Ruokaa!

Viime päivinä (tai oikeastaan viikkoina) on taas pää lyönyt aivan tyhjää, että mitä tekisi ruoaksi. Yritin tehdä ilman ohjetta kasvis-kookoskeittoa, mutta sain kookosmaidon juoksettumaan (keitin liikaa) ja koko kattilallinen piti heittää biojätteeseen. Harmitti, mutta oksennuksen näköinen ja parsakaalin ansiosta myös tuoksuinen soppa ei houkutellut sitten yhtään.

Teen aika usein porkkanasosekeittoa, koska minusta se on vaan niin hurjan hyvää raejuuston kanssa. Se on myös älyttömän helppoa. Yleensä laitan keittokattilalliseen pari desiä ruokakermaa. Nyt oon kuitenkin yrittänyt välttää kerman käyttöä ja keksiä kevyempiä ruokia. Ja siksi juurikin leijailee päässä vain sumua.

Olen noudattanut Fitmama-valmennuksen ruokaohjeita suunnilleen. Joillain aterioilla tarkemmin, usein vähän muokaten. Minun tekemät ruoat menee helposti yltiöhiilihydraattisiksi, jos en kiinnitä asiaan huomiota. Ja kun liikunta on niin vähäistä, en voi syödä pelkkää pastaa.

Olen aina kokenut olevani vähän huono kokki. Osaan tehdä ohjeesta, mutta jostain syystä olen kuvitellut, että hyvien naisten pitäisi osata tehdä omasta päästäänkin jotain. Ja ohjeiden huono puoli on se, että kun ei ole oikein osannut soveltaa, niin on pitänyt ostaa paljon erilaisia ja uusiakin aineksia, jotka on sitten lopulta jääneet käyttämättä. Ei ole osannut hyödyntää niitä muualla. Nyt olen jo alkanut oppia ruoanlaiton perusjuttuja ja tajunnut, että ei ruoanlaiton tarvitse olla vaikeaa. Helppojakin ohjeita on, mutta ne täytyy vain löytää.

Nyt olen iloinnut tosi kovasti näistä uusista kasvisproteiineista. Nyhtökaurasta tehtiin miehen kanssa lasagnea ja siitä tuli todella herkullista ja mehevää. Juustokastiketta ei ole enää aikoihin tehty, kun mies ei tykkää. Tomaattiseen kastikkeeseen tuli soijarouhetta, sipulia, nyhtökauraa, tomaattimurskaa sekä kuivayrttejä, esim. oreganoa reilusti. Soijarouhetta ei keitetty vaan ainoastaan paistettiin. Siten siinä säilyy raikkaampi maku. Nyhtökaura joukkoon viimeisenä. Kerrosten väliin pari purkkia kevyttä ruokakermaa ja loraus maitoa. Lasagnelevyjen päälle kesäkurpitsasuikaleita (juustohöylällä) sekä päällimmäiseksi tomaattiviipaleita antamaan kosteutta. Nam! Nyhtökauraa oon käyttänyt myös mm. hedelmäisessä vihersalaatissa, tomaattikastikkeessa sekä kookoswokissa.

Tänään tein tuttavuutta toiselle uutuudelle, Mifulle. Siskon vinkistä tein pinaattista Palak Paneeria netistä löytyneen ohjeen mukaan. Tuli tosi hyvää ja mikä parasta, oli helppo tehdä! Meidän maustekaapista löytyi valmiina monia mausteita, kuten inkivääriä, kurkumaa, currya ja juustokuminaa. Garam masalan ostin, koska se on minun mielestäni aika tärkeä maku. Juuri tällaisia uusia ruokajuttuja olen kaivannut! Joo ja härkistäkin oon kokeillut.

Myös feta-pinaattipannari on ollut hyvää. Feta murustellaan pannarin päälle ennen paistoa. Harmi vain siihen tulee aika paljon vehnäjauhoja ja sitä tulee helposti syötyä tosi paljon kerralla.. :) Myös kaikki kiusaukset olisi hyviä, kun vaan muistaisi laittaa paljon kasviksia joukkoon pelkän peruna-sipulin sijaan. Uuniruoat on muutenkin käteviä kun ne voi laittaa aamuksi tai iltamyöhäksi uuniin muhimaan.

Netti pursuilee ruokaohjeita ja ongelmana on vain, että mistä löytää aikaa niiden tutkimiseen. Uusien ohjeiden kokeileminen on hauskaa, mutta sekin vie enemmän aikaa kuin ne tavalliset, tutut pöperöt. Toisaalta meidän on ihan pakko nyt alkaa tehdä enemmän erilaisia ruokia. Olen niin kyllästynyt noihin samoihin eikä tuo miehenkään ruokavalio järin monipuolinen ole. Toisaalta hän kuitenkin käy usein syömässä lounasruoan kaupungilla ja saa siten enemmän vaihtelua.

Mulla on nyt aika hyvä mieli tästä. Tulin onnelliseksi, kun löysin tänään tuon pinaattiruokaohjeen ja lapsikin tykkäsi siitä. Talletin eilen iltana puhelimeen useita reseptejä, joita aion kokeilla lähiaikoina. Eikä se auta kuin kokeilla. Aiemmin oon pelännyt, että mitä jos uusi ruoka ei sitten olekaan hyvää ja tulee paha mieli erityisen vaivannäön jälkeen. No mutta eihän sitä kuitenkaan suurta määrää tartte tehdä kerralla! Tekee pienen satsin ja katsoo miten käy! Ja etsii nimenomaan niitä helppoja reseptejä, joihin ei tarvitse ostaa mitään erikoisia ainesosia. Tavallista, terveellistä kotiruokaa.

Fitmama - kuulumisia ja tavoitteita

Ah aurinko paistaa, miten iloista ja energisoivaa. Hyvä mieli. Mies toi kukkia mulle. Pyysin suoraan. Oli kuulemma aikonut muutenkin tuoda. Ihanaa värikästä. Voisi laitella kynttiläjutut jo pois ja alkaa odottaa kevättä.

Sekaväriset tulppaanit

Fitmama on alkanut hyvin. En ole ajatellut sitä, ihme kyllä, ihmekuurina näihin liikakiloihin vaan keskittynyt nauttimaan selkeästi ateriarytmistä ja hyvistä ohjeista, joita syömiseen ja liikkumiseen oon saanut.

Ekat kaksi päivää oli hankalimmat. Piti lukea paljon papereista, että mitä saa syödä ja milloinkin. Ja tottakai piti, kaikki uusihan pitää ensin opetella. Nyt alan jo muistaa määriä. On tärkeää syödä monipuolisesti kaikkia ravintoaineita ja siihen tässä kyllä oppii helposti. 

Ensimmäisinä päivinä oli pientä nälkää aterioiden välissä. Olin tottunut napostelemaan joka välissä ja kaikkea. Vähän lapsen mansikan jämiä aamupalalla tai leipää lounaan jälkkäriksi. Jätskin loppuja ja pullia pakkasesta, hapankorppua silloin tällöin. Hedelmää usein kun kävelin niiden ohi keittiössä. Vain siksi että se on hyvää.

Nyt syön säännöllisin väliajoin. Joudun etukäteen miettimään ruoat ja se on välillä raskasta. Toisaalta se on olennaista terveellisessä ruokavaliossa. Siihen vaan täytyy nyt opetella. Kun ruoka on valmiina koko päiväksi, ei tarvitse nälkäisenä tehdä valintoja. On rentouttavaa, kun ei tartte panikoida päivällä, että mitä syödään. Teen usein illalla ruokaa pariksi seuraavaksi päiväksi. Eilen esimerkiksi keitin ison kattilallisen hyvää minestronekeittoa. Tänään mies hakee kaupasta paljon kaikenlaista hyvää, joka käy minullekin.

Ruokia täytyy aluksi punnita, jotta oppii oikeat määrät. Se on ihan jees, vaikka toki vie energiaa ja aikaa. Itse on kuitenkin vaikea arvioida sopivia määriä ja usein söisin liian vähän hyviä rasvoja tai proteiineja. Liian paljon söisin hiilihydraattia. Ruokavalio on todella monipuolinen ja rakennettu imettäjälle sopivaksi.

Olo on ollut parempi kuin ennen tätä valmennusta. Vaikka vasta muutama päivä on menty. Mahtavaa! Valmennukseen sisältyvät jumpat on olleet kivoja ja helposti lähestyttäviä. Olen treenannut tällä viikolla jo kolme kertaa, kun aiemmin luku oli täysin pyöreä nolla. Jes!

Vain vatsalihasten mahdollinen erkaantuma mietityttää. Olen saanut hyvät ohjeet tunnustella vatsalihaksia itse, mutta luotettavan tiedon saaminen tuon maharasvan läpi on silti vähän hankalaa. Olen nyt vielä tehnyt vähän varovasti vatsalihasliikkeitä, vähän kuulostellen. Tekisi mieli soittaa tutulle hierojalle/fyssarille, jos hän voisi kokeilla ne minulta joku päivä.

Valmennuksen takia liityin takaisin facebookiin, koska siellä toimii aktiivinen fb-ryhmä tähän liittyen. Heti koukutuin katsomaan kommentteja ja päivityksiä monta kertaa päivässä. Juu ei, fb ei sovi mulle. Aion kuitenkin olla tuossa ryhmässä Fitmaman loppuun asti. Muita kavereita en pyydä enkä hyväksy.

Tavoitteena mulla on tämän kuuden viikon aikana päästä eroon jatkuvasta napostelusta sekä juurruttaa hyviä ruokailutapoja meidän perheeseen aloittaen itsestäni. Toivon toki, että minun muutokseni toisi hyviä tuulia myös koko perheen ruokailuihin. En voi kuitenkaan päättää miehen syömisistä.

Haluan oppia koostamaan ateriat järkevästi ja monipuolisesti, niitä proteiineja ja rasvoja unohtamatta. Syömään säännöllisesti ja huolehtimaan, että meillä on kunnolliset eväät kun mennään jonnekin. Haluan tehdä sellaisia hyvänmakuisia ruokia, joita tykkäisin tehdä jatkossakin tämän kuuden viikon jälkeen.

Haluan pudottaa painoakin, mutta sitä enemmän opettelen keskittymään muihin asioihin kuten hyvään oloon ja itseni hyväksymiseen tällaisena. Jatkuvuuteen, ruoanlaittotaitoihin, suunnitteluun, säännölliseen pieneen kotijumppaan. Sellaisiin pieniin asioihin, jotka on helppo säilyttää elämässä jatkossakin. Tyytyväisyyteen, armollisuuteen, ymmärtäväisyyteen itseä kohtaan. Samalla itsensä haastamiseen sopivassa määrin, jotta voisin kokea onnistumisen elämyksiä saavuttaessani jotain minulle tärkeää. Mukavuusalueen ulkopuolelle menemiseen silloin kun huomaan olevani pelokas tai laiska. Jotta en jäisi liikaa harmaiden murehtimisten varjoon vaan uskaltaisin toteuttaa itseäni ja olla oma itseni.

Nyt pitää mennä tekemään välipalaa. Lapsetkin herää ihan just.