Kotiäidin puuhia

Harmittaa kun en ole ehtinyt koneen ääreen, asiaa kyllä olisi ollut. Viime viikko mentiin vauhdilla ja viikonloppu meni väsyneissä tunnelmissa. Mies oli koko perjantain töissä ja sen jälkeen pikkujouluissa ja minuakin väsytti kamalasti. Lauantaina kävin joulumessuilla ja pyörimässä kaupungilla itsekseni. Tuulettumista kyllä tarvittiinkin! Kovin paljoa en ole nyt missään käynyt itsekseni. Kävin lauantaina jopa syömässä ravintolassa yksin. Oli kyllä hyvää hampparia ja ihanaa rauhallista omaa aikaa!

Tämän aamun aloitin taas tuttuun tapaan astianpesukoneen tyhjäämisellä ja täyttämisellä. Vauvan aamutoimet oltiin toki jo tehty. Keitin myös porkkanaa meille sekä luumuvettä vauvalle. Tiskien laittamisen jälkeen söin aamupuuroni, jota höystin uuniomenan makuisella kaurajugurtilla, banaanilla ja neljällä vitamiinitabletilla (magnesiumia, kalsiumia ja monivitamiinia). :) Vauva katseli ja puuhasteli omiaan lattialla.

Vauvan maitohappobakteerin jouduin taas juonimaan vauvan suuhun. Ekat kerrat meni oikein hyvin ruiskulla, mutta nyt kun vauva on tajunnut ettei saakaan makeaa särkylääkettä (johon ruisku on tarkoitetttu), niin laittaa suunsa kyllä niin kiinni kuin vain osaa. Muutenkin lusikkahommat on aikalailla hylyssä. Itsepä annoin silloin yhteen aikaan lusikalla maitohappobakteerin ja uuden pahan d-vitamiinin, että nyt sitten vaan yritetään luoda uudestaan mukavia mielleyhtymiä lusikkaan. Porkkanan ja päärynän isoja lohkoja vauva kyllä imeskelee mielellään äidin kädestä. Tänäkin aamuna maisteli päärynää onnellisena. Nokkamukia pureskeli sen päälle.

Parin päivän välein saisi myös pestä pyykkiä. Nytkin pyykit pyörii. Pesin aamulla myös käsin vauvan villatakin, jolle oli eilen tullut kakkaa. En jaksanut enkä muistanut pestä sitä eilen. Imetystopit likaantuu jo parin kerran jälkeen ja haisevat sitten maidolle niin, että niitä on pakko pestä tiuhaan. Henkkamaukan topit on olleet kyllä hyviä. Vauvan harsoja ja vaatteita pestään myös melko usein. Olen kyllä aika höveli pesemään vaatteita eli helposti heitän vaatteet ja vähän käytetyt harsot pyykkikoriin. Toisaalta vauvan housuja käytetään pitkän aikaa pesemättäkin ja body vaihdetaan 1-3 päivän välein. Ja joskus menee useampi päivässä, jos sotkeentuu.

Aamulla ei ehdi tehdä paljoa ylimääräistä tiskien, pyykkien, aamupalan, vauvan ruokamaisteluiden ja olohuoneen sohvapöydän raivauksen lisäksi. Aamulla on kuitenkin kiva touhuta, kun vauva on yleensä tyytyväinen ja itsekin jaksaa.

Jossain välissä joka päivä pitää itsekin syödä. Ruoanlaittoakin tämä kotiäitiys on. Ennen kun söi töissä, ei tarvinnut näin paljon kokatakaan. Ihan hommaa on miettiä, että mitä erilaisia ruokia tekisi ja söisi. Varsinkin kun välttelen aika paljon vielä maitotuotteita, soijaa ja vähän vehnääkin.

Jos päivän aikana tulee vieraita, yleensä siistin vähän pöytiä ja saatan pyyhkäistä pölyt pianon päältä. Parhaimmille ystäville ei toki tarvitse. Mutta tietysti itsekin tykkään, että on kohtuullisen siistiä. ;) Jos olen lähdössä kaupungille vauvan kanssa, laitan itseni valmiiksi jo heti aamulla hyvissä ajoin: puhtaat vaatteet ja vähän ripsiväriä. Tarkistan myös, että hoitolaukun sisältö on ajan tasalla, ettei tule ikäviä yllätyksiä että puuttuukin jotain oleellista.

Jonain päivänä saatan pestä vessat, järjestää vauvan vaatekaappia, pyyhkiä pölyjä enemmänkin tai paketoida joululahjoja. Semmoista nopeaa pientä puuhaa. Välillä katson telkkaria.

Viikonloppuna pyörittelin taas mielessäni äitimyyttiä ja hyvän äitiyden kriteerejä. Olin pahoillani siitä, kun perjantaina olin ollut niin väsynyt enkä ollut jaksanut huomioida vauvaa niin paljon kuin olisin halunnut. Tai sitten vain asetin itselleni liian suuret paineet. Olen kuitenkin yrittänyt antaa vauvalle paljon huomiota joka päivä. Ehkä siksikin tämä tänne kirjoittelu on harventunut, kun en haluaisi kirjoittaa vauvan ollessa hereillä. Haluaisin olla läsnäoleva vanhempi, joka jaksaa leikkiä. Ja olenkin varmasti ihan hyvä äiti. Mutta ihan aina ei ehdi olla vauvan käsien ulottuvilla. Täytyy hoitaa kotiakin ja itseä.

Kotiäidin arkeen kuuluu paljon sellaista pientä välttämätöntä touhua. Tiedän, että minun mies arvostaa kaikkea sitä mitä täällä kotona teen. Silti joskus tuntuu, että näitä minun tekemiä juttuja ei näe kukaan eikä niistä saa riittävästi kiitosta. Voisin kuvitella, että se on aika tuttu tunne monelle muullekin. Päivät mennään silti vauvan ehdoilla ja vauvan nukuttamiset, syöttämiset ja vaipattamiset ja leikittämiset vie suurimman osan ajasta.

Tykkään olla kotiäiti. Eilen käytiin Kelalla kyselemässä hoitovapaasta ja nekin asiat selkeni. Kirjoitan niistä vaikka erikseen. Vauva heräsi ja menen tekemään itselleni ruokaa.

Vauva on ruvennut jokeltamaan yhä enemmän. Yksitavuisten toistamisien lisäksi edelleen kiljahtelee, kiekuu ja kurnuttaa. Syö varpaitaan ja sukkiaan. Nousee mahallaan käsien varassa jo tosi korkealle, välillä niin että napa irtoaa lattiasta. Iloitsee kun häntä kehutaan siitä. Mahallaan nostaa peppua varpaiden ja polvien varassa. Ei käänny vielä omatoimisesti selältä mahalleen. On ollut nyt ihan tyytyväisen oloinen tyttönen.