Meillä on aivan älyttömän ihana ja suloinen pieni poika! <3 On alkanut nyt hymyillä entistä
enemmän ja jutella: kujertelee hennon herkästi korkealta ja murahtelee, välillä
hymyilee päätä taakse kallistaen suu ammollaan. Rakkaus. <3 Olen niin
onnellinen minun lapsista. Mulla on kaksi maailman ihaninta.
Pian on pojalla kahden ikäkuukauden neuvolalääkärikäynti. Odotan sitä jo kovasti, vaikka mitään huolia ei ole. Poika näyttää kasvaneen hyvin. Posket on alkaneet ihanasti pullottaa ja peppua pestessäkin huomaa eron ihan vastasyntyneeseen.
Ilmavaivojen kanssa pärjätään. Eniten ne vaivaavat yöllä. Toisaalta tuntuu, että tällä hetkellä hän kitisee ennen kakkaamista. Siis kun yrittää tehdä kakkaa eikä se tule. Yöllä kolmen jälkeen alkaa yleensä kitinä ja sitä voi jatkua aamuseiskaankin asti, jos on huono tuuri. Imettämällä pojan saa välillä hiljaiseksi ja uneenkin, mutta en haluaisi tehdä sitä aina. Haluaisin mieluummin, että vauva syö ensisijaisesti nälkäänsä eikä suruunsa ihan koko ajan, kuten esikoinen. Siitähän se maha meneekin juntturaan, jos ilmavaivoihin vain hotkii jatkuvasti lisää. Lapsentahtisesti siis imetän, mutta öisin yritän kitinöihin välillä muutakin, esim. sylittelyä, kyljen vaihtamista sekä vaipanvaihtoa, yhdessä tissittämisen kanssa.
Ei
olla viikkoon-pariin annettu mitään ilmavaivalääkkeitä vauvalle. Oon
ollut laiska enkä ole nähnyt niiden selkeää tehoakaan. Mun ruokavaliokin on aika ennallaan. Syön lähes kaikkea, mutta joitain juttuja harkiten ja vähemmän kuin ennen. Vähän tarkempi olen esim. maitotuotteiden ja kermojen kanssa, samoin ruisleivän, omenan, kaalin, puolukan, herneiden ja muiden vahvojen. Ja teollinen sokeri tosiaan jäi pois nyt kokonaan. Eilen aloin syödä magnesiumia, kun sitä sattui olla kaapissa ja luin jostain sen saamia kehuja. Biolatte-maitohappobakteeria ostettiin ja pitäisi muistaa sitä nyt alkaa antamaan.
Eilen kävi kylässä minun toinen appiukko. Hän muisteli esikoisen itkuisuutta ja itsekin taas pitkästä aikaa muistin, että silloin oli kyllä totisesti rankkaa. Ei sitä ihan tajuakaan. Siis sitä miten helpolla nyt on päästy edelliseen verrattuna. Esikoinenhan itki tässä iässä iltaisin ihan säännöllisesti parin-kolmen tunnin huutoitkuja. Niihin ei auttanut mikään. Sitterissäkään en muista hänen viihtyneen päivisin, edes sen vertaa että olisin voinut käydä suihkussa. Saatuani hänet nukkumaan pois piti hiipiä hengittämättä ja pienikin rasahdus herätti hänet. Nyt on toisenlaista. Nyt on jotenkin "normaalimpaa", vaikka mitään normaalia ei olekaan oikeasti olemassa.
Viimeisen viikon oon ollut vähän väsynyt. Vauvan rytmi on muuttunut ja siitä kiinni saaminen on tuntunut haastavalta. Ennen vauva meni yöunilleen 20:30 maissa
ja silloin oli minunkin hyvä/helppo kömpiä sänkyyn. Nyt illat on vaihdelleet
ja joinain päivinä hän on mennyt yöunille vasta 23. Välillä oon valvonu
itekin sinne asti. Joo se on tyhmää, mutta on toki silloin saatu kivoja
hetkiä miehen kanssa. Yhtenä iltana esimerkiksi katsottiin unohdettuja valokuvia, kun löydettiin vanhojen pokkarikameroiden muistikortteja. Aamuyöt oon valvonut ähisevää vauvaa kuunnellen. Oma uni ei tule kun koko ajan mietin, että mitä tekisin ja antaisinko maitoa vai nukahtaako se nyt vai alkaako itkeä kovaa vai mitä. Ja eihän siinä puhinassa saa nukuttua muutenkaan tämmöinen herkkäuninen. Pahimmassa tapauksessa mieskin kuorsaa.
Kellojenkin siirto
tietysti vaikuttaa omaan jaksamiseen. Jo ennen lasten syntymää se väsytti. Esikoinen on herännyt tällä viikolla 6:30 eli tunnin aiemmin kuin ennen. Oikeastaan jopa tykkään siitä, että aamu alkaa aikaisin. Tykkään aamujen rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta, siitä että on vielä pimeää ja hämärää. Ja kun vauvakin herättelee jo aikaisin, niin samapa tuo nousta ylös. Miehelläkin on ollut aamuvuoro tällä viikolla: lähtenyt ennen seiskaa töihin. On ihanaa, jos mies auttaa lasten aamutoimissa. Jo se helpottaa, että hän tekee esikoisen aamupesut. Lapset kun ovat nyt heräilleet melko samoihin aikoihin.
Alkuviikko oli erityisen hankala uupumuksen kanssa. Nyt loppuviikkoa kohden on helpottanut huomattavasti. Tiistaina oli tosi vaikea päivä, kun olin nukkunut erityisen huonosti ja miehellä oli harrastuksia myöhään iltapäivään. Mun päivä oli pitkä ja surkea eikä sokerillakaan voinut enää lohduttautua! :D Keskiviikko oli jo kevyempi ja tänään kun tyttö on taas mummulassa ja viikonloppukin lähestyy, voimat tuntuvat palautuvan. Nukuttuakin olen saanut nyt vähän paremmin.
En oo näiden menneiden viikkojen aikana kiinnittänyt paljonkaan huomiota siihen, millainen rytmi vauvalla on. Oon keskittynyt vain siihen, että laitan vauvan nukkumaan kun hän on väsynyt. Nyt oon kuitenkin laittanut merkille pari asiaa.
Oon huomannut, että poika nukahtaa uudestaan tosi pian aamuheräämisensä jälkeen ja nukkuu silloin parin tunnin unet, usein yhdellä välikitinällä, johon täytyy joskus antaa maitoakin. Nämä unet nukutaan vaunuissa ja jos joudun välillä syöttämään, unet jatkuvat yleensä meidän sängyllä.
Parin tunnin unien jälkeen yritän pitää vauvaa hereillä niin kauan, että saan esikoisen päiväunikuntoon. Toisin sanoen leikitään vielä vähän ja syödään. Yleensä poika viihtyy juuri sen verran, että ehdin kiireellä hotkaista oman ruokani. Noin puolitoista tuntia hän jaksaa hereillä. Tällä viikolla esikoinen on mennyt päikkäreille jo klo 12 jälkeen, kiitos talviajan. Parhaiten on toiminut ehkä se, että kerrotaan päiväunisatu tytölle yhdessä umpiväsyneen vauvan kanssa. Vauva siis on tissillä kun nukutan isompaa. Yleensä esikoinen jää aika kivasti nukkumaan itsekseen, jolloin menen vielä nukuttamaan vauvan meidän makkariin. Usein ei heti nukahda kuitenkaan. Esikoinen nukkuu 1-1,5h, joten hän usein herää pian siitä kun olen saanut vauvan lopulta nukkumaan.
Iltapäivät ovat rytmiltään vaihtelevimmat. Välillä poika herää toisilta uniltaan nopeasti ja välillä nukkuukin yllättäen kolme tuntia, eilen jopa neljä! Iltapäivällä joskus klo 17-19 välillä nukkuu kuitenkin vielä kolmannet, pienet unet. Yöunille voi käydä melko piankin viimeisten lyhyiden päikkäreiden jälkeen. Joskus päikkäreitä on neljätkin. Varmasti ilmavaivat vaikuttavat noihin uniin. Tai ne toisinaan keskeyttävät unet. Ja siten sekoittavat rytmiä. Jonkinlaisen rytmin hoksaaminen helpottaa minun elämää, vaikka rytmi ehtii muuttuakin vielä monesti! Se helpottaa ainakin vauvan väsymyksen huomaamista ja meidän muiden elämän rytmittämistä: ulkoilun suunnittelua sekä esikoiselle ja kotitöille annetun ajan jakamista ym.
Musta on ollut todella mielenkiintoista kuulla samassa tilanteessa olevien ystävien kokemuksia vauvan perushoidosta. Ihan niitä tavallisia juttuja, että milloin vauva nukkuu ja syö, miten viihtyy hereillä ja miten usein pääsee kylpyyn. Miten usein kakkaa ja mikä vaippamerkki on hyvä. Miten sisarus suhtautuu vauvaan ja miten järjestää aikaa omaan nukkumiseen ja muuhun vapaa-aikaan. Moni asia voi jäädä itseltä huomaamatta tai tajuamatta, jos ei koskaan näe/kuule miten toiset tekevät. Muilta voi saada hyviä käytännön vinkkejä arkeen.
Tulipa taas kamalan pitkä teksti. Sen siitä saa kun ei pitkään aikaan pääse kirjoittamaan. Nyt esikoinen on mummulassa ja kuopus nukkuu. Mies tulee tunnin päästä töistä ja lähdetään katselemaan uusia ruokapöytiä ja sohvia. Käydään myös tsekkaamassa remontti. Kylppärissä ja vessassa on kuulemma jo laatat. Hih jee. Meen keittämään teetä.
torstai 3. marraskuuta 2016
Jälkitarkastus ja ehkäisy
Mulla oli tänään jälkitarkastus. Sain ajan mielestäni aika aikaisin, kun synnytyksestä on kuitenkin vain seitsemän viikkoa. Oon kuitenkin toipunut niin hyvin, että kiva saada tämäkin asia pois päiväjärjestyksestä.
Kaikki on siis kunnossa. Hb 126. Sain todistuksen vanhempainrahaa varten.
Keskusteltiin ehkäisyasioista ja sain minipillerireseptin ja pillerit kolmeksi kuukaudeksi. Ne annetaan aluksi varmaan lähes kaikille niille, jotka imettävät. Tosin en tiedä kokeilenko niitä edes, kun muistelen, että viimeksikään ne ei oikein sopineet. Tuli sivuoireita, mm. masentuneisuutta, jonka yhdistin pillereihin.
Itse luotan jonkin verran imetyksen ehkäisytehoon näin alussa. Ajattelen myös, että kun ei ne lapset aiemminkaan ole kovin helposti lähteneet alulle, niin tuskin nytkään. Mutta ikinä ei voi tietää. Kolmannellekin lapselle olisi vielä paikka meidän perheessä, mutta ei vielä. Haluaisin välillä töihin, jotta en jäisi siitä maailmasta liian kauas. Nytkin jo välillä käy mielessä, että miten ihmeessä sitä sitten joskus osaa tehdä töitä. Niin kuin olla ammattilainen tuossa minun työssä. Ehkäpä ne asiat muistuu sitten mieleen. Hassuja ajatuksia nyt kun poika on vasta syntynyt. Aion olla kotona ihan rauhassa hänen kanssaan. Mutta se ehkäisy, se on vähän hankala juttu. Siis kun oikein mikään ei tunnu sopivan mun keholle.
Kaikki on siis kunnossa. Hb 126. Sain todistuksen vanhempainrahaa varten.
Keskusteltiin ehkäisyasioista ja sain minipillerireseptin ja pillerit kolmeksi kuukaudeksi. Ne annetaan aluksi varmaan lähes kaikille niille, jotka imettävät. Tosin en tiedä kokeilenko niitä edes, kun muistelen, että viimeksikään ne ei oikein sopineet. Tuli sivuoireita, mm. masentuneisuutta, jonka yhdistin pillereihin.
Itse luotan jonkin verran imetyksen ehkäisytehoon näin alussa. Ajattelen myös, että kun ei ne lapset aiemminkaan ole kovin helposti lähteneet alulle, niin tuskin nytkään. Mutta ikinä ei voi tietää. Kolmannellekin lapselle olisi vielä paikka meidän perheessä, mutta ei vielä. Haluaisin välillä töihin, jotta en jäisi siitä maailmasta liian kauas. Nytkin jo välillä käy mielessä, että miten ihmeessä sitä sitten joskus osaa tehdä töitä. Niin kuin olla ammattilainen tuossa minun työssä. Ehkäpä ne asiat muistuu sitten mieleen. Hassuja ajatuksia nyt kun poika on vasta syntynyt. Aion olla kotona ihan rauhassa hänen kanssaan. Mutta se ehkäisy, se on vähän hankala juttu. Siis kun oikein mikään ei tunnu sopivan mun keholle.
maanantai 31. lokakuuta 2016
Sokerihiiret vieroitukseen
Eheh. Täällä taas nämä iänikuiset teemat. Melkein nolottaa, että aina käy näin. Toisaalta ihan sama: aina voi vieroittaa itsensä uudelleen. Siis sokerista. Vaikka tietenkin olisi ihana, että nämä jutut olisi hanskassa muutenkin, ilman vaivannäköä.
Eilen illalla sanoin miehen syödessä meidän yhteisen jäätelöpaketin jämiä, että "ajattele, muiden ihmisten elämä ei pyöri herkkujen ympärillä, että niillä on kaikkea muutakin elämässä". Heh, niin. Oltiin just aiemmin iltapäivällä oltu synttärijuhlissa ja syöty sielläkin taas ihania herkkuja. Ja silti oltiin molemmat illan aikana tuon jätskipaketin kimpussa.
Meidän molempien herkuttelut on menny taas ihan överiksi. Isyysloma oli sokerihiirien juhla-aikaa. Yhteisiä teehetkiä karkkipussin, erilaisten pullien ja jäätelöiden seurassa, rentoutuessa.
Onhan me yritetty olla ilman. Homman on vesittänyt joko se, että vierasvarat on menneetkin heikkona hetkenä omaan suuhun tai se, että mies on syönyt töissä toisten tarjoamia lomapullia ja minäkään en ole sitten malttanut olla ilman. Tai se, että on ihan vain kamalasti tehnyt mieli ruoan jälkeen jotain makeaa. Tai että toinen meistä on tuonut itselleen kaupasta jotain ja sitten toinenkin tietysti siitä ottaa.
Eilen puhuttiin pitkästä aikaa kunnolla tästä. Tehtiin yhteinen, yksityiskohtainen suunnitelma. Suunnitelma siitä, mihin lykätään meidän kaapeissa olevat herkut. Suunnitelma, montako joulutorttua ja työpaikan pullaa saadaan syödä ennen joulua. Suunnitelma vierasvaroista: niitä ei osteta. Suunnitelma vaikeiden hetkien varalta: hyvä ruoka ja silloin tällöin suolaiset herkut. Siinä se. Me molemmat valittiin omat sokeriherkkuhetkemme: minä siis noita joulutorttuja ja itse leivottuja pipareita. Mies valitsi työpaikan herkut. Muutama sellainen sallitaan, muita ei. Ei ennen joulua. Siinäpä vasta suunnitelma! Kunnianhimoinen, mutta toteutettavissa. Ja mikä parasta, yhdessä.
Toivon, että jouluna maitosuklaa maistuisi liian makealta. Se olisi yksi merkki onnistumisesta.
Eilen illalla sanoin miehen syödessä meidän yhteisen jäätelöpaketin jämiä, että "ajattele, muiden ihmisten elämä ei pyöri herkkujen ympärillä, että niillä on kaikkea muutakin elämässä". Heh, niin. Oltiin just aiemmin iltapäivällä oltu synttärijuhlissa ja syöty sielläkin taas ihania herkkuja. Ja silti oltiin molemmat illan aikana tuon jätskipaketin kimpussa.
Meidän molempien herkuttelut on menny taas ihan överiksi. Isyysloma oli sokerihiirien juhla-aikaa. Yhteisiä teehetkiä karkkipussin, erilaisten pullien ja jäätelöiden seurassa, rentoutuessa.
Onhan me yritetty olla ilman. Homman on vesittänyt joko se, että vierasvarat on menneetkin heikkona hetkenä omaan suuhun tai se, että mies on syönyt töissä toisten tarjoamia lomapullia ja minäkään en ole sitten malttanut olla ilman. Tai se, että on ihan vain kamalasti tehnyt mieli ruoan jälkeen jotain makeaa. Tai että toinen meistä on tuonut itselleen kaupasta jotain ja sitten toinenkin tietysti siitä ottaa.
Eilen puhuttiin pitkästä aikaa kunnolla tästä. Tehtiin yhteinen, yksityiskohtainen suunnitelma. Suunnitelma siitä, mihin lykätään meidän kaapeissa olevat herkut. Suunnitelma, montako joulutorttua ja työpaikan pullaa saadaan syödä ennen joulua. Suunnitelma vierasvaroista: niitä ei osteta. Suunnitelma vaikeiden hetkien varalta: hyvä ruoka ja silloin tällöin suolaiset herkut. Siinä se. Me molemmat valittiin omat sokeriherkkuhetkemme: minä siis noita joulutorttuja ja itse leivottuja pipareita. Mies valitsi työpaikan herkut. Muutama sellainen sallitaan, muita ei. Ei ennen joulua. Siinäpä vasta suunnitelma! Kunnianhimoinen, mutta toteutettavissa. Ja mikä parasta, yhdessä.
Toivon, että jouluna maitosuklaa maistuisi liian makealta. Se olisi yksi merkki onnistumisesta.
maanantai 24. lokakuuta 2016
Remonttia, shoppailua ja sisustusjuttuja
Lauantaina oli ihanaa, kun pääsin ensimmäistä kertaa vauvan syntymän jälkeen yksikseni kaupungille. Olisin aiemminkin päässyt, mutta ei ole ollut tarvetta. Ei oltu edes kokeiltu pulloruokintaa vauvalle, mutta uskottiin sen onnistuvan. Ja tarvittaessa olisin päässyt nopeasti syöttämään. Tuntui tosi ihanalta, kun mies viestitti mulle vaatekaupan sovituskoppiin, että poika oli syönyt hyvin pullosta. <3 Nyt voin lähteä milloin vain!
Ostin kaupungilta mm. esikoiselle isomman peiton, taulukehyksiä uuteen kotiin sekä itselleni farkut ja pari neulepaitaa, jotka sopivat myös imetykseen. Lopuksi kävin vielä lounaspannarilla. Bussia odotellessani mies ilmoitti, että vauva on itkenyt vartin. Kehotin sulattamaan lisää maitoa. Kaikki annettu maito meni. Pian olin jo kotona syöttämässä. Mies ja esikoinen (2v ja 4kk) olivat molemmat ihan reppanoita: nuhjuisia, väsyneitä ja kärttyisiä. Vauvan itku ja hoitaminen oli varmaan vaikuttanut. Rakkaat. <3 Minua harmitti vähän, että mies ei ollut antanut enempää maitoa vauvalle, joka vaikutti edelleen aika nälkäiseltä. Siksi oli varmaan itkenytkin. Kokonaisuudessaan heillä oli kuitenkin mennyt oikein hyvin.
Sunnuntaina siivosin vauvanvaatelaatikon ja otin kaikki 62 senttiset esiin. Ne saa heti käyttöön! Laitoin jo pienimpiä 56cm vaatteita pois. Siivosin myös yhden pitkään sotkuisena olleen sekatavarakaapin ja tein pientä kirppispussia. Loppupäivä olikin sitten vähän hohhailua. En saanut päikkäreitä, koska vauva ähisi ja työllisti. Mies-rontti sai nukkua, kuten edellisenäkin päivänä. Minäkin olisin tarvinnut unet, kun ollut valvomisia aamuöisin. Päikkäriajan jälkeen muistin yhtäkkiä, että meidän piti käydä uudella kodilla remonttijuttuja tsekkaamassa. Vauva oli jo nukahtamassa, joten sinne piti lähteä heti. Äkkiä välipalaa ja porukka autoon. Kotimatkalla poikettiin kaupassa hakemassa jätskiä, vaikka on puhuttu, että vähennetään herkuttelua. Samalla saatiin taas iso kasa muutakin: maitoa, leipää, jugurttia, makkaraa, raejuustoa, puurohiutaleita, kurkkua. Rasittavaa vaan käydä tuommoisia pikkuostoksia tekemässä, puuh, mieluummin ostaisin kerralla suuren määrän. Loppuilta meni kotona, tyttö ja mies kävivät sentään pienellä pyörälenkillä vielä ennen iltapuuroa. Vaikka tehtiin kaikenlaista päivän aikana, jäi tyytymätön olo. Äkkiä ohi hutaistu sunnuntaipäivä, suoritettu.
Tänään mummu otti taas tytön luokseen. Itse tarjoutuu suunnilleen kerran viikossa. Se on kyllä ihanaa. Tyttö tulee sieltä aina ihan väsyneenä: hänet on leikitetty väsyksiin. Miehellä siis iltavuoro tänään.
Remontti- ja sisustusasiat on pyörineet viime aikoina mielessä aika paljon. Uuden kodin kylppäri on vihdoin saatu kuivatettua ja remontti edistyy taas! Hurraa! Eilisellä visiitillä todettiin, että lastenhuoneet alkavat olla valmiit: vaatekaapit, pistokkeet ja listatkin kiinnitetty. Kylppärin lattialle laitettu jokin massa sekä alakerran vessan kalusteet ja laatat irrotettu. Jes, homma etenee! Tänään urakoitsija arveli jopa, että enää kahdesta kolmeen viikkoa kestäisi remontti! Se olisi upeaa! En ole uskaltanut sellaista edes toivoa. Tässähän pääsee pian pakkaamaan!
Olenkin haaveillut, että saisin laittaa joulun uuteen kotiin: kuusen, kynttilöitä, joulutunnelmaa. Miten jännittävä ajatus: joulu uudessa kodissa! Muutenkin oon paljon miettinyt, millaisia värejä ja huonekaluja haluan sinne. Mies on antanut minulle aika vapaat kädet. <3 Osa vanhoista, esim. tummanruskea tv-taso, lähtee kiertoon ja ostetaan uusi valkoinen. Vanha sohva menee luultavasti yläkerran aulaan, joten olohuoneeseen tarvitaan uusi, vaaleampi. Mattoja ja lamppuja, niitäkin tarvitaan uusia. Heti kun huonepinta-ala vähän kasvaa, näitä tarvitaan lisää. Monet meidän vanhoista matoista on myös joko tosi tummia tai keräävät kamalasti pölyä: niiden tilalle halutaan uudet.
Haluan uudesta kodista vaaleamman kuin tämä on. Nyt meillä on pienessä olohuoneessa tummanruskea parketti ja musta, iso piano. Tummanruskea piironki ja tv-taso. Tummanharmaa sohva ja matto. Liikaa tummaa. Haluan raikkautta, valoa, keveyttä, lämpöä, kotoisaa! Valittiin keittiön väriksi kirkas valkoinen, jossa on musta työtaso keittiön ja olohuoneen välillä. Piano tietysti säilyy mustana. Muuten haluan vaaleaa, pois tältä tummanruskean aikakaudelta.
Tykkään myös koivun väristä, ihan vaaleasta... siitä huolimatta, että sisustuskaupat pursuavat tällä hetkellä kaikkea puunväristä. Ajattelen, että se toisi varmaan sellaista lämmintä, mutta neutraalia sävyä esim. olohuone-keittiöön, valkoisen ja mustan rinnalle. Ja tottakai meidän kirjavat muut tavarat esim. lelut tuovat väriä. :D
Sellaista sisustuslehden kansikuvakotia meille tuskin tulee. Silti haluaisin, että meidän koti olisi jotenkin yhtenäinen kokonaisuus, jossa asiat sopivat edes jotenkin yhteen. Ja haluan, että kaikilla tavaroilla on omat paikkansa, jonne ne voidaan päivän päätteeksi palauttaa. En myöskään halua liikaa tavaroita esille. Sellainen ympäristö on rauhallinen ja tyyni, siellä ei ole liikaa ärsykkeitä häiritsemässä ajattelua. Sellainen rentouttaa minua. Tärkeää on tietysti myös, että mies ja lapset tykkäävät. Että kaikkien tärkeille tavaroille löytyy kodista hyvä paikka ja että siellä voi rentoutua.
Vaikka sisustuskärpänen on puraissut napakasti, yritän välttää turhia hankintoja ja ostaa vain sen, mikä on oikeasti tärkeää ja hyvää. Siksi odotankin jo muuttoa, koska vasta sen jälkeen näkee oikeasti, mitä tarvitsee ja mitä ei. Sitten näkee myös esim. huonekalujen järkevän mitoituksen.
Oih ja odotan niin jouluakin! Siihen sisältyy paljon erityisiä merkityksiä tänä vuonna. Nimenomaan muutto ja uusi koti, nelihenkinen perhe ja vauva, uuden elämänvaiheen aloitus ja jostain vanhasta luopuminen, tunnelmallisuus ja rauhallisuus, kynttilät, piparileipomiset tytön kanssa ja muut hänen joulukokemuksensa. Yhtä tärkeää kuin itse joulunaika, on sen odottaminen. Juurikin lahjojen hankkiminen, leipomiset, joululaulut kaupoissa, kodin koristelu, niiden "pakollisten" laatikoiden tekeminen pakkaseen, pikkujoulut ystävien kanssa, joulutortut.
Ostin kaupungilta mm. esikoiselle isomman peiton, taulukehyksiä uuteen kotiin sekä itselleni farkut ja pari neulepaitaa, jotka sopivat myös imetykseen. Lopuksi kävin vielä lounaspannarilla. Bussia odotellessani mies ilmoitti, että vauva on itkenyt vartin. Kehotin sulattamaan lisää maitoa. Kaikki annettu maito meni. Pian olin jo kotona syöttämässä. Mies ja esikoinen (2v ja 4kk) olivat molemmat ihan reppanoita: nuhjuisia, väsyneitä ja kärttyisiä. Vauvan itku ja hoitaminen oli varmaan vaikuttanut. Rakkaat. <3 Minua harmitti vähän, että mies ei ollut antanut enempää maitoa vauvalle, joka vaikutti edelleen aika nälkäiseltä. Siksi oli varmaan itkenytkin. Kokonaisuudessaan heillä oli kuitenkin mennyt oikein hyvin.
Sunnuntaina siivosin vauvanvaatelaatikon ja otin kaikki 62 senttiset esiin. Ne saa heti käyttöön! Laitoin jo pienimpiä 56cm vaatteita pois. Siivosin myös yhden pitkään sotkuisena olleen sekatavarakaapin ja tein pientä kirppispussia. Loppupäivä olikin sitten vähän hohhailua. En saanut päikkäreitä, koska vauva ähisi ja työllisti. Mies-rontti sai nukkua, kuten edellisenäkin päivänä. Minäkin olisin tarvinnut unet, kun ollut valvomisia aamuöisin. Päikkäriajan jälkeen muistin yhtäkkiä, että meidän piti käydä uudella kodilla remonttijuttuja tsekkaamassa. Vauva oli jo nukahtamassa, joten sinne piti lähteä heti. Äkkiä välipalaa ja porukka autoon. Kotimatkalla poikettiin kaupassa hakemassa jätskiä, vaikka on puhuttu, että vähennetään herkuttelua. Samalla saatiin taas iso kasa muutakin: maitoa, leipää, jugurttia, makkaraa, raejuustoa, puurohiutaleita, kurkkua. Rasittavaa vaan käydä tuommoisia pikkuostoksia tekemässä, puuh, mieluummin ostaisin kerralla suuren määrän. Loppuilta meni kotona, tyttö ja mies kävivät sentään pienellä pyörälenkillä vielä ennen iltapuuroa. Vaikka tehtiin kaikenlaista päivän aikana, jäi tyytymätön olo. Äkkiä ohi hutaistu sunnuntaipäivä, suoritettu.
Tänään mummu otti taas tytön luokseen. Itse tarjoutuu suunnilleen kerran viikossa. Se on kyllä ihanaa. Tyttö tulee sieltä aina ihan väsyneenä: hänet on leikitetty väsyksiin. Miehellä siis iltavuoro tänään.
Remontti- ja sisustusasiat on pyörineet viime aikoina mielessä aika paljon. Uuden kodin kylppäri on vihdoin saatu kuivatettua ja remontti edistyy taas! Hurraa! Eilisellä visiitillä todettiin, että lastenhuoneet alkavat olla valmiit: vaatekaapit, pistokkeet ja listatkin kiinnitetty. Kylppärin lattialle laitettu jokin massa sekä alakerran vessan kalusteet ja laatat irrotettu. Jes, homma etenee! Tänään urakoitsija arveli jopa, että enää kahdesta kolmeen viikkoa kestäisi remontti! Se olisi upeaa! En ole uskaltanut sellaista edes toivoa. Tässähän pääsee pian pakkaamaan!
Olenkin haaveillut, että saisin laittaa joulun uuteen kotiin: kuusen, kynttilöitä, joulutunnelmaa. Miten jännittävä ajatus: joulu uudessa kodissa! Muutenkin oon paljon miettinyt, millaisia värejä ja huonekaluja haluan sinne. Mies on antanut minulle aika vapaat kädet. <3 Osa vanhoista, esim. tummanruskea tv-taso, lähtee kiertoon ja ostetaan uusi valkoinen. Vanha sohva menee luultavasti yläkerran aulaan, joten olohuoneeseen tarvitaan uusi, vaaleampi. Mattoja ja lamppuja, niitäkin tarvitaan uusia. Heti kun huonepinta-ala vähän kasvaa, näitä tarvitaan lisää. Monet meidän vanhoista matoista on myös joko tosi tummia tai keräävät kamalasti pölyä: niiden tilalle halutaan uudet.
Haluan uudesta kodista vaaleamman kuin tämä on. Nyt meillä on pienessä olohuoneessa tummanruskea parketti ja musta, iso piano. Tummanruskea piironki ja tv-taso. Tummanharmaa sohva ja matto. Liikaa tummaa. Haluan raikkautta, valoa, keveyttä, lämpöä, kotoisaa! Valittiin keittiön väriksi kirkas valkoinen, jossa on musta työtaso keittiön ja olohuoneen välillä. Piano tietysti säilyy mustana. Muuten haluan vaaleaa, pois tältä tummanruskean aikakaudelta.
Tykkään myös koivun väristä, ihan vaaleasta... siitä huolimatta, että sisustuskaupat pursuavat tällä hetkellä kaikkea puunväristä. Ajattelen, että se toisi varmaan sellaista lämmintä, mutta neutraalia sävyä esim. olohuone-keittiöön, valkoisen ja mustan rinnalle. Ja tottakai meidän kirjavat muut tavarat esim. lelut tuovat väriä. :D
Sellaista sisustuslehden kansikuvakotia meille tuskin tulee. Silti haluaisin, että meidän koti olisi jotenkin yhtenäinen kokonaisuus, jossa asiat sopivat edes jotenkin yhteen. Ja haluan, että kaikilla tavaroilla on omat paikkansa, jonne ne voidaan päivän päätteeksi palauttaa. En myöskään halua liikaa tavaroita esille. Sellainen ympäristö on rauhallinen ja tyyni, siellä ei ole liikaa ärsykkeitä häiritsemässä ajattelua. Sellainen rentouttaa minua. Tärkeää on tietysti myös, että mies ja lapset tykkäävät. Että kaikkien tärkeille tavaroille löytyy kodista hyvä paikka ja että siellä voi rentoutua.
Vaikka sisustuskärpänen on puraissut napakasti, yritän välttää turhia hankintoja ja ostaa vain sen, mikä on oikeasti tärkeää ja hyvää. Siksi odotankin jo muuttoa, koska vasta sen jälkeen näkee oikeasti, mitä tarvitsee ja mitä ei. Sitten näkee myös esim. huonekalujen järkevän mitoituksen.
Oih ja odotan niin jouluakin! Siihen sisältyy paljon erityisiä merkityksiä tänä vuonna. Nimenomaan muutto ja uusi koti, nelihenkinen perhe ja vauva, uuden elämänvaiheen aloitus ja jostain vanhasta luopuminen, tunnelmallisuus ja rauhallisuus, kynttilät, piparileipomiset tytön kanssa ja muut hänen joulukokemuksensa. Yhtä tärkeää kuin itse joulunaika, on sen odottaminen. Juurikin lahjojen hankkiminen, leipomiset, joululaulut kaupoissa, kodin koristelu, niiden "pakollisten" laatikoiden tekeminen pakkaseen, pikkujoulut ystävien kanssa, joulutortut.
torstai 20. lokakuuta 2016
Yötissi
Ihmettelen vaan, että viime yö oli taas aika jees. Vauva heräsi ja söi tavalliseen tapaansa parin tunnin välein, mutta ei kitissyt kuin vasta varhaisaamussa! Kahtena päivänä meillä on ollut nyt käytössä myös Disflatyl, siis Cuplatonin sijaan. Halusin vaan kokeilla.
Suurempi hyöty on varmaan kuitenkin ollut siitä, että viime yönäkin syötin vauvaa koko yön vain toisesta rinnasta. Toki se toinen puoli oli sitten vähän loukkaantunut aamuyön tunteina ja alkoi jo kiristellä. Pumppukin oli jäänyt pesemättä illasta niin en jaksanut sitä lähteä säätämään. Yhdestäkin tissistä tuntui tulevan maitoa ihan riittävästi yön tarpeisiin. Aamulla syötin sitten siitä pinkeästä.
Enpä tiedä miten nuo maitolataamot reagoi, jos joka yö syötän vain toisesta rinnasta. Ehkä puolta olisi kuitenkin ainakin hyvä vaihdella ettei tule ihan eriparisia tissejä. Eli joka toinen yö toisesta. Vaikka on ne jo muutenkin erikokoiset, hahhah! Siis kun luulisin, että se rinta, jota yöllä stimuloidaan imemällä, muodostaisi enemmän maitoa jatkossa.
Se on kuitenkin varmaa, että jotenkin näin nyt jatketaan. Sen verran kivaa on ollut, kun poika nukahtaa tyytyväisenä ja nopeasti pienen yösyötön jälkeen. Maitotuotteita en ole muuten välttänyt enää kokonaan. Jäätelön ja jugurtin jättänyt pois ja vähentänyt varsinaisen maidon kulutusta. Muutenkin aika sallivasti syönyt. Jotain pahimpia tietysti varonut, esim. valkosipulia ja muita voimakkaita mausteita, kaalia, papuja ym.
Ps. Oon miettinyt maidon luovuttamista synnytyssairaalalle. Jos sitä tulee näin hyvin, että saan pumpattua ja vauvan syötettyä, niin voisi harkita jo luovuttamistakin. Itselle jäi niin kiitollinen olo siitä, että poika sai sairaalassa toisen äidin maitoa.
Suurempi hyöty on varmaan kuitenkin ollut siitä, että viime yönäkin syötin vauvaa koko yön vain toisesta rinnasta. Toki se toinen puoli oli sitten vähän loukkaantunut aamuyön tunteina ja alkoi jo kiristellä. Pumppukin oli jäänyt pesemättä illasta niin en jaksanut sitä lähteä säätämään. Yhdestäkin tissistä tuntui tulevan maitoa ihan riittävästi yön tarpeisiin. Aamulla syötin sitten siitä pinkeästä.
Enpä tiedä miten nuo maitolataamot reagoi, jos joka yö syötän vain toisesta rinnasta. Ehkä puolta olisi kuitenkin ainakin hyvä vaihdella ettei tule ihan eriparisia tissejä. Eli joka toinen yö toisesta. Vaikka on ne jo muutenkin erikokoiset, hahhah! Siis kun luulisin, että se rinta, jota yöllä stimuloidaan imemällä, muodostaisi enemmän maitoa jatkossa.
Se on kuitenkin varmaa, että jotenkin näin nyt jatketaan. Sen verran kivaa on ollut, kun poika nukahtaa tyytyväisenä ja nopeasti pienen yösyötön jälkeen. Maitotuotteita en ole muuten välttänyt enää kokonaan. Jäätelön ja jugurtin jättänyt pois ja vähentänyt varsinaisen maidon kulutusta. Muutenkin aika sallivasti syönyt. Jotain pahimpia tietysti varonut, esim. valkosipulia ja muita voimakkaita mausteita, kaalia, papuja ym.
Ps. Oon miettinyt maidon luovuttamista synnytyssairaalalle. Jos sitä tulee näin hyvin, että saan pumpattua ja vauvan syötettyä, niin voisi harkita jo luovuttamistakin. Itselle jäi niin kiitollinen olo siitä, että poika sai sairaalassa toisen äidin maitoa.
keskiviikko 19. lokakuuta 2016
Äidin ja pojan päivä
Oih kyllä ne hymyjä on! Hymyjä äidille ja hymyjä isälle! <3 Valloittavia hymyjä suu auki syvällä katseella. Oih! <3
Vietettiin tänään äiti-poikapäivää. Neiti Satulintu oli mummulassa ja mies töissä. Pyydettiin mummua apuun, kun edellinen miehen iltavuoro oli aikamoista minuuttien laskemista. Siis siihen, että mies tulee kotiin. On vaikea nukuttaa vauvaa kun vieressä touhuaa vauhdikas tyttönen, joka ei osaa vielä hallita äänenkäyttöään.
Oltiin siis lähes koko päivä vauvan kanssa kahdestaan. Käytiin kaupungilla asioilla sekä kahvilla rakkaan ystävän ja hänen perheensä kanssa. Ostin vauvakirjan pojalle ja itselleni Kalevala Koru-helan, jossa sininen kivi (nk. lapsikoru). Iltapäivä kului nopeasti soijanakkikeittoa tehden ja lakanoita vaihtaen. Paljon muuta en ehtinytkään, kun neljän-viiden aikaan vauva alkoi tutun kitinänsä. Välillä nukkui hetken vaunuissa ulkona, mutta pian jo itki niin että piti nostaa ylös.
Puoli kasilta tuli mummulasta kotiin onnellinen pieni tyttö, joka näytti kuin olisi kasvanut 10 senttiä päivän aikana. Oli saanut mummulta ison pupupehmolelun. Onnellisena riehaantui sitä esittelemään ja touhottamaan. Meidän rakas pupufani. <3 Mummu autteli vielä tässä meillä, että saatiin iltapuuro tytölle. Hyvä niin, koska vauva itkeskeli ja kävin syöttämässä makkarissa muutaman kerran jo kertaalleen nukahtanutta poikasta. Pian tuli mieskin kotiin töistä ja nukutti tyytyväisen tyttösen nopeasti. Kyllä itselle ehtii tulla jo tyttöä ikävä päivän aikana. Ja on aina haikea mieli kun hän lähtee päiväksi mummun ja papan luo. Meidän pieni reipas. <3
Viime yö meni melko hyvin vauvalla. Nukkui jopa kaksi kolmen tunnin yhtäjaksoista pätkää eikä kitissyt paljonkaan. Pumppasin iltasella maitoa toisesta rinnasta epähuomiossa niinkin paljon kuin 80ml. Tuo määrä tuli muutaman minuutin aikana kun sattui heruminen olla käynnissä. Maidonkerääjä nappasi toisesta tissistä vielä 20ml samalla. Se ehkä auttoi vauvaakin, että maito ei singahtanut enää mahaan niin vauhdilla. En ole siis aiemmin pumpannut, mutta nyt se tuli jostain mieleen. Ja kun toinen rinta oli jostain syystä päässyt ihan jo pingottumaan, niin halusin sitä vähän keventää. Syötin kyllä muutaman kerran yöllä, mutta joskus 4 jälkeen vauva söi selvästi enemmän, oli oikeasti nälkäinen. Tunnin päästä siitä alkoi kitinät. Ja siitä tunnin päästä olikin tullut iso iso kakka, joka teki matkaansa jo kohti vauvan niskaa. Jotenkin se oli sinne luikahtamassa. Patjassa oli lähes vauvan kokoinen kakkatahra. Olin itse aika virkeä, hassua kyllä, joten tajusin kakkahomman ja vaihdettiin vaippa. Mies auttoi. Huvittavaa, että heti kun minä saan nukkua vähänkin pidemmän yhtäjaksoisen pätkän, oon muka niin hyvin levännyt. :D En muuten enää ole saanut päiväunia muutamaan päivään, kun lapset nukkuu vähän eri aikoihin. Toisaalta en ole niitä suuremmin kaivannutkaan. Aamuisin kyllä väsyttää, mutta pian touhu tempaa mukaansa.
Nyt äkkiä hammaspesulle ja nukkumaan. Huomennakin miehellä on iltavuoro, joten hän on meidän kanssa aamun. Täytynee käydä isossa ruokakaupassa tekemässä isot ostokset aamupäivällä. Ettei tarttisi joka päivä poiketa tuossa lähikaupassa hakemassa jotain pientä tärkeää, kuten maitoa tai leipää tai kurkkua tai ruoanlaittoaineksia. Mummu tulee auttamaan meitä huomennakin tänne meille. Vie ehkä tyttöä ulos iltapäivällä tai jotain perinteistä. Suuri apu! Mies pelaa vielä nyt tietokoneella. Hän valvoo aina pidempään kuin minä. Ei se haittaa.
Hyvää yötä!
Vietettiin tänään äiti-poikapäivää. Neiti Satulintu oli mummulassa ja mies töissä. Pyydettiin mummua apuun, kun edellinen miehen iltavuoro oli aikamoista minuuttien laskemista. Siis siihen, että mies tulee kotiin. On vaikea nukuttaa vauvaa kun vieressä touhuaa vauhdikas tyttönen, joka ei osaa vielä hallita äänenkäyttöään.
Oltiin siis lähes koko päivä vauvan kanssa kahdestaan. Käytiin kaupungilla asioilla sekä kahvilla rakkaan ystävän ja hänen perheensä kanssa. Ostin vauvakirjan pojalle ja itselleni Kalevala Koru-helan, jossa sininen kivi (nk. lapsikoru). Iltapäivä kului nopeasti soijanakkikeittoa tehden ja lakanoita vaihtaen. Paljon muuta en ehtinytkään, kun neljän-viiden aikaan vauva alkoi tutun kitinänsä. Välillä nukkui hetken vaunuissa ulkona, mutta pian jo itki niin että piti nostaa ylös.
Puoli kasilta tuli mummulasta kotiin onnellinen pieni tyttö, joka näytti kuin olisi kasvanut 10 senttiä päivän aikana. Oli saanut mummulta ison pupupehmolelun. Onnellisena riehaantui sitä esittelemään ja touhottamaan. Meidän rakas pupufani. <3 Mummu autteli vielä tässä meillä, että saatiin iltapuuro tytölle. Hyvä niin, koska vauva itkeskeli ja kävin syöttämässä makkarissa muutaman kerran jo kertaalleen nukahtanutta poikasta. Pian tuli mieskin kotiin töistä ja nukutti tyytyväisen tyttösen nopeasti. Kyllä itselle ehtii tulla jo tyttöä ikävä päivän aikana. Ja on aina haikea mieli kun hän lähtee päiväksi mummun ja papan luo. Meidän pieni reipas. <3
Viime yö meni melko hyvin vauvalla. Nukkui jopa kaksi kolmen tunnin yhtäjaksoista pätkää eikä kitissyt paljonkaan. Pumppasin iltasella maitoa toisesta rinnasta epähuomiossa niinkin paljon kuin 80ml. Tuo määrä tuli muutaman minuutin aikana kun sattui heruminen olla käynnissä. Maidonkerääjä nappasi toisesta tissistä vielä 20ml samalla. Se ehkä auttoi vauvaakin, että maito ei singahtanut enää mahaan niin vauhdilla. En ole siis aiemmin pumpannut, mutta nyt se tuli jostain mieleen. Ja kun toinen rinta oli jostain syystä päässyt ihan jo pingottumaan, niin halusin sitä vähän keventää. Syötin kyllä muutaman kerran yöllä, mutta joskus 4 jälkeen vauva söi selvästi enemmän, oli oikeasti nälkäinen. Tunnin päästä siitä alkoi kitinät. Ja siitä tunnin päästä olikin tullut iso iso kakka, joka teki matkaansa jo kohti vauvan niskaa. Jotenkin se oli sinne luikahtamassa. Patjassa oli lähes vauvan kokoinen kakkatahra. Olin itse aika virkeä, hassua kyllä, joten tajusin kakkahomman ja vaihdettiin vaippa. Mies auttoi. Huvittavaa, että heti kun minä saan nukkua vähänkin pidemmän yhtäjaksoisen pätkän, oon muka niin hyvin levännyt. :D En muuten enää ole saanut päiväunia muutamaan päivään, kun lapset nukkuu vähän eri aikoihin. Toisaalta en ole niitä suuremmin kaivannutkaan. Aamuisin kyllä väsyttää, mutta pian touhu tempaa mukaansa.
Nyt äkkiä hammaspesulle ja nukkumaan. Huomennakin miehellä on iltavuoro, joten hän on meidän kanssa aamun. Täytynee käydä isossa ruokakaupassa tekemässä isot ostokset aamupäivällä. Ettei tarttisi joka päivä poiketa tuossa lähikaupassa hakemassa jotain pientä tärkeää, kuten maitoa tai leipää tai kurkkua tai ruoanlaittoaineksia. Mummu tulee auttamaan meitä huomennakin tänne meille. Vie ehkä tyttöä ulos iltapäivällä tai jotain perinteistä. Suuri apu! Mies pelaa vielä nyt tietokoneella. Hän valvoo aina pidempään kuin minä. Ei se haittaa.
Hyvää yötä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)