No nyt on meidänkin pienellä neidillä (2v. 2kk) alkanut olla yhä enemmän oman tahdon ilmaisemista ja varsinkin uudenlaista rajojen koettelua. Ei mitään suurta, mutta pieniä yksittäisiä juttuja. Esimerkiksi hyvin yleinen temppu tällä hetkellä on läpsäistä äitiä ja sanoa, että "au, äiti!" Samalla katsoo minua silmiin ja seuraa reaktiotani. Aluksi vain naureskeli, kun kielsin. Nyt on tullut usein herkästi itkukin. Jo pelkkä suuttunut katse saattaa aikaansaada itkun ja sitten halataan. Samanlainen juttu on television näyttöön koskemisessa ja sen heiluttamisessa. Tahallaan tekee ja harmistuu kun kielletään. Sitten hakee lohdun halauksesta. Haluaa selvästi harjoitella rajojaan. Se on ihan tervetulluttakin ja kuuluu ikään.
Myös sellaista on nyt tullut, että aluksi tyttönen on kovasti jotain asiaa vastaan, mutta aivan yhtäkkiä mieli muuttuukin päinvastaiseksi.
Uusi juttu on myös se, että Satulintu on yhtäkkiä ollutkin meidän aikuisten syömien herkkujen perään. Välillä toki kelpuuttaa omiaankin, esim. yhtenä päivänä kelpasi oikein mainiosti täysjyvämurot (puhutaan pupun muroista, kun ne rouskuvat samoin kuin pupu rouskuttaa), kun me syötiin sipsejä tms. Yhä enemmän kuitenkin pyytää samaa kuin meilläkin on. Aiemmin ei ole välittänyt meidän syömisistä yhtään. Täytyykin nyt varmaan alkaa syödä omat herkut salassa. Välillä on ihan hauska maistattaa lapsella meidän juttuja. Kiva kun rohkenee kokeilla uusia makuja. Toisaalta välillä sanotaan, että "tämä on aikuisille" ja tarjotaan ehkä jotain muuta, terveellisempää. En kuitenkaan haluaisi totuttaa lasta mihinkään kovin epäterveellisiin herkkuihin tai siihen, että aina saa kun pyytää.
Tässä vielä joitain muita juttuja meidän tytöstä:
- laulaa paljon, esim.
"ihhahhaa, ihhahhaa, häpö hiinahtaa-aa, inanaa inanaa häpö hiinahtaa"
"näni ittuu maa, näni ittuu maa, toottoo-on toottoo-on, minä tuu oo nänönee, yppii poit yppii poit, yppii poit!
"äiti kuukkaa uuniin, näin näin näin näin näin!" (tytön oma laulu, jossa tärkeää on myös rytmi: titi-titi-taa-taa, titi-titi-taa!)
" iita taapuu, iita taapuu, iita taapuu, (lapsen nimi) tuo!" (äidin keksimä laulu, "ilta saapuu, ilta saapuu, ilta saapuu, (lapsen nimi) luo!")
Muita lauluja esim. Hämähämähäkki, Sininen uni, Aa aa varpaillaan.
- laittaa pleikkarin päälle, ottaa vanhan levyn pois ja laittaa uuden
- on mielellään apulainen äidille ja isälle
- toistaa kaikkia pitkiäkin sanoja, joita kuulee
- sanoo pitkiä lauseita ja keksii omia tarinoita. Selvästi alkanut käyttää kieltä hyväkseen entistä enemmän.
- syö itse, vaikka joskus autetaan jotta homma edistyy, esim. puuro
- kiipeää isoille tuoleille ja vanhempien jenkkisängylle
- isossa ruokatuolissa ei meinaa peppu pysyä paikoillaan
- osaa juoda lasista
- herkkuruokia ovat mm. sosekeitot raejuustolla, pavut, kinkkuleikkeleet, tomaatti ja kurkku, avokado, hedelmät, kaupan hedelmäsoseet, rusinat, kalavitamiini, jne.
- on ilman vaippaa päivisin ja osaa usein kertoa milloin pissattaa, jolloin huutaa "pitta tuu!" ja juostaan yhdessä vessaan. :D Pissavahinkoja ei ole enää tullut. Parina päivänä halunnut jättää myös päikkärivaipan pois. Vieraissa paikoissa ei välttämättä uskalla pissata pottaan, esim. ravintoloissa, mutta ystävillä ja mummuloissa yleensä kyllä.
- pyytää lempiruokiaan, lastenohjelmia, lempileikkejä
- matkii kaikkea ja tuntuu oppivan melkein mitä vain
- nauraa räkättää kaikille pierujutuille
- nukahtanut viime päivinä taas itsekseen, hurraa!
- iltaisin riehaantuu (riemusta) sängyssään äidin tai isän keksimästä iltasadusta, mutta on huomattu, että iloisena nukahtaakin sitten paremmin itse.
- osaa pukea ja riisua kengät itse, laittaa pipot ja hatut päähän. Muissa pukemisissa ja riisumisissa tarvitsee kannustusta motivoituakseen.
- osaa tehdä kuperkeikan itse pehmoisella alustalla, esim. sohvalla
- tykkää ja myös saa pomppia sohvalla
- osaa kuvitella juttuja ja leikkii olevansa esim. pupu
- osaa piirtää kasvot ja pääjalkaiset ihmiset
- tykkää tulla kainaloon kirjoja lukemaan
- suosikkikirjoja tällä hetkellä ovat kaikenlaiset autokirjat, esim. Martin paras syntymäpäivä sekä monet muutkin, esim. Maisa opettelee uimaan, Muumit sekä vanhat lorukirjat.
- leikeistä suosiossa ovat mm. lääkärileikit ja pikkuautoleikit. Muovailukin taas kiinnostaa, piirtämisessä puolestaan on nyt pientä taukoa. Ulkona houkuttelevat mm. potkupyöräily ja keinuminen, nekin pitkästä aikaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaksivuotias. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaksivuotias. Näytä kaikki tekstit
lauantai 20. elokuuta 2016
keskiviikko 6. heinäkuuta 2016
Kaksivuotiaan nukuttaminen päiväunille
Tänään raskausviikkoja tasan 30+0! 10 viikkoa laskettuun aikaan! Kivalta tuntuu! Eilisen menkkakipuja ei ole vielä tänään kuulunut, mutta painetta tms. kyllä vähän alavatsalla. Pärjään sen kanssa. Vauva on saattanut laskeutuakin. En murehdi asiaa. Ihana, rakas vauva. <3
Istun sohvalla ja Satulintu-tyttönen huutelee omasta sängystään: "äiti tuu, äiti tuu". Tämä on nyt neljäs päivä, kun kokeilen uudenlaista nukutustaktiikkaa. Entisessä ei ollut sinällään mitään vikaa, mutta jouduin jonkin verran istumaan lapsen sängyn reunalla. Syksyä varten halusin, että nukutus olisi hieman sujuvampi ja vaatisi minulta vähemmän läsnäoloa.
Pitkän aikaa tyttö nukahti päivisin nopeasti tassun (eli käden) alle, 5-10 minuuttia. Se oli ihanan helppoa. Jossain vaiheessa nukahtaminen alkoi olla vaikeaa ja kokeiltiin uusia keinoja, esim. selän silittämistä ja käden pitämistä lapsen silmien edessä. Vaikka tyttö nukahti niiden avulla välillä nopeasti, arvelutti totuttaa hänet taas johonkin uuteen rutiiniin, joka vaatii minulta istumista/roikkumista sängyn reunalla. Nukuttaminen alkoi myös yhä useammin kestää pidempään, jopa tunnin. Alkoi jo vähän huolestuttaa, että tilanne menee vain vaikeammaksi. Jos yritin lähteä huoneesta, tuli kova itku. Jos en pitänyt kättä hänen silmiensä edessä, hän laittoi käteni siihen. Jos en antanut, hän itki.
Niinpä tein päätöksen, että nyt aletaan harjoitella uutta selkeää tapaa. Neuvolan lastenterkkari sanoi, että esim. uuteen sänkyyn siirryttäessä on hyvä ottaa uudet nukutustavat käyttöön, mutta en voi enää odottaa. Sänky tulee vasta 2-3 viikon päästä.
Nämä päivät on menneet kyllä yllättävän hyvin ja edistystä tapahtunut huimasti! Tässä meidän päikkärirutiinit:
- Lounas n. klo 11.45/12
- Käsipesut, nopeahko pottailu kirjojen kera sekä univaipan laittaminen, pottatarran liimaus
- Unipupun hakeminen lapsen kanssa olohuoneesta
- Sänkyyn peittely
- Laulan laulun Sininen uni (en kaikkia säkeistöjä) sekä lyhyen Aa aa varpaillaan -laulun pari kertaa. Samalla silittelen/pidän kättä lapsen silmillä/selällä.
- Luettelen rakastamiset: "Äiti rakastaa sinua, isi rakastaa sinua, mummu rakastaa sinua, pappa rakastaa sinua, kaikki rakastaa sinua." (Se on lapsen itse keksimä rimpsu.)
- Sanon: "Kauniita unia, nuku hyvin." Viimeiset silitykset.
- Lähden huoneesta, jätän oven täysin auki
Lähdettyäni huoneesta lapsi jää touhuilemaan sinne itsekseen. Jo se on ollut hyvää edistystä, että suurta itkua ei tule enää tässä kohtaa. Lapsi höpöttelee iloisesti ja laulaa. Välillä huhuilee "äiti tuu", mutta pian jatkaa tyytyväistä puuhasteluaan. Riippuen kellonajasta ja pulputuksen kovuudesta/villiydestä sanon jossain vaiheessa olohuoneen puolelta, että "shhhh, nuku vaan". Menen huoneeseen vasta jos lapsi itkee oikeasti. Sen kyllä tunnistaa helposti.
Ekana päivänä jouduin menemään takaisin istumaan lapsen viereen tuolille. Silloin kuitenkin vain peittelin hänet uudestaan ja sanoin tutut "nuku vaan"-sanat ja laitoin omat silmät kiinni. Lapsi yritti ottaa kättäni, mutta siirsin tuoliani ihan pikkuisen kauemmas. Hetken lapsi katseli minua, mutta pian nukahti: ilman mitään tassutusta. Se oli läpimurto! Nyt seuraavina päivinä on mennyt vielä paremmin! Eilen ja tänään lapsi nukahti aivan itsekseen! Kävin äsken peittelemässä hänet uudestaan kun kuulin, että hän oli löytänyt jostain pikkuauton ja päryytteli sillä onnellisena. Lähdin kuitenkin huoneesta samantien pois. Ja pian tuli ihan hiljaista! :D
Ihmeellisen hienosti on nyt sujunut tämä muutos. En olisi uskonut ihan tällaista kehitystä. Ajattelen liian usein, että "ei lapseni kuitenkaan totu uusiin juttuihin kovin helposti". Tavallaan siis aliarvioin lapsen kyvyt sopeutua ja tottua. Lopullisen nukahtamisen ajankohta on nyt vähän siirtynyt myöhemmäksi, mutta se ei ole haitannut suuremmin. Yritän kuitenkin saada tytön ajoissa nukkumaan, jotta hän ehtisi tehdä unta rauhassa sekä unen tultua myös nukkua riittävästi. Kolmen aikaan viimeistään häntä herätellään. Yleensä semmoiset 1,5 tunnin unet riittävät hänelle.
Toistaiseksi tehdään nyt näin. Olen kertonut miehelle meidän uudet tavat ja hänkin on alkanut soveltaa niitä iltaisin. Toisaalta iltanukutuksen tavoilla ei ole niin suurta käytännön merkitystä minulle, kun mies hoitaa ne myös syksyllä vauvan saavuttua. Toki mies varmasti toivoisi, että iltanukutuskin menisi hieman nopeammin. Sekin kun välillä kestää tunnin. On meillä kuitenkin suunnilleen samanlaiset tavat miehen kanssa. Hän ehkä menee vähän nopeammin lapsen luo, vaikka lapsi ei itkisikään kunnolla. Katsoo, että kello on paljon ja siksi menee. Ja sitten jää tassuttamaan lasta (pitämään kättä lapsen päällä). Tehköön miten tahtoo tässä vaiheessa.
Aika näyttää, miten lapsen nukutus sujuu sitten uudessa lastensängyssä, josta pääsee itse pois. Tai sitten kun vauva syntyy. Mutta mietitään niitä sitten. :)
Istun sohvalla ja Satulintu-tyttönen huutelee omasta sängystään: "äiti tuu, äiti tuu". Tämä on nyt neljäs päivä, kun kokeilen uudenlaista nukutustaktiikkaa. Entisessä ei ollut sinällään mitään vikaa, mutta jouduin jonkin verran istumaan lapsen sängyn reunalla. Syksyä varten halusin, että nukutus olisi hieman sujuvampi ja vaatisi minulta vähemmän läsnäoloa.
Pitkän aikaa tyttö nukahti päivisin nopeasti tassun (eli käden) alle, 5-10 minuuttia. Se oli ihanan helppoa. Jossain vaiheessa nukahtaminen alkoi olla vaikeaa ja kokeiltiin uusia keinoja, esim. selän silittämistä ja käden pitämistä lapsen silmien edessä. Vaikka tyttö nukahti niiden avulla välillä nopeasti, arvelutti totuttaa hänet taas johonkin uuteen rutiiniin, joka vaatii minulta istumista/roikkumista sängyn reunalla. Nukuttaminen alkoi myös yhä useammin kestää pidempään, jopa tunnin. Alkoi jo vähän huolestuttaa, että tilanne menee vain vaikeammaksi. Jos yritin lähteä huoneesta, tuli kova itku. Jos en pitänyt kättä hänen silmiensä edessä, hän laittoi käteni siihen. Jos en antanut, hän itki.
Niinpä tein päätöksen, että nyt aletaan harjoitella uutta selkeää tapaa. Neuvolan lastenterkkari sanoi, että esim. uuteen sänkyyn siirryttäessä on hyvä ottaa uudet nukutustavat käyttöön, mutta en voi enää odottaa. Sänky tulee vasta 2-3 viikon päästä.
Nämä päivät on menneet kyllä yllättävän hyvin ja edistystä tapahtunut huimasti! Tässä meidän päikkärirutiinit:
- Lounas n. klo 11.45/12
- Käsipesut, nopeahko pottailu kirjojen kera sekä univaipan laittaminen, pottatarran liimaus
- Unipupun hakeminen lapsen kanssa olohuoneesta
- Sänkyyn peittely
- Laulan laulun Sininen uni (en kaikkia säkeistöjä) sekä lyhyen Aa aa varpaillaan -laulun pari kertaa. Samalla silittelen/pidän kättä lapsen silmillä/selällä.
- Luettelen rakastamiset: "Äiti rakastaa sinua, isi rakastaa sinua, mummu rakastaa sinua, pappa rakastaa sinua, kaikki rakastaa sinua." (Se on lapsen itse keksimä rimpsu.)
- Sanon: "Kauniita unia, nuku hyvin." Viimeiset silitykset.
- Lähden huoneesta, jätän oven täysin auki
Lähdettyäni huoneesta lapsi jää touhuilemaan sinne itsekseen. Jo se on ollut hyvää edistystä, että suurta itkua ei tule enää tässä kohtaa. Lapsi höpöttelee iloisesti ja laulaa. Välillä huhuilee "äiti tuu", mutta pian jatkaa tyytyväistä puuhasteluaan. Riippuen kellonajasta ja pulputuksen kovuudesta/villiydestä sanon jossain vaiheessa olohuoneen puolelta, että "shhhh, nuku vaan". Menen huoneeseen vasta jos lapsi itkee oikeasti. Sen kyllä tunnistaa helposti.
Ekana päivänä jouduin menemään takaisin istumaan lapsen viereen tuolille. Silloin kuitenkin vain peittelin hänet uudestaan ja sanoin tutut "nuku vaan"-sanat ja laitoin omat silmät kiinni. Lapsi yritti ottaa kättäni, mutta siirsin tuoliani ihan pikkuisen kauemmas. Hetken lapsi katseli minua, mutta pian nukahti: ilman mitään tassutusta. Se oli läpimurto! Nyt seuraavina päivinä on mennyt vielä paremmin! Eilen ja tänään lapsi nukahti aivan itsekseen! Kävin äsken peittelemässä hänet uudestaan kun kuulin, että hän oli löytänyt jostain pikkuauton ja päryytteli sillä onnellisena. Lähdin kuitenkin huoneesta samantien pois. Ja pian tuli ihan hiljaista! :D
Ihmeellisen hienosti on nyt sujunut tämä muutos. En olisi uskonut ihan tällaista kehitystä. Ajattelen liian usein, että "ei lapseni kuitenkaan totu uusiin juttuihin kovin helposti". Tavallaan siis aliarvioin lapsen kyvyt sopeutua ja tottua. Lopullisen nukahtamisen ajankohta on nyt vähän siirtynyt myöhemmäksi, mutta se ei ole haitannut suuremmin. Yritän kuitenkin saada tytön ajoissa nukkumaan, jotta hän ehtisi tehdä unta rauhassa sekä unen tultua myös nukkua riittävästi. Kolmen aikaan viimeistään häntä herätellään. Yleensä semmoiset 1,5 tunnin unet riittävät hänelle.
Toistaiseksi tehdään nyt näin. Olen kertonut miehelle meidän uudet tavat ja hänkin on alkanut soveltaa niitä iltaisin. Toisaalta iltanukutuksen tavoilla ei ole niin suurta käytännön merkitystä minulle, kun mies hoitaa ne myös syksyllä vauvan saavuttua. Toki mies varmasti toivoisi, että iltanukutuskin menisi hieman nopeammin. Sekin kun välillä kestää tunnin. On meillä kuitenkin suunnilleen samanlaiset tavat miehen kanssa. Hän ehkä menee vähän nopeammin lapsen luo, vaikka lapsi ei itkisikään kunnolla. Katsoo, että kello on paljon ja siksi menee. Ja sitten jää tassuttamaan lasta (pitämään kättä lapsen päällä). Tehköön miten tahtoo tässä vaiheessa.
Aika näyttää, miten lapsen nukutus sujuu sitten uudessa lastensängyssä, josta pääsee itse pois. Tai sitten kun vauva syntyy. Mutta mietitään niitä sitten. :)
torstai 9. kesäkuuta 2016
Rakas kaksivuotias
Ylihuomenna meidän pieni tyttö täyttää kaksi vuotta. Niin pieni vielä, mutta oppinut ja kasvanut jo hurjasti. <3
- Meidän pieni neiti tykkää piirtää. Piirtää usein esim. pupuja, kukkia, isin kuvan tai pallon. Paperilla ne näyttävät yleensä melko samoilta ympyrän muotoisilta sykeröiltä, joilla saattaa olla silmät ja nenä. Pyydettäessä piirtää myös muut kehon osat, esim. korvat, hiukset, suun, mahan, kädet, jalat, jne. Alkeellisesti värittää kuvia niin että joka kuvan päälle tulee vähän väriä.
- Tykkää lukea kirjoja äidin tai isän kainalossa. Jaksaa välillä kuunnella jo pidempiäkin tekstejä, jos kirja on muuten kiinnostava. Tykkää myös äidin ja isän itse keksimistä lyhyistä tarinoista, joiden juoneksi riittää esim. pupun ja lampaan yhteiset pomppimisleikit.
- Tykkää ulkoilla. Nauttii suuresti hiekkakakkujen tekemisestä ja jalkapallon potkimisesta. Potkii palloa taitavasti ja säilyttää hyvin tasapainonsa. Heittää kahdella ja yhdellä kädellä. Poimii mielellään voikukkia ja juoksee paljon. Keinuu mielellään ja laskee liukumäkeä itse.
- Lempileluja ovat myös mm. Lego-tytöt ja Lego-isi. Tytöt hän on nimennyt ystävänsä ja itsensä mukaan. Traktorit ja autot kiinnostavat paljon, samoin keittiöleikit omassa keittiössä. Siellä hän keittää esim. puuroa: mittaa hiutaleet paketista syvälle lautaselle, laittaa vettä hanasta, laittaa lautasen mikroon, mikro piippaa "piiiiip" ja sitten puuroa sekoitellaan ja se on "poppaa". Sitten sitä annetaan pehmoeläimille tai äidille/isälle. Isälle keittelee myös teetä pieneen kuppiin.
- Peittelee pehmolelut nukkumaan ja silittää niitä.
- Lastaa traktorin kyytiin eläimiä ja lähtee ajelulle.
- Ajelee omalla autollaan, jonka päällä voi istua. Kääntelee rattia.
- Ehdottomasti tärkein lelu on edelleen pehmoinen pupu, joka on nimetty Unipupuksi. Se on kainalossa sekä päiväunilla että yöunilla. Voi olla, että joku muukin kelpaisi, mutta näin on nyt menty. Muutenkin kaikenlaiset puput on tosi tärkeitä hänelle. Samoin muut eläimet, esim. koirat, kissat ja nallet.
- Tykkää lauluista ja laululeikeistä. Soittaa mielellään myös äidin pianoa.
- Tekee mielellään samoja asioita kuin äiti ja isä, esim. äidin siivotessa hakee oman lattiaharjansa ja rupeaa hommiin. On mielellään apulainen eri asioissa, esim. ostosten purkamisessa kasseista, pyykkien viemisessä kylpyhuoneesta makuuhuoneeseen tai roskien viemisessä ulos.
- Nauttii matkimisleikeistä: matkii äidin ja isän hassuja ilmeitä ja nauraa kun häntä matkitaan.
- Osaa monenlaisia ilmeitä
- Hallitsee paljon sanoja: osa on kaikkien tunnistettavia ja osan vain äiti ja isä tunnistavat
- Juttelee 4-5 sanan lauseita, välillä jopa kuuden. Vanhemman näkökulmasta on kyllä ihanaa, kun lapsi on oppinut ilmaisemaan itseään kielellisesti: vuorovaikutus on paljon helpompaa ja nopeampaa kun toinen osaa sanoa, mitä haluaa ja mitä ajattelee.
- Usein iltaisin muistellaan yhdessä ääneen, mitä on tehty päivällä. Lapsi itsekin muistelee kivoja asioita, esim. uintiretkeä kaverin kanssa, Thaimaan norsua, mummulan potan väriä, jne.
- Tunnistaa monia värejä, esim. harmaa, punainen, violetti, keltainen, musta, sininen ja vihreä. Useimmille niistä on myös omat sanansa. Tykkää katsella esim. auton kyydissä erivärisiä, ohi kulkevia autoja. Värejä esim. "munni" (musta), "nini" (sininen), "oto" (keltainen eli auringon värinen), "piipiiä" (vihreä), jne.
- Saattaa keksiä, että esim. leipä näyttää karhulta tai pupulta
- Antaa kivasti leluja myös kavereille
- Halaa parhaita kavereita lähtiessään kylästä kotiin
- Tykkää erityisen paljon eräästä tyttökaveristaan
- Tykkää esitellä jumppatemppujaan ja on niistä ylpeä, esim. karhukävelyä, jalkojen välistä kurkkimista, erilaisia hyppyjä
- On alkanut harjoitella tasahyppelyä ja näyttää ymmärtävän, mitä sillä tarkoitetaan
- Kävelee vuorojaloin matalia portaita ylös, kaiteesta kiinni pitäen. Tykkää portaista.
- Selvästi nauttii kehuista ja kannustuksesta.
- Nukkuu yöt yleensä yhteen putkeen n. klo 20:30-8.00. Päikkärit ovat usein 1,5-2 tuntia, noin klo 12:30/13 alkaen. Pimennysverhoilla on suuri vaikutus unen kestoon.
- Osaa unilaulun sanat ja toistaa siitä lauseiden loput. Äiti laulaa Sininen uni-laulua ja isä kertoo omia iltatarinoita. Nukahtaessa haluaisi aikuisen käden silmiensä eteen. Tyynystä ja peitosta on tullut tärkeitä.
- Käy säännöllisesti potalla, mutta käyttää yhä vaippaa. Välillä kokeillaan lyhyitä aikoja pelkillä pikkuhousuilla. On viime aikoina alkanut melko usein sanoa ääneen, kun pissa tulee vaippaan. Neuvolan mukaan on vielä sen verran pieni, että ei ole kiire päästä päivävaipoista eroon. Nyt kesällä kuitenkin aiotaan lisätä pikkuhousujen käyttöä. Iltaisin tekee pottaan yleensä molemmat osumat. Potalla lukee usein kirjoja tai leikkii pienillä leluilla.
- Pukee pipon itse päähän ja yrittää laittaa myös kenkiä. Nopeasti turhautuu esim. takin riisumisessa jos ja kun ei onnistu. Harvoin haluaa riisua tai pukea housujaan itse. Aurinkolasit laittaa itse. Kukkapipo ja aurinkolasit ovatkin erityisen tärkeitä hänelle.
- Tykkää syödä itse lusikalla, haarukalla tai sormin. Juo nokkamukista ja harjoittelee tavallisesta mukista, se onnistuu ihan ok. Pitää tällä hetkellä esim. sosekeitosta, makaronista, perunasta, linsseistä, sipulista, juustosta, hedelmistä, marjoista, kurkkutikuista, leikkelekinkusta. Syö yhdestä hammaspastillista noin puolet. Lopun pastillin kiikuttaa isälle tai äidille eikä halua syödä sitä loppuun.
- On alkanut testata annettuja kieltoja. Kieltämisen jälkeen tekee asian yleensä vielä uudestaan ja usein myös nauraa ja yrittää laittaa asian leikiksi.
- Tykkää kylpeä ja saunoa. Suihkusta ei välitä, mutta totuteltu siihenkin.
- Neuvolan mittareilla tyttö kasvaa oikein hienosti. Varsinkin pituutta on tullut paljon ja painoakin sopivassa suhteessa. Nyt kaksivuotiaana hän on 95 cm pitkä ja painaa 16 kg. Mittaukset neuvolassa menivät kerrankin täysin itkuitta. Terveydenhoitaja oli tosi hyvä ja pieneen neitiin upposi hyvin se, että pieni vauvanukke mitattiin aina ensin. Neuvolassa saatiin myös kaksi rokotetta, joista toinen oli hepatiittirokote. Seuraava rokotusohjelman mukainen piikki on 4-vuotiaana.
- Neuvolassa kehuttiin neitiä taitavaksi kaksivuotiaaksi. Kelle äidille tai isälle ei tulisi tuommoisesta hyvä mieli?
- Neuvolassa mm. luettiin kirjaa, leikittiin palikoilla ja pallolla, tehtiin palapeliä.
- Joitain hauskoja sanoja/sanontoja, joita tyttö käyttää:
"kukkakaaki" (kukkakaali)
"munnihäkkä" (mustaherukka)
"minä tyttää pipa!" (minä tykkään siitä!)
"iti puttiin!" (isin kanssa puistoon!)
"äiti pipa, iti pipa" (äiti kiva, isi kiva)
"iti tata" (isi rakas)
"mummu ina" (mummu ihana)
"tiitoot" (kiitos) <3
"pupu nunnii" (pupu nuuhkii)
"äiti Papu" (äiti-Pauliina)
"pää nuunuu" (pää tyynyyn)
"kitt-katt-kitt-katt" (tik-tak-tik-tak, auton vilkku)
"voikukka" (voikukka)
"Unipupu" (Unipupu-pehmolelu)
"uto" (ulos)
"puupo mimmuun" (puuro mikroon)
"maamu" (maito)
"kuukkutittu" (kurkkutikku)
"äitim" (äitin)
"itin ninnu" (isin kinkku)
- Osaa sanoa myös tärkeiden sukulaisten ja ystävien nimiä sekä oman nimensä yhtä hankalampaa kirjainta lukuunottamatta.
Meillä on aivan ihana kaksivuotias. Touhukas, mutta keskittymiskykyinenkin. Herkkä, mutta rohkeakin. Alku-ujosteleva, mutta silti sosiaalinen. Vauhdikas ja puhelias. Utelias. Tyytyväinen, nauravainen hassuttelija. Kiharatukkainen muru.
- Meidän pieni neiti tykkää piirtää. Piirtää usein esim. pupuja, kukkia, isin kuvan tai pallon. Paperilla ne näyttävät yleensä melko samoilta ympyrän muotoisilta sykeröiltä, joilla saattaa olla silmät ja nenä. Pyydettäessä piirtää myös muut kehon osat, esim. korvat, hiukset, suun, mahan, kädet, jalat, jne. Alkeellisesti värittää kuvia niin että joka kuvan päälle tulee vähän väriä.
- Tykkää lukea kirjoja äidin tai isän kainalossa. Jaksaa välillä kuunnella jo pidempiäkin tekstejä, jos kirja on muuten kiinnostava. Tykkää myös äidin ja isän itse keksimistä lyhyistä tarinoista, joiden juoneksi riittää esim. pupun ja lampaan yhteiset pomppimisleikit.
- Tykkää ulkoilla. Nauttii suuresti hiekkakakkujen tekemisestä ja jalkapallon potkimisesta. Potkii palloa taitavasti ja säilyttää hyvin tasapainonsa. Heittää kahdella ja yhdellä kädellä. Poimii mielellään voikukkia ja juoksee paljon. Keinuu mielellään ja laskee liukumäkeä itse.
- Lempileluja ovat myös mm. Lego-tytöt ja Lego-isi. Tytöt hän on nimennyt ystävänsä ja itsensä mukaan. Traktorit ja autot kiinnostavat paljon, samoin keittiöleikit omassa keittiössä. Siellä hän keittää esim. puuroa: mittaa hiutaleet paketista syvälle lautaselle, laittaa vettä hanasta, laittaa lautasen mikroon, mikro piippaa "piiiiip" ja sitten puuroa sekoitellaan ja se on "poppaa". Sitten sitä annetaan pehmoeläimille tai äidille/isälle. Isälle keittelee myös teetä pieneen kuppiin.
- Peittelee pehmolelut nukkumaan ja silittää niitä.
- Lastaa traktorin kyytiin eläimiä ja lähtee ajelulle.
- Ajelee omalla autollaan, jonka päällä voi istua. Kääntelee rattia.
- Ehdottomasti tärkein lelu on edelleen pehmoinen pupu, joka on nimetty Unipupuksi. Se on kainalossa sekä päiväunilla että yöunilla. Voi olla, että joku muukin kelpaisi, mutta näin on nyt menty. Muutenkin kaikenlaiset puput on tosi tärkeitä hänelle. Samoin muut eläimet, esim. koirat, kissat ja nallet.
- Tykkää lauluista ja laululeikeistä. Soittaa mielellään myös äidin pianoa.
- Tekee mielellään samoja asioita kuin äiti ja isä, esim. äidin siivotessa hakee oman lattiaharjansa ja rupeaa hommiin. On mielellään apulainen eri asioissa, esim. ostosten purkamisessa kasseista, pyykkien viemisessä kylpyhuoneesta makuuhuoneeseen tai roskien viemisessä ulos.
- Nauttii matkimisleikeistä: matkii äidin ja isän hassuja ilmeitä ja nauraa kun häntä matkitaan.
- Osaa monenlaisia ilmeitä
- Hallitsee paljon sanoja: osa on kaikkien tunnistettavia ja osan vain äiti ja isä tunnistavat
- Juttelee 4-5 sanan lauseita, välillä jopa kuuden. Vanhemman näkökulmasta on kyllä ihanaa, kun lapsi on oppinut ilmaisemaan itseään kielellisesti: vuorovaikutus on paljon helpompaa ja nopeampaa kun toinen osaa sanoa, mitä haluaa ja mitä ajattelee.
- Usein iltaisin muistellaan yhdessä ääneen, mitä on tehty päivällä. Lapsi itsekin muistelee kivoja asioita, esim. uintiretkeä kaverin kanssa, Thaimaan norsua, mummulan potan väriä, jne.
- Tunnistaa monia värejä, esim. harmaa, punainen, violetti, keltainen, musta, sininen ja vihreä. Useimmille niistä on myös omat sanansa. Tykkää katsella esim. auton kyydissä erivärisiä, ohi kulkevia autoja. Värejä esim. "munni" (musta), "nini" (sininen), "oto" (keltainen eli auringon värinen), "piipiiä" (vihreä), jne.
- Saattaa keksiä, että esim. leipä näyttää karhulta tai pupulta
- Antaa kivasti leluja myös kavereille
- Halaa parhaita kavereita lähtiessään kylästä kotiin
- Tykkää erityisen paljon eräästä tyttökaveristaan
- Tykkää esitellä jumppatemppujaan ja on niistä ylpeä, esim. karhukävelyä, jalkojen välistä kurkkimista, erilaisia hyppyjä
- On alkanut harjoitella tasahyppelyä ja näyttää ymmärtävän, mitä sillä tarkoitetaan
- Kävelee vuorojaloin matalia portaita ylös, kaiteesta kiinni pitäen. Tykkää portaista.
- Selvästi nauttii kehuista ja kannustuksesta.
- Nukkuu yöt yleensä yhteen putkeen n. klo 20:30-8.00. Päikkärit ovat usein 1,5-2 tuntia, noin klo 12:30/13 alkaen. Pimennysverhoilla on suuri vaikutus unen kestoon.
- Osaa unilaulun sanat ja toistaa siitä lauseiden loput. Äiti laulaa Sininen uni-laulua ja isä kertoo omia iltatarinoita. Nukahtaessa haluaisi aikuisen käden silmiensä eteen. Tyynystä ja peitosta on tullut tärkeitä.
- Käy säännöllisesti potalla, mutta käyttää yhä vaippaa. Välillä kokeillaan lyhyitä aikoja pelkillä pikkuhousuilla. On viime aikoina alkanut melko usein sanoa ääneen, kun pissa tulee vaippaan. Neuvolan mukaan on vielä sen verran pieni, että ei ole kiire päästä päivävaipoista eroon. Nyt kesällä kuitenkin aiotaan lisätä pikkuhousujen käyttöä. Iltaisin tekee pottaan yleensä molemmat osumat. Potalla lukee usein kirjoja tai leikkii pienillä leluilla.
- Pukee pipon itse päähän ja yrittää laittaa myös kenkiä. Nopeasti turhautuu esim. takin riisumisessa jos ja kun ei onnistu. Harvoin haluaa riisua tai pukea housujaan itse. Aurinkolasit laittaa itse. Kukkapipo ja aurinkolasit ovatkin erityisen tärkeitä hänelle.
- Tykkää syödä itse lusikalla, haarukalla tai sormin. Juo nokkamukista ja harjoittelee tavallisesta mukista, se onnistuu ihan ok. Pitää tällä hetkellä esim. sosekeitosta, makaronista, perunasta, linsseistä, sipulista, juustosta, hedelmistä, marjoista, kurkkutikuista, leikkelekinkusta. Syö yhdestä hammaspastillista noin puolet. Lopun pastillin kiikuttaa isälle tai äidille eikä halua syödä sitä loppuun.
- On alkanut testata annettuja kieltoja. Kieltämisen jälkeen tekee asian yleensä vielä uudestaan ja usein myös nauraa ja yrittää laittaa asian leikiksi.
- Tykkää kylpeä ja saunoa. Suihkusta ei välitä, mutta totuteltu siihenkin.
- Neuvolan mittareilla tyttö kasvaa oikein hienosti. Varsinkin pituutta on tullut paljon ja painoakin sopivassa suhteessa. Nyt kaksivuotiaana hän on 95 cm pitkä ja painaa 16 kg. Mittaukset neuvolassa menivät kerrankin täysin itkuitta. Terveydenhoitaja oli tosi hyvä ja pieneen neitiin upposi hyvin se, että pieni vauvanukke mitattiin aina ensin. Neuvolassa saatiin myös kaksi rokotetta, joista toinen oli hepatiittirokote. Seuraava rokotusohjelman mukainen piikki on 4-vuotiaana.
- Neuvolassa kehuttiin neitiä taitavaksi kaksivuotiaaksi. Kelle äidille tai isälle ei tulisi tuommoisesta hyvä mieli?
- Neuvolassa mm. luettiin kirjaa, leikittiin palikoilla ja pallolla, tehtiin palapeliä.
- Joitain hauskoja sanoja/sanontoja, joita tyttö käyttää:
"kukkakaaki" (kukkakaali)
"munnihäkkä" (mustaherukka)
"minä tyttää pipa!" (minä tykkään siitä!)
"iti puttiin!" (isin kanssa puistoon!)
"äiti pipa, iti pipa" (äiti kiva, isi kiva)
"iti tata" (isi rakas)
"mummu ina" (mummu ihana)
"tiitoot" (kiitos) <3
"pupu nunnii" (pupu nuuhkii)
"äiti Papu" (äiti-Pauliina)
"pää nuunuu" (pää tyynyyn)
"kitt-katt-kitt-katt" (tik-tak-tik-tak, auton vilkku)
"voikukka" (voikukka)
"Unipupu" (Unipupu-pehmolelu)
"uto" (ulos)
"puupo mimmuun" (puuro mikroon)
"maamu" (maito)
"kuukkutittu" (kurkkutikku)
"äitim" (äitin)
"itin ninnu" (isin kinkku)
- Osaa sanoa myös tärkeiden sukulaisten ja ystävien nimiä sekä oman nimensä yhtä hankalampaa kirjainta lukuunottamatta.
Meillä on aivan ihana kaksivuotias. Touhukas, mutta keskittymiskykyinenkin. Herkkä, mutta rohkeakin. Alku-ujosteleva, mutta silti sosiaalinen. Vauhdikas ja puhelias. Utelias. Tyytyväinen, nauravainen hassuttelija. Kiharatukkainen muru.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)