Kävin tänään kaupungilla tarkoituksena nähdä ystävää rennoissa kahvittelun tai lounastelun merkeissä sekä katsella vauvalle uusia 80cm-vaatteita, erityisesti bodeja. Kävin myös palauttamassa toisen Pukin tuomista sähköhammasharjoista. ;)
Vauva nukkui totuttuun tapaansa kaupungille mentäessä. Tähän asti on tehty lähes aina niin, koska siten taataan vauvalle ainakin perusunet ja kaupunkiasiointikin yleensä sujuu jouhevasti. Vauvan herättyä suunnataan ystävien kanssa usein kahvilaan tai lounaspaikkaan.
Tänään vauva oli kuitenkin heti herättyään vähän pahalla tuulella. Ehkä viime yön hullut valvomiset mahan, hampaan tai jonkun muun vuoksi vaikutti. Lounasravintolassa vauva viihtyi hetken mahallaan sohvalla. Koska osasin jo ennakoida tilannetta, söin siinä välissä nopeasti kasvishampparini. Sen jälkeen alkoi kuitenkin kitinä ja mikään asento ei kelvannut. Ei syli, ei olkapää, ei myöskään lelut tai tutti. Oltiin onneksi saatu jo syötyä ja hörpittiin siinä vielä teetä ja kahvia. Vauva kitisi ja lopulta huuteli niin kovaäänisesti, että päätettiin jatkaa matkaa. Vauvan pukeminen toppavaatteisiin sai lisää ääntä syntymään. Minua vähän kyllä naurattikin, kun vauva niin kovaan ääneen kertoi että ärsyttää ja väsyttää ja mitä lie.
Olisi ollut kiva vielä käydä rauhassa joissain kaupoissa ystävän kanssa, mutta suunnattiin bussipysäkille ja kotiin. Harmitti. Aina harmittaa kun vauva on kitiseväinen kaupungilla. Varsinkin jos ollaan ystävien kanssa. Eihän se itku sinänsä haittaa. Mutta kyllä se minun huomion vie ihan erilailla kuin iloinen ja tyytyväinen vauva. Itkuisen vauvan kanssa on vaikea keskustella oikein mistään, kun pitää jatkuvasti vaihdella vauvan asentoa ja yrittää lopettaa itkua/kiukkua. Ja ei siinä oikein kuulekaan paljon mitään.
Mutta onneksi iloisiakin päiviä mahtuu joukkoon. Harmittaa vaan silti.
Päästiin kotiin ihan hyvin bussilla, vaikka vauva itki pysäkilläkin. Säikähti myös kauheasti kun joku aivasti bussissa ja minun piti jopa nostaa vauva vaunuista pois. (Nostin vaikka ahdisti, että nyt ne aivastuspöpöt leviää vauvaan.) Bussin liikkuessa vaavi katseli ja söi tuttia. Kun jäätiin kotipysäkillä pois, nukahtikin pieneksi hetkeksi. Kunnes taas heräsi itkemään. Onneksi oltiin jo ihan kotona. Kotona söi hyvin maitoa ja purulelua. Iloisena jokelsi taas pitkästä aikaa tavuja ja oli onnellinen.
Viime yönä vauva siis heräili tosi monesti tai oikeastaan halusi koko ajan nukkua tissi suussa. Aina kun olin saanut vauvan nukahtamaan ja irrotettua itseni, vauva heräsi uudestaan. Pari kertaa yritettiin nostaa omaan sänkyynkin, mutta minuutin sisällä alkoi aina itku. Pieni reppana. Aluksi epäilin vatsavaivoja, kun maisteltiin eilen parsakaalia. Toisaalta syödyn parsakaalin määrä oli kyllä oikeasti tosi mitätön. Ehkä syynä siis kuitenkin hampaat. Ehkäpä on tulossa toinenkin alahammas. Se ainakin selittäisi yöhulinat.
Onneksi nämä itkuisuudet on meillä oikeasti olleet tosi harvinaisia. Yleensä vauva on tyytyväinen ja iloinen. Vaikkakin omalla tavallaan vaativa ja seuranhaluinen. Meille kaikista rakkain ja ihanin vauva. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti