Ruokaa!

Viime päivinä (tai oikeastaan viikkoina) on taas pää lyönyt aivan tyhjää, että mitä tekisi ruoaksi. Yritin tehdä ilman ohjetta kasvis-kookoskeittoa, mutta sain kookosmaidon juoksettumaan (keitin liikaa) ja koko kattilallinen piti heittää biojätteeseen. Harmitti, mutta oksennuksen näköinen ja parsakaalin ansiosta myös tuoksuinen soppa ei houkutellut sitten yhtään.

Teen aika usein porkkanasosekeittoa, koska minusta se on vaan niin hurjan hyvää raejuuston kanssa. Se on myös älyttömän helppoa. Yleensä laitan keittokattilalliseen pari desiä ruokakermaa. Nyt oon kuitenkin yrittänyt välttää kerman käyttöä ja keksiä kevyempiä ruokia. Ja siksi juurikin leijailee päässä vain sumua.

Olen noudattanut Fitmama-valmennuksen ruokaohjeita suunnilleen. Joillain aterioilla tarkemmin, usein vähän muokaten. Minun tekemät ruoat menee helposti yltiöhiilihydraattisiksi, jos en kiinnitä asiaan huomiota. Ja kun liikunta on niin vähäistä, en voi syödä pelkkää pastaa.

Olen aina kokenut olevani vähän huono kokki. Osaan tehdä ohjeesta, mutta jostain syystä olen kuvitellut, että hyvien naisten pitäisi osata tehdä omasta päästäänkin jotain. Ja ohjeiden huono puoli on se, että kun ei ole oikein osannut soveltaa, niin on pitänyt ostaa paljon erilaisia ja uusiakin aineksia, jotka on sitten lopulta jääneet käyttämättä. Ei ole osannut hyödyntää niitä muualla. Nyt olen jo alkanut oppia ruoanlaiton perusjuttuja ja tajunnut, että ei ruoanlaiton tarvitse olla vaikeaa. Helppojakin ohjeita on, mutta ne täytyy vain löytää.

Nyt olen iloinnut tosi kovasti näistä uusista kasvisproteiineista. Nyhtökaurasta tehtiin miehen kanssa lasagnea ja siitä tuli todella herkullista ja mehevää. Juustokastiketta ei ole enää aikoihin tehty, kun mies ei tykkää. Tomaattiseen kastikkeeseen tuli soijarouhetta, sipulia, nyhtökauraa, tomaattimurskaa sekä kuivayrttejä, esim. oreganoa reilusti. Soijarouhetta ei keitetty vaan ainoastaan paistettiin. Siten siinä säilyy raikkaampi maku. Nyhtökaura joukkoon viimeisenä. Kerrosten väliin pari purkkia kevyttä ruokakermaa ja loraus maitoa. Lasagnelevyjen päälle kesäkurpitsasuikaleita (juustohöylällä) sekä päällimmäiseksi tomaattiviipaleita antamaan kosteutta. Nam! Nyhtökauraa oon käyttänyt myös mm. hedelmäisessä vihersalaatissa, tomaattikastikkeessa sekä kookoswokissa.

Tänään tein tuttavuutta toiselle uutuudelle, Mifulle. Siskon vinkistä tein pinaattista Palak Paneeria netistä löytyneen ohjeen mukaan. Tuli tosi hyvää ja mikä parasta, oli helppo tehdä! Meidän maustekaapista löytyi valmiina monia mausteita, kuten inkivääriä, kurkumaa, currya ja juustokuminaa. Garam masalan ostin, koska se on minun mielestäni aika tärkeä maku. Juuri tällaisia uusia ruokajuttuja olen kaivannut! Joo ja härkistäkin oon kokeillut.

Myös feta-pinaattipannari on ollut hyvää. Feta murustellaan pannarin päälle ennen paistoa. Harmi vain siihen tulee aika paljon vehnäjauhoja ja sitä tulee helposti syötyä tosi paljon kerralla.. :) Myös kaikki kiusaukset olisi hyviä, kun vaan muistaisi laittaa paljon kasviksia joukkoon pelkän peruna-sipulin sijaan. Uuniruoat on muutenkin käteviä kun ne voi laittaa aamuksi tai iltamyöhäksi uuniin muhimaan.

Netti pursuilee ruokaohjeita ja ongelmana on vain, että mistä löytää aikaa niiden tutkimiseen. Uusien ohjeiden kokeileminen on hauskaa, mutta sekin vie enemmän aikaa kuin ne tavalliset, tutut pöperöt. Toisaalta meidän on ihan pakko nyt alkaa tehdä enemmän erilaisia ruokia. Olen niin kyllästynyt noihin samoihin eikä tuo miehenkään ruokavalio järin monipuolinen ole. Toisaalta hän kuitenkin käy usein syömässä lounasruoan kaupungilla ja saa siten enemmän vaihtelua.

Mulla on nyt aika hyvä mieli tästä. Tulin onnelliseksi, kun löysin tänään tuon pinaattiruokaohjeen ja lapsikin tykkäsi siitä. Talletin eilen iltana puhelimeen useita reseptejä, joita aion kokeilla lähiaikoina. Eikä se auta kuin kokeilla. Aiemmin oon pelännyt, että mitä jos uusi ruoka ei sitten olekaan hyvää ja tulee paha mieli erityisen vaivannäön jälkeen. No mutta eihän sitä kuitenkaan suurta määrää tartte tehdä kerralla! Tekee pienen satsin ja katsoo miten käy! Ja etsii nimenomaan niitä helppoja reseptejä, joihin ei tarvitse ostaa mitään erikoisia ainesosia. Tavallista, terveellistä kotiruokaa.

Äidin arkiruokaa kuvina

Aamu voi alkaa vaikkapa näin iloisesti!

Uunilohta, juureksia, avokadoa, raejuustoa, salaattia. Monenlaista hyvää.

Kasviskaalikeittoa ja vähärasvaista juustoa proteiinina

Lehtikaalia, salaattia ja raejuustoa. Toimii!

Seitania ja kasviksia, lehtipersiljaa

Kukkakaalia ja seitania pannulta

Kesäkurpitsaa ja porkkanaa, seitania

Kasvislasagne ilman juustoa

Pinaattikeitto tuoreesta pinaatista, nam!

Porkkana-linssipihvit

Maailman helpoin porkkanasosekeitto

Näyttää niin terveelliseltä :)

Pastaa, mozzarellaa, basilikaa, seitania, leipää.

Kurpitsansiemenet on herkkua varsinkin paahtuneina!

Paljon on syöty näitä ja lapsikin tykkää.

Kokeilussa aprikoosi. Ei ollut ihmeellistä.

Ihania miniluumuja mummulasta

Poretableteista tulee mieleen lapsuus. C-vitamiinia ja sinkkiä flunssaa vastaan.

Kesäkurpitsapihvit, seitan ja pasta

Helpot kesäkurpitsapihvit fetalla

Kasvistortillat. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta salaatinlehti toimii myös hyvin tortillalättynä ja on oikeasti hyvää.

Punajuuripihvit

Kukkakaali-kookoscurry

Tonnikalamakaronilaatikko

Terveellistä välipalaa, tuoreita mansikoita! :)

Iltaherkkuja: proteiinipannarit ja light-limsa. Tää on niin hyvää!

Äiti vieroituksessa

Toissapäivänä käväisin työpaikalla vauvan kanssa ja söin pullaa ja keksiä. Sen jälkeen ystävä tuli käymään ja söin lisää pullaa ja keksiä. Pöydälle jättämäni keksikuppi myös hupeni salakavalasti illan aikana. Illalla tuli stoppi ja herätys. Muutkin asiat painoi vähän mieltä, esim. ensi vuoden raha-asiat, mutta siinä samassa rytäkässä alkoi masentaa ja ärsyttää tosi paljon tämä oma sokerikoukku. Jo elokuun alussa kirjoitin tästä, mutta silloin en ollut riittävän motivoitunut tekemään asialle mitään.

Ennen en ollut kiinnostunutkaan mistään makeista herkuista, en karkeista, jätskistä enkä varsinkaan kekseistä. Nyt niistä on tullut osa jokapäiväistä elämää. "Vierasvaran" verukkeella on helppo ostaa kaupasta keksipaketti ja lopulta kuitenkin syödä se itse.

Eilen julkistin facebookissa, että olen sokerilakossa. Tuli hyvä mieli. Ilmoitin myös, että kun meille tulee kylään, ei saa sokerisia herkkuja eikä myöskään minulle saa tarjota niitä jos menen jonnekin kylään. Jo tähän mennessä moni ystävä ja työkaveri on kommentoinut lähtevänsä mukaan projektiin. Huippua! En ole määritellyt vieroitukselle mitään päättymisaikaa, mutta puhutaan nyt kuitenkin viikoista. Että putken saa katkaistua kunnolla. Tämän jälkeen sitten mietin, toimisiko minulla karkkipäivän periaate vai osaanko herkutella järkevästi muuten.

Yleinen tieto jo taitaa olevan, että sokeri on epäterveellistä ja koukuttavaa ja lisäksi ravintoarvollisesti täysin turhaa. Kyllä sen omassa olossaan tuntee ja huomaa, kun on sokerilla elänyt. Minun vieroituksessa kyse ei ole kuitenkaan herkuttelun kieltämisestä vaan terveellisemmistä herkuista, esim. hedelmistä. Fitfarmin dieetit ja muut ovat sitten oma juttunsa ja jos niille joskus lähtee, sitten tarkkaillaan tarkemmin ruokavalion kaikkia sokereita. 

Minun tavoitteeni on tällä hetkellä vain katkaista tämä kamala sokerikierre ja päästä taas siihen pisteeseen, kun yksikin suklaapala tai karkki maistuu makealle. Ja että en söisi sokerisia herkkuja päivittäin vaan esimerkiksi yhtenä tai korkeintaan kahtena päivänä viikossa. Tai jos syön vaikka joka päivä, niin söisin silloin vain sen yhden suklaapalan. Tällä hetkellä minulla ei ole minkäänlaista kontrollia, eli vaikka olisin jo aamupäivällä syönyt pullaa, voin aivan hyvin syödä keskipäivällä lakuja, iltapäivällä muuta karkkia ja illalla jäätelöä.

Motivaatio syntyi, kun mietin millaiset ruokailutottumukset haluan lapselleni antaa. Jos itse syön sokeria, en pysty käytännössä kieltämään sitä lapseltani. Haluaisin tarjota lapselleni ravinteikasta ruokaa, esim. puuroa, maustamatonta jugurttia marjojen kera, vihanneksia, siemeniä ja kaikkia terveellisiä, aitoja ja tuoreita kasvisruokia. Herkutellakin saa, mutta herkut voivat olla muutakin kuin valkoista sokeria. Työni kautta olen huomannut, että lapset oppivat vanhemmiltaan aivan mitä tahansa. Vanhempien vaikutus näkyy kaikessa lapsen olemisessa: tavoissa, arvoissa, asenteissa, käyttäytymisessä, ajatuksissa.

Motivaatiota sokerivieroitukseen löytyy myös siitä, kun raskauden jälkeinen painonlasku ei ole edennyt enää yhtään vaan puntarin viisari on joinain päivinä hypännyt asteen tai kaksi ylöspäin! Ja siitä, että on ollut pöhöttynyt ja laiska olo. Ja siitä kun jumpan rentoutuksessa minulle jäi mieleen ohjaajan lause, että "kehosta täytyy pitää hyvä huoli". Ja siitä kun kivat jumppahousuni kiristää.

Eniten heräsin kuitenkin siitä, kun tajusin olevani riippuvainen sokerista. Inhoan sitä sanaa ja sitä oloa kun tuntuu, ettei vaan pysty olla syömättä makeaa. Inhoan hallinnan tunteen menettämistä. Kyllä, välillä on ollut sokerittomiakin päiviä, mutta niiden jälkeen meno on ollut vain entistä hurjempi. Melkein kuin alkoholistilla. Olen tullut ärtyneeksi ja ahdistuneeksi, jos esimerkiksi jäätelöpaketti on ollut pian loppumassa. Olen kärsinyt vieroitusoireista, esim. päänsärystä kun on ollut vähän sokeritaukoa luonnostaan. Olen unohtanut kohtuuden.

Tämä on kipeäkin asia. Tunnustaa olevansa niin heikko tässä. Mutta onneksi aina voi muuttua, jos tahtoo.