Monenlaisia kukkia

Joka kevät kaipaan Platageniin tai muuhun isompaan kukkakauppaan ihastelemaan värikkäitä kukkia, päivittämään meidän viherkasvikokoelmaa, haaveilemaan yrttipuutarhasta ja pohtimaan parvekeistutuksia. Toissakesänä istutin yrttejä ja mansikoita isoihin parvekeastioihin ja ne menestyivät tosi hyvin. Mansikoita tuli pitkään ja basilikat ja muut rehottivat. Viime kesänä parvekkeella olivat satunnaisesti vain lastenvaunut. Mitään kukkia en laittanut ja hyvä niin, luultavasti olisivat sinne kuihtuneet kun olisin unohtanut kastella vauvapöllyssä.

Nyt ostettiin parvekkeelle kaksi kukkaa: pöydälle valkoinen hortensia ja seinälle roikkumaan tällainen väripläjäys mikä lie nimeltään. Parvekkeesta tuli heti kutsuvampi.

Myös vauvan huoneeseen hankittiin pari uutta huonekasvia. Ihan ajatuksena viihtyvyys ja kerrotaanhan kasvien puhdistavan ilmaakin.

Samanlainen viirivehka kuin keittiössä

Mies valitsi pyöreän muratin

Keittiön nurkkaan pääsivät kirpeälehtinen salaatti jonka nimeä en nyt muista, sileälehtinen persilja, basilika sekä hortensia. Vähän liian pieniin ruukkuihin ne laitoin, kun ei ollut nyt isompia.

Yrtit rivissä, hengissä toistaiseksi

Hortensiaa pitää kastella aika paljon

Kukkien ostamisen ja istuttamisen lisäksi tein niitä itsekin, ensimmäistä kertaa tällä tavoin. ;) Oli aluksi yllättävän hankalaa ja vaikka minulla on ohuet sormet niin välillä nekin niin töppäilivät. Terälehdet taittuivat ja nuput murskaantuivat kun luulin niitä roskiksi pöydällä. Heh. Muutamat vauvan päikkärit siihen meni, mutta tällaisia niistä tuli. Ihan onnistuneita siis kuitenkin ensikertalaisen tekemiksi. Muutaman ison terälehden varmaan vielä laitan näihin, mutta en malttanut olla laittamatta tänne jo näitä kuvia. Sokerimassasta siis.

Nuppu, terälehtiä ja pallotyökalu

Monen kuivatuksen jälkeen viimeisiä terälehtiä vailla

Katsotaan jos nämä kukat päätyisivät vaikka tytön synttärikakkuun muutaman viikon päästä. Puhuttiin miehen kanssa, että entä jos opiskelisinkin seuraavaksi ammatikseni kondiittorin paperit. Vaan ei, leipominen ja askartelu on kivaa, mutta minun perfektionistiluonteella vain ahdistuisin, jos pitäisi toisille tehdä ja väkertää. :)

Näiden kukkien tekeminen oli jotenkin tosi palkitsevaa ja antoisaa. Varsinkin kun olin saanut kuivatettua nuput ja muutamat ensimmäiset terälehdet ja tekele alkoi näyttää jo ihan nätiltä. Oli haastavaa saada pehmeä ja ohut sokerimassa pysymään paikoillaan ja kukkien valmistuminen tuntuikin siksi niin saavutukselta. Näitä tehdessäni ajattelin Jutta Gustafsbergiä, joka eräällä luennolla sanoi, että kaikkea täytyy harjoitella osatakseen. Myös terveellisiä elämäntapoja. Samalla luennolla puhuttiin myös siitä, kuinka palkitsevaa on hankalan asian loppuun saattaminen. Niinhän se on. Tuli hyvä mieli.