Oltiin Tampereella viikonloppureissussa. Sunnuntaina jäi koko perheen unet vähiin ja muutenkin koko lauantai mentiin, rauhallisesti mutta mentiinpä kuitenkin. Sunnuntai-iltapäivällä kotona alkoikin tulla yhä enemmän harjoitussupistuksia: mahan kovettumisia ja ajoittaista pistävää kipuakin välillä. Aiemminkin suppareita on tullut aina joskus, mutta nyt niitä tuli monta peräkkäin. Eilen maanantaina supisteli myös aika paljon. Käytiin lapsen kanssa lähikirjastossa ja pikkukaupassa. Lyhyen loppumatkan työnsin rattaissa istuvaa tyttöä ja löntystin hitaasti eteenpäin. Vauhti oli siis ihan minimaalinen, mutta jos yhtään lujempaa yritin, maha kovettui. Kotona väsytti ja heikotti. Vesikin auttoi. Harjoitussupistukset ei kyllä yleensä ole sattuneet. Eilen sattui mahaan kuitenkin välillä, pisti. Ehkä vain olin kulkenut liian kovalla vauhdilla. Nyt huomaan, että on vaan ihan pakko hiljentää tahtia, vaikka ei malttaisi. Usein tuntuu, että kyllähän minä jaksan, mutta sitten liikkeelle lähdettyä väsymys iskeekin nopeasti. Tai mahaa alkaa jomottaa.
Mun mahassa poksautellaan myös purkkapalloja. Sieltä kuuluu siis aina välillä sellainen yksittäinen pieni napsahdus. Kuin kielellä napsauttaisi kerran kitalakeen. Joskus siihen liittyy vauvan liike, yleensä ei. Netistä luin, että syynä voivat olla esim. sikiökalvot tai vauvan nivelet. Että kalvot menisivät kasaan ja suoristuessaan napsuisivat tai että lapsi leikkisi kalvoilla. Esikoisestakin muistan tällaista. Napsu ei satu eikä tunnu muuten. Välillä kuulen myös lapsiveden loiskuntaa. Se on selkeää liplatusta, erilaista kuin mahan muut äänet. Hassua.
Ja maitoa on alkanut myös tulla! Paitaan ei vielä ole tullut tahroja, mutta iltaisin sen huomaa pienenä kosteutena rinnassa. Olinkin jo vähän odottanut, että milloinkahan sitä alkaa tulla. Edelliselläkin kerralla paidat alkoivat kastua ennen viimeisiä raskausviikkoja. Saankohan taas samanlaiset suihkutissit kuin viimeksi? Silloin maitoa tuli tosi paljon ja imetyspaitoja oli vaihdettava koko ajan, liivinsuojista huolimatta. Oikeasti maito ihan suihkusi kaaressa.
Vauvan hikka on myös alkanut tuntua. Esikoisen hikkaa en bongannut montaakaan kertaa eikä tämäkään vesseli ole kovin usein hikkaillut. Hikka tuntuu melko tasaisena ja jatkuvana rytmisenä näpäyksenä. Yhtenä iltana hikka tuntui pitkään ihan alhaalla, pikkuhousun rajalla. Arvelisin, että siellä on edelleen vauvan selkä. Välillä olen huomaavinani oikean kyljen puolella pyöreän pään. Tai joku pyöreä sinne tunkee, lähelle kylkiluita.
Isoimmat potkut tuntuvat edelleen vasemmalla ja alhaalla. Vauvan liikkeet on alkaneet myös yllättää enemmän: muljahdukset tuntuvat isoilta ja vauva osuu varmaan potkuillaan myös joihinkin hermoihin, minkä seurauksena hätkähdän pienestä yllättävästä kivusta.
Välillä muistan nähneeni raskausunia. Esimerkiksi yhtenä yönä olin entisessä työpaikassani töissä, pienessä kaupassa. Olin raskaana ja aloin vuotaa verta kesken työpäivän. Soitin hädissäni yleiseen hätänumeroon, kun en millään muka tiennyt, minne muualle olisi pitänyt soittaa. Kaupungilla sitten etsin kylmässä lumisateessa taksia, joka veisi mut sairaalaan. En ollut yltiöpäisessä paniikissa, mutta kauhuissani kuitenkin. Heh, oikeasti tiedän kyllä minne soitan jos jotain häikkää ilmenisi. Unissa sitä silti käsittelee joitain pelkoja ja toki unista muistaakin vain pienen osan.
Vessassa käyn öisin yhä 1-2 kertaa, yleensä vain kerran. Aamulla on silti usein jo kova hätä. Toki oon menny nyt taas aika myöhään nukkumaankin. Nyt uni on tullut vähän helpommin, kun oon nukkunut päiväunet vain välillä.
Pari päivää sitten aloin ottaa yhden rautatabletin kerran päivässä. En soittanut asiasta edes neuvolaan, parin viikon päästä on sinne taas aika. Kaapista löysin vanhan Obsidan-paketin, jossa oli päiväystä jäljellä. Ajattelin, että eipä siitä haittaakaan varmaan ole, kun se minun normiarvo on kuitenkin korkeampi kuin mitä se nyt on. Jos se vaikka auttaisi tähän fyysiseen väsymiseen, jota on nyt tullut.
En murehdi enää vauvan tarjontaa. Tottakai haluaisin synnyttää tavallisesti alateitse, mutta jos vauva ei jostain syystä käännykään tai on yhä poikittain synnytyksen lähestyessä, katsotaan sitten muut vaihtoehdot. Tällä hetkellä tuntuu, että sitten mennään sektioon. Tuntuu, että esim. perätilasynnytys olisi minun tapauksessani liian riskialtista. Ei siis muuten, mutta edellisessä synnytyksessä koin jo riittävästi yllättäviä tilanteita. En halua ottaa riskiä, että tulisi taas jotain sellaista. Vaikka sektiokin on iso leikkaus, se on kuitenkin etukäteen suunniteltuna aika tavallinen juttu. Tarkoitan siis, että tosi moni on senkin kokenut ja siitä toipunut. Tuntuu myös, että minulla ei oikein ole kunnon kokemusta ponnistusvaiheesta. Esikoisesta multa hävisi epiduraalin jälkeen niin totaalisesti tunto alakerrasta, etten tuntenut mitään ponnistamisen tarvetta. En tuntenut oikein kunnolla supistuksiakaan eikä mulla ollut hajuakaan, miten vauva liikkuu ponnistamisen seurauksena. Perätilasynnytyksen yhteydessä usein sanotaan, että synnyttäjän täytyy tehdä vielä enemmän töitä kuin silloin jos vauva tulee pää edeltä. Mietityttäisi tosi paljon, että osaanko, kun on tuollaiset muistot aiemmasta synnytyksestä.
Näin täällä odotellaan. Pääosin ihan tyytyväisenä ja omia oloja kuulostellen. Täytyy vaan muistaa ottaa tarpeeksi rauhallisesti, vaikka se tuntuu välillä vaikealta. Esimerkiksi tänään lähdetään miehen ja mun hyvän ystävän kanssa koettelemaan mun rajoja mustikkametsään. Saas nähdä istunko vain mättäällä eväitä syöden muiden poimiessa. Onneksi mies lähtee mukaan, niin päästään tarvittaessa pois milloin vain. Kunpa löytyisi marjoja!
Ihmeellistä, että ihan kohta on jo elokuu! Sitten saadaan meidän uusi asunto hallintaan ja remontti alkaa. Keittiösuunnitelma on melkein valmis, vain kylmälaitteet ja liesi täytyy tilata. Ja päättää, otetaanko kylmäkoneet valkoisina vai teräksen värisinä. Seuraava homma onkin sitten kylppärilaattojen ja -kaapistojen valinta sekä maalien ostaminen seiniin ja kattoon. Tosin mulla on jo mielessä mitä toivoisin, jos mies sen hyväksyy. Odotan myös kovasti, että lapsen uusi sänky tulisi. Sen pitäisi saapua joko tällä viikolla tai seuraavalla. Päästäisi opettelemaan siinä nukkumista. Nyt alkaa vihdoin tapahtua, ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti