Meidän puolivuotias vauvaneiti on tarkkaavainen, tomera ja aktiivinen touhuissaan. Omaa tahtoa löytyy ja hän kyllä ilmaisee selkeästi, jos ei pidä jostain tai esimerkiksi tylsistyy. Tässä taas joitain yksittäisiä juttuja meille muistiin...
- puolivuotisneuvolassa painoi melkein 10 kg ja oli hitusen yli 70cm
- käyttää 74/80 bodeja, 80 housuja (pienemmät puristavat usein mahasta), 19-21 sukkia
- ruskeahiuksinen ja vielä hampaaton muru
- kiekuu, kiljahtelee, kitisee ja jokeltaa, esim. "bäb-bäb-bäb", "nän-nän-nän"
- tykkää hymyillä muille ihmisille ja katsella uusia tuttavuuksia tarkkaan, ei vierasta
- nukkuu kolmet päikkärit, yleensä 45 min. kerrallaan, joskus 1,5 tuntia
- nukahtaa hyvin vaunuihin itkuhälyttimen unilaulun ja tutin avulla. Parhaiten nukahtaa liikenteen ääniin.
- öisin herää 1-4 tunnin välein, nukahtaa äidin viereen äidin ja isän sänkyyn, välillä aivan selkä kaarelle, välillä suosii toista kylkeä nukahtaessa, nukkuessa siirretään omaan pinnasänkyyn
- maistellut soseena ja sormiruokana bataattia, päärynää, luumua, tuorekurkkua, vähän porkkanaa sekä kaurapuuroa.
- ruokailuinnostus vaihtelee, mutta mahaan ei vielä mene juurikaan mitään
- murahtaa/sylkäisee/pörähtää kun ei halua äidin laittavan suuhun ruokaa/tuttia <3
-kääntyy selältä mahalleen, peruuttaa mahallaan lattialla, nousee korkealle käsiensä varassa ja nostaa siinä napaa ja pyllyä ylös, ts. yrittää konttausasentoon.
- mahallaan kääntyy navan ympäri yhä sujuvammin, viihtyy mahallaan pitkään
- heiluttaa kädellä leluja mahaansa vasten ja matkii iskää kun isä heiluttaa kättä ilmassa
- saa entistä paremmin leluista kiinni ja osaa heiluttaa helistintä
- yrittää kääntää oman kirjansa sivuja yhdellä sormella
- tykkää leikkiä äidin ja isän tietokoneiden näppäimistöillä sekä kaukosäätimillä
- mieluisia leluja ovat myös mm. pitkä kangaspupu, uusi lelukirja, musiikkimustekala, purulelut ja helistimet
- vetää sukat jaloistaan ja syö sukkiaan, laittaa varpaat suuhun (eka kerta 27.11.)
- kiljahtelee suu auki iloissaan, kun iskä leikkii Viikinkilaivaa, äiti nuuhkii korvaa/kaulaa tai isä pöristää mahaan
- tykkää repiä sanomalehtiä ja kosketella kiiltäviä ovenkahvoja
- viihtyy itsekseenkin lattialla joskus pitkiäkin aikoja, mutta heti jos hänelle puhutaan niin alkaa kitisemään ja vaatimaan huomiota
- tykkää katsella ulos ikkunasta
- äidin ja isän suuri rakkaus ja ylpeys
maanantai 15. joulukuuta 2014
sunnuntai 14. joulukuuta 2014
Pikkujoulut juhlittu
Sataa lunta. Eilen pyrytti oikein kunnolla, mutta me saatiin onneksi pysytellä sisätiloissa. Ja olikin touhua kovasti, kun vietettiin pikkujouluja meillä. Aamulla oltiin rennosti ja viimeistelin vielä leipomuksiani. Paistoin joulutorttuja ja luumu-kanelirahkatorttuja, koristelin marjakakkua ja pursottelin kermavaahtoa muffinssien päälle.
Olisi ollut monia ihmisiä, joita olisin halunnut pyytää pikkujoulukahveille. Meille ei kuitenkaan mahdu paljon väkeä, vaan juuri eilen totesinkin miehelle, että tuommoiset 10 henkeä kerrallaan on aikalailla maksimi. Samalla ihmeteltiin sitä, että meidän vauva on jo puolivuotias. Vauva jaksoi yllättävän hyvin hälinästä ja metelistä huolimatta. Mies kävi jossain vaiheessa nukuttamassa vauvan parvekkeelle niin minä sain keskittyä seurustelemaan ja nauttimaan teehetkestä.
Nyt vauva nukkuu parvekkeella ja mies makkarissa. Minä lopetan nyt kirjoittelun, että ehdin syödä rauhassa eilistä kakkua ennen kuin vauva herää. Hih! Mutta oli kyllä kivat pikkujoulukahvit eilen! Ja tuli hyvä mieli kun olin leiponut kaikkea.
Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille!
Olisi ollut monia ihmisiä, joita olisin halunnut pyytää pikkujoulukahveille. Meille ei kuitenkaan mahdu paljon väkeä, vaan juuri eilen totesinkin miehelle, että tuommoiset 10 henkeä kerrallaan on aikalailla maksimi. Samalla ihmeteltiin sitä, että meidän vauva on jo puolivuotias. Vauva jaksoi yllättävän hyvin hälinästä ja metelistä huolimatta. Mies kävi jossain vaiheessa nukuttamassa vauvan parvekkeelle niin minä sain keskittyä seurustelemaan ja nauttimaan teehetkestä.
Nyt vauva nukkuu parvekkeella ja mies makkarissa. Minä lopetan nyt kirjoittelun, että ehdin syödä rauhassa eilistä kakkua ennen kuin vauva herää. Hih! Mutta oli kyllä kivat pikkujoulukahvit eilen! Ja tuli hyvä mieli kun olin leiponut kaikkea.
Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille!
perjantai 12. joulukuuta 2014
Marenkeja, muffinsseja ja muita herkkuja
Viime päivät on olleet hektisiä, mutta mukavia. On käyty kaupungilla vauvan kanssa lounaalla ja paketoitu lahjoitukseen meneviä paketteja. Jonotettu postissa useampaan kertaan sekä hakien että vieden lähetyksiä. Käyty isosti kaupassa ja suunniteltu leipomuksia. Otettu puolivuotiaasta vauvasta paljon paljon valokuvia ja annettu valokuvaajankin tehdä samoin. Käyty ystävien syntymäpäiväkahvituksilla, joissa vietetty mukavaa aikaa herkkuja syöden, rupatellen ja Joulupukin käynnistä iloiten.
Pari edellistä päivää on mennyt aikalailla leipomiseen. Eilen kokeilin pursottaa suklaakoristeita Candy Melts-napeista ja alkuun päästyäni ne jopa onnistuivat ihan kivasti! Aluksi oli kyllä vaikeaa saada nättiä jälkeä ja suoria pursotuksia. Rohkealla otteella ja reippaalla vauhdilla syntyi lopulta paras pursotusjälki.
Eilen tein ensimmäistä kertaa myös suklaamarenkeja. Ohje löytyy täältä. Ensimmäisen satsin pursotin, mutta vaikka yritin sekoittaa suklaata muuhun massaan mahdollisimman vähän, marengeista tuli täysin vaaleanruskeita eikä raidallisia, kuten olin toivonut. Teki mieli tehdä vielä toinen satsi ja sen vain lusikoin leivinpaperille. Jälkimmäisistä tuli omasta mielestäni tosi nättejä.
No tänään tein kuningatarkakun hyytymään huomista varten. Kinuskikissan kakkuohje löytyy täältä. Lisäksi tein tänään vielä pieniä suklaamuffinsseja, jotka aion koristella huomenna kermavaahdolla ja tekemilläni suklaakoristeilla. Hih.
No tänään tein kuningatarkakun hyytymään huomista varten. Kinuskikissan kakkuohje löytyy täältä. Lisäksi tein tänään vielä pieniä suklaamuffinsseja, jotka aion koristella huomenna kermavaahdolla ja tekemilläni suklaakoristeilla. Hih.
Tänään oli viimeinen päivä viedä joululahjoja Joulupuu-keräykseen. Mattimyöhäisenä kävin aamulla viemässä meidän paketit. Samalla kun vein myöhästyneet kirjaston kirjat, hups. Niin ja sanottakoon tosiaan vielä, että en olisi voinut touhuta ja leipoa niin paljon viime päivinä, jos mies ei olisi ollut saikulla töistä. Eilen sai mies levätä pientä kuumettaan rauhassa, mutta tänään on hoitanut paljon vauvaa minun leipoessa.
Vauva jokeltaa lattialla. Uunissa iso timjamilla maustettu juurespata. Nyt pitää mennä siivoamaan keittiötä leivontasotkuista. Kivaa kun huomenna tulee ystävät meille kylään! Kirjoitan joskus myöhemmin puolivuotiaan vauvan kuulumisia. Joulukin lähenee.
keskiviikko 10. joulukuuta 2014
Äidin uniongelmista
Minulla oli hetken aikaa tuossa selkeästi jotain unettomuuspulmaa. Illalla ei meinannut tulla uni, vaikka vauva nukkui. Ehkä alitajuisesti stressasin, että pian vauva kuitenkin herättää tai sitten oma väsymys sai kehon jo ylikierroksille eikä uni siksi tullut. Nyt kuitenkin tilanne alkaa helpottaa. Uni on tullut taas iltaisin ja se on ihanaa. Vauvakin yllättää välillä paremmilla öillä, tosin aika harvoin vieläkin. Viime yönä sain pitkästä aikaa nukkua useamman tunnin putkeen. En muista tarkalleen kuinka paljon, mutta ainakin yhden kolmen tunnin pätkän ja alkuyöllä luultavasti jopa 4-5 tuntia. Aikamoista luksusta!
Unettomuuteen kyselin apua apteekista, kun ajattelin, että melatoniini voisi auttaa. Olen kuullut, että jotkut sitä käyttävät. Apteekin täti katsoi kuitenkin lääketietokannasta ja totesi, että siellä on keltainen merkintä melatoniinin ja imetyksen yhteydessä. Ei siis punainen kielto tai vihreä sallittu. Eläinkokeiden mukaan melatoniini imeytyy äidinmaitoon ja saattaa raskaudessa aiheuttaa jotain lapsen kasvuun liittyvää häikkää. Ainakin pitkässä käytössä. Imetyksen osalta asia jäi hiukan epäselväksi. Jäi kuitenkin vähän epäilevä olo, joten jätin melatoniinit ostamatta. Ja kiva etten niitä edes tarvitsisi enää!!
Välillä nukuin joitain yön pätkiä vierashuoneessa korvatulpat korvissa ja se toimikin välillä. Sain siellä rauhallisemman olon nukahtamiseen. Mies toi minulle vauvaa syötölle ja välillä vauvan itkuun herättyäni menin itsekin makuuhuoneeseen syöttämään. Muutamana yönä vauva kuitenkaan ei meinannut millään nukahtaa illalla syvempään uneen, jolloin minun siirtyminen vierashuoneeseen oli mahdotonta. Parina yönä kokeilin korvatulppia omassa sängyssä. Ei sekään oikein toiminut. Sitten yritin vain kovasti rentoutua ajatuksen voimalla. Psyykkasin itseäni vauvan nukahdettua ja keskityin siihen rentouden ja stressaamattomuuden hakemiseen. Mietin, että "vaikka vauva nukkuisi nyt vain vartin, tämä vartti on minun lepoaikaa ja voin rentoutua" ja että "vaikka vauva nukkuu leveästi minun vieressä eikä uskalleta nostaa häntä omaan sänkyyn, niin tämä pieni sänkykaistale millä minä makaan, on nyt kuitenkin vain minun ja vauva ei ota tätä minulta, tämä on minun tilaa". Hih. Ajattelu varmaan sitten onnistuikin. Eli ei kummempia poppaskonsteja.
Vauva leikkii lattialla minun vieressä. Istun lattialla siis minäkin läppärin kanssa. Pyykit pyörii ja tänään on ollut tehokas siivouspäivä. Olen imuroinut ja vaihtanut lakanoita ja valmistautunut huomiseen valokuvaajan visiittiin. En halua hänen ikuistavan meidän villakoiria lattialta. Enimpiä pölyjäkin voisi vielä huitaista. Iltapäivällä lähdetään ystävän synttäreille. Onpas kivaa!
Kävin nukuttamassa vauvan. Nyt pölyjä ja pyykkejä.
Unettomuuteen kyselin apua apteekista, kun ajattelin, että melatoniini voisi auttaa. Olen kuullut, että jotkut sitä käyttävät. Apteekin täti katsoi kuitenkin lääketietokannasta ja totesi, että siellä on keltainen merkintä melatoniinin ja imetyksen yhteydessä. Ei siis punainen kielto tai vihreä sallittu. Eläinkokeiden mukaan melatoniini imeytyy äidinmaitoon ja saattaa raskaudessa aiheuttaa jotain lapsen kasvuun liittyvää häikkää. Ainakin pitkässä käytössä. Imetyksen osalta asia jäi hiukan epäselväksi. Jäi kuitenkin vähän epäilevä olo, joten jätin melatoniinit ostamatta. Ja kiva etten niitä edes tarvitsisi enää!!
Välillä nukuin joitain yön pätkiä vierashuoneessa korvatulpat korvissa ja se toimikin välillä. Sain siellä rauhallisemman olon nukahtamiseen. Mies toi minulle vauvaa syötölle ja välillä vauvan itkuun herättyäni menin itsekin makuuhuoneeseen syöttämään. Muutamana yönä vauva kuitenkaan ei meinannut millään nukahtaa illalla syvempään uneen, jolloin minun siirtyminen vierashuoneeseen oli mahdotonta. Parina yönä kokeilin korvatulppia omassa sängyssä. Ei sekään oikein toiminut. Sitten yritin vain kovasti rentoutua ajatuksen voimalla. Psyykkasin itseäni vauvan nukahdettua ja keskityin siihen rentouden ja stressaamattomuuden hakemiseen. Mietin, että "vaikka vauva nukkuisi nyt vain vartin, tämä vartti on minun lepoaikaa ja voin rentoutua" ja että "vaikka vauva nukkuu leveästi minun vieressä eikä uskalleta nostaa häntä omaan sänkyyn, niin tämä pieni sänkykaistale millä minä makaan, on nyt kuitenkin vain minun ja vauva ei ota tätä minulta, tämä on minun tilaa". Hih. Ajattelu varmaan sitten onnistuikin. Eli ei kummempia poppaskonsteja.
Vauva leikkii lattialla minun vieressä. Istun lattialla siis minäkin läppärin kanssa. Pyykit pyörii ja tänään on ollut tehokas siivouspäivä. Olen imuroinut ja vaihtanut lakanoita ja valmistautunut huomiseen valokuvaajan visiittiin. En halua hänen ikuistavan meidän villakoiria lattialta. Enimpiä pölyjäkin voisi vielä huitaista. Iltapäivällä lähdetään ystävän synttäreille. Onpas kivaa!
Kävin nukuttamassa vauvan. Nyt pölyjä ja pyykkejä.
tiistai 9. joulukuuta 2014
Leipomista ja kääntymistä
Olen jo ainakin kaksi viikkoa fiilistellyt kaikkia leivontajuttuja. Olen aina tykännyt leipoa, mutta nyt se on taas noussut pinnalle erityisesti. Isänpäiväkakun koristelusta (suklaamassa+kerman pursottaminen) innostuneena olen hurahtanut nyt kaikkiin pursottamisiin ja koristeluihin. Mitään hienouksia en vielä osaa tehdä, mutta kiva kokeilla vähän jotain uusiakin leivontajuttuja! Viikonloppuna teinkin ekaa kertaa gluteenittomia pipareita.
Lauantaina tulee meille kylään pieni porukka minulle tärkeitä ihmisiä. Vietetään pienet pikkujoulukahvit. Olen ajatellut leipoa luumurahkatorttuja, juustokakun näköistä marjarahkakakkua ilman liivatetta, suklaamuffinsseja (kuorrutteella) sekä suklaamarenkeja. Ja ehkä jotain pientä suolaistakin laitan pöytään. Jos aika menee tiukille niin jätän jotain sitten tekemättä. Marengit, kakun ja ehkä muffinssitkin voi tehdä edellisenä päivänä. Menin innostuksissani myös ostamaan ensimmäistä kertaa Candy Melts -suklaanappeja, joista kuulemma saa hyviä ja kestäviä suklaakoristeita. Hih! Ja pursotintyllankin ostin sopivamman. Hehee. Yleensä en leivo kyläilijöille noin paljon, mutta nyt voisin vähän niin kuin pikkujoulun tai vauvan puolivuotispäivän kunniaksi panostaa.
Tällä viikolla riittääkin touhua. Maanantaina kävin kampaajalla ja huomenna on ystävän synttärikemut. Huomenna keskiviikkona pitää päivällä varmaan siivota vähän, kun torstaina tulee heti aamulla valokuvaaja ottamaan kuvia puolivuotiaasta neidistä. Torstaina iltapäivällä pitänee lähteä isosti ruokakauppaan viikonlopun ruokia ostamaan. Perjantaina siivotaan ja leivotaan. Lauantaina kahvitellaan ystävien kanssa.
Vauvalle kuuluu ihan hyvää. Jokunen hankalakin yö tuossa oli, mutta välillä helpompiakin. Helppo tarkoittaa syöttöä 2,5 tunnin välein. Heh. Vauva oppi Itsenäisyyspäivänä kääntymään. Pari kertaa oli sen jo aiemminkin tehnyt, mutta nyt on selvästi hoksannut jutun ja kääntyy monia kertoja päivässä, syötölläkin harjoittelee. Tyytyväisenä jokeltelee kaikkia erilaisia äänteitä ja tavuja, välillä murahtelee ja pörisee, sitten taas sanoo esim. "bäb-bäb-bäb-bäb, väy-väy, ee-ee-ee, tää-tää-tää, mäm-mäm-mäm". <3 Nenä on tänään ollut tosi räkäinen ja ollut vähän kiukkuinenkin. Hampaita ei vielä näy. Suhde lusikkaan on parantumaan päin ja on maisteltu vähän jo kaurapuuroakin lusikalla. Vatsaan asti ruokaa ei kyllä mene kuin hippusia.
Joulu tulee tosi pian. Mukavaa! Joululahjat on jo paketoitu ja lahjoitukseen menevät lahjatkin hankittu. Laitoin vauvan äsken päikkäreille parvekkeelle. Unet meni tänään vähän sekaisin, kun käytiin kaupunkilounaalla miehen kanssa ja vauva heräsikin yllättäen kesken unien, kaksi kertaa. Kaiken kukkuraksi sain lounasravintolasta varmaan ruokamyrkytyksen ja loppumatka piti juosta kotiin... plääh. Nyt jo parempi olo. Josko joisi vaikka kupillisen glögiä ja söisi pari piparia. Ottaisi hetken rauhallisesti ja tekisi tarpeelliset puuhat myöhemmin. :)
Lauantaina tulee meille kylään pieni porukka minulle tärkeitä ihmisiä. Vietetään pienet pikkujoulukahvit. Olen ajatellut leipoa luumurahkatorttuja, juustokakun näköistä marjarahkakakkua ilman liivatetta, suklaamuffinsseja (kuorrutteella) sekä suklaamarenkeja. Ja ehkä jotain pientä suolaistakin laitan pöytään. Jos aika menee tiukille niin jätän jotain sitten tekemättä. Marengit, kakun ja ehkä muffinssitkin voi tehdä edellisenä päivänä. Menin innostuksissani myös ostamaan ensimmäistä kertaa Candy Melts -suklaanappeja, joista kuulemma saa hyviä ja kestäviä suklaakoristeita. Hih! Ja pursotintyllankin ostin sopivamman. Hehee. Yleensä en leivo kyläilijöille noin paljon, mutta nyt voisin vähän niin kuin pikkujoulun tai vauvan puolivuotispäivän kunniaksi panostaa.
Tällä viikolla riittääkin touhua. Maanantaina kävin kampaajalla ja huomenna on ystävän synttärikemut. Huomenna keskiviikkona pitää päivällä varmaan siivota vähän, kun torstaina tulee heti aamulla valokuvaaja ottamaan kuvia puolivuotiaasta neidistä. Torstaina iltapäivällä pitänee lähteä isosti ruokakauppaan viikonlopun ruokia ostamaan. Perjantaina siivotaan ja leivotaan. Lauantaina kahvitellaan ystävien kanssa.
Vauvalle kuuluu ihan hyvää. Jokunen hankalakin yö tuossa oli, mutta välillä helpompiakin. Helppo tarkoittaa syöttöä 2,5 tunnin välein. Heh. Vauva oppi Itsenäisyyspäivänä kääntymään. Pari kertaa oli sen jo aiemminkin tehnyt, mutta nyt on selvästi hoksannut jutun ja kääntyy monia kertoja päivässä, syötölläkin harjoittelee. Tyytyväisenä jokeltelee kaikkia erilaisia äänteitä ja tavuja, välillä murahtelee ja pörisee, sitten taas sanoo esim. "bäb-bäb-bäb-bäb, väy-väy, ee-ee-ee, tää-tää-tää, mäm-mäm-mäm". <3 Nenä on tänään ollut tosi räkäinen ja ollut vähän kiukkuinenkin. Hampaita ei vielä näy. Suhde lusikkaan on parantumaan päin ja on maisteltu vähän jo kaurapuuroakin lusikalla. Vatsaan asti ruokaa ei kyllä mene kuin hippusia.
Joulu tulee tosi pian. Mukavaa! Joululahjat on jo paketoitu ja lahjoitukseen menevät lahjatkin hankittu. Laitoin vauvan äsken päikkäreille parvekkeelle. Unet meni tänään vähän sekaisin, kun käytiin kaupunkilounaalla miehen kanssa ja vauva heräsikin yllättäen kesken unien, kaksi kertaa. Kaiken kukkuraksi sain lounasravintolasta varmaan ruokamyrkytyksen ja loppumatka piti juosta kotiin... plääh. Nyt jo parempi olo. Josko joisi vaikka kupillisen glögiä ja söisi pari piparia. Ottaisi hetken rauhallisesti ja tekisi tarpeelliset puuhat myöhemmin. :)
keskiviikko 3. joulukuuta 2014
Vähävaraisen lapsen joulu
Minä koen suurta empatiaa vähävaraisia perheitä ja varsinkin heidän lapsiaan kohtaan. Tiedän omasta kokemuksesta, miten perheen rahahuolet voivat ahdistaa jo pieniäkin lapsia. Lapsena ja nuorena koetun köyhyyden vaikutukset voivat näkyä vielä aikuisenakin monella tasolla.
Minua kosketti eilen suuresti, kun kuulin Joulupuu-keräyksestä, jossa kuka tahansa voi lahjoittaa vähävaraisten perheiden lapsille ja nuorille joululahjoja. Jotenkin tuo keräys on mennyt ohi aiempina vuosina. Tai olisiko niin, että nyt tämä äitiys on herätellyt minua ajattelemaan näitä. Jonakin lapsuuteni jouluna minäkin mietin, että saankohan lahjoja tai että saadaanko ostettua jouluruokaa. Tiesin kyllä jotain pientä saavani, mutta tiesin myös, että perheeni rahat olivat tosi tiukilla. En viitsinyt edes toivoa mitään hienoa, ettei siitä tulisi paineita äidilleni, joka vastasi lahjojen hankkimisesta. Muutamat pienet joululahjat saatuani muistan miten minulle jäi paha mieli. Kulutushysteria ja älyttömät lahjavuoret ovat asia erikseen, mutta ei meillä ollut mielestäni koskaan sellaista, edes hyvinä aikoina. Ja mainittakoon, että niitä hyviä aikoja oli onneksi suurin osa lapsuuteni vuosista.
Keskustelupalstalla kommentoitiin, että "kyllähän perheillä lahjoihin voisi olla varaa, jos jättäisi kossupullot ostamatta". Se on varmasti tottakin joissain perheissä, mutta ei se muuta näiden lasten ja nuorten joulua ja kokemusta siitä. Päinvastoin kossupulloja kuluttavissa perheissä jouluun voi liittyä saamattomien lahjojen lisäksi myös paljon muita huolia.
Lapset kaipaavat joululahjoja. En tarkoita että tarvitsisi olla lahjavuori tai kukkula vaan edes jotain pientä, kunnollista, kivaa ja ikään sopivaa. Pienikin riittää, kun lahja on hyvä ja harkiten hankittu. Ja vaikka usein puhutaan lapsista, nuoriakaan ei saisi unohtaa. Hekin tarvitsevat jouluiloa ja mukavia jouluyllätyksiä.
Minä olen jo ostanut melkein kaikki joululahjat minun läheisilleni. Aion osallistua myös Joulupuu-keräykseen. Keräyksessä lahjojen ei tarvitse olla isoja tai kalliita, mutta kuitenkin pitää olla uusia. Ne voivat olla myös itse tehtyjä, esim. jos osaa virkata tai kutoa niin voi tehdä pipon tai sukat tai vaikka pehmolelun. Osallistukaahan te muutkin! Tulee hyvä mieli kun voi ilostuttaa jotain lasta tai nuorta. Joulupuun fb-sivuilta löytyy lisätietoa, mihin valmiiksi paketoidut lahjat voi viedä.
Minua kosketti eilen suuresti, kun kuulin Joulupuu-keräyksestä, jossa kuka tahansa voi lahjoittaa vähävaraisten perheiden lapsille ja nuorille joululahjoja. Jotenkin tuo keräys on mennyt ohi aiempina vuosina. Tai olisiko niin, että nyt tämä äitiys on herätellyt minua ajattelemaan näitä. Jonakin lapsuuteni jouluna minäkin mietin, että saankohan lahjoja tai että saadaanko ostettua jouluruokaa. Tiesin kyllä jotain pientä saavani, mutta tiesin myös, että perheeni rahat olivat tosi tiukilla. En viitsinyt edes toivoa mitään hienoa, ettei siitä tulisi paineita äidilleni, joka vastasi lahjojen hankkimisesta. Muutamat pienet joululahjat saatuani muistan miten minulle jäi paha mieli. Kulutushysteria ja älyttömät lahjavuoret ovat asia erikseen, mutta ei meillä ollut mielestäni koskaan sellaista, edes hyvinä aikoina. Ja mainittakoon, että niitä hyviä aikoja oli onneksi suurin osa lapsuuteni vuosista.
Keskustelupalstalla kommentoitiin, että "kyllähän perheillä lahjoihin voisi olla varaa, jos jättäisi kossupullot ostamatta". Se on varmasti tottakin joissain perheissä, mutta ei se muuta näiden lasten ja nuorten joulua ja kokemusta siitä. Päinvastoin kossupulloja kuluttavissa perheissä jouluun voi liittyä saamattomien lahjojen lisäksi myös paljon muita huolia.
Lapset kaipaavat joululahjoja. En tarkoita että tarvitsisi olla lahjavuori tai kukkula vaan edes jotain pientä, kunnollista, kivaa ja ikään sopivaa. Pienikin riittää, kun lahja on hyvä ja harkiten hankittu. Ja vaikka usein puhutaan lapsista, nuoriakaan ei saisi unohtaa. Hekin tarvitsevat jouluiloa ja mukavia jouluyllätyksiä.
Minä olen jo ostanut melkein kaikki joululahjat minun läheisilleni. Aion osallistua myös Joulupuu-keräykseen. Keräyksessä lahjojen ei tarvitse olla isoja tai kalliita, mutta kuitenkin pitää olla uusia. Ne voivat olla myös itse tehtyjä, esim. jos osaa virkata tai kutoa niin voi tehdä pipon tai sukat tai vaikka pehmolelun. Osallistukaahan te muutkin! Tulee hyvä mieli kun voi ilostuttaa jotain lasta tai nuorta. Joulupuun fb-sivuilta löytyy lisätietoa, mihin valmiiksi paketoidut lahjat voi viedä.
tiistai 2. joulukuuta 2014
Kotiäidin puuhia
Harmittaa kun en ole ehtinyt koneen ääreen, asiaa kyllä olisi ollut. Viime viikko mentiin vauhdilla ja viikonloppu meni väsyneissä tunnelmissa. Mies oli koko perjantain töissä ja sen jälkeen pikkujouluissa ja minuakin väsytti kamalasti. Lauantaina kävin joulumessuilla ja pyörimässä kaupungilla itsekseni. Tuulettumista kyllä tarvittiinkin! Kovin paljoa en ole nyt missään käynyt itsekseni. Kävin lauantaina jopa syömässä ravintolassa yksin. Oli kyllä hyvää hampparia ja ihanaa rauhallista omaa aikaa!
Tämän aamun aloitin taas tuttuun tapaan astianpesukoneen tyhjäämisellä ja täyttämisellä. Vauvan aamutoimet oltiin toki jo tehty. Keitin myös porkkanaa meille sekä luumuvettä vauvalle. Tiskien laittamisen jälkeen söin aamupuuroni, jota höystin uuniomenan makuisella kaurajugurtilla, banaanilla ja neljällä vitamiinitabletilla (magnesiumia, kalsiumia ja monivitamiinia). :) Vauva katseli ja puuhasteli omiaan lattialla.
Vauvan maitohappobakteerin jouduin taas juonimaan vauvan suuhun. Ekat kerrat meni oikein hyvin ruiskulla, mutta nyt kun vauva on tajunnut ettei saakaan makeaa särkylääkettä (johon ruisku on tarkoitetttu), niin laittaa suunsa kyllä niin kiinni kuin vain osaa. Muutenkin lusikkahommat on aikalailla hylyssä. Itsepä annoin silloin yhteen aikaan lusikalla maitohappobakteerin ja uuden pahan d-vitamiinin, että nyt sitten vaan yritetään luoda uudestaan mukavia mielleyhtymiä lusikkaan. Porkkanan ja päärynän isoja lohkoja vauva kyllä imeskelee mielellään äidin kädestä. Tänäkin aamuna maisteli päärynää onnellisena. Nokkamukia pureskeli sen päälle.
Parin päivän välein saisi myös pestä pyykkiä. Nytkin pyykit pyörii. Pesin aamulla myös käsin vauvan villatakin, jolle oli eilen tullut kakkaa. En jaksanut enkä muistanut pestä sitä eilen. Imetystopit likaantuu jo parin kerran jälkeen ja haisevat sitten maidolle niin, että niitä on pakko pestä tiuhaan. Henkkamaukan topit on olleet kyllä hyviä. Vauvan harsoja ja vaatteita pestään myös melko usein. Olen kyllä aika höveli pesemään vaatteita eli helposti heitän vaatteet ja vähän käytetyt harsot pyykkikoriin. Toisaalta vauvan housuja käytetään pitkän aikaa pesemättäkin ja body vaihdetaan 1-3 päivän välein. Ja joskus menee useampi päivässä, jos sotkeentuu.
Aamulla ei ehdi tehdä paljoa ylimääräistä tiskien, pyykkien, aamupalan, vauvan ruokamaisteluiden ja olohuoneen sohvapöydän raivauksen lisäksi. Aamulla on kuitenkin kiva touhuta, kun vauva on yleensä tyytyväinen ja itsekin jaksaa.
Jossain välissä joka päivä pitää itsekin syödä. Ruoanlaittoakin tämä kotiäitiys on. Ennen kun söi töissä, ei tarvinnut näin paljon kokatakaan. Ihan hommaa on miettiä, että mitä erilaisia ruokia tekisi ja söisi. Varsinkin kun välttelen aika paljon vielä maitotuotteita, soijaa ja vähän vehnääkin.
Jos päivän aikana tulee vieraita, yleensä siistin vähän pöytiä ja saatan pyyhkäistä pölyt pianon päältä. Parhaimmille ystäville ei toki tarvitse. Mutta tietysti itsekin tykkään, että on kohtuullisen siistiä. ;) Jos olen lähdössä kaupungille vauvan kanssa, laitan itseni valmiiksi jo heti aamulla hyvissä ajoin: puhtaat vaatteet ja vähän ripsiväriä. Tarkistan myös, että hoitolaukun sisältö on ajan tasalla, ettei tule ikäviä yllätyksiä että puuttuukin jotain oleellista.
Jonain päivänä saatan pestä vessat, järjestää vauvan vaatekaappia, pyyhkiä pölyjä enemmänkin tai paketoida joululahjoja. Semmoista nopeaa pientä puuhaa. Välillä katson telkkaria.
Viikonloppuna pyörittelin taas mielessäni äitimyyttiä ja hyvän äitiyden kriteerejä. Olin pahoillani siitä, kun perjantaina olin ollut niin väsynyt enkä ollut jaksanut huomioida vauvaa niin paljon kuin olisin halunnut. Tai sitten vain asetin itselleni liian suuret paineet. Olen kuitenkin yrittänyt antaa vauvalle paljon huomiota joka päivä. Ehkä siksikin tämä tänne kirjoittelu on harventunut, kun en haluaisi kirjoittaa vauvan ollessa hereillä. Haluaisin olla läsnäoleva vanhempi, joka jaksaa leikkiä. Ja olenkin varmasti ihan hyvä äiti. Mutta ihan aina ei ehdi olla vauvan käsien ulottuvilla. Täytyy hoitaa kotiakin ja itseä.
Kotiäidin arkeen kuuluu paljon sellaista pientä välttämätöntä touhua. Tiedän, että minun mies arvostaa kaikkea sitä mitä täällä kotona teen. Silti joskus tuntuu, että näitä minun tekemiä juttuja ei näe kukaan eikä niistä saa riittävästi kiitosta. Voisin kuvitella, että se on aika tuttu tunne monelle muullekin. Päivät mennään silti vauvan ehdoilla ja vauvan nukuttamiset, syöttämiset ja vaipattamiset ja leikittämiset vie suurimman osan ajasta.
Tykkään olla kotiäiti. Eilen käytiin Kelalla kyselemässä hoitovapaasta ja nekin asiat selkeni. Kirjoitan niistä vaikka erikseen. Vauva heräsi ja menen tekemään itselleni ruokaa.
Vauva on ruvennut jokeltamaan yhä enemmän. Yksitavuisten toistamisien lisäksi edelleen kiljahtelee, kiekuu ja kurnuttaa. Syö varpaitaan ja sukkiaan. Nousee mahallaan käsien varassa jo tosi korkealle, välillä niin että napa irtoaa lattiasta. Iloitsee kun häntä kehutaan siitä. Mahallaan nostaa peppua varpaiden ja polvien varassa. Ei käänny vielä omatoimisesti selältä mahalleen. On ollut nyt ihan tyytyväisen oloinen tyttönen.
Tämän aamun aloitin taas tuttuun tapaan astianpesukoneen tyhjäämisellä ja täyttämisellä. Vauvan aamutoimet oltiin toki jo tehty. Keitin myös porkkanaa meille sekä luumuvettä vauvalle. Tiskien laittamisen jälkeen söin aamupuuroni, jota höystin uuniomenan makuisella kaurajugurtilla, banaanilla ja neljällä vitamiinitabletilla (magnesiumia, kalsiumia ja monivitamiinia). :) Vauva katseli ja puuhasteli omiaan lattialla.
Vauvan maitohappobakteerin jouduin taas juonimaan vauvan suuhun. Ekat kerrat meni oikein hyvin ruiskulla, mutta nyt kun vauva on tajunnut ettei saakaan makeaa särkylääkettä (johon ruisku on tarkoitetttu), niin laittaa suunsa kyllä niin kiinni kuin vain osaa. Muutenkin lusikkahommat on aikalailla hylyssä. Itsepä annoin silloin yhteen aikaan lusikalla maitohappobakteerin ja uuden pahan d-vitamiinin, että nyt sitten vaan yritetään luoda uudestaan mukavia mielleyhtymiä lusikkaan. Porkkanan ja päärynän isoja lohkoja vauva kyllä imeskelee mielellään äidin kädestä. Tänäkin aamuna maisteli päärynää onnellisena. Nokkamukia pureskeli sen päälle.
Parin päivän välein saisi myös pestä pyykkiä. Nytkin pyykit pyörii. Pesin aamulla myös käsin vauvan villatakin, jolle oli eilen tullut kakkaa. En jaksanut enkä muistanut pestä sitä eilen. Imetystopit likaantuu jo parin kerran jälkeen ja haisevat sitten maidolle niin, että niitä on pakko pestä tiuhaan. Henkkamaukan topit on olleet kyllä hyviä. Vauvan harsoja ja vaatteita pestään myös melko usein. Olen kyllä aika höveli pesemään vaatteita eli helposti heitän vaatteet ja vähän käytetyt harsot pyykkikoriin. Toisaalta vauvan housuja käytetään pitkän aikaa pesemättäkin ja body vaihdetaan 1-3 päivän välein. Ja joskus menee useampi päivässä, jos sotkeentuu.
Aamulla ei ehdi tehdä paljoa ylimääräistä tiskien, pyykkien, aamupalan, vauvan ruokamaisteluiden ja olohuoneen sohvapöydän raivauksen lisäksi. Aamulla on kuitenkin kiva touhuta, kun vauva on yleensä tyytyväinen ja itsekin jaksaa.
Jossain välissä joka päivä pitää itsekin syödä. Ruoanlaittoakin tämä kotiäitiys on. Ennen kun söi töissä, ei tarvinnut näin paljon kokatakaan. Ihan hommaa on miettiä, että mitä erilaisia ruokia tekisi ja söisi. Varsinkin kun välttelen aika paljon vielä maitotuotteita, soijaa ja vähän vehnääkin.
Jos päivän aikana tulee vieraita, yleensä siistin vähän pöytiä ja saatan pyyhkäistä pölyt pianon päältä. Parhaimmille ystäville ei toki tarvitse. Mutta tietysti itsekin tykkään, että on kohtuullisen siistiä. ;) Jos olen lähdössä kaupungille vauvan kanssa, laitan itseni valmiiksi jo heti aamulla hyvissä ajoin: puhtaat vaatteet ja vähän ripsiväriä. Tarkistan myös, että hoitolaukun sisältö on ajan tasalla, ettei tule ikäviä yllätyksiä että puuttuukin jotain oleellista.
Jonain päivänä saatan pestä vessat, järjestää vauvan vaatekaappia, pyyhkiä pölyjä enemmänkin tai paketoida joululahjoja. Semmoista nopeaa pientä puuhaa. Välillä katson telkkaria.
Viikonloppuna pyörittelin taas mielessäni äitimyyttiä ja hyvän äitiyden kriteerejä. Olin pahoillani siitä, kun perjantaina olin ollut niin väsynyt enkä ollut jaksanut huomioida vauvaa niin paljon kuin olisin halunnut. Tai sitten vain asetin itselleni liian suuret paineet. Olen kuitenkin yrittänyt antaa vauvalle paljon huomiota joka päivä. Ehkä siksikin tämä tänne kirjoittelu on harventunut, kun en haluaisi kirjoittaa vauvan ollessa hereillä. Haluaisin olla läsnäoleva vanhempi, joka jaksaa leikkiä. Ja olenkin varmasti ihan hyvä äiti. Mutta ihan aina ei ehdi olla vauvan käsien ulottuvilla. Täytyy hoitaa kotiakin ja itseä.
Kotiäidin arkeen kuuluu paljon sellaista pientä välttämätöntä touhua. Tiedän, että minun mies arvostaa kaikkea sitä mitä täällä kotona teen. Silti joskus tuntuu, että näitä minun tekemiä juttuja ei näe kukaan eikä niistä saa riittävästi kiitosta. Voisin kuvitella, että se on aika tuttu tunne monelle muullekin. Päivät mennään silti vauvan ehdoilla ja vauvan nukuttamiset, syöttämiset ja vaipattamiset ja leikittämiset vie suurimman osan ajasta.
Tykkään olla kotiäiti. Eilen käytiin Kelalla kyselemässä hoitovapaasta ja nekin asiat selkeni. Kirjoitan niistä vaikka erikseen. Vauva heräsi ja menen tekemään itselleni ruokaa.
Vauva on ruvennut jokeltamaan yhä enemmän. Yksitavuisten toistamisien lisäksi edelleen kiljahtelee, kiekuu ja kurnuttaa. Syö varpaitaan ja sukkiaan. Nousee mahallaan käsien varassa jo tosi korkealle, välillä niin että napa irtoaa lattiasta. Iloitsee kun häntä kehutaan siitä. Mahallaan nostaa peppua varpaiden ja polvien varassa. Ei käänny vielä omatoimisesti selältä mahalleen. On ollut nyt ihan tyytyväisen oloinen tyttönen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)