasti. Kaikille tämä unikoulu ei sovi ja meilläkin vasta kokeilussa. Meidän vauva on joinain iltoina aivan itkuriehunut sängyssä, jolloin tassuttelu on käytännössä vaikeaa. Muutenkin ollaan sovellettu vähän ja keksitty omia jippoja, esim. olohuoneesta kajastuvan valon näyttäminen sylissä riehuvalle vauvalle (saa kiukkuitkun taukoamaan hyvin), tuttu iltalaulu miehen laulamana, pepun täristys (kuin olisi vaunuissa). Tarkoituksena toki on, että ei luoda mitään uusia uniassosiaatioita, mutta tässä vaiheessa kaikki keinot on parempia kuin tissinukutus, joka väsyttää vain minut öisin.
Unihiekkaa etsimässä-kirjassa kerrotaan, että unikoulun voi toteuttaa joko kokonaisvaltaisesti koko yön mittaisena tai keskittyen vain iltanukutukseen. Pelkässä iltanukutuksessa vauva nukutetaan yöllä vanhojen tapojen mukaan, esim. tissillä, tutilla tai pullolla. Minä en kuitenkaan jaksaisi odottaa tuloksia kovin kauaa, joten jotain muutoksia halutaan yrittää jo öihinkin. Niin kuin on tähänkin asti yritetty. Eli keskitytään erityisesti iltanukutukseen, mutta keskellä yötäkin koitetaan ensin tassutella vauva uneen ilman tissiä. Jos tilanne sitten vaatii, niin tissibuffa avataan. Tarkoitus kun ei ole täysin yövieroittaa vaan ainoastaan pidentää univälejä ja parantaa näin meidän kaikkien unta.
Alunperin kirjoitin tähän meidän unikoulukuulumisia, mutta tästä tuli taas niin megapitkä teksti, niin laitan raportointia erilliseen postaukseen.
Unikoulu aloitettiin torstaina 1.1. ja ekat päivät on menneet vähän itselläkin harjoitellessa. Ihan hyvä fiilis on kuitenkin nyt. Vielä ei mitään suuria muutoksia ole tapahtunut, mutta vauva tyytyy kyllä aika usein tassutteluihin ja sylittelyihin. Se on mukavaa. Seuraavassa postauksessa ihan pian lisää aiheesta!
lauantai 3. tammikuuta 2015
Tämän päivän onnea ja harmia
Onnellinen olo hyvistä ja läheisistä ystävistä, maukkaista kasvispannukakuista, vielä tekemättömistä juustokakuista, söpöstä pikkuhampaasta, uusista kengistä, uudesta vuodesta ja tärkeistä tavoitteista, ekoista vauvan valokuvista, näteistä vauvan vaatteista, postipaketista, hyvin sujuneesta viime yöstä, terveenä pysymisestä, tulevista kyläilyistä, ystävän puhelinsoitosta, miehen ja minun yhteisistä haaveista.
Harmillinen olo viemärissä lojuvasta suosikkikorviksesta, miehen ja kaverinsa pitkäksi venyneestä figuuripelistä, pikkuikenien kipuilusta, väliin jääneistä päiväunista, vauvan ummetuksesta, loskakelistä, keittiöstä johon ei mahdu tekemään ruokaa, toisten välinpitämättömyydestä meidän rutiineja kohtaan, väsyneestä vauvasta.
torstai 1. tammikuuta 2015
Takana 2014
Kaipa se on puolipakollinen katsaus viime vuoteen tehtävä minunkin. No jaa, oikeasti kyllä tykkään sellaisesta: muisteluista ja asioiden kokoamisista.
Vuonna 2014 ei matkusteltu eksoottisiin maihin, jonne kyllä kieltämättä vähän kaipasin varsinkin syksyllä. Elämäni suurin matka kuitenkin alkoi. Olen tosi kiitollinen siitä.
Viime vuosi oli erittäin onnellinen. Raskausaika oli hyvin jo vauhdissa, olin toiveikas ja uskalsin luottaa hyvään. Vauvavalmistelut toki vähän stressasivat välillä ja suuri elämänmuutos mietitytti. Kesäkuussa etukäteen pohditut pikkuseikat kuitenkin jäivät unholaan, kun pieni käärö saapui terveenä, elinvoimaisena ja tyytyväisenä. Vauvaa oli yllättävän helppo hoitaa heti alusta asti: käsitellä, ruokkia, viihdyttää, suukotella ja kaikin tavoin rakastaa. Vaikka tottakai haasteitakin aina mahtuu tavalliseen elämään.
Elämä vauvan kanssa on opettanut minulle paljon enemmän kuin monet muut vuodet. Ja oppiminen toki jatkuu! Vauvaelämä on saanut minut huomaamaan itsestäni erilaisia piirteitä ja arvostuksia. Palkkatyön rooli ainakin on jäänyt taka-alalle ja olen oikeasti tajunnut, miten tärkeä perhe minulle on. Mieluisa työkin on tärkeää ja joskus mietinkin työjuttuja, mutta mies ja vauva ovat minulle ehdottomasti ykköset. Olen miettinyt, miten stressaantuneeksi olen saanut itseni joskus työn vuoksi ja tällä hetkellä se kaikki tuntuu niin turhalta. Olen myös ollut joissain asioissa rennompi äiti kuin olin etukäteen kuvitellut. Se on ollut mukavakin huomata. Elämään tarvitaan myös rentoutta, koska tekemisen ja stressaamisen kyllä osaan jo muutenkin.
Viime vuoden aikana olen lähentynyt joidenkin ystävien kanssa erityisesti ja jotkut ystävyydet on jääneet taka-alalle. Se lienee luonnollista. Minulla on ihania ja läheisiä ystäviä, joille voin näyttäytyä kalsaripäivinäkin. Se on onnea. Miehenkin kanssa ollaan edelleen kovin rakastuneita. Yhteistä kahdenkeskistä aikaa ei toki ole koskaan liikaa, mutta pienistäkin yhteisistä hetkistä on opittu nauttimaan.
Tästä on hyvä jatkaa uusiin haaveisiin, seikkailuihin, leppoisaan arkeen. Pienistä iloista nauttien, itsestä ja muista huolta pitäen. Hyvää ja onnellista tätä vuotta kaikille teille ja meille!
Vuonna 2014 ei matkusteltu eksoottisiin maihin, jonne kyllä kieltämättä vähän kaipasin varsinkin syksyllä. Elämäni suurin matka kuitenkin alkoi. Olen tosi kiitollinen siitä.
Viime vuosi oli erittäin onnellinen. Raskausaika oli hyvin jo vauhdissa, olin toiveikas ja uskalsin luottaa hyvään. Vauvavalmistelut toki vähän stressasivat välillä ja suuri elämänmuutos mietitytti. Kesäkuussa etukäteen pohditut pikkuseikat kuitenkin jäivät unholaan, kun pieni käärö saapui terveenä, elinvoimaisena ja tyytyväisenä. Vauvaa oli yllättävän helppo hoitaa heti alusta asti: käsitellä, ruokkia, viihdyttää, suukotella ja kaikin tavoin rakastaa. Vaikka tottakai haasteitakin aina mahtuu tavalliseen elämään.
Elämä vauvan kanssa on opettanut minulle paljon enemmän kuin monet muut vuodet. Ja oppiminen toki jatkuu! Vauvaelämä on saanut minut huomaamaan itsestäni erilaisia piirteitä ja arvostuksia. Palkkatyön rooli ainakin on jäänyt taka-alalle ja olen oikeasti tajunnut, miten tärkeä perhe minulle on. Mieluisa työkin on tärkeää ja joskus mietinkin työjuttuja, mutta mies ja vauva ovat minulle ehdottomasti ykköset. Olen miettinyt, miten stressaantuneeksi olen saanut itseni joskus työn vuoksi ja tällä hetkellä se kaikki tuntuu niin turhalta. Olen myös ollut joissain asioissa rennompi äiti kuin olin etukäteen kuvitellut. Se on ollut mukavakin huomata. Elämään tarvitaan myös rentoutta, koska tekemisen ja stressaamisen kyllä osaan jo muutenkin.
Viime vuoden aikana olen lähentynyt joidenkin ystävien kanssa erityisesti ja jotkut ystävyydet on jääneet taka-alalle. Se lienee luonnollista. Minulla on ihania ja läheisiä ystäviä, joille voin näyttäytyä kalsaripäivinäkin. Se on onnea. Miehenkin kanssa ollaan edelleen kovin rakastuneita. Yhteistä kahdenkeskistä aikaa ei toki ole koskaan liikaa, mutta pienistäkin yhteisistä hetkistä on opittu nauttimaan.
Tästä on hyvä jatkaa uusiin haaveisiin, seikkailuihin, leppoisaan arkeen. Pienistä iloista nauttien, itsestä ja muista huolta pitäen. Hyvää ja onnellista tätä vuotta kaikille teille ja meille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)