Itkevän kanssa kaupungilla

Kävin tänään kaupungilla tarkoituksena nähdä ystävää rennoissa kahvittelun tai lounastelun merkeissä sekä katsella vauvalle uusia 80cm-vaatteita, erityisesti bodeja. Kävin myös palauttamassa toisen Pukin tuomista sähköhammasharjoista. ;)

Vauva nukkui totuttuun tapaansa kaupungille mentäessä. Tähän asti on tehty lähes aina niin, koska siten taataan vauvalle ainakin perusunet ja kaupunkiasiointikin yleensä sujuu jouhevasti. Vauvan herättyä suunnataan ystävien kanssa usein kahvilaan tai lounaspaikkaan.

Tänään vauva oli kuitenkin heti herättyään vähän pahalla tuulella. Ehkä viime yön hullut valvomiset mahan, hampaan tai jonkun muun vuoksi vaikutti. Lounasravintolassa vauva viihtyi hetken mahallaan sohvalla. Koska osasin jo ennakoida tilannetta, söin siinä välissä nopeasti kasvishampparini. Sen jälkeen alkoi kuitenkin kitinä ja mikään asento ei kelvannut. Ei syli, ei olkapää, ei myöskään lelut tai tutti. Oltiin onneksi saatu jo syötyä ja hörpittiin siinä vielä teetä ja kahvia. Vauva kitisi ja lopulta huuteli niin kovaäänisesti, että päätettiin jatkaa matkaa. Vauvan pukeminen toppavaatteisiin sai lisää ääntä syntymään. Minua vähän kyllä naurattikin, kun vauva niin kovaan ääneen kertoi että ärsyttää ja väsyttää ja mitä lie.

Olisi ollut kiva vielä käydä rauhassa joissain kaupoissa ystävän kanssa, mutta suunnattiin bussipysäkille ja kotiin. Harmitti. Aina harmittaa kun vauva on kitiseväinen kaupungilla. Varsinkin jos ollaan ystävien kanssa. Eihän se itku sinänsä haittaa. Mutta kyllä se minun huomion vie ihan erilailla kuin iloinen ja tyytyväinen vauva. Itkuisen vauvan kanssa on vaikea keskustella oikein mistään, kun pitää jatkuvasti vaihdella vauvan asentoa ja yrittää lopettaa itkua/kiukkua. Ja ei siinä oikein kuulekaan paljon mitään.

Mutta onneksi iloisiakin päiviä mahtuu joukkoon. Harmittaa vaan silti.

Päästiin kotiin ihan hyvin bussilla, vaikka vauva itki pysäkilläkin. Säikähti myös kauheasti kun joku aivasti bussissa ja minun piti jopa nostaa vauva vaunuista pois. (Nostin vaikka ahdisti, että nyt ne aivastuspöpöt leviää vauvaan.) Bussin liikkuessa vaavi katseli ja söi tuttia. Kun jäätiin kotipysäkillä pois, nukahtikin pieneksi hetkeksi. Kunnes taas heräsi itkemään. Onneksi oltiin jo ihan kotona. Kotona söi hyvin maitoa ja purulelua. Iloisena jokelsi taas pitkästä aikaa tavuja ja oli onnellinen.

Viime yönä vauva siis heräili tosi monesti tai oikeastaan halusi koko ajan nukkua tissi suussa. Aina kun olin saanut vauvan nukahtamaan ja irrotettua itseni, vauva heräsi uudestaan. Pari kertaa yritettiin nostaa omaan sänkyynkin, mutta minuutin sisällä alkoi aina itku. Pieni reppana. Aluksi epäilin vatsavaivoja, kun maisteltiin eilen parsakaalia. Toisaalta syödyn parsakaalin määrä oli kyllä oikeasti tosi mitätön. Ehkä syynä siis kuitenkin hampaat. Ehkäpä on tulossa toinenkin alahammas. Se ainakin selittäisi yöhulinat.

Onneksi nämä itkuisuudet on meillä oikeasti olleet tosi harvinaisia. Yleensä vauva on tyytyväinen ja iloinen. Vaikkakin omalla tavallaan vaativa ja seuranhaluinen. Meille kaikista rakkain ja ihanin vauva. <3

Ensimmäinen joulusi

Rakas vauva,

ensimmäinen joulusi on nyt takana. Olit touhukas ja nauravainen joulutyttö. Näytit isälle ja äidille paljon uusia hauskoja taitojasi, esimerkiksi lahjapakettien narujen ja papereiden repimistä, taitavaa konttausasentoon menemistä ja siinä olemista, jaloilla potkimista musiikin tahtiin, sukan heiluttamista kädessä sekä syöttötuolissa istumista. Ensimmäinen hampaasikin tuli esiin joulun aikaan ja loistaa nyt jo millin korkuisena meistä muista katsottuna alaoikealla. 

Joulua valmisteltiin mm. leipomalla pipareita ja suklaakakkua, tekemällä porkkana-ja bataattilaatikoita, siivoamalla sekä hankkimalla joululahjoja sukulaisille ja ystäville. Sinulle oli ostettu vaaleanpunainen tyllihame, valkoinen pitsipaita ja tummanpunainen rusettipanta päähän joulun juhlavia päiviä varten. Mummu ja pappa toivat kuusen, joka koristeltiin. Ihmettelit kuusta hetken, mutta enemmän keskityit sen alla oleviin lahjoihin, joita tykkäsit repiä auki jo ennen aattoiltaa. Myös pakettien naruja oli kiva maistella ja tunnustella. Ennen joulua ajelit äidin kanssa kummiesi luona ja viihdyit siellä oikein hyvin omia purulelujasi syöden ja serkkujesi seurasta nauttien.

Jouluaaton vietit isän ja äidin kanssa rauhaisasti kotona. Oli talven ensimmäinen rehellinen pakkaspäivä. Parvekeunille sinulle puettiin sekä villakerrasto että äitiyspakkauksen toppahaalari. Aamu-uniesi aikaan äiti ja isä saunoivat ja kuuntelivat vähän Joulupukin kuumalinja -ohjelmaa. Isä oli laittanut saunan kiukaaseen uudet kivet, luultavasti ensimmäistä kertaa ikinä. Itkuhälyttimestä seurasimme uniasi saunassa. Unien jälkeen sinä sait maistella porkkanasosetta, josta tykkäätkin paljon. Joulunaikaan kokeilit ensimmäistä kertaa myös syöttötuolissa istumista ja hienostihan se meni! Nyt joulun jälkeen uskallat välillä jo nojata selkänojaan. Äiti ja isä söivät jouluruokaa ja sinä sait istuskella syöttötuolissa pöydän päässä muiden seurana. Loppupäiväkin meni leppoisasti. Kuuntelimme joululauluja, ihmettelimme joulupaketteja ja hauskuuttelimme. Mummu ja pappa kävivät juomassa kahvit ja tietenkin ihastelemassa sinua. Avattiin joitain lahjoja sekä syötiin suklaakakkua, banaanikakkua, joulutorttuja ja suklaakonvehteja. Sinä söit äidin maitoa välillä ja olit siitä tosi onnellinen.

Äiti antoi sinulle joululahjaksi violetin mekon, jossa on hevosia. Isä ja äiti valitsivat sinulle myös neliäänisen soittolelun, jossa välkkyy valoja. Mummut, papat, kummit sekä äidin ja isän ystävät antoivat sinulle myös monia lahjoja. Sait mm. Myyrä-kirjan, ison satukirjan, palapelin, Dublo-legoja, hienon ruokalapun, oman kaulimen, Muumi-pussilakanan, Herra Hakkarainen-ruokailusetin, pienen pehmoisen ja äidin mielestä hurjan söpön nuken (jolle muuten juttelit heti), musiikkikilpikonnan sekä soivan lorukirjan.

Jouluaattona menit nukkumaan vasta 20.30 aikoihin, koska nukuit kolmannet päiväunet vielä melko myöhään. Nukahdit tyytyväisenä äidin viereen, jonne pian simahti isäkin. Äiti oli tosi onnellinen meidän yhteisestä, rauhallisesta, leppoisasta ja nauruntäyteisestä jouluaatosta.

Joulupäivänä kävimme läheisessä mummulassa jouluruoalla. Mummu oli tehnyt sinulle porkkanasosetta, mutta ei sinulle oikein maistunut. Sinulla oli varmaankin jo muuta mielessä. Tykkäsit loikoilla mummulan lattialla leluja ja huonekaluja katsellen. Olisit mielelläsi katsellut myös Rölli-ohjelmaa televisiosta, mutta äiti-rontti meni eteesi, ehkäpä jopa hieman tarkoituksella. ;) Äiti ja mummu pitivät sinulle seuraa, kun iskä huilasi sohvalla viltin alla ja pappa omassa tuolissaan. Sait mummulasta joululahjaksi vielä oman punaisen keinutuolin. Se jätettiin vielä sinne, koska se ei mahdu vielä omaan huoneeseesi. Muutaman tunnin kyläilyn jälkeen ajelimme kotiin. Sinä nukuit matkalla. Kotona pääsit vaunuihin unia jatkamaan, kun lähdimme kävelylle koko perheen voimin. Iltapäivällä löhösimme ja leikimme yhdessä lattialla. Isä ja äiti söivät vielä jouluruokaa ja sinä söit vähän kaurapuuroa iltapalaksi.

Tapaninpäivänä olimme rauhaisasti kotona. Tutustuimme yhdessä uusiin leluihisi ja jaksoit innostua myös vanhoista leluistasi. Sinun nukkuessasi isä otti nokoset ja äiti rentoutui uutta Reissukirjaa lukien ja valkoista Tobleronea syöden. Yksi äidin lempisuklaista. Iltapäivällä ajelimme ukkisi luo naapurikuntaan. Siellä isä, ukki ja kaksi tätiäsi pelasivat pokeria ja koiraa. Ukillasi on ollut tapana järjestää aina joulun aikaan tällainen pieni peli-ilta. Isäsi hävisi yhden korttipelin ja voitti toisen. Sinä istuit äidin sylissä pelipöydän ääressä ja leikit isän kissakepiksi nimeämällä pehmohelistimellä. Yhdessä vaiheessa äiti nukutti sinut ulos vaunuihin. Tätisi ulkomaalainen mies ihmetteli miten Suomessa vauvat nukkuvat ulkona talvellakin. Vaikka ethän sinäkään olisi halunnut nukkumaan mennä kesken jännittävän peli-illan ja äiti saikin sinua sylitellä ja nukutella jonkin aikaa. Iltapäivä meni mukavasti ja melko pian ajoimme kotiin iltapuuhille.

Joulun päivät menivät nopeasti. Eilen välipäivälauantaina toinen mummusi, pappasi sekä enosi ajelivat yllättäen meitä tapaamassa. Isällä oli harrastuspäivä omien kavereidensa kanssa, mutta sinä olit kotona äidin kanssa. Juotiin teet ja kahvit vieraiden kanssa. Äiti muisti jopa antaa vieraille vieraskirjan kirjoitettavaksi, kun se niin usein unohtuu. Sinulla on tapana katsoa ensin hetki tarkasti niitä ihmisiä joita et vielä muista. Melko pian kuitenkin jo hymyilet kaikille. Mummu sai sinulta heti hymyn, mutta pappaa ja enoa katselit hetkisen. Kohta jo heillekin hymyilit. Jaksoit hereillä 2,5 tuntia ja nukahdit vaunuihin parvekkeelle noin 10 sekunnissa. Meitä muita se hymyilytti.

Joulusi oli rauhallinen ja vietimme sen perheen kanssa yhdessä. Niin sen täytyy ollakin. Leikimme ja nauroimme paljon. Suukottelimme sinua hurjasti ja nauroimme ihanille ilmeillesi. Joitain valokuviakin otimme. Ensi jouluna olet jo vuoden isompi tyttö, hurjaa.

Suurella rakkaudella, äiti

Rauhallista joulua

Joulupuuhissa menneet viime päivät. Viikonloppu oli mukava, vaikkakin touhukas. Saatiin ostettua suurin osa jouluruoista ja nähtyä paljon läheisiä. Eilen ajelin siskon luona vauvan kanssa ja reissun tekemiseen meni melkein koko päivä. Oli hyvä ajokeli, rehellinen luminen talvikeli. Jotkut muut autoilijat vaan tuntui olevan aika kiiremielellä, kun punaisia valoja päin niin monet meni. Vaikkei ollut suurta ruuhkaakaan tiellä. Iltapäivällä miehen kotiin tultua kävin vielä ruokakaupasta hakemassa vähän kalaa itselleni ja salaattiaineita sekä pyöräytin helpon ja hyvän banaanikakun. Joulusiivoustakin on vähän tehty. Nyt tehdään enää vain ruokia ja leivontajuttuja. 

Tänään on touhuiltu tässä kotona. Tein jo juurespataa huomista varten ja innostuin yhtäkkiä kokeilemaan bataattilaatikkoakin. Vauva söi kivasti löysää porkkanasosetta ja tiputti kaikki hänelle annetut tavarat jatkuvasti lattialle. :) Istui siis syöttötuolissa hetken minun seurana.

Joulukuusi saatiin sunnuntaina ja koristeltiin se samantien. Vauva ihmettelee aina ohimentäessä kuusta ja sen valoja ja kimaltavia koristeita. Pakettejakin on jo kuusen alla. Kiitollisena anopille ja appiukolle kun toivat kuusen!

Olen myös miettinyt, että tämä joulu on erityisen onnellinen, koska saadaan elää se kolmestaan. Vauvan ensimmäinen joulu. <3 Vielä tänä jouluna saadaan puhua ääneen joululahjojen hankkimisista, ensi vuonna ehkä jo Joulupukki tuo meidän lahjat. Ihana viettää aattoa tässä kotona. Tehdä omaa joulua ensimmäistä kertaa. Luoda omia joulutapoja. Vaikka niistä ei tulisi pysyviäkään. Olla yhdessä meidän perheen kanssa.

Toivon rauhallista ja lempeää joulua kaikille! Ollaan leppoisasti, nautitaan talvesta ja juhlan tunnelmasta, levätään ja herkutellaan, halataan läheisiä ja hymyillään vieraille!

Unistrategia

Ihan ensimmäiseksi pitää hehkuttaa, koska viime öiset tapahtumat ovat aivan ennenkuulumattomia. Nukutin vauvan illalla syliini tavoistani poiketen. Yleensä siis meidän sänkyyn. Vauva nukahti nopeasti ja siirsin aina omaan sänkyynsä, jonne jäi nukkumaan. Nelisen kertaa vauva itki ja yritettiin ensin lohduttaa sylissä ja lopulta annoin kuitenkin aina rintaa kun ei muu auttanut. Puoli kasin maissa mentiin siis makkariin ja klo 22 vauva rauhoittui lopulta nukkumaan. Yöllä vauva heräsi klo 24 ja klo 2 ja... klo 7.30!!! Yleensä en käytä montaa huutomerkkiä peräkkäin, mutta nyt täytyy. Viisi ja puoli tuntia yhtäjaksoista unta vauvalle, joista kokonaiset viisi minulle! On uskomaton fiilis katsoa kelloa aamulla kun huomaa edellisestä heräämisestä kuluneen noin kauan! Syötin vauvan aamulla ja hän nukahti heti uudestaan. Minä nousin. Nyt olo on erikoisen erilainen kuin yleensä. Ajatus luistaa, positiivisuutta löytyy heti aamusta, kasvotkin on nuoremman ja raikkaamman näköiset kuin yleensä (ei silmäpusseja). Nyt vasta huomaa, miten oon tottunut väsymykseen.

Mutta piti kyllä kertoa siitä unistrategiasta. Eli siitä, miten me on nyt päätetty alkaa näitä Pötkylän unia hellästi ohjaamaan. Toissayönä siis taas jonkinlainen raja tuli minulla vastaan, kun huomasin taas kerran, että vauvan yösyöminen on usein ihan vain lohtusyömistä ja tissin pitämistä suussa. Onhan se niin äärettömän suloista kun toinen tulee niin onnelliseksi heti kun vaan pääsee rinnalle. Siinä huokaisee syvään ja nukahtaa. Mutta ei se ole meidän perheen kannalta enää kestävää toimintaa. Minusta on tuntunut kauhean vaikealta saada otetta noihin unikouluihin ym. On olemassa monenlaisia ohjeita vauvan unitapojen parantamiseksi enkä ole osannut päättää, mitä tapoja meidän kannattaisi kokeilla. On Pantley, Hogg, tassuttelut, pistäytymiset ja monta muuta. En ole myöskään osannut päättää, miten paljon puututaan rinnalle nukahtamiseen ja iltanukuttamiseen. Niillä tuntuu olevan jonkinlaista yhteyttä yöheräämisiin, mutta liian suuria muutoksia ei välttämättä jakseta kerralla tehdä. Enkä haluakaan. Haluan pitää meidän toimet mahdollisimman lempeinä.

Meidän suunnitelma:

1. Refluksiepäilyn vahvistaminen lääkärillä. Varataan mahdollisimman pian lääkäri, jotta voidaan puhua vauvan refluksioireista. Nieleskelee yölläkin ja maitoa nousee selvästi kurkkuun. Pyydetään vaikka Gavisconia kokeiluun. Jos auttaa, hurrataan ja jos ei auta, keskitytään unikouluun.

2. Nyt heti tehdään pieniä muutoksia meidän arkeen. 

Päivärutiineista puhutaan aina yöunikeskustelujen yhteydessä ja minun mielestä meillä on ihan ok rutiinit. Nyt kun kiinteiden syömiset on aloitettu, rutiineihin tulee kuitenkin pieniä muutoksia. Päiviin tulee uudenlaisia ruokailuhetkiä ja iltaan lisätään iltapuuro ja hammaspesu. Päivisin annan vauvalle kiinteitä ennen maitoa. Se oli neuvolan ohjeistus meille, jotta vauva kiinnostuisi vielä enemmän kiinteistä. Vauva syö kiinteitä niin pieniä määriä, että päätettiin tarjota tällä hetkellä kolmesti päivässä: aamupuuro, lounas ja iltapuuro. Aika pian varmasti otetaan päivällinenkin mukaan.

Meidän uudet iltarutiinit ja periaatteet:

- iltapuuro

- lyhyehkö kylpy, vaippa, rasvaus, yöpuku, hammaspesu

- halailua, läheisyyttä, huomiota, kirjan lukua, yhdessä loikoilua hämärässä ja hiljaisessa olohuoneessa

- makuuhuoneeseen äidin kanssa, maitoa sylissä, röyhtäytystä, syötön aikana kaksi unilaulua ja hiljaisuutta, nukkuva/uninen vauva sylistä omaan sänkyynsä, tassu vauvan päälle, syliä tarvittaessa, tissiä tarvittaessa, äiti pois huoneesta

- kun itkee, isä tai äiti menee lohduttamaan, yritetään kääntää kyljelleen ja tassutella, syliä ja pystyasentoa tarvittaessa, tissiä tarvittaessa ja taas omaan sänkyyn

- yöllä herätessä äidin voimavarojen mukaan tissiä sylissä tai sängyssä, luulen että käytännössä jälkimmäistä, omaan sänkyyn nukkumaan

- tuttia ei käytetä iltaisin/öisin, koska ei ole sitä nyt huolinut vaan suuttuu kun huomaa, että se ei ole tissi

- vauvan nukahtaessa yritetään muistaa sanoa "shh shh", jotta oppisi sen unilauseeksi

- kuulostellaan vauvan kitinää eikä hyökätä heti hänen luokse, ei kuitenkaan anneta itkeä kunnolla yksin

- vähitellen opetellaan nukahtamaan ilman tissiä ja sitä jo tehtykin, ei oteta siitä kuitenkaan stressiä nyt

Virikkeitä vauvalle päivisin. Tuntuu, että meidän vauva niitä kaipaa. Nyt olen käynyt asioilla ym. yleensä vauvan nukkuessa, mutta jatkossa voidaan kokeilla lähtemistä niinkin että vauva on hereillä. Kaksi tuntia jaksaa yleensä valvoa. Vaunuihin kokeillaan pian ratasosaa, kunhan ehditään. Sitä ei saa aivan makuuasentoon, mutta uskon että vauva oppii nukahtamaan puoli-istuvaankin asentoon, nukkuuhan turvakaukalossakin.

3. Jos refluksilääke ei auta ja heräilyt kahden tunnin välein jatkuvat, toteutetaan hellä unikoulu. Yösyöttöjä ei luultavasti lopeteta kerralla vaan sallitaan aamuyön syöttö, jos vauva sen kaipaa. Ajattelen, että unikoulun toteuttaminen on vauvan sekä meidän koko perheen hyvinvoinnin edesauttamista. Vauvaa syötetään illalla useamman kerran, mutta keskellä yötä (luultavasti joku ennalta päätetty aikaväli) lohdutetaan muilla keinoin. Mietitään tätä sitten tarkemmin jos/kun sen aika on.

Näillä mennään.

Nyt sunnuntaipäivän viettoon. Eilen käytiin ostamassa jo jouluruokia ja -kukkia. Mies kokosi vauvalle syöttötuolin ja vauva oli ihan onnessaan päästessään tänään kokeilemaan sitä. Tänään on kylättelypäivä, kun meille tulee sekä miehen kaveri, sisko että minun vanhemmat kylään. Mukavaa! Huomenna saatan ajella vauvan kanssa minun siskon luona, jos meillä ei ole refluksilääkäriä aamupäivällä. Jouluisia puuhia luvassa lähipäivinä: pöytäliinan silitystä, kylppärin pesua, seepra-kuivakakun leipomista. Tiistaina tehdään kaikki jouluruoat valmiiksi, että aattona voidaan vaan nauttia rauhallisesta päivästä meidän pikkuperheen kesken. <3

Alaykkönen

Vauva on ollut äkäisen ja viihdytettävän sorttinen nyt pari päivää. Ajattelin aluksi, että neuvolassa saatu influenssapiikki sotki pienen oloa, mutta syyllinen taisikin löytyä suusta! Eilen huomasin vauvan alaikenessä uudenlaisen reiän, hampaan paikan! Vauva ei helposti anna näpelöidä suutansa, mutta tänään sain katsottua, että hammashan se siellä on tulossa. Sormeen tuntuu uudelta, erilaiselta kuin ennen, kovalta. Toissailtana vauvalle piti antaa Panadolia ja nukuttaa kolme tuntia. Viime yön muru vietti kokonaan minun vieressä ja tissi piti saada suuhun vähintään tunnin välein, välillä useamminkin. Äidin jaksaminen alkoi olla jo koetuksella... varsinkin kun toisella puolella vaan kuorsattiin ;)

Katsotaanpa nyt, kuinka kauan hampaan esiin tuleminen kestää. Ja että kuinka kiukkuiseksi tässä vielä päädytään. :)

Ps. Tein tänään porkkanalaatikkoa. Oli tosi helppoa ja tuli hyvää!

Pps. Ja tänne avauduttuani noista siivousjutuista sain yllättäen intoa pestä sen saunan. Oli se kieltämättä jo pesun tarpeessakin. ;)

Kiitollinen

Tänään olen erityisen kiitollinen...

- lumiauraajista, jotka auraavat pihat ja tiet tarkasti jättämättä isoja kovia lumipaakkuja keskelle tietä
- naapureista, jotka sattuvat ulko-ovelle samaan aikaan ja avaavat oven
- kaupanmyyjistä, jotka tulevat kiireen aikana pika-avuksi omatoimisesti kassalle
- tuntemattomista mummoista ja papoista, jotka ihastelevat ja hymyilevät meidän vauvalle
- purulelujen keksijöistä
- tuurista, että löysin nopeasti nätin pöytäliinan jouluksi
- postinkantajista, jotka tuovat joulukortteja ja ystävistä jotka jaksavat niitä lähettää
- googlesta, joka mahdollistaa ruoka- ja leivontaresepteiden helpon löytämisen
- omasta äidistä, jolta voi aina kysyä neuvoja pienissäkin asioissa
- anopista ja hänen miehestä, jotka lahjoittavat joulukuusen meille ja tuovat sen kotiin asti
- sattumasta, että törmäsin työkaveriini bussissa
- omasta muistista, että vaipparoskikset löysivät kerrankin roskalaatikolle
- vauvasta joka jaksaa olla iloinen, viime yön megahulinoista huolimatta
- Fazerin suklaasta

Ja joka päivä olen tietysti kiitollinen kaikesta muustakin. Miehestä, vauvasta, muusta perheestä, ystävistä, terveydestä ja kodista. Työstä ja toimeentulosta. Pienistä iloisista asioista, joita arki on pullollaan.

Joulusiivous

Plääh ja huoh. Yritän nyt sanoa tämän nätisti ja kiitollisena. Eräs tuttu ihminen tarjosi minulle eilen siivousapua joulua varten. Hän sanoi tulevansa mielellään esim. pesemään meidän saunaa tai jääkaappia. Hmm. Menin ensin vähän hämilleni, mutta sitten tietysti kiitin kovasti tarjouksesta. Sanoin kuitenkin siivoavani itse tällä viikolla ja esitin, että jääkaapin siivoaminen on juurikin ollut minulla mielessä ja että aina teen sen ennen joulua ja että samoin pesen saunan ja järjestän astiakaapit ja pesen kaikki pyykit pois pyykkikorista ja pesen parvekkeen ikkunat ja teen piparit ja joululaatikot ja niin edelleen. Esitin. Myöhemmin aloin ajatella asiaa ja tuli olo, että pitäisikö nyt sitten kuitenkin alkaa siivota, että ehtii ennen joulua kaiken ja että olisi hyvä ihminen ja hyvä äiti ja hyvä kodin ylläpitäjä. Joulusiivoushan kuitenkin on aika perinteinen juttu ja kaikki tekee sen. "Jos nyt kerran vuodessa pesisi sen saunan", olen minäkin ennen sanonut naurahtaen.

Olen aina ollut aika taitava tekemään siistin näköisen kodin. Epämääräiset vaatekasat voi helposti ja nopeasti piilottaa vaatekaapin sisään tai pyykkikoriin, pöydillä lojuvat tavarat voi sujauttaa ovelliseen lipastoon, kirjapinot on helppo suoristaa ja epämääräiset paperipinot yhdistää ja laittaa kirjapinon päälle näyttämään siistiltä. ;) Kovin kauaskantoistahan tällainen siivous ei ole, mutta joskus se välttää.

Tänä vuonna minun joulun teema on rentoutuminen. Päätin, että joulu tulee meille vaikka saunan lauteita ei olisi hinkattu juuriharjalla, vaikka pyykkikorissa lojuisi pesemättömiä lakanoita tai vaikka ikkunassa ei olisi jouluverhoja. Voi olla, että meidänkin sauna tulee lopulta pestyksi ja jouluherkut tehdyksi, mutta en halua antaa siivousaskareiden määrittää meidän joulua. Ja ne jotka tuntevat minut hyvin, tietävät että tykkään kyllä siivota ja touhuta kovastikin, välillä. Mutta joulu tulee muustakin kuin siististä kodista. Se tulee toivottavasti miehen ja vauvan kanssa vietetystä yhteisestä leppoisasta ajasta, joulukuusen koristelusta, rauhoittumisesta, hyvästä ruoasta, joululauluista. :)