Mulla oli ihan loistovappu! Nuo kaksi päivää oli helpostikin onnellisemmat kuin esimerkiksi viime joululoma.
Meillä ei ollut mitään sitovaa ohjelmaa. Tai oli, mutta kyläilypaikassa oli sairastuttu ja näin lauantaistakin tuli perheen yhteinen kotipäivä. Koko viikonloppu oltiin vain yhdessä. Pari näteimmän väristä serpentiiniä laitoin kotia koristamaan ja yhden silkkisen koristepallon, jonka olin ostanut lapsen tulevia synttäreitä varten. Perjantaina oltiin käyty isosti kaupassa.
Aamupalaa porukalla, legoleikkejä, kävelyretkiä auringonpaisteessa leppoisasti lapsen tutkiessa etanoita ja tieltä löytyneitä risuja, rauhallista grillaamista, pitkiä päikkäreitä, rocky roadin ja munkkien syöpöttelyä, retkeilyä sorsalammelle (jossa oli jo muutama sorsa ja iso lauma härskejä/pelottavia lokkeja) ja äänekkääseen Tivoliin (jonne ei metelin ja ihmismassan takia jääty oleskelemaan enempää). Leikkipuiston vapputunnelmaa ja Panda-nallen tapaamista, lapsen riemuisaa juoksua kävelykadulla vappukansan joukossa, metrilakuja, rauhaa, lepoa ja naurua. Koko perheen henkistä läsnäoloa. Innostuttiinpa jopa lauantaina siivoamaan parveke kun aurinko paistoi niin lämpöisesti. Tai mies siivosi sen hörppien kesäisesti pientä olutta ja me tytön kanssa käytiin piirongin laatikoiden kimppuun. Samalla löydettiin paljon lisää kirppistavaroita.
En ole aikoihin ollut niin onnellinen kuin tänä vappuna. Yhteiset tekemiset, rauha, aurinko, miehen tulevat lomapäivät. Yritän pitää tästä tunteesta kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti