sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Unistrategia

Ihan ensimmäiseksi pitää hehkuttaa, koska viime öiset tapahtumat ovat aivan ennenkuulumattomia. Nukutin vauvan illalla syliini tavoistani poiketen. Yleensä siis meidän sänkyyn. Vauva nukahti nopeasti ja siirsin aina omaan sänkyynsä, jonne jäi nukkumaan. Nelisen kertaa vauva itki ja yritettiin ensin lohduttaa sylissä ja lopulta annoin kuitenkin aina rintaa kun ei muu auttanut. Puoli kasin maissa mentiin siis makkariin ja klo 22 vauva rauhoittui lopulta nukkumaan. Yöllä vauva heräsi klo 24 ja klo 2 ja... klo 7.30!!! Yleensä en käytä montaa huutomerkkiä peräkkäin, mutta nyt täytyy. Viisi ja puoli tuntia yhtäjaksoista unta vauvalle, joista kokonaiset viisi minulle! On uskomaton fiilis katsoa kelloa aamulla kun huomaa edellisestä heräämisestä kuluneen noin kauan! Syötin vauvan aamulla ja hän nukahti heti uudestaan. Minä nousin. Nyt olo on erikoisen erilainen kuin yleensä. Ajatus luistaa, positiivisuutta löytyy heti aamusta, kasvotkin on nuoremman ja raikkaamman näköiset kuin yleensä (ei silmäpusseja). Nyt vasta huomaa, miten oon tottunut väsymykseen.

Mutta piti kyllä kertoa siitä unistrategiasta. Eli siitä, miten me on nyt päätetty alkaa näitä Pötkylän unia hellästi ohjaamaan. Toissayönä siis taas jonkinlainen raja tuli minulla vastaan, kun huomasin taas kerran, että vauvan yösyöminen on usein ihan vain lohtusyömistä ja tissin pitämistä suussa. Onhan se niin äärettömän suloista kun toinen tulee niin onnelliseksi heti kun vaan pääsee rinnalle. Siinä huokaisee syvään ja nukahtaa. Mutta ei se ole meidän perheen kannalta enää kestävää toimintaa. Minusta on tuntunut kauhean vaikealta saada otetta noihin unikouluihin ym. On olemassa monenlaisia ohjeita vauvan unitapojen parantamiseksi enkä ole osannut päättää, mitä tapoja meidän kannattaisi kokeilla. On Pantley, Hogg, tassuttelut, pistäytymiset ja monta muuta. En ole myöskään osannut päättää, miten paljon puututaan rinnalle nukahtamiseen ja iltanukuttamiseen. Niillä tuntuu olevan jonkinlaista yhteyttä yöheräämisiin, mutta liian suuria muutoksia ei välttämättä jakseta kerralla tehdä. Enkä haluakaan. Haluan pitää meidän toimet mahdollisimman lempeinä.

Meidän suunnitelma:

1. Refluksiepäilyn vahvistaminen lääkärillä. Varataan mahdollisimman pian lääkäri, jotta voidaan puhua vauvan refluksioireista. Nieleskelee yölläkin ja maitoa nousee selvästi kurkkuun. Pyydetään vaikka Gavisconia kokeiluun. Jos auttaa, hurrataan ja jos ei auta, keskitytään unikouluun.

2. Nyt heti tehdään pieniä muutoksia meidän arkeen. 

Päivärutiineista puhutaan aina yöunikeskustelujen yhteydessä ja minun mielestä meillä on ihan ok rutiinit. Nyt kun kiinteiden syömiset on aloitettu, rutiineihin tulee kuitenkin pieniä muutoksia. Päiviin tulee uudenlaisia ruokailuhetkiä ja iltaan lisätään iltapuuro ja hammaspesu. Päivisin annan vauvalle kiinteitä ennen maitoa. Se oli neuvolan ohjeistus meille, jotta vauva kiinnostuisi vielä enemmän kiinteistä. Vauva syö kiinteitä niin pieniä määriä, että päätettiin tarjota tällä hetkellä kolmesti päivässä: aamupuuro, lounas ja iltapuuro. Aika pian varmasti otetaan päivällinenkin mukaan.

Meidän uudet iltarutiinit ja periaatteet:
- iltapuuro
- lyhyehkö kylpy, vaippa, rasvaus, yöpuku, hammaspesu
- halailua, läheisyyttä, huomiota, kirjan lukua, yhdessä loikoilua hämärässä ja hiljaisessa olohuoneessa
- makuuhuoneeseen äidin kanssa, maitoa sylissä, röyhtäytystä, syötön aikana kaksi unilaulua ja hiljaisuutta, nukkuva/uninen vauva sylistä omaan sänkyynsä, tassu vauvan päälle, syliä tarvittaessa, tissiä tarvittaessa, äiti pois huoneesta
- kun itkee, isä tai äiti menee lohduttamaan, yritetään kääntää kyljelleen ja tassutella, syliä ja pystyasentoa tarvittaessa, tissiä tarvittaessa ja taas omaan sänkyyn
- yöllä herätessä äidin voimavarojen mukaan tissiä sylissä tai sängyssä, luulen että käytännössä jälkimmäistä, omaan sänkyyn nukkumaan
- tuttia ei käytetä iltaisin/öisin, koska ei ole sitä nyt huolinut vaan suuttuu kun huomaa, että se ei ole tissi
- vauvan nukahtaessa yritetään muistaa sanoa "shh shh", jotta oppisi sen unilauseeksi
- kuulostellaan vauvan kitinää eikä hyökätä heti hänen luokse, ei kuitenkaan anneta itkeä kunnolla yksin
- vähitellen opetellaan nukahtamaan ilman tissiä ja sitä jo tehtykin, ei oteta siitä kuitenkaan stressiä nyt

Virikkeitä vauvalle päivisin. Tuntuu, että meidän vauva niitä kaipaa. Nyt olen käynyt asioilla ym. yleensä vauvan nukkuessa, mutta jatkossa voidaan kokeilla lähtemistä niinkin että vauva on hereillä. Kaksi tuntia jaksaa yleensä valvoa. Vaunuihin kokeillaan pian ratasosaa, kunhan ehditään. Sitä ei saa aivan makuuasentoon, mutta uskon että vauva oppii nukahtamaan puoli-istuvaankin asentoon, nukkuuhan turvakaukalossakin.

3. Jos refluksilääke ei auta ja heräilyt kahden tunnin välein jatkuvat, toteutetaan hellä unikoulu. Yösyöttöjä ei luultavasti lopeteta kerralla vaan sallitaan aamuyön syöttö, jos vauva sen kaipaa. Ajattelen, että unikoulun toteuttaminen on vauvan sekä meidän koko perheen hyvinvoinnin edesauttamista. Vauvaa syötetään illalla useamman kerran, mutta keskellä yötä (luultavasti joku ennalta päätetty aikaväli) lohdutetaan muilla keinoin. Mietitään tätä sitten tarkemmin jos/kun sen aika on.

Näillä mennään.


Nyt sunnuntaipäivän viettoon. Eilen käytiin ostamassa jo jouluruokia ja -kukkia. Mies kokosi vauvalle syöttötuolin ja vauva oli ihan onnessaan päästessään tänään kokeilemaan sitä. Tänään on kylättelypäivä, kun meille tulee sekä miehen kaveri, sisko että minun vanhemmat kylään. Mukavaa! Huomenna saatan ajella vauvan kanssa minun siskon luona, jos meillä ei ole refluksilääkäriä aamupäivällä. Jouluisia puuhia luvassa lähipäivinä: pöytäliinan silitystä, kylppärin pesua, seepra-kuivakakun leipomista. Tiistaina tehdään kaikki jouluruoat valmiiksi, että aattona voidaan vaan nauttia rauhallisesta päivästä meidän pikkuperheen kesken. <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti