Vauvan unijuttuja

Voi miten äkkiä sitä unohtaakaan ne vauva-arjen pikkujutut! Vaikkapa sen, että monet pienet vauvat heräävät usein ensimmäisen unisyklin jälkeen ja heitä pitää nukuttaa silloin uudestaan, ts. lykkiä parvekkeella vaunuja, laittaa tissiä suuhun tai muuta. Tai että vauvaa ei kannata päästää yliväsyneeksi, että silloin unen tulo vaikeutuu. Tai että pyykkiä tulee oikeasti aika paljon. Varsinkin meillä, kun heitän aina aika surutta vähänkin maitoiset harsot pesuun. Tai että ne 56 senttiset vaatteet oikeasti jäävät niin nopeasti pieniksi.

On ollut aika mukava fiilis siitä, että nyt saadaan taas tehdä nämä vauvajutut uudestaan. Siis tavallaan tästä nk. "toisesta mahdollisuudesta", vaikka eipä tuo ensimmäinen nyt mitenkään huonosti mennyt. Mutta voi kokeilla joitain itselle uusiakin tapoja toimia. Ja yrittää tehdä jotenkin paremmin kuin viimeksi. 

Toisaalta tuntuu, että oon unohtanut ihan kaiken näin pienen vauvan hoitamisesta. Ehkäpä se arki silloin esikoisen kanssa oli muutenkin niin erilaista kun pystyi täysin keskittymään häneen. Nyt on paljon enemmän muistettavaa. Ja tehtävää. On haastavaa keskittyä vauvanhoitoon, kun ei ole oikein missään välissä aikaa ajatella näitä vauvan asioita. Aika menee arjen pyörittämiseen kuten ruokailuihin, pyykkeihin, tiskeihin, ulkoiluihin ym. Vauvan ollessa tissillä leikin toisella kädellä esikoisen kanssa. Iltaisin olen väsynyt ja ajatus ei enää kulje.

Tottakai perusjutuissa on varmempi kuin viimeksi, mutta esimerkiksi vauvan uniasiat oon aikalailla unohtanut. Tosin ei niissä näin pienellä olekaan ihmeellistä: laitetaan nukkumaan kun vaikuttaa väsyneeltä. Jostain luin, että alle 3 kk:n ikäisillä kannattaisi keskittyä vain siihen, että vauva nukkuu riittävästi. Nukkumispaikalla ei niin väliä. Tämä on ainakin mulle hyvä ohjeistus. Meidän poika tuntuu nukahtavan aika kivasti liikkuviin vaunuihin ulos. Ja tissille meidän sänkyyn. Pari kertaa oon laittanu omaan sänkyynsäkin, kun on ollut jo lähes unessa muuten. Yöt nukkuu pääsääntöisesti meidän sängyssä.

Aamulla kun vauva herää, tehdään vauvan aamupesut, päivävaatteiden vaihto sekä syöttämiset. Jos hän kitisee mahaansa joskus 7:30 klo jälkeen niin nostan hänet ylös. Aika pian näiden aamutoimien jälkeen poika jo haukottelee ja on valmis ekoille päikkäreille. Silloin on hyvä aika meidän lähteä ulos. Tähän mennessä on menty vaunuilla. Onkin suuri apu aamuisin, että mies auttelee meille muille aamupuurot ennen työpäiväänsä. Ollaan sitten valmiina ulkoiluun heti kun vauvakin on.

Hyvällä tuurilla vauva nukkuu pari tuntia, mutta tähän asti se on ollut vielä melko harvinaista. Parin tunnin unien jälkeen hän ehtii hyvin väsähtää seuraavan kerran samoihin aikoihin kun esikoinen. Iltapäivä menee vielä sekalaisesti. Monesti klo 17 jälkeen vauva alkaa olla aika väsynyt ja itkuinen eikä nukahda niin helposti. Tai ehkä se johtuu vain siitä, että silloin mies tulee kotiin ja on häslinkiä ja vauhtia tässä meillä kotona. Siinä olisikin varmaan hyvä lähteä uudestaan ulos vaunuilemaan. Tai jotain.

Illalla oon ottanut pojan tissille meidän sänkyyn siinä viimeistään 19 maissa. Sitä ennen on tehty iltapesut ja vaihdettu yöpuku. Klo 20:30 hän yleensä sitten on simahtanut siihen, erinäisten vaiheiden jälkeen (sylittelyä, lohduttelua, tissiä, vaipan vaihtoa ym. tarpeellista).

Kyllä kätevää olisi, jos ei näitä vatsavaivoja vauvalla olisi. Nyt tälläkin hetkellä uni taas keskeytyy jatkuvasti, kun vatsaa vääntää ja pöksyissä paukkuu.

Öisin vauva herää 1-2,5 h välein syömään. Jos vatsa on ok, hän nukahtaa aika helposti tissille samantien uudestaan. Jos maha vaivaa, hän saattaa vääntelehtiä ja kipristellä usean tunninkin. Ja itkeskellä. Vaippaa ei vaihdeta öisin, ellei ole ihan pakko. Yleensä vaihdetaan se joskus ennen puoltayötä, koska muuten se on liian täynnä aamulla. Vaipanvaihdossa poika havahtuu usein hereille.

Joidenkin oppaiden ja muiden ohjeistusten mukaan vauvan unirytmi alkaa säännöllistyä joskus 3-4 ikäkuukauden tienoilla. Ja yöuni pidentyä verrattuna päiväuniin. Minusta on silti jo nyt kiva muodostaa pieniä iltarutiineja kuten yöpuvun pukemista sekä sellaisia tapoja, että öisin ei jutella ja että silloin on pimeää ym. Jossain vaiheessa ne sitten auttavat vauvaa rytmin löytämisessä ja yön ja päivän hahmottamisessa. Meillä muutenkaan ei ole ollut tässä mitään pulmaa, kun vauva on ainakin tähän asti ollut ihan unelias öisin.

Tämmöisiä unijuttuja meillä tällä hetkellä. Nämä muuttuvat varmasti vielä moneen kertaan ennen varsinaisen, säännöllisen unirytmin löytymistä.

Mielenkiintoista on tätä pienen herran elämää seurata ja ihana häntä hoitaa. Tämä toinen kotiviikko ilman miestä on jo helpompi kuin edellinen. Kyllä tämä tässä sujuu, vaikka välillä vähän haastaakin.

Oma toipuminen - kuukausi synnytyksestä

Jo heti synnytyksen jälkeen oma vointi oli hyvä, kevyt ja suurempia harmeja vailla. Ei ole ollut ollenkaan samanlaista fyysistä heikkouden tunnetta kuin esikoisen synnytyksen jälkeen. Päinvastoin olo on ollut yllättävän reipas, hyvävointinen.

Jälkivuoto oli mielestäni kohtuullista. Pidin yösidettä parisen viikkoa ja siitä lähes suoraan siirryin pikkuhousunsuojalinjalle. Nyt kuukausi synnytyksen jälkeen pikkuruista vuotoa tulee juuri ja juuri sen verran, että sitä voi sanoa tulevan.

Heikkoja mutta inhottavia jälkisupistuksia tuli vielä jokin aika sitten, etenkin rasituksen jälkeen. Nyt ei ole ehkä pariin viikkoon tullut.

Maha on selvä maha. :D Mitä muuta tuosta nyt voisi sanoa. Ei se nyt mikään kengurupussi ole, mutta löysä tottakai. Ei se kauhean isokaan ole, mutta ei nyt ihan mitätönkään. Se on ihan hyvä. Pehmeä maha, joka sopii hyvin lasten tyynyksi. <3

Mun vyötärö taitaa olla tulossa takaisin. Raskauden aikana se leveni, mutta nyt varmaan taas palautuu entiselleen. Lantio ei tässä raskaudessa mun mielestä leventynytkään niin paljoa kuin esikoisesta, johtuisiko kenties vauvan perätilasta..

Paino on pysytellyt nyt hetken samassa. Synnytystä edeltävään painolukemaan taitaa olla viitisen kiloa matkaa. En mieti painoa paljonkaan, vain vähän. Käyn mielenkiinnosta puntarilla toisinaan.

Iho on kuiva. En tiedä mistä se tarkalleen johtuu: syysilmoista, rasvauslaiskuudesta vai mistä. Mutta joka paikka kuivaa jalkapohdista kasvoihin. 

Pissa on alkanut toisinaan karkailla. Hassua että vasta nyt, kun synnytyksestä jo kuukausi. Luulisi että olisi jo aiemmin! Mutta joo tiedän, oon jumpannu laiskasti lantionpohjaa. Tai muutenkaan, hahhah! Mutta kaipa siinä on pakko parantaa.

Kokonaisvaltaisesti voin siis oikein hyvin! Univelka ei vielä rajoita kauheasti elämää, vaikka toki se aina vaikuttaa toimintakykyyn jollain tavalla. Jos ei muuten, niin kaventamalla hetkellisesti huumorintajua. Otan päiväunet aina kun voin. Vaikka unien jälkeen on aina vähän pöpperöinen olo, en taida oikein pärjätä ilman niitä. Eilen jätin välistä kun vauva ei nukkunutkaan ja illalla sitten nukahdin jo klo 20.

Poika 1 kk

Meillä on aivan ihana ja suloinen pieni poika. <3 Äidin mielestä maailman kaunein. Rakas ja korvaamaton.

- Nyt noin 1 kuukauden ikäinen.
- Kasvaa hienosti äidinmaidolla: 5280g ja 57cm. Eli kasvua syntymästä 4cm ja paino noussut reippaasti yli kilon. Äiti on tyytyväinen ja iloinen!
- Katselee isän ja äidin kasvoja, ikkunoista kajastuvaa valoa, hymynaamajulistetta.
- Ensimmäistä sosiaalista hymyä kovasti odotetaan ja on ollut jo arvailuja siitä, olisiko saatukin niitä jo pari.
- Nukkuu enintään kahden tunnin päikkäreitä, välillä vanhempien sängyllä ja välillä ulkona vaunuissa. Usein päikkärit myös katkonaisia ja kestävät esim. 30 min kerrallaan. Liikkuvissa vaunuissa nukkuu ehkä parhaiten.
- Öisin herää lähes aina 1,5h-2,5h välein, mutta erittäin satunnaisesti ilman mahavaivoja saattaa nukkua jopa 3 tai 4 tuntia putkeen. Nukkuu isin ja äidin sängyssä.
- Ähisee, kitisee, kiemurtelee, itkeskelee mahaansa öisin.
- Menee yöunille iltaisin noin klo 20.30.
- Pissaa ja kakkaa monta kertaa päivässä.
- Kannattelee/nostaa päätään päinmakuulla ollessaan.
- Ei säikähdä isosiskon innokkaita ja voimakasäänisiä jutteluita.
- Viihtyy hoitopöydällä.
- Pitänee kylvystä: silmät suurina ja rauhallisesti katselee
- Käyttää 56cm ja 62cm vaatteita
 

Ruokaa ja onnellinen koti

Ystäväni sanoi niin hyvin kannustaessaan mua tähän arkiaherrukseen yksin kahden pienen kanssa: "riittää että lapset saavat ruokaa ja että saavat olla onnellisessa kodissa". Se on tosi hyvin sanottu ja se palaa minun mieleen aina välillä, kun takaraivossa kuiskaillaan, että pitäisi sitä ja tätä. Ei nimittäin pitäisi. Ei mitään muuta kuin pitää kaikkien mahat täynnä ja sydämet onnellisina. 

Arki on hektistä. Ja välillä rauhallista. Se on nimenomaan äärimmäisen vaihtelevaa ja ailahtelevaa. Koskaan ei tiedä, millainen päivä on tulossa, mitä ehditään ja mikä fiilis meillä kaikilla on. Esikoisen uhmakohtauksien esiintuloajankohtaa ei tiedä eikä sitä, miten vauva nukkuu. Seuraava hetki on aina mysteeri.

Alkuviikolla päästiin käymään leikkipuistossa ja kaupungilla kolmestaan (minä ja lapset). Vauva nukkui vaunuissa. Oli mukavaa. Tänään käytiin vain ruokakaupassa nopeasti ja oltiin kotona, helppoa. Oon yrittänyt kuitenkin heti lähteä liikenteeseen näiden kanssa, etten alkaisi liikaa aristella ja pelätä mahdollisia tilanteita. Siis niitä että molemmat huutaa yhtä aikaa. Tai että ihan vain esikoinen huutaa. :] Ja itsekin kaipaan ihmisten ilmoille ja raikkaaseen ilmaan.

Mietin tässä yhtenä päivänä, kuinka helposti yleistetään perhearkea ja lastenhoitoa: "kun meillä menee asiat näin, niin kyllähän noiden toistenkin pitäisi pystyä vähintään samaan". Olen varmasti itsekin syyllistynyt tähän aiemmin. Vaan ei se mene niin. Lapset kun ovat oikeasti niin valtavan erilaisia keskenään. Ja perheet. Toisen perheen lapsi voi viihtyä pitkän aikaa itsekseen ja puuhastella omiaan tyytyväisenä, kun toinen kaipaa jatkuvasti aikuisen huomiota. Yksi lapsi juoksee paikasta toiseen ja sotkee koko huushollin monia kertoja päivässä, kun taas yksi toimii rauhallisesti ja siivoaa jälkensä. Joku tottelee liikenteessä vanhempiaan kun taas joku muu kyntää ojien pohjia kielloista huolimatta. Joku syö kaiken mitä eteen laitetaan ja toinen närppii tai kieltäytyy koskemasta. Toki kasvatustavat, mutta erityisesti lapsen synnynnäinen temperamenttikin vaikuttavat todella paljon siihen, millaiseksi perheen arki muodostuu.

Lasten erilaisuus tulee todella näkyväksi varsinkin kun heitä on perheessä kaksi. Toisessa perheessä arki kahden kanssa voi sujua tosi sutjakasti ja kivuttomasti. Esikoinen ottaa kuopuksen mukisematta vastaan ja hyväksyy aikuisen selitykset siitä, miksi nyt on vauvan vuoro syödä. Keskittyy pitkään kirjoja lukien tai omia leikkejä touhuten tai innostuu lähtemään minne vain vanhempi pyytää. Helppoa ja vaivatonta vauva-arkea. Toisessa perheessä tilanne voi olla aivan erilainen. Elo voikin olla paljon haastavampaa ja myös vanhemmalle raskaampaa.

On vaarallista mennä ikinä olettamaan mitään toisten elämästä. Etukäteen ei myöskään voi tietää, millaista oma arki tulee olemaan kahden kanssa. Kuten sanoin, meillä se on tällä hetkellä oikukasta, arvaamatonta. Toisaalta koen suurta vapauden hurmiota kun saan edelleen olla kotona! Tunnen jotain samanlaista kuin esikoisen ollessa vauva. Onnea siitä, että voin keskellä päivää lähteä kaupunkikahville tai minne vaan lasten kanssa. Toisaalta yllättävät tilanteet ja vauvan rutiinittomuus kuormittavat.

Aika menee kuitenkin nopeasti. Vauva täyttää huomenna 1 kk. Nyt kun on yhden lapsosen vauvavuoden jo kokenut, pystyn ajatella, että tämä kaikki on väliaikaista. Se on haikeaakin. Vauva on niin söpö, pieni ja ihana, ja pian se kasvaa. Ihanana ja söpönä varmasti pysyy, mutta kasvaa. Näitä hetkiä ei saa takaisin. Toisaalta yön yksinäisinä tunteina, kun valvon neljättä tuntia vääntelehtivää ja kitisevää vauvaa ihmetellen/nostellen/syöttäen/mitä ikinä keksin, niin on huojentava ajatus, että tämä kaikki on ohimenevää. Eletään päivä ja yö kerrallaan, pari tuntia kerrallaan.

Nyt kun mulla on takana kolme kotipäivää ilman miesapuvoimaa, voin sanoa, että kyllä tämä työstä käy. Haastavasta työstä, mutta yleensä ihan mukavasta. Hommaa on paljon, vaikka mitään erikoista ei yritetäkään. Jo se kaikkien ruokailu ja esikoisen pitäminen viihdytettynä ovat välillä tekemisen takana. Mutta kyllä tämä sujuu. Vähitellen keksin keinoja yllättäviin tilanteisiin. Esimerkiksi tänään kun lapset heräsivät yhtä aikaa itkien, esikoinen pissat sängyssä ja vauva nälkää karjuen, nopeana ratkaisuna oli, että heitettiin esikoisen vaatteet pyykkiin ja mentiin sänkyyn katsomaan Pikkukakkosta läppäriltä. Mukaan napattiin lennossa banaania ja rusinoita: meidän välipala. Ja vauvakin sai maitoa. Kaikki olivat varsin tyytyväisiä. Sieltä vällyistä mieskin meidät sitten löysi tullessaan kotiin. 

Minä oon aina ollut aika tarkka meidän rutiineista, esim. siitä että syödään pöydän ääressä tai siitä mihin aikaan mennään päikkäreille. Rutiinit helpottavat yleensä arkea ja luovat turvaa lapselle. Mutta ei se lapsi siitä varmastikaan pilalle mene, vaikka näistä välillä lipsutaan tilanteen niin vaatiessa! On itsellekin helpottavaa, kun voi antaa periksi jossain eikä tarttekaan pitää kiinni kaikista aiemmista tavoista, vaikka ne olisivatkin hyviä. 

Me tehdään niin kuin tässä tilanteessa on meille kaikille hyvä. Vaikka se tarkoittaisi sisällä vietettyjä kalsaripäiviä, eväsretkeä makuuhuoneeseen, tarralahjusten ostamista ruokakaupasta, nakkeja paistetuilla perunoilla ja avokadolla, Pikkukakkosmaratoneja, venähtäneitä päikkäreitä tai mitä vaan mikä helpottaa elämää tässä ja nyt.

Se on vielä pakko sanoa, että mies tekee todella paljon, ja se on korvaamatonta ja välttämätöntäkin. Hän huolehtii meille ruoat seuraavaksi päiväksi ja hoitaa esikoisen iltapäivät/illat/aikaiset aamut. Siivoaa keittiötä ja ripustaa pyykkejä kuivumaan. Samalla hoitaa remonttiasioita ja käy töissä. Iltaisin kun esikoinen on nukahtanut ja minä syötän vauvaa makuuhuoneessa, mies tulee minun viereen huilaamaan ja jutellaan hetki mitä mieleen tulee. Halaillaan ja pussaillaan. Yleensä jaksan olla hereillä siinä puolisen tuntia kunnes kipitän jo kovaa vauhtia iltapalalle ja pesuille ja nukkumaan. Kello on silloin yleensä 21.30. 

Vauvan syntymän jälkeen ollaan minun mielestä oltu aika hyviä puolisoita toisillemme. Meillä on riittänyt iloa, naurua, huumoria, suukkoja, ymmärrystä ja hellyyttä. Nyt kun mies meni töihin, tähän täytyy keskittyä entistä enemmän, koska yhteistä aikaa on huomattavasti vähemmän. Mutta pienetkin eleet ja teot vaikuttavat. Se että löydän kaapista miehen minulle ostaman Sukulakun tai kun laitan kuvaviestin meidän puuhista miehelle töihin. Tai kun mies soittaa meille kotiin kesken päivän muuten vain tai kun minä jätän uuniperunat syömättä jotta hän saa loput. Pikkujuttuja, mutta suuria.

Mies ja esikoinen ovat vielä jumppareissulla ja mulla on pitkästä aikaa ollut ihmeellistä vapaa-aikaa vauvan nukkuessa. Vauvalla on ollut tänään erilainen rytmi kuin muina päivinä. Nyt hän tuolta heräilee, ehkä. Hetki ollaan hereillä ja sitten toivotaan, että yö menisi suht hyvin. Viime yönäkin valvoin 2-3 tuntia putkeen kitisevää hoitaen, kunnes vauva nukahti ja nukkui sitten kolme tuntia putkeen. Kolme tuntia on luksusta tällä hetkellä!

Ihana vauva, meidän rakas ja suloinen poika! <3

Nimijuhlat

Tyytyväinen mieli. Kiitollinen olo. Väsynytkin.
  
Poikasen nimijuhlat on juhlittu eilen, nimi julkistettu sekä kakkua syöty ähkyyn asti. Päivä meni mukavasti ja juhlissa oli rento ja leppoisa tunnelma.

Juhlien alkajaisiksi juotiin tervetulomaljat ja arvuuteltiin vauvan nimeä. Oltiin laitettu seinälle kaikki nimessä olevat kirjaimet ja vieraat saivat veikata niiden avulla pojan kolmea etunimeä. Aika hyviä arvauksia tulikin ja lähes oikeitakin. Kovin suurta ohjelmaa ei tällä kertaa järjestetty. Joku musiikkijuttu olisi toki ollut kiva, mutta mulla itselläni ei ollut resursseja harjoitella mitään lauluakaan. 

Paikalla oli viitisentoista vierasta: lähinnä sukulaisia. Oli ihana nähdä siskon perhettä ja molempia veljiä. Musta on niin hienoa, että jaksavat tulla kaukaa meidän pieniin juhliin. Tosi kiva oli nähdä myös minun vanhempia ja tyttökin tykkää heistä niin kovasti! Tottakai oli myös kiva tavata miehen sukulaisia, mutta heitä me nähdään muutenkin useammin. Vauva sai ihanat siviilikummit minun veljestä ja pitkäaikaisesta ystävästä. Luettiin ja allekirjoitettiin kummitodistukset juhlassa.

Suurin osa tarjoiluista tilattiin konditoriasta ja se kannatti. Näin säästyi sekä hermoja että aikaa. Tarjoiltiin vieraille mm. appelsiini-suklaakakkua, minttusuklaakakkua, porkkanapiirakkaa, pikkuleipiä, lohipiirakkaa, tofupiirakkaa sekä joitain pikkuherkkuja. Minun sisko teki vielä ihanaa raakakakkua, jota kannustan muidenkin kokeilemaan! On muuten tosi hyvää ja raikasta! Ohje löytyy painamalla tästä.

Juhlapoika jaksoi ihan mukavasti. Sylejä riitti ja mua ihan nauratti, kun mummut lähes kilpaa juoksivat vauvan luo hänen itkiessään sängyssä. Välillä annoin maitoa ja välillä yritettiin porukalla nukuttaa häntä vaunuihin, vaihtelevalla menestyksellä.

Vauvalla oli päällään pieni mustavalkoinen frakkibody, jonka oli saanut papaltaan. Pikkumies näytti niin asialliselta ja juhlavalta! Heh! <3

Tyttö, isosisko, nautti juhlahumusta täysin siemauksin ja leikki onnellisena mummujen ja muiden vieraiden kanssa. Joi pillimehun välipalaksi ja päivälliseksi söi pienen kupillisen jugurttia muroilla, pidemmäksi aikaa ei malttanut tulla pöytään eikä kelpuuttanut lautaselleen mitään juhlaruokia.

Juhlien jälkeen illalla mulla oli todella kiitollinen olo. Ja on tietysti edelleen. Kiitollinen tästä perheestä, kaikista juhlavieraista, mukavista juhlista. Ollaan onnekkaita, kun meillä on nämä ihmiset elämässä.

Juhlia on aina mukava järjestää, mutta kyllä isompien kekkereiden jälkeen tuntuu myös huojennusta ja helpotusta, kun ne ovat ohi. Vaikka tällä kertaa en edes leiponut itse paljonkaan, silti juhliminen väsytti kovasti.  Tämä päivä onkin mennyt lähinnä levätessä. Myös vauva on ollut tosi itkuinen koko päivän. Kenties syynä minun sekalaiset syömingit.

Nämä olivat luultavasti meidän viimeiset perhejuhlat tässä kodissa. Tuntuu mukavalta, että nyt voidaan taas keskittyä enemmän arkeen ja alkaa vähitellen odottaa muuttoa uuteen kotiin. Siellä kylppärin kuivatus jatkuu edelleen, mutta muut hommat nähtävästi kuitenkin edistyvät.

Näillä fiiliksillä ensi viikkoon. Mies lähtee aamulla pitkästä aikaa töihin ja me muut jäädään ihmettelemään meidän elämää tänne kotiin. Jos vauva nukkuu hyvin ja vatsavaivat helpottavat, käydään ulkona tai kaupungilla. Jos vauva on edelleen itkuinen, vietetään sisäpäivä esim. kylpien ja askarrellen. Ei stressiä. 

Hyvää yötä!

Vauvaterkkuja ja isosiskon juttuja

Mistä aloittaisin?

Täällä menee kivasti. Mies on vielä isyyslomalla tämän viikon ja nautitaan vielä tästä "helppoudesta". Mies on touhunnut paljon esikoisen kanssa ja vienyt tätä leikkipuistoon, potkupyöräretkille, kaupungille ja uimahalliin. Minä olen lähtenyt joskus mukaan, toisinaan ollut kotona vauvan kanssa. Pesty paljon pyykkiä ja tiskiä, viety paljon vaipparoskiksia, heräilty öisin ja otettu yhteisiä päiväunia.

Vähän on jännittänyt ensi viikon uudet kuviot. Ihan vain arkisten askareiden hoitaminen ja esim. ulkoilu näiden kahden kanssa. Ruoanlaitto ja esikoisen viihdyttäminen. Varsinkin kun isommalle tullut uhmaa. Miten aika riittää ja miten vauva viihtyy silloin kun olen tytön kanssa, ja päinvastoin. Toki on puhuttu jo miehen kanssa, että ruoat tehdään pääosin ihan valmiiksi jo edellisenä päivänä ja vauvakin kulkee mukana varmaan ihan ok meidän jutuissa, varsinkin kun imettäminen istualtaan onnistuu ihan jees... vaikka vauva ei meinaa silloin oikein nukahtaakaan. Mielenkiintoista kyllä nähdä, millaiset rutiinit meille muodostuu sitten.

Aamut alkavat meillä nykyään jo klo 6 aikaan, kun esikoinen herää pissaamiseen. On yritetty saada häntä takaisin nukkumaan, mutta turhaan. Mies on herännyt tytön kanssa ja ovat pötkötelleet sohvalla lastenohjelmia katsellen. Minä oon siinä vaiheessa ollut yleensä kiinni vauvassa. Parina päivänä vauvakin on havahtunut hereille tuossa seiskan aikaan, mikä on ollut oikeastaan aika mukavaa. On herätty kaikki porukalla ja laiteltu rauhassa aamupalaa. Vauva on katsellut sitterissä meidän touhuja ja esikoinen on ollut tyytyväinen äidin läsnäolosta. Aamutoimien ja meidän aamupalan jälkeen oon vienyt vauvan takaisin nukkumaan ja onkin sitten nukkunut koko aamupäivän. Tämmöinen rytmi olisi aika oivallinen. Silloin ehtisin leikkiä aamulla esikoisen kanssa ja voitaisiin lähteäkin minne vain vauvan nukkuessa vaunuissa. Mutta ei tämä siis ole meillä mitenkään vakiintunut rytmi. Parina päivänä vain ollut ja hyväksi koettu.

Päivät ja viikot menee tosi nopeasti. Vauva on ensi viikolla jo kuukauden ikäinen. Vähän surettaa, että isyysloma on loppumassa. On ollut niin ihanaa olla yhdessä kotona ja hoitaa näitä lapsia kahdestaan. Ilman toisen kiirettä töihin. On puhuttu miehen kanssa, että hän yrittää tulla jatkossa töistä kotiin hieman aikaisemmin kuin ennen. Katsotaan kuinka se toteutuu käytännössä. Iltapäivät kotona on tosi pitkiä, jos toinen tulee töistä vasta klo 16.30 tai 17.

Yöt on olleet vaihtelevia. On ollut tosi huonojakin, esim. yhtenä yönä valvoin klo 2-5.30 syöttäessäni ja lohduttaessani vauvaa, kun hänellä oli niin kovia ilmavaivoja taas. Viime yö taas meni melko hyvin ja oli ihan tavalliset syötöt pienillä kiemurteluilla ja ähinöillä. Vauvalla taisi olla jopa kolmen tunnin yhtäjaksoinen unipätkä, mikä on erittäin harvinaista. Oon jättänyt omaa maitotuotteiden kulutusta vähemmälle, mutta ei sillä näytä olleen kovin suurta vaikutusta ainakaan vielä. Enemmänkin epäilen, että karkin syöminen voisi ehkä vaikuttaa asiaan yhtenä tekijänä. Meillä on ollut paljon nyt karkkia kaapissa ja onhan sitä tullut syötyä aikalailla. Nyt kun oon pitänyt parina päivänä sen ihan minimissä, niin vauvakin on nukkunut paremmin. Toki ei näistä tiedä.

Suihkutissitkin on täällä taas. Sekin varmasti saa vauvan mahaan ylimääräistä ilmaa. Herumisen käynnistyttyä suihkuaa ja pulppuaa hetken. Vauva kyllä osaa irrottaa silloin otteen. Oikeasta rinnasta on edelleen helpompi syöttää kuin vasemmasta. Tai ei siis muuten eroa, mutta vasen nänni aristaa edelleen enemmän ja usein imetys sattuu aluksi. Oon kuitenkin pärjännyt ja yrittänyt kiinnittää huomiota vauvan syöntiasentoon ja imuotteeseen. Imuotteen korjaaminen tuntuu kuitenkin aika haastavalta kun toiselle tissille vauva ei vaan avaa suutaan tarpeeksi. Ehkä sieltä suihkuaa enemmän maitoa tai jotain. Nk. hampurilaisotetta oon nyt kokeillut. Ja lanoliinin laittoa jatkanut. Neuvolassa sanottiin, että jos pärjään ja vauva kasvaa hyvin, niin asia on ok. No pärjään kyllä, vaikka alkaessani imettää vasemmasta rinnasta täytyy yleensä yhä irvistää aluksi. Kipu kuitenkin laantuu imetyksen edetessä. 

Tyttö on toistaiseksi suhtautunut vauvaan hyvin. Ei suuremmin tee vauvasta numeroa, mutta välillä kyllä kysyy: "Missä vauva on?" ja käy silittelemässä ym. Toisaalta on kaivannut myös itse tosi paljon hellyyttä ja huomiota. Pyytää syliin useammin ja haluaa pitää kädestä. Semmoisia pieniä juttuja arjessa. Halailee enemmän ja sellaista. Kovasti yritetään huomioida ja helliä häntä.

Tyttö on nyt ihan viime aikoina kehittynyt paljon potkupyöräilyssä. Olin ihan ihmeissäni kun yhtenä päivänä lähdettiin taas leikkipuistoon ja tyttö potkutteli kuin vanha tekijä. :) Uskaltaa jo istahtaa istuimelle ja osaa pitää tasapainoa potkutellessa hurjaa vauhtia. Jarruja tytön pyörässä ei kylläkään ole, mutta isi on jarruna sitten siinä yhdessä alamäessä, joka matkan varrella on.

Välillä esikoisella on ollut isojakin uhmaikäisen raivareita. Kun joku pieni juttu menee hänen mielestään väärin, niin seurauksena valtava huuto, itku ja kiukku. Ulos lähtiessäkin alkanut kiukutella. En ymmärrä miksi, kun tykkää kuitenkin käydä ulkona: leikkipuistoissa ja pyörälenkeillä ym. Joku oman tahdon osoitus varmaan vain. Puistoretkelläkin välillä tulee iso harmi ja haluaa selvästi säädellä kaikkia tapahtumia. Jos asiat eivät mene niin kuin hän tahtoo, seurauksena itku, huuto, maahan heittäytyminen tms. Eihän se muuten haittaa, mutta minun elämää se ei toki helpota, jos olen itsekseni näiden kahden kanssa menossa jossain ja sitten iskee se vaikea hetki hänelle. Lähinnä mietin logistiikkaa eli miten saan meidät sitten takaisin kotiin, jos isompi keksii kiukuten haluta esim. syliin ja vaunujakin täytyy jonkun työntää, saati että jos vauva itkee samalla. :] Toisaalta se on vain elämää ja kyllä esikoinen yleensä sitten hetken päästä rauhoittuu, kun hänelle rauhassa juttelee ja ottaa syliin. Tai vie huomion johonkin mukavaan. Ja aina voi ottaa retkelle mukaan vaikkapa rusinaeväät ja pysähtyä niitä syömään, jos matkanteko on liian hankalaa. :D

Varmaan olisi muitakin asioita, mutta vauva kitisee ja tyttökin heräsi, eli ensi kertaan! Huomenna siivotaan nimijuhlia varten ja lauantaina sitten syödään kakkua!

Kampaajalla ja ravintolassa

Tänään on ollut erityinen aamupäivä: on oltu monta tuntia kaupungilla koko perheen kanssa. Minä pääsin kampaajalle ja sain tukan kuntoon nimijuhlaa varten ja muutenkin, ihanaa! Samalla leikattiin tytön hiukset, ensimmäistä kertaa. Tasoitettiin pitkät kiharat olkapäihin asti. Tyttö istui minun sylissä koirakuvioinen suojaliina kaulassaan ja oli niin reipas. <3 Mies ja vauva olivat mukana, jotta voisin syöttää tarvittaessa vauvan. Mutta ei tarvinnut. Mies kärräsi poikaa ulkona ja vauva nukahtikin pienen itkun jälkeen uudelleen, ja nukkuikin tosi hyvin koko aamupäivän. Tyttö sai kampaajalta pienen leluauton ja oli siitä kovin mielissään. Ihana meidän luottokampaamo, jossa oon käynyt jo 13 vuotta.

Kampaajan jälkeen käytiin vielä syömässä ravintolalounas ja siellä vauvakin jo oli vailla sapuskaa. Tyttö sai jälkkäriksi lupaamani pillimehun. Nyt on helpompi ja rennompi liikkua kaupungilla näin pienen vauvan kanssa kuin esikoisen kanssa aikoinaan. Enää en niin mieti, missä voin imettää tai että mitä jos vauva alkaa itkemään. Varsinkin kun mies on mukana hoitamassa isompaa lasta.

Nyt mennään päivälevolle. Meidän aamu alkoi tänään 6:45. Oli hassua nousta kun oli vielä pimeää. Tyttökin oli vähän epävarma meidän makkarin ovelle tullessaan, että passitetaanko vielä takaisin unille. Yrittäminen olisi ollut turhaa, koska ei hän olisi suostunut enää nukkumaan. Oli jo kerran herännyt pissaamiseen pari tuntia aiemmin ja silloin mies oli vielä saanut tassuttamalla takaisin uneen.

Iltapäivällä minun ystävä tulee pitkästä aikaa käymään, se on kivaa!