Ruokaa!

Viime päivinä (tai oikeastaan viikkoina) on taas pää lyönyt aivan tyhjää, että mitä tekisi ruoaksi. Yritin tehdä ilman ohjetta kasvis-kookoskeittoa, mutta sain kookosmaidon juoksettumaan (keitin liikaa) ja koko kattilallinen piti heittää biojätteeseen. Harmitti, mutta oksennuksen näköinen ja parsakaalin ansiosta myös tuoksuinen soppa ei houkutellut sitten yhtään.

Teen aika usein porkkanasosekeittoa, koska minusta se on vaan niin hurjan hyvää raejuuston kanssa. Se on myös älyttömän helppoa. Yleensä laitan keittokattilalliseen pari desiä ruokakermaa. Nyt oon kuitenkin yrittänyt välttää kerman käyttöä ja keksiä kevyempiä ruokia. Ja siksi juurikin leijailee päässä vain sumua.

Olen noudattanut Fitmama-valmennuksen ruokaohjeita suunnilleen. Joillain aterioilla tarkemmin, usein vähän muokaten. Minun tekemät ruoat menee helposti yltiöhiilihydraattisiksi, jos en kiinnitä asiaan huomiota. Ja kun liikunta on niin vähäistä, en voi syödä pelkkää pastaa.

Olen aina kokenut olevani vähän huono kokki. Osaan tehdä ohjeesta, mutta jostain syystä olen kuvitellut, että hyvien naisten pitäisi osata tehdä omasta päästäänkin jotain. Ja ohjeiden huono puoli on se, että kun ei ole oikein osannut soveltaa, niin on pitänyt ostaa paljon erilaisia ja uusiakin aineksia, jotka on sitten lopulta jääneet käyttämättä. Ei ole osannut hyödyntää niitä muualla. Nyt olen jo alkanut oppia ruoanlaiton perusjuttuja ja tajunnut, että ei ruoanlaiton tarvitse olla vaikeaa. Helppojakin ohjeita on, mutta ne täytyy vain löytää.

Nyt olen iloinnut tosi kovasti näistä uusista kasvisproteiineista. Nyhtökaurasta tehtiin miehen kanssa lasagnea ja siitä tuli todella herkullista ja mehevää. Juustokastiketta ei ole enää aikoihin tehty, kun mies ei tykkää. Tomaattiseen kastikkeeseen tuli soijarouhetta, sipulia, nyhtökauraa, tomaattimurskaa sekä kuivayrttejä, esim. oreganoa reilusti. Soijarouhetta ei keitetty vaan ainoastaan paistettiin. Siten siinä säilyy raikkaampi maku. Nyhtökaura joukkoon viimeisenä. Kerrosten väliin pari purkkia kevyttä ruokakermaa ja loraus maitoa. Lasagnelevyjen päälle kesäkurpitsasuikaleita (juustohöylällä) sekä päällimmäiseksi tomaattiviipaleita antamaan kosteutta. Nam! Nyhtökauraa oon käyttänyt myös mm. hedelmäisessä vihersalaatissa, tomaattikastikkeessa sekä kookoswokissa.

Tänään tein tuttavuutta toiselle uutuudelle, Mifulle. Siskon vinkistä tein pinaattista Palak Paneeria netistä löytyneen ohjeen mukaan. Tuli tosi hyvää ja mikä parasta, oli helppo tehdä! Meidän maustekaapista löytyi valmiina monia mausteita, kuten inkivääriä, kurkumaa, currya ja juustokuminaa. Garam masalan ostin, koska se on minun mielestäni aika tärkeä maku. Juuri tällaisia uusia ruokajuttuja olen kaivannut! Joo ja härkistäkin oon kokeillut.

Myös feta-pinaattipannari on ollut hyvää. Feta murustellaan pannarin päälle ennen paistoa. Harmi vain siihen tulee aika paljon vehnäjauhoja ja sitä tulee helposti syötyä tosi paljon kerralla.. :) Myös kaikki kiusaukset olisi hyviä, kun vaan muistaisi laittaa paljon kasviksia joukkoon pelkän peruna-sipulin sijaan. Uuniruoat on muutenkin käteviä kun ne voi laittaa aamuksi tai iltamyöhäksi uuniin muhimaan.

Netti pursuilee ruokaohjeita ja ongelmana on vain, että mistä löytää aikaa niiden tutkimiseen. Uusien ohjeiden kokeileminen on hauskaa, mutta sekin vie enemmän aikaa kuin ne tavalliset, tutut pöperöt. Toisaalta meidän on ihan pakko nyt alkaa tehdä enemmän erilaisia ruokia. Olen niin kyllästynyt noihin samoihin eikä tuo miehenkään ruokavalio järin monipuolinen ole. Toisaalta hän kuitenkin käy usein syömässä lounasruoan kaupungilla ja saa siten enemmän vaihtelua.

Mulla on nyt aika hyvä mieli tästä. Tulin onnelliseksi, kun löysin tänään tuon pinaattiruokaohjeen ja lapsikin tykkäsi siitä. Talletin eilen iltana puhelimeen useita reseptejä, joita aion kokeilla lähiaikoina. Eikä se auta kuin kokeilla. Aiemmin oon pelännyt, että mitä jos uusi ruoka ei sitten olekaan hyvää ja tulee paha mieli erityisen vaivannäön jälkeen. No mutta eihän sitä kuitenkaan suurta määrää tartte tehdä kerralla! Tekee pienen satsin ja katsoo miten käy! Ja etsii nimenomaan niitä helppoja reseptejä, joihin ei tarvitse ostaa mitään erikoisia ainesosia. Tavallista, terveellistä kotiruokaa.

Migreenistä, ensi syksystä ja monesta muusta

Edelliset päivät on olleet jotenkin sekalaisia, arkisia, raskaita, mukavia ja jollain tavalla odottavia. Viikonloppu ei tuntunut paljonkaan viikonlopulta, kun miehellä oli molempina päivinä harrastuksia ja hoidin aamupäivät lasta yksin. Käytiin kyllä vähän mökillä grillaamassa mummun kanssa, siivottiin yhdessä sekä tehtiin hyviä tortilloja sunnuntaina. Niistä kaikista tuli hyvä mieli. Jotenkin erikoinen olo kuitenkin ollut. Luulen, että se johtuu siitä, että ensi viikonloppuna menen Helsinkiin ystävän kanssa ja olen kaksi yötä pois kotoa. En minä sitä suuremmin jännitä, odotan vain.

Lapsi on ollut vähän säikky. Leikkiessään olohuoneessa saattaa kamalasti säpsähtää ja säikähtää kun kysyn mennäänkö syömään keittiöön tai kun kyselen mitä lapsi leikkii leluilla. Tai kun tosi tuttu tiskikone päästää jonkun tietynlaisen pikkuäänen. Ihan melkein pomppaa ilmaan ja tepsuttaa sohvaa pitkin äkkiä minun luokse kauhistunut ilme kasvoillaan. Hassua. Uutta.

Lapsi oppi eilen kiipeämään myös meidän sohvalle. :) Minä makoilin sohvalla ja lapsi leikki siihen nojaten. Yhtäkkiä havahduin, että lapsihan makaa minun vieressä. Piti ihan miettiä, että enhän minä siihen häntä nostanut, enhän. Tänäänkin tyttö on kiivennyt sohvalle monta kertaa itse.

Imetystä olen vähitellen vähentänyt. Tällä hetkellä imetän pääsääntöisesti vain illalla. Aamuimetys jäi pois, kun siitä meinasi tulla taas maratonimetystä, mitä en jaksanut. Muutamana aamuna lapsi itkeskeli kun mentiin suoraan sängystä vaipanvaihtopuuhiin, mutta tänä aamuna oli jo tottunut. Olen antanut aamulla lehmänmaitoa nokkamukista. Ensimmäisenä aamuna joi koko mukillisen, mutta sen jälkeen ei paljonkaan. Mieluummin alkaa tutkimaan lelujaan ja katsomaan Pikku Kakkosta, jos se sattuu tulemaan sopivasti. Maidon heruminen väheni selvästi aamumaidon jättämisen jälkeen, kun muutenkin se on ollut tosi hidasta. Eilen ilokseni tajusin, että maitoa kuitenkin vielä tulee vähän, vaikka en sitä huomaakaan ja vaikka vauva ei nieleskele kovin kuuluvasti.

Olen ollut viime aikoina innostunut ruoanlaitosta. Olen kokeillut innolla uusia arkiruokia. Se tuntuu mukavalta ja olen tyytyväinen itseeni. Kirjoitan kokkailuista vielä myöhemmin oman päivityksensä, kunhan kokeilen vielä joitain uusia ruokalajeja. Minulla on ollut paljon mielessä tuo oma elämäntapamuutos, joka on nyt käynnistynyt. Tuntuu hyvältä, että olen jo tehnyt parempia ja terveellisempiä valintoja ja vähitellen alkanut muuttaa pinttyneitä huonoja tapoja, esim. napostelua ja viikonloppujen massiivisia herkutteluja.

Tänään minulla oli pitkästä aikaa migreeniä. Nuoruudessa oli useamminkin ja opiskeluaikoina. Stressi ja jonkinlainen paine laukaisee minun aurallisen migreenin. Ensin tulee silmiin niitä sahalaitaisia inhottavia sokeita alueita ja sitten tulee vähän ällö olo ja päänsärkyä. Burana pitää ottaa aina heti kun aurat alkavat tulla. Silloin yleensä pärjää. Ja lepoa tietysti. Migreeni on osittain perinnöllistä: minun mummulla on ollut sitä. Eri asiat laukaisevat migreenin eri ihmisillä. Migreeni ei myöskään ole aina pelkkää päänsärkyä vaan siihen voi liittyä ihmisillä myös paljon muita oireita, esim. pahoinvointia, ripulia ja väsymystä. Nykyisin migreeni on tosi harvinaista minulla. Elämä on jotenkin tasaantunutkin enkä ole ollut enää niin stressaantunut kuin joskus. Olen oppinut hölläämään ja rentoutumaan.

Eilen käytiin ystävien luona kylässä ja tänään toinen ystävä tuli yllättäen käymään. Oli tosi mukavaa. Juuri tällaista ajanviettoa kaipasinkin! Olen miettinyt jonkinverran, millaista meidän arki tulee olemaan syksyllä, kun minun rakas ystävä palaa äitiyslomaltaan töihin. On ollut ihana vaihtaa kuulumisia päivittäin whatsuppin kautta ja nähdä keskellä päivää. Olla äitiyslomalla yhtäaikaa. <3 Mutta kyllä me ehditään nähdä sitten syksylläkin, vaikka ei varmastikaan ihan niin usein. Ei siitä kannata ottaa kuitenkaan paineita, puhelimet toimii ja voidaan edelleen kylätellä esim. viikonloppuisin. 

Minä suunnittelen, että syksyllä alettaisiin käydä lapsen kanssa jossain kerhossa, esim. perhekahvilassa, muskarissa tms. jossa voitaisiin touhuta toisten lasten kanssa ja kuluttaa aikaa. Varsinkin muskari kiinnostaa, jos vaikka saisin sieltä itsellenikin vinkkejä varhaiskasvatuksen musisointeihin.