Viikonloppu meni kyläillessä minun vanhemmilla. Lojuttiin sohvalla, nautittiin valmiista ruoasta, käytiin hyviä keskusteluja lapsen papan ja mummun kanssa, kyläiltiin minun tädin luona, vaihdettiin joululahjoja, nukuttiin kapeassa sängyssä, tassuteltiin lasta kolme tuntia keskellä yötä, ulkoiltiin vaikkakin hyvin vähän, katseltiin valokuvia, kiivettiin portaita ylös ja alas lapsen perässä.
Lapsi viihtyi mummulassa tosi hyvin. Oli aivan ylivirittynyt koko vierailun ajan. Siksi yökin varmaan oli levoton. Silitti kissaa ja sanoi "pääpää" (päivää) kissalle. Tanssi uuden viidakkoaiheisen musiikkikirjan rytmissä. Kiipesi yläkerran portaita edestakaisin. Juoksi keittiön ja olohuoneen väliä. Hoiti mummulan nukkea ja myyrä-lelua. Ei tarvittu suuria leluja kun tekemistä ja touhua riitti. Nukkui hyvät päikkärit molempina päivinä eteisessä omissa vaunuissaan. Viihtyi autossa hereillä jopa 45 minuuttia itsekseen. Oli tyytyväinen ja onnellinen.
Eilen sunnuntaina kun tultiin reissusta, saatiin miehen kanssa joku jouluvalmisteluhulluus. Mies pesi kylpyhuoneen lattiasta kattoon ja minä tein loput piparit ja kokeilin joulutorttuja voitaikinasta. Raivasin myös olohuoneen pöytiä ja järjestelin keittiötä. Ja kaikki tämä klo 17 jälkeen. Lapsi leikki tyytyväisenä siinä sivussa.
Tänään touhut jatkuivat. Meillä oli kyllä kieltämättä aika erikoinen aamu tänään, kun ensinnäkin lapsi nukkui 9:40 asti! Siis ihan uskomatonta oli herätä siihen aikaan! Miehellä oli iltavuoro, joten hänkin sai nukkua myöhään. Siitä noustiin ja samalla kun oltiin vessassa lähes alasti, ovikello soi! Voi ei, kiinteistömiehet tulivat asentamaan uusia palovaroittimia. Tiedettiin se kyllä etukäteen, mutta ei tietenkään muistettu eikä tiedetty tarkkaa aikaa. Mies heitti minulle pitkät housut pikkuvessaan miesten värkkäillessä vessan oven edessä palohälytintä. Heh. Miesten lähdettyä tulivat 15-20 minuutin kuluttua minun anoppi ja appiukko tuomaan joulukuusta. Aamupuuro oli saatu jo mikroon ja lapsi puettua. Keiteltiin aamukahvit kaikille. Ihana kuusi. :)
Olen ollut tänään tosi onnellinen. Viikonloppu meni mukavasti ja joulukuusikin saatiin. Kokeilin vielä uudestaan joulutorttuja, kun mielestäni edellinen taikina ei ollut riittävän hyvä. Tällä kertaa kokeilin kermavoitaikinaa, johon laitettiin löysäksi vaahdotettua kuohukermaa. Näistä tortuista tuli kyllä paljon parempia ja jotenkin täyteläisempiä kuin voitaikinatortuista. Tein tortut marmeladia vaille valmiiksi ja pakastin. Ensin jäädytin ne leikkuulaudan päällä ja siitä siirsin jäisinä pussiin. Parhaan pussin merkkasin nauhalla, siitä voidaan ottaa aattona.
Iltapäivällä aloin tehdä myös imellettyä perunalaatikkoa, toista kertaa ikinä. Viimeksi en osannut varmaan imellyttää sitä oikein eikä laatikko maistunut oikein miltään. Nyt vaikuttaa hyvältä. Kuorin perunat ennen keittämistä, vaikka vanha kansa neuvoo keittämään kuorineen. Joku netin ihmeellisessä maailmassa kertoi, että onnistuu kuorituistakin. Sähkövatkaimella varovasti tein soseen, ettei peruna liisteröityisi. Ohjeen mukaan tein. Imellytin laatikkoa uunissa noin 5 tuntia. Lämpötila oli yllättävän kuuma. Aiemmin olen luullut, että pieni hehku riittää. Ohjeiden mukaan perunan tulisi kuitenkin olla vähintään n. 50 asteista eli selkeästi lämmintä. Paistomittarilla mittasin muutaman kerran ja sekoittelin myös. Olin niin tyytyväinen, kun perunan ja vehnäjauhon seos oli muuttunut löysäksi ja makeaksi. :) Muut aineet joukkoon ja siirappia myös makeutta tuomaan. Pakastin laatikot raakana. Paistoaika on pitkä, mutta jouluaamuna voin heittää ne uuniin muhimaan rauhassa. Sitten vasta nähdään, mikä on lopputulos. Mutta tyytyväinen olen kyllä tähän asti. Tuntuu, että minulta meni koko iltapäivä ja ilta perunalaatikon lämpötilan kyttäämiseen, heh, että sikäli sietäisi onnistua.
Kiva päivä siis. Siskon perhekin poikkesi kylässä ja juotiin pullakahvit. Ihanan helppoa, kun pakastin pursuaa pullaa ja torttuja, joita on helppo tarjota yllättävillekin vieraille. Pakastimesta löytyvät nyt myös kaikki joululaatikot: porkkanaa, lanttua, bataattia ja perunaa. On ollut hauska kokeilla uusia reseptejä. Mitään kovin suurta ei ole enää tekemättä. Puolukkajuustokakkua (ilman juustoa) aion leipoa aattoillan kahvitteluihin, mutta löysin simppelin ja kivan reseptin.
Itseäni varten minä olen leiponut ja laatikoita tehnyt. Tänä jouluna se on kiinnostanut. Ensi jouluna ehkä jokin muu. Nyt olen ollut ihan yllättynyt myös siitä, että olen innostunut tuosta joulunpunaisesta väristä taas tänä jouluna. Monta joulua on vietetty hopean ja valkoisen sävyissä ja nyt tungen punaista joka paikkaan. Kuuseenkin piti miehen käydä ostamassa tänään uusia punaisia palloja, kun ei ollut niitä yhtään.
Laittelen jossain välissä jotain kuvia meidän jouluvalmisteluista, mutta katsotaan milloin ehdin. :)
Nyt iltapalalle, suihkuun ja petiin. Huomenna taas uusi päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti