Mieskin köhisi tänään ja valitti kurkkua. Mullakin pieni karheus. Mä en kestä jos taas sairastetaan monta viikkoa! En jaksaisi nyt taas, kun ehdin jo innostua, että joulu tulee ja edellinen tauti helpotti. Plääh. Siltikään ei säästellä suukkoja ja läheisyyttä perheessä. Tauti tarttuu varmasti muutenkin, jos on tarttuakseen.
Perjantaina kävin Anna Puun ja UMOn keikalla kirkossa. Oli mukavaa ystävän kanssa. Pasuunoita, trumpetteja, huiluja ja muita. Svengiä. Laulajan kaunis ääni. Joulukuusi. Tuttuja lauluja. Me keinuttiin penkissä musiikin tahtiin, kun muut istuivat liimattuina tuoliin. Hei, kyllä kirkonpenkissäkin saa olla hauskaa!
Eilen kävin siskon vauvan nimijuhlassa. Kaunis vauva sai kauniin nimen. <3 Pöydät notkuivat herkkuja, kynttilät loistivat ja lapset lauloivat kauniisti. Minäkin lauloin, mutta jännityksessä ääni värisi omasta mielestäni liikaa. Kotona harjoitellessa mun lauluääni on välillä niin vahva, mutta jännittäessä helposti kapenee pieneksi liuruksi ja hentoiseksi piiperrykseksi. Pitäisi harjoitella enemmän hengitystä. No ainakin se on nyt ohi: laulaminen. Jännitin sitä etukäteen jonkin verran. Meidän lapsi oli niin onnellinen, kun tulin kotiin. Kivat juhlat oli!
Ollaan askarreltu joulukortteja ja nyt ne alkavat vihdoin olla kuorissa. Pari postimerkkiä vielä puuttuu. Lapsi piirsi minun paremmilla väriliiduilla mustalle paperille mitä tahtoi: pupuja, kukkia, pisteitä, ympyröitä, viivoja. Annoin hänelle joulun värisiä liituja. Minä liimasin piirrokset valmiisiin korttipohjiin. Lapsi liimasi joulutarroja korttien sisäpuolelle niin vinksinvonksin kuin halusi. Minä kirjoitin lyhyet tekstit. Tarrojen liimaaminen on yksi lapsen suosikkipuuhista. Korteista tuli minun mielestä hienoja. Ne on meidän näköisiä. Yllättävän moni saa meiltä tänä jouluna kortin. Kortteja oli niin helppo tehdä.
Tein äsken piparitaikinan, jos huomenna tai ylihuomenna leipoisin. Kaipaan piparin tuoksua kotiin. Lapsen kanssa tietysti leivotaan yhdessä, mutta pöpöjä väistellen. Lapsi saa oman palan taikinaa, josta leivotaan hänen kanssa. Niitä pipareita ei ehkä kellekään vieraille sitten tarjota... pöpöpipareita. :] Ajatuksena on tehdä lähipäivinä myös joululaatikoita pakkaseen. Rauhassa tässä kunhan ehtii. Ainakin porkkanaa ja lanttua, imellettyä perunaakin haluaisin jos löytäisin herkullisen ohjeen. Ehkä bataattia. Viime jouluna lanttulaatikkoon meni liikaa (muistaakseni) inkivääriä, kun ohjeessa oli ihan rehellinen virhe. Laatikko meni pilalle enkä jaksanut tehdä uutta. Tänä vuonna toivottavasti viisaammin. Teen ja ostan sellaisia jouluruokia, joista itse tykkään ja joista mies tykkää. Pienikin määrä riittää yhtä sorttia ja valmiinakin voi ostaa. Meillä kun on aika erilainen ruokatoivelista miehen kanssa, tai siis aivan erilainen. Ollaan jo totuttu siihen. :)
Minun tämän päivän ainoat vapaat hetket on menneet tämän tekstin kirjoittamiseen. Lapsi nukkui huonot päiväunet ja mies on ollut menossa. Nyt lähtivät kauppaan piiiitkän listan kanssa. Lapsi reppana itki iltapäivällä poskihammastaan ja sanoi, että "pipi".
Ollaan kuunneltu koko päivä ihanaa Pikku Papun laulut -levyä ja nyt mulla soi koko ajan päässä yksi laulu sieltä. Saatiin kyseinen kirja ja levy viime jouluna lahjaksi minun äidiltä. Raikkaita ja hauskoja lauluja, joissa helpot sanat, mutta mielenkiintoiset melodiat. Iloista musiikkia, joka sopii ihan pienille ja isommillekin. Ja aivan ihanat, isot kuvat! Tästä kirjasta ja näistä runoista ja lauluista keksisi monta juttua päiväkotilapsillekin.
Mato ahmii
Mato ahmii salaa
liikaa välipalaa.
Se tunneliinsa juuttuu,
suivaantuu ja suuttuu.
Voi mato-poloa,
tosi noloa!
- Ei auta tässä muu,
kuin oottaa että laihtuu
ja olla ilman ruokaa,
mato-rukka huokaa.
Iloista pian alkavaa viikkoa kaikille! Yritetään vielä jaksaa arjessa ennen joululomaa. Ja sitten tehdään joulusta aivan oman näköinen, sellainen kuin kukin itse haluaa, eikös juu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti