Lauantaina oli ihanaa, kun pääsin ensimmäistä kertaa vauvan syntymän jälkeen yksikseni kaupungille. Olisin aiemminkin päässyt, mutta ei ole ollut tarvetta. Ei oltu edes kokeiltu pulloruokintaa vauvalle, mutta uskottiin sen onnistuvan. Ja tarvittaessa olisin päässyt nopeasti syöttämään. Tuntui tosi ihanalta, kun mies viestitti mulle vaatekaupan sovituskoppiin, että poika oli syönyt hyvin pullosta. <3 Nyt voin lähteä milloin vain!
Ostin kaupungilta mm. esikoiselle isomman peiton, taulukehyksiä uuteen kotiin sekä itselleni farkut ja pari neulepaitaa, jotka sopivat myös imetykseen. Lopuksi kävin vielä lounaspannarilla. Bussia odotellessani mies ilmoitti, että vauva on itkenyt vartin. Kehotin sulattamaan lisää maitoa. Kaikki annettu maito meni. Pian olin jo kotona syöttämässä. Mies ja esikoinen (2v ja 4kk) olivat molemmat ihan reppanoita: nuhjuisia, väsyneitä ja kärttyisiä. Vauvan itku ja hoitaminen oli varmaan vaikuttanut. Rakkaat. <3 Minua harmitti vähän, että mies ei ollut antanut enempää maitoa vauvalle, joka vaikutti edelleen aika nälkäiseltä. Siksi oli varmaan itkenytkin. Kokonaisuudessaan heillä oli kuitenkin mennyt oikein hyvin.
Sunnuntaina siivosin vauvanvaatelaatikon ja otin kaikki 62 senttiset esiin. Ne saa heti käyttöön! Laitoin jo pienimpiä 56cm vaatteita pois. Siivosin myös yhden pitkään sotkuisena olleen sekatavarakaapin ja tein pientä kirppispussia. Loppupäivä olikin sitten vähän hohhailua. En saanut päikkäreitä, koska vauva ähisi ja työllisti. Mies-rontti sai nukkua, kuten edellisenäkin päivänä. Minäkin olisin tarvinnut unet, kun ollut valvomisia aamuöisin. Päikkäriajan jälkeen muistin yhtäkkiä, että meidän piti käydä uudella kodilla remonttijuttuja tsekkaamassa. Vauva oli jo nukahtamassa, joten sinne piti lähteä heti. Äkkiä välipalaa ja porukka autoon. Kotimatkalla poikettiin kaupassa hakemassa jätskiä, vaikka on puhuttu, että vähennetään herkuttelua. Samalla saatiin taas iso kasa muutakin: maitoa, leipää, jugurttia, makkaraa, raejuustoa, puurohiutaleita, kurkkua. Rasittavaa vaan käydä tuommoisia pikkuostoksia tekemässä, puuh, mieluummin ostaisin kerralla suuren määrän. Loppuilta meni kotona, tyttö ja mies kävivät sentään pienellä pyörälenkillä vielä ennen iltapuuroa. Vaikka tehtiin kaikenlaista päivän aikana, jäi tyytymätön olo. Äkkiä ohi hutaistu sunnuntaipäivä, suoritettu.
Tänään mummu otti taas tytön luokseen. Itse tarjoutuu suunnilleen kerran viikossa. Se on kyllä ihanaa. Tyttö tulee sieltä aina ihan väsyneenä: hänet on leikitetty väsyksiin. Miehellä siis iltavuoro tänään.
Remontti- ja sisustusasiat on pyörineet viime aikoina mielessä aika paljon. Uuden kodin kylppäri on vihdoin saatu kuivatettua ja remontti edistyy taas! Hurraa! Eilisellä visiitillä todettiin, että lastenhuoneet alkavat olla valmiit: vaatekaapit, pistokkeet ja listatkin kiinnitetty. Kylppärin lattialle laitettu jokin massa sekä alakerran vessan kalusteet ja laatat irrotettu. Jes, homma etenee! Tänään urakoitsija arveli jopa, että enää kahdesta kolmeen viikkoa kestäisi remontti! Se olisi upeaa! En ole uskaltanut sellaista edes toivoa. Tässähän pääsee pian pakkaamaan!
Olenkin haaveillut, että saisin laittaa joulun uuteen kotiin: kuusen, kynttilöitä, joulutunnelmaa. Miten jännittävä ajatus: joulu uudessa kodissa! Muutenkin oon paljon miettinyt, millaisia värejä ja huonekaluja haluan sinne. Mies on antanut minulle aika vapaat kädet. <3 Osa vanhoista, esim. tummanruskea tv-taso, lähtee kiertoon ja ostetaan uusi valkoinen. Vanha sohva menee luultavasti yläkerran aulaan, joten olohuoneeseen tarvitaan uusi, vaaleampi. Mattoja ja lamppuja, niitäkin tarvitaan uusia. Heti kun huonepinta-ala vähän kasvaa, näitä tarvitaan lisää. Monet meidän vanhoista matoista on myös joko tosi tummia tai keräävät kamalasti pölyä: niiden tilalle halutaan uudet.
Haluan uudesta kodista vaaleamman kuin tämä on. Nyt meillä on pienessä olohuoneessa tummanruskea parketti ja musta, iso piano. Tummanruskea piironki ja tv-taso. Tummanharmaa sohva ja matto. Liikaa tummaa. Haluan raikkautta, valoa, keveyttä, lämpöä, kotoisaa! Valittiin keittiön väriksi kirkas valkoinen, jossa on musta työtaso keittiön ja olohuoneen välillä. Piano tietysti säilyy mustana. Muuten haluan vaaleaa, pois tältä tummanruskean aikakaudelta.
Tykkään myös koivun väristä, ihan vaaleasta... siitä huolimatta, että sisustuskaupat pursuavat tällä hetkellä kaikkea puunväristä. Ajattelen, että se toisi varmaan sellaista lämmintä, mutta neutraalia sävyä esim. olohuone-keittiöön, valkoisen ja mustan rinnalle. Ja tottakai meidän kirjavat muut tavarat esim. lelut tuovat väriä. :D
Sellaista sisustuslehden kansikuvakotia meille tuskin tulee. Silti haluaisin, että meidän koti olisi jotenkin yhtenäinen kokonaisuus, jossa asiat sopivat edes jotenkin yhteen. Ja haluan, että kaikilla tavaroilla on omat paikkansa, jonne ne voidaan päivän päätteeksi palauttaa. En myöskään halua liikaa tavaroita esille. Sellainen ympäristö on rauhallinen ja tyyni, siellä ei ole liikaa ärsykkeitä häiritsemässä ajattelua. Sellainen rentouttaa minua. Tärkeää on tietysti myös, että mies ja lapset tykkäävät. Että kaikkien tärkeille tavaroille löytyy kodista hyvä paikka ja että siellä voi rentoutua.
Vaikka sisustuskärpänen on puraissut napakasti, yritän välttää turhia hankintoja ja ostaa vain sen, mikä on oikeasti tärkeää ja hyvää. Siksi odotankin jo muuttoa, koska vasta sen jälkeen näkee oikeasti, mitä tarvitsee ja mitä ei. Sitten näkee myös esim. huonekalujen järkevän mitoituksen.
Oih ja odotan niin jouluakin! Siihen sisältyy paljon erityisiä merkityksiä tänä vuonna. Nimenomaan muutto ja uusi koti, nelihenkinen perhe ja vauva, uuden elämänvaiheen aloitus ja jostain vanhasta luopuminen, tunnelmallisuus ja rauhallisuus, kynttilät, piparileipomiset tytön kanssa ja muut hänen joulukokemuksensa. Yhtä tärkeää kuin itse joulunaika, on sen odottaminen. Juurikin lahjojen hankkiminen, leipomiset, joululaulut kaupoissa, kodin koristelu, niiden "pakollisten" laatikoiden tekeminen pakkaseen, pikkujoulut ystävien kanssa, joulutortut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti