Tunnustan: olen stressannut joululaatikoiden tekemisiä ja siivoamisia ja joululahjoja ja lääkärikäyntejä ja pt-testejä ja kaikkea. Mutta en stressaa enää! Rakkaan ystävän kyläily tällä viikolla oli käännekohta. Ihmeellistä, miten joku yksi ihminen voi vaikuttaa niin paljon omaan ajatteluun. Tai tavallaan ei muuta minun ajattelua, mutta saa muistamaan, mitä oikeasti ajattelen. Vain sen, että jouluksi ei tosiaan tarvitse puunata koko kotia läpi, niin kuin ehkä olen lapsuudesta jotenkin oppinut. Jouluna aina siivottiin enemmän kuin muulloin. Muistin, että minulle riittää perussiisteys. Lattiat pesen ja pölyt pyyhin. Vessat pesen tavalliseen tapaan ja mies pesee kylppärin ja saunan. Turhat tavarat laitan pois näkyvistä. Siinä se. Joululaatikot teen pakkaseen, samoin vähän joulutorttuja ja pullaa kahvitteluja varten. Siinä se.
Ehkä stressiä helpottaa myös se, että olen saanut vihdoin paketoitua kaikki joululahjat yhtä lukuunottamatta. Olen saanut siivottua lapsen huoneen ja tehtyä hyvän porkkanalaatikon pakkaseen. Olen tehnyt päätöksiä joulukyläilyistä ja helpottanut niitä. Olen kuunnellut kauniita joululauluja. Olen hoitanut pieniä asioita, jotka ovat vaivanneet mieltä. Olen päässyt kampaajalle ja tuntenut itseni taas kauniiksi. Olen pitkästä aikaa löytänyt ovulaation ja todennut olleeni oikeassa klomifeenien tarpeellisuudesta. En ole raskaana vaan saanut vain lisää toivoa tulevasta. Olen myös päättänyt olla elämässäni entistä avoimempi ja rehellisempi, koska se säästää henkistä energiaa. Olen käsitellyt pt-mittausten pettymystä ja päättänyt kulkea siitä eteenpäin (ks. toinen blogi täältä). Olen saanut imuroitua lapsen läsnäollessa ja hankittua rikkalapion!
Ehkäpä suunta on taas ylöspäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti