Tunnustan: olen stressannut joululaatikoiden tekemisiä ja siivoamisia ja joululahjoja ja lääkärikäyntejä ja pt-testejä ja kaikkea. Mutta en stressaa enää! Rakkaan ystävän kyläily tällä viikolla oli käännekohta. Ihmeellistä, miten joku yksi ihminen voi vaikuttaa niin paljon omaan ajatteluun. Tai tavallaan ei muuta minun ajattelua, mutta saa muistamaan, mitä oikeasti ajattelen. Vain sen, että jouluksi ei tosiaan tarvitse puunata koko kotia läpi, niin kuin ehkä olen lapsuudesta jotenkin oppinut. Jouluna aina siivottiin enemmän kuin muulloin. Muistin, että minulle riittää perussiisteys. Lattiat pesen ja pölyt pyyhin. Vessat pesen tavalliseen tapaan ja mies pesee kylppärin ja saunan. Turhat tavarat laitan pois näkyvistä. Siinä se. Joululaatikot teen pakkaseen, samoin vähän joulutorttuja ja pullaa kahvitteluja varten. Siinä se.
Ehkä stressiä helpottaa myös se, että olen saanut vihdoin paketoitua kaikki joululahjat yhtä lukuunottamatta. Olen saanut siivottua lapsen huoneen ja tehtyä hyvän porkkanalaatikon pakkaseen. Olen tehnyt päätöksiä joulukyläilyistä ja helpottanut niitä. Olen kuunnellut kauniita joululauluja. Olen hoitanut pieniä asioita, jotka ovat vaivanneet mieltä. Olen päässyt kampaajalle ja tuntenut itseni taas kauniiksi. Olen pitkästä aikaa löytänyt ovulaation ja todennut olleeni oikeassa klomifeenien tarpeellisuudesta. En ole raskaana vaan saanut vain lisää toivoa tulevasta. Olen myös päättänyt olla elämässäni entistä avoimempi ja rehellisempi, koska se säästää henkistä energiaa. Olen käsitellyt pt-mittausten pettymystä ja päättänyt kulkea siitä eteenpäin (ks. toinen blogi täältä). Olen saanut imuroitua lapsen läsnäollessa ja hankittua rikkalapion!
Ehkäpä suunta on taas ylöspäin.
perjantai 18. joulukuuta 2015
maanantai 14. joulukuuta 2015
Uu-uu! Huulipunaa!
Minä olen aina meikannut tosi vähän, teinivuosien mustia sisärajauksia lukuunottamatta. En ole osannut meikata enkä oikein osaa vieläkään. Meikkaan aina aika samalla tavalla. Kevyt, vaalea ja läpikuultava meikkivoide siveltimellä iholle, ripsiväriä sekä kulmakynää kulmakarvoihin (helppoa, mutta tuo hyvin vahvuutta ilmeeseen). Juhliin tai halutessani panostaa enemmän laitan yläluomiin tummat rajaukset. Nykyään olen vähentänyt puuterinkin käyttöä, kun en ole jaksanut ostaa uutta puuteria. Heh.
Mutta nyt olen niin tyytyväinen! Ostin nimittäin elämäni ensimmäisen oman huulipunan! Lumenelta joku vadelma/ruusuntuoksu -sävyinen. Ah se on ihana! Viime vuonna tykkäsin jo siskon antamasta huulipunakynästä, mutta nyt vihdoin uskalsin ostaa perinteisen. Parasta on, että olen käyttänyt sitä jo kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä ja aivan ihastunut! Tapasin erään tärkeän ystävän Helsingistä ja hän oli niin kaunis punaisissa huulissaan. Siitä sain idean kokeilla itsekin tätä nyt muodissakin olevaa ehostetta.
Olen aina keskittynyt silmien meikkaamiseen ja jättänyt huulet huomiotta. "Jompaa kumpaa korostetaan", niinhän sitä neuvotaan. Mutta koska en ole osannut meikata silmiä riittävän tummiksi, koko ilme on jäänyt vaisuksi. Ja koska minulla on tummat hiukset ja mustat silmälasit, kasvotkin huutavat ja tarvitsevat väriä.
Ostan meikit yleensä pitkään harkiten. Ne ovat niin kalliita. Käyttämäni tavallinen ripsiväri maksaa 20 euroa! Sokokselta olen saanut yleensä aika hyvää palvelua ja apua suuren tavaraviidakon keskellä. Juuri ystävän kanssa puhuttiin, että arpapelillä ei kyllä uskalla enää ostaa meikkejä. Niitä on niin monenlaisiakin ja tietynlainen iho tarvitsee tietynlaiset tuotteet.
Ei meikeistä nyt enempää. Piti vain hehkuttaa, kun olen niin tyytyväinen! Tuntuu ihan aikuiselta, kun minulla on huulipuna! Hahhah! (Tai oikeastaan kaksi, kun en osannut päättää kumpaa sävyä otan.)
Tarinan opetus lienee se, että joskus jokin hyvin pienikin uusi asia voi tehdä suuren muutoksen ihmisen elämään. Kannattaa kokeilla pieniä uusia juttuja. Niistä voi löytää uusia puolia itsestään.
Ps. Parasta oli kun oma isäni kommentoi huulipunaani juhlissa kivasti. Oli hauska kun hän huomasi.
Mutta nyt olen niin tyytyväinen! Ostin nimittäin elämäni ensimmäisen oman huulipunan! Lumenelta joku vadelma/ruusuntuoksu -sävyinen. Ah se on ihana! Viime vuonna tykkäsin jo siskon antamasta huulipunakynästä, mutta nyt vihdoin uskalsin ostaa perinteisen. Parasta on, että olen käyttänyt sitä jo kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä ja aivan ihastunut! Tapasin erään tärkeän ystävän Helsingistä ja hän oli niin kaunis punaisissa huulissaan. Siitä sain idean kokeilla itsekin tätä nyt muodissakin olevaa ehostetta.
Olen aina keskittynyt silmien meikkaamiseen ja jättänyt huulet huomiotta. "Jompaa kumpaa korostetaan", niinhän sitä neuvotaan. Mutta koska en ole osannut meikata silmiä riittävän tummiksi, koko ilme on jäänyt vaisuksi. Ja koska minulla on tummat hiukset ja mustat silmälasit, kasvotkin huutavat ja tarvitsevat väriä.
Ostan meikit yleensä pitkään harkiten. Ne ovat niin kalliita. Käyttämäni tavallinen ripsiväri maksaa 20 euroa! Sokokselta olen saanut yleensä aika hyvää palvelua ja apua suuren tavaraviidakon keskellä. Juuri ystävän kanssa puhuttiin, että arpapelillä ei kyllä uskalla enää ostaa meikkejä. Niitä on niin monenlaisiakin ja tietynlainen iho tarvitsee tietynlaiset tuotteet.
Ei meikeistä nyt enempää. Piti vain hehkuttaa, kun olen niin tyytyväinen! Tuntuu ihan aikuiselta, kun minulla on huulipuna! Hahhah! (Tai oikeastaan kaksi, kun en osannut päättää kumpaa sävyä otan.)
Tarinan opetus lienee se, että joskus jokin hyvin pienikin uusi asia voi tehdä suuren muutoksen ihmisen elämään. Kannattaa kokeilla pieniä uusia juttuja. Niistä voi löytää uusia puolia itsestään.
Ps. Parasta oli kun oma isäni kommentoi huulipunaani juhlissa kivasti. Oli hauska kun hän huomasi.
sunnuntai 13. joulukuuta 2015
Sairastupalaisten pöpöpipareita
Lapsi on taas kipeä. Tosi kipeä. Röhisee, yskii, vuotaa nenästä ja silmistä, hengittää raskaasti. Oli jo eilenkin näin sairas. Jos huomenna aamulla on vielä tällainen, mennään lääkäriin. Neuvolalääkäri joudutaan varmaan huomiselta perumaan, neuvolan tiloihin ei saisi mennä kipeänä. Ei ole ollut näin flunssainen koskaan. Yö meni onneksi ihan hyvin. Illalla yksi suppo ja tänään aamupäivällä toinen, ja iltapäivälläkin piti antaa. Onneksi on tottunut nyt sen laittamiseen.
Mieskin köhisi tänään ja valitti kurkkua. Mullakin pieni karheus. Mä en kestä jos taas sairastetaan monta viikkoa! En jaksaisi nyt taas, kun ehdin jo innostua, että joulu tulee ja edellinen tauti helpotti. Plääh. Siltikään ei säästellä suukkoja ja läheisyyttä perheessä. Tauti tarttuu varmasti muutenkin, jos on tarttuakseen.
Perjantaina kävin Anna Puun ja UMOn keikalla kirkossa. Oli mukavaa ystävän kanssa. Pasuunoita, trumpetteja, huiluja ja muita. Svengiä. Laulajan kaunis ääni. Joulukuusi. Tuttuja lauluja. Me keinuttiin penkissä musiikin tahtiin, kun muut istuivat liimattuina tuoliin. Hei, kyllä kirkonpenkissäkin saa olla hauskaa!
Eilen kävin siskon vauvan nimijuhlassa. Kaunis vauva sai kauniin nimen. <3 Pöydät notkuivat herkkuja, kynttilät loistivat ja lapset lauloivat kauniisti. Minäkin lauloin, mutta jännityksessä ääni värisi omasta mielestäni liikaa. Kotona harjoitellessa mun lauluääni on välillä niin vahva, mutta jännittäessä helposti kapenee pieneksi liuruksi ja hentoiseksi piiperrykseksi. Pitäisi harjoitella enemmän hengitystä. No ainakin se on nyt ohi: laulaminen. Jännitin sitä etukäteen jonkin verran. Meidän lapsi oli niin onnellinen, kun tulin kotiin. Kivat juhlat oli!
Ollaan askarreltu joulukortteja ja nyt ne alkavat vihdoin olla kuorissa. Pari postimerkkiä vielä puuttuu. Lapsi piirsi minun paremmilla väriliiduilla mustalle paperille mitä tahtoi: pupuja, kukkia, pisteitä, ympyröitä, viivoja. Annoin hänelle joulun värisiä liituja. Minä liimasin piirrokset valmiisiin korttipohjiin. Lapsi liimasi joulutarroja korttien sisäpuolelle niin vinksinvonksin kuin halusi. Minä kirjoitin lyhyet tekstit. Tarrojen liimaaminen on yksi lapsen suosikkipuuhista. Korteista tuli minun mielestä hienoja. Ne on meidän näköisiä. Yllättävän moni saa meiltä tänä jouluna kortin. Kortteja oli niin helppo tehdä.
Tein äsken piparitaikinan, jos huomenna tai ylihuomenna leipoisin. Kaipaan piparin tuoksua kotiin. Lapsen kanssa tietysti leivotaan yhdessä, mutta pöpöjä väistellen. Lapsi saa oman palan taikinaa, josta leivotaan hänen kanssa. Niitä pipareita ei ehkä kellekään vieraille sitten tarjota... pöpöpipareita. :] Ajatuksena on tehdä lähipäivinä myös joululaatikoita pakkaseen. Rauhassa tässä kunhan ehtii. Ainakin porkkanaa ja lanttua, imellettyä perunaakin haluaisin jos löytäisin herkullisen ohjeen. Ehkä bataattia. Viime jouluna lanttulaatikkoon meni liikaa (muistaakseni) inkivääriä, kun ohjeessa oli ihan rehellinen virhe. Laatikko meni pilalle enkä jaksanut tehdä uutta. Tänä vuonna toivottavasti viisaammin. Teen ja ostan sellaisia jouluruokia, joista itse tykkään ja joista mies tykkää. Pienikin määrä riittää yhtä sorttia ja valmiinakin voi ostaa. Meillä kun on aika erilainen ruokatoivelista miehen kanssa, tai siis aivan erilainen. Ollaan jo totuttu siihen. :)
Minun tämän päivän ainoat vapaat hetket on menneet tämän tekstin kirjoittamiseen. Lapsi nukkui huonot päiväunet ja mies on ollut menossa. Nyt lähtivät kauppaan piiiitkän listan kanssa. Lapsi reppana itki iltapäivällä poskihammastaan ja sanoi, että "pipi".
Ollaan kuunneltu koko päivä ihanaa Pikku Papun laulut -levyä ja nyt mulla soi koko ajan päässä yksi laulu sieltä. Saatiin kyseinen kirja ja levy viime jouluna lahjaksi minun äidiltä. Raikkaita ja hauskoja lauluja, joissa helpot sanat, mutta mielenkiintoiset melodiat. Iloista musiikkia, joka sopii ihan pienille ja isommillekin. Ja aivan ihanat, isot kuvat! Tästä kirjasta ja näistä runoista ja lauluista keksisi monta juttua päiväkotilapsillekin.
Iloista pian alkavaa viikkoa kaikille! Yritetään vielä jaksaa arjessa ennen joululomaa. Ja sitten tehdään joulusta aivan oman näköinen, sellainen kuin kukin itse haluaa, eikös juu?
Mieskin köhisi tänään ja valitti kurkkua. Mullakin pieni karheus. Mä en kestä jos taas sairastetaan monta viikkoa! En jaksaisi nyt taas, kun ehdin jo innostua, että joulu tulee ja edellinen tauti helpotti. Plääh. Siltikään ei säästellä suukkoja ja läheisyyttä perheessä. Tauti tarttuu varmasti muutenkin, jos on tarttuakseen.
Perjantaina kävin Anna Puun ja UMOn keikalla kirkossa. Oli mukavaa ystävän kanssa. Pasuunoita, trumpetteja, huiluja ja muita. Svengiä. Laulajan kaunis ääni. Joulukuusi. Tuttuja lauluja. Me keinuttiin penkissä musiikin tahtiin, kun muut istuivat liimattuina tuoliin. Hei, kyllä kirkonpenkissäkin saa olla hauskaa!
Eilen kävin siskon vauvan nimijuhlassa. Kaunis vauva sai kauniin nimen. <3 Pöydät notkuivat herkkuja, kynttilät loistivat ja lapset lauloivat kauniisti. Minäkin lauloin, mutta jännityksessä ääni värisi omasta mielestäni liikaa. Kotona harjoitellessa mun lauluääni on välillä niin vahva, mutta jännittäessä helposti kapenee pieneksi liuruksi ja hentoiseksi piiperrykseksi. Pitäisi harjoitella enemmän hengitystä. No ainakin se on nyt ohi: laulaminen. Jännitin sitä etukäteen jonkin verran. Meidän lapsi oli niin onnellinen, kun tulin kotiin. Kivat juhlat oli!
Ollaan askarreltu joulukortteja ja nyt ne alkavat vihdoin olla kuorissa. Pari postimerkkiä vielä puuttuu. Lapsi piirsi minun paremmilla väriliiduilla mustalle paperille mitä tahtoi: pupuja, kukkia, pisteitä, ympyröitä, viivoja. Annoin hänelle joulun värisiä liituja. Minä liimasin piirrokset valmiisiin korttipohjiin. Lapsi liimasi joulutarroja korttien sisäpuolelle niin vinksinvonksin kuin halusi. Minä kirjoitin lyhyet tekstit. Tarrojen liimaaminen on yksi lapsen suosikkipuuhista. Korteista tuli minun mielestä hienoja. Ne on meidän näköisiä. Yllättävän moni saa meiltä tänä jouluna kortin. Kortteja oli niin helppo tehdä.
Tein äsken piparitaikinan, jos huomenna tai ylihuomenna leipoisin. Kaipaan piparin tuoksua kotiin. Lapsen kanssa tietysti leivotaan yhdessä, mutta pöpöjä väistellen. Lapsi saa oman palan taikinaa, josta leivotaan hänen kanssa. Niitä pipareita ei ehkä kellekään vieraille sitten tarjota... pöpöpipareita. :] Ajatuksena on tehdä lähipäivinä myös joululaatikoita pakkaseen. Rauhassa tässä kunhan ehtii. Ainakin porkkanaa ja lanttua, imellettyä perunaakin haluaisin jos löytäisin herkullisen ohjeen. Ehkä bataattia. Viime jouluna lanttulaatikkoon meni liikaa (muistaakseni) inkivääriä, kun ohjeessa oli ihan rehellinen virhe. Laatikko meni pilalle enkä jaksanut tehdä uutta. Tänä vuonna toivottavasti viisaammin. Teen ja ostan sellaisia jouluruokia, joista itse tykkään ja joista mies tykkää. Pienikin määrä riittää yhtä sorttia ja valmiinakin voi ostaa. Meillä kun on aika erilainen ruokatoivelista miehen kanssa, tai siis aivan erilainen. Ollaan jo totuttu siihen. :)
Minun tämän päivän ainoat vapaat hetket on menneet tämän tekstin kirjoittamiseen. Lapsi nukkui huonot päiväunet ja mies on ollut menossa. Nyt lähtivät kauppaan piiiitkän listan kanssa. Lapsi reppana itki iltapäivällä poskihammastaan ja sanoi, että "pipi".
Ollaan kuunneltu koko päivä ihanaa Pikku Papun laulut -levyä ja nyt mulla soi koko ajan päässä yksi laulu sieltä. Saatiin kyseinen kirja ja levy viime jouluna lahjaksi minun äidiltä. Raikkaita ja hauskoja lauluja, joissa helpot sanat, mutta mielenkiintoiset melodiat. Iloista musiikkia, joka sopii ihan pienille ja isommillekin. Ja aivan ihanat, isot kuvat! Tästä kirjasta ja näistä runoista ja lauluista keksisi monta juttua päiväkotilapsillekin.
Mato ahmii
Mato ahmii salaa
liikaa välipalaa.
Se tunneliinsa juuttuu,
suivaantuu ja suuttuu.
Voi mato-poloa,
tosi noloa!
- Ei auta tässä muu,
kuin oottaa että laihtuu
ja olla ilman ruokaa,
mato-rukka huokaa.
Iloista pian alkavaa viikkoa kaikille! Yritetään vielä jaksaa arjessa ennen joululomaa. Ja sitten tehdään joulusta aivan oman näköinen, sellainen kuin kukin itse haluaa, eikös juu?
sunnuntai 6. joulukuuta 2015
Kaikenlaisia kuvia
 |
| Äidin pieniä räpellyksiä |
 |
| Vauvalle taisi tämä mennä |
 |
| Lisää askarteluja: lapsen tekemä synttärikortti ystävälle |
 |
| Ihana pikkukeittiö <3 |
 |
| Uutta ja vanhaa sisustuksessa |
 |
| Pientä uutta |
 |
| Lisää uutta sisustustavaraa |
 |
| Sain kukkia :) |
 |
| Ja kävin itsekin kukkakaupassa |
 |
| Pitkästä aikaa lakkasin kynnet ja sohvakangaskin pesussa! |
 |
| Laulu- ja soittotreenejä ilman kunnollisia nuotteja |
 |
| Pikkusiskon sipulipiirakka oli tosi hyvää. Viimeinen pala menossa, nyyh. |
 |
| Lapsen suosikki tällä hetkellä: kaurajugurtti. Purkissa sekä "äidin silmälasit" että "isin pyörä". |
 |
| Lisää leivontakokeiluja! Punatulkkujen joulukakku Kinuskikissalta (ilman niitä punatulkkuja). Onnistui hyvin ja oli aika helppo. |
 |
| Välillä kahvilassa herkuttelemassa... |
 |
| ...ja joululahjaostoksilla. Tosin tätä isoa haaveilin lähinnä itselleni. Hehheh. |
perjantai 4. joulukuuta 2015
Joulusiivousta!
Mulla käy lähes aina niin, että jätän vahingossa joulusiivouksen viimeiseen viikkoon ja sitten stressaan enkä ehdikään kaikkea mitä olisin halunnut. Toisaalta yleensä käy myös niin, että ne paikat, jotka halusin alunperin siivota, unohtuvatkin sitten eikä niiden sotkuisuus haittaakaan lopulta.
Nyt kuitenkin sain inspiraation pienelle joulusiivoukselle jo näin hyvissä ajoin. Tajusin, että sitähän voi jo nytkin tehdä pieniä juttuja kodin puhtauden ja mukavan fiiliksen hyväksi. Tänään on pyykkikone pyörittänyt sohvatyynyjä ja irrotinpa jopa sohvan päälliskankaan pesua varten, ensimmäistä kertaa ikinä. Tein myös "pienen" listan, että mitä olisi kiva siivota ennen joulua. Oon aiemminkin kertonut, että tykkään listoista. Heh. Palkitsevinta on ruksata yli niitä asioita, joita on saanut jo tehtyä.
Tässä kirppistouhun yhteydessä on mukava siivota joitain kaappejakin samalla. Ei mitenkään uupumukseen asti, mutta sen verran kuin jaksaa ja on kivaa. On rentouttavaa nähdä kätensä jälki, päästä eroon turhasta roskasta sekä saada tavarat järjestykseen. Hyvä mieli elää siistissä kodissa. Siksi tykkään kyllä siivota silloin kun siivottavaa ei ole liikaa eikä ole kiirettä.
Joulua ennen edessä on vielä mm. saunan ja kylppärin kaakeleiden (yöks) pesua, roskakaapin pesua, vaatekaappien järjestämistä, petivaatteiden pesua. Tuollaiset asiat jää helposti tekemättä arjessa, no meillä ainakin. Ei tunnu olevan aikaa tai ehkä pikemminkin viitsimistä. Muutama viikko sitten vaihdettiin jo verhot ja saatiin ensimmäistä kertaa laitettua keittiöön punaiset paneeliverhot. Eri verhot tuovat tilaan aivan uudenlaista tunnelmaa. Pitkästä aikaa viihdyn myös joulunpunaisessa kodissa. Ja vähän on punaisen lisäksi myös vahvaa violettia meillä. Siis tehosteväreinä. Muuten harmaata/hopeaa, valkoista, mustaa, tummanruskeaa. Olen kaivannut väriä tähän kotiin ja vähitellen sitä saanutkin laitettua. Laitan jotain kuvia kunhan ehdin...
Nyt katsomaan, ovatko sohvatyynyt selvinneet pesukoneen jynssäyksestä muodossaan.
Ps. On parempi mieli kuin viime päivinä. En tiedä miksi. Flunssa alkaa olla voitettu ja joulu lähestyy. Viikonloppukin taas edessä ja mukavia juttuja ystävien kanssa. Kaikkea muutakin pientä kivaa. Jospa tämä kaamosväsy tai mikälie tästä jo olisi kääntymässä parempaan.
Nyt kuitenkin sain inspiraation pienelle joulusiivoukselle jo näin hyvissä ajoin. Tajusin, että sitähän voi jo nytkin tehdä pieniä juttuja kodin puhtauden ja mukavan fiiliksen hyväksi. Tänään on pyykkikone pyörittänyt sohvatyynyjä ja irrotinpa jopa sohvan päälliskankaan pesua varten, ensimmäistä kertaa ikinä. Tein myös "pienen" listan, että mitä olisi kiva siivota ennen joulua. Oon aiemminkin kertonut, että tykkään listoista. Heh. Palkitsevinta on ruksata yli niitä asioita, joita on saanut jo tehtyä.
Tässä kirppistouhun yhteydessä on mukava siivota joitain kaappejakin samalla. Ei mitenkään uupumukseen asti, mutta sen verran kuin jaksaa ja on kivaa. On rentouttavaa nähdä kätensä jälki, päästä eroon turhasta roskasta sekä saada tavarat järjestykseen. Hyvä mieli elää siistissä kodissa. Siksi tykkään kyllä siivota silloin kun siivottavaa ei ole liikaa eikä ole kiirettä.
Joulua ennen edessä on vielä mm. saunan ja kylppärin kaakeleiden (yöks) pesua, roskakaapin pesua, vaatekaappien järjestämistä, petivaatteiden pesua. Tuollaiset asiat jää helposti tekemättä arjessa, no meillä ainakin. Ei tunnu olevan aikaa tai ehkä pikemminkin viitsimistä. Muutama viikko sitten vaihdettiin jo verhot ja saatiin ensimmäistä kertaa laitettua keittiöön punaiset paneeliverhot. Eri verhot tuovat tilaan aivan uudenlaista tunnelmaa. Pitkästä aikaa viihdyn myös joulunpunaisessa kodissa. Ja vähän on punaisen lisäksi myös vahvaa violettia meillä. Siis tehosteväreinä. Muuten harmaata/hopeaa, valkoista, mustaa, tummanruskeaa. Olen kaivannut väriä tähän kotiin ja vähitellen sitä saanutkin laitettua. Laitan jotain kuvia kunhan ehdin...
Nyt katsomaan, ovatko sohvatyynyt selvinneet pesukoneen jynssäyksestä muodossaan.
Ps. On parempi mieli kuin viime päivinä. En tiedä miksi. Flunssa alkaa olla voitettu ja joulu lähestyy. Viikonloppukin taas edessä ja mukavia juttuja ystävien kanssa. Kaikkea muutakin pientä kivaa. Jospa tämä kaamosväsy tai mikälie tästä jo olisi kääntymässä parempaan.
tiistai 1. joulukuuta 2015
Kirppikselle taas
No niin kirppikseltä soitettiin ja meille vapautui taas pöytä. Optimistisena kuvittelen jälleen kerran, että kolme viikkoa riittäisivät meidän romppeiden eteenpäin saamiseksi ja että tuo aika riittäisi miehellekin kirppistouhua. Todennäköisesti olen väärässä. Todennäköisesti meillä on kirppispöytä vielä loppiaisen jälkeenkin ja olen siihen jo ihan hiilenä ja väsynyt. Mies siis halusi taas pöydän, minä olisin vienyt kaiken jo aikaa sitten SPR:lle ja luopunut näin yhden automatkan vaivalla ikivanhojen vaatteiden aikaansaamasta painavasta henkisestä taakasta. Niin kauan nuo kamppeet on pyörineet meidän nurkissa. Olen aivan kyllästynyt näkemään niitä. Miehen kanssa lyötiin kättä päälle, että enää nuo vaatteet eivät tule meille takaisin. Mies lupasi.
Tänään laittelin hintalappuja vanhoihin vaatteisiin. Muovipussien uumenista löytyi mm. vanhoja pipoja, rippimekko, käyttämätön urheilutoppi sekä paljon pidetty henkkamaukan kietaisumekko vuodelta Uno. Kaikki pois vaan. Siinä on vaan joku ihmeellinen juttu, että kun minä hinnottelen kamalat 1990-luvun vaatteet ja muut tavarat muovipusseihin ja mies vie ne kirppikselle, niin enkös sitten pian taas löydäkin niitä samoja tavaroita taas kotoani. Voitteko arvata miten siinä niin käy? No mies ei maltakaan sitten myydä niitä kauhtuneita pipojaan ja kaulahuivejaan. Minä yritän sanoa hänelle, että osta hyvä mies uusi (lue:nykyaikainen) pipo ja uusi kaulaliina, että on sinulla siihen varaa, mutta se tuntuu olevan niin vaikeaa. Säästäväisyys on hyvä, mutta.
Kirppispöydän pitämisessä on kyllä oma jännityksensä. On hauska seurata, paljonko myyntiä tulee päivittäin sekä jännittää, missä vaiheessa päästään omillemme. Tosin minä kyllä laittelin tänään semmoisia 50 sentin ja yhden euron hintoja, että saas nähdä paljonko niistä saadaan kertymään. Säälittävimmät laitoin 20 sentillä, heh.
Kirppismyyjiä kannustan kyllä viemään myytäväksi kaikkea, mitä mieleen tulee. Varsinkin ne pienet koriste-esineet, enkelit, tuikkukipot ym. menevät aika hyvin kaupaksi. Samoin vauvanvaatteet kun laittaa minihinnat. Ja vanhat lakanatkin ja pyyhkeet. Moni etsii materiaaleja myös esim. askarteluun ja käsitöihin. Kun tavaraa on paljon, kannattaa pitää pöytää monia viikkoja. Silloin saa parhaiten myytyä ja ostajat ehtivät tulla näkemään tavarasi. Toki vain sellaisella kirppiksellä, jossa tavara ylipäätään liikkuu.
Kaikesta huolimatta en ole tällä hetkellä järin innostunut tästä kirppishommasta. Muutakin kaikkea tekemistä olisi enkä jaksa itse enää nähdäkään noita vanhoja vaatteita, joista ei tahdo päästä eroon sitten millään. Josko tämä olisi se kerta, jolloin ne oikeasti katoaisivat meidän elämästä. Pliis tulkaa ja viekää ne pois!
Tänään laittelin hintalappuja vanhoihin vaatteisiin. Muovipussien uumenista löytyi mm. vanhoja pipoja, rippimekko, käyttämätön urheilutoppi sekä paljon pidetty henkkamaukan kietaisumekko vuodelta Uno. Kaikki pois vaan. Siinä on vaan joku ihmeellinen juttu, että kun minä hinnottelen kamalat 1990-luvun vaatteet ja muut tavarat muovipusseihin ja mies vie ne kirppikselle, niin enkös sitten pian taas löydäkin niitä samoja tavaroita taas kotoani. Voitteko arvata miten siinä niin käy? No mies ei maltakaan sitten myydä niitä kauhtuneita pipojaan ja kaulahuivejaan. Minä yritän sanoa hänelle, että osta hyvä mies uusi (lue:nykyaikainen) pipo ja uusi kaulaliina, että on sinulla siihen varaa, mutta se tuntuu olevan niin vaikeaa. Säästäväisyys on hyvä, mutta.
Kirppispöydän pitämisessä on kyllä oma jännityksensä. On hauska seurata, paljonko myyntiä tulee päivittäin sekä jännittää, missä vaiheessa päästään omillemme. Tosin minä kyllä laittelin tänään semmoisia 50 sentin ja yhden euron hintoja, että saas nähdä paljonko niistä saadaan kertymään. Säälittävimmät laitoin 20 sentillä, heh.
Kirppismyyjiä kannustan kyllä viemään myytäväksi kaikkea, mitä mieleen tulee. Varsinkin ne pienet koriste-esineet, enkelit, tuikkukipot ym. menevät aika hyvin kaupaksi. Samoin vauvanvaatteet kun laittaa minihinnat. Ja vanhat lakanatkin ja pyyhkeet. Moni etsii materiaaleja myös esim. askarteluun ja käsitöihin. Kun tavaraa on paljon, kannattaa pitää pöytää monia viikkoja. Silloin saa parhaiten myytyä ja ostajat ehtivät tulla näkemään tavarasi. Toki vain sellaisella kirppiksellä, jossa tavara ylipäätään liikkuu.
Kaikesta huolimatta en ole tällä hetkellä järin innostunut tästä kirppishommasta. Muutakin kaikkea tekemistä olisi enkä jaksa itse enää nähdäkään noita vanhoja vaatteita, joista ei tahdo päästä eroon sitten millään. Josko tämä olisi se kerta, jolloin ne oikeasti katoaisivat meidän elämästä. Pliis tulkaa ja viekää ne pois!
sunnuntai 29. marraskuuta 2015
Flunssaa, neuvolakuulumisia, pikkujouluja
Flunssa jatkaa kiertoaan meidän perheessä. Ensin sairasti lapsi ja sitten isi. Nyt kun nuo paranevat, on minun vuoro niistää, aivastaa, yskiä, valuttaa silmäni ja nukkua huonosti. Selvästi flunssa on kytenyt minussa jo pidemmän aikaa, kun on ollut väsynyt olo ym. Luulen, että tiedostamattani jännitin sekä lapsen torstaista neuvolakäyntiä että perjantaisia työpaikan pikkujouluja. Ja että sen takia flunssa ei ole päässyt minussa valloilleen kuin vasta juurikin noiden tapahtumien jälkeen.
Pari yötä olen nukkunut nyt flunssan takia tosi huonosti ja ollut muutenkin vähän kuormittunut. Kuormitus on johtunut nimenomaan tästä taudista ja siitä, että mies oli koko eilisen omissa harrastuksissaan ja pikkujouluissaan. Kuitenkin on ollut tosi mukaviakin asioita lähipäivinä, esim. uuden kakku- ja piirakkareseptin onnistunutta kokeilua, rakkaan ystävän kyläily, iso teatteriesitys ja kahvilatreffit kaukana asuvan rakkaan ystävän kanssa.
Lapsen kanssa käytiin 1,5-vuotisneuvolassa. Meillä on 87 cm ja 13,1 kg rakkautta. <3 Keskusteltiin arjesta ja elämästä meille uuden terkkarin kanssa ja lapsi tutki leluja. Oli mukavaa ja rentoa. Lapsi sai tehtäväksi rakentaa palikoista tornin ja löytää kuvakirjasta terkkarin sanomia asioita. Hyvin sujui. Lopuksi lapsi sai hepatiittirokotuksen ja senkin tuottama harmi meni nopeasti ohi. Jäi hyvä mieli, kun terveydenhoitaja oli niin mukava ja rauhallinen. Hän myös kehui meidän pottamenestystä ja sanoi lasta taitavaksi ja lapsen sanavarastoa laajaksi. Suhtautui kivasti myös meidän tuttiasiaan, kun joskus aiemmin meille sanottiin, että 1,5-vuotiaana sitten viimeistään tutti pois. Olen itsekin pitänyt sitä sellaisena ohjenuorana, mutta aiotaan pitää tuttia käytössä vielä tammi-helmikuisen kaukomatkan ajan. Sen jälkeen siitä luovutaan. Influenssarokotusta ei tajuttu neuvolassa pyytää, mutta käytiin se ottamassa eilen yleisessä rokotuspäivässä. Tämän ikäisen lapsen koko perhe saa sen vielä ilmaiseksi ja itse tykkään sen ottaa, kun olen kuullut kauhujuttuja influenssan sairastaneilta. Siis että raju tauti. Ja kun meillä on tulossa se matkakin niin olisi tosi kurjaa sairastua siinä vaiheessa. Rokotuksesta ei tullut mitään jälkivaikutuksia. Lääkärineuvola on vielä ensi kuussa, kun lapsi on oikeasti sen 1,5 vuotta. Tätä käyntiä aikaistettiin hepatiittipiikin takia.
Minun työpaikan pikkujoulut tosiaan olivat perjantaina. Käytiin teatterissa ja syömässä. Oli ihanaa pitkästä aikaa nähdä iso ja hieno teatteriesitys ja kyllä se herkkuhampparikin maistui illan päätteeksi. Olin jo ennen puoltayötä kotona, kun useimmat muut lähtivät vielä pubiin jatkamaan. Minua ei huvittanut siinä porukassa lähteä ja olin jo flunssainenkin ja väsynyt. Kotona kiitin itseäni sydämeni kuuntelemisesta ja menin onnellisena nukkumaan miehen kanssa. Pikkujouluissa taas jälleen kerran muistin, että en minä oikeasti kaipaa enää niitä työpaikan ihmisiä, niin kuin yhtään. Kiva on nähdä joskus ja vaihtaa pienet kuulumiset, mutta aika kaukaisia ovat minulle jo. Vain yksi oikea ystävä sieltä on tullut, mutta hänen kanssa onkin pidetty yhteyttä ja muutenkin hän on minulle erityinen ihminen.
Pikkujouluissa myös huomasin, kuinka meidän firma arvostaa minun olemassaoloa. Meidän yritys on aina ollut aika kitsas pikkujoulujutuissa ja harvoin se mitään tarjoaa. Nyt se maksoi työntekijöiden ravintolaruoasta 10e, mutta eipäs minulle, koska en ole tällä hetkellä töissä. Tiesin etukäteen, että kyseessä on omakustanneruokailu, mutta en arvannut, että vain minä joutuisin maksamaan kokonaan itse. Itse maksoin teatterilipunkin, enpä sitten tiedä, miten muut. Ymmärrän sen, että minua ei kutsuta tyky-päiville tai muihin työhyvinvointijuttuihin, mutta jotenkin oletin, että pikkujoulut kuitenkin kuuluisivat kaikille työntekijöille tasapuolisesti. Ja että jos kerta kutsutaan mukaan niin olisi sitten samat sävelet kuin muilla. Eniten kismittää, että uudehko sijainenkin sai firmalta tämän pienen joulualennuksen, kun taas minä en, vaikka varmaan toivoisivat kuitenkin, että tulen joskus takaisin tältä äippälomalta. Olen kuitenkin heidän työntekijänsä, vaikka olenkin poissa työyhteisön päivittäisistä kohtaamisista.
Millaisia kokemuksia teillä muilla kotiäideillä tai -isillä on? Onko teitä kutsuttu pikkujouluihin vanhempainvapaan tms. aikana? Onko teihin pidetty yhteyttä työpaikalta muuten? Viime vuonnahan en saanut pikkujoulukutsua ollenkaan, mikä on jäänyt vähän kaivelemaan. Meidän työpaikassa on jotenkin todella vaihtelevaa meininkiä näissä asioissa ja tuntuu, että tietyt työntekijät saavat päättää, keitä kutsutaan. Nyt uskallan sanoa sen tänne ääneen, sen jonka olen jo pitkään tiennyt, että en ole ollenkaan varma, menenkö tuohon työpaikkaan enää koskaan takaisin. Syitä on monia, en ehdi tähän niitä avata. Kirjoitan niistä joskus lisää. Ihan sama vaikka joku työkaverini tämän täältä nyt lukisi ja kertoisi pomolle. Se on totuus tällä hetkellä.
Oli mukava osallistua pikkujouluihin, mutta kiva kun ne ovat nyt takana. Vielä on muutama joululahja hankkimatta ja joulutorttuja ajattelin leipoa omasta taikinasta. Siskon viime jouluisia torttuja muistellen, nam! Piparitaikinankin voisi tehdä joku viikonloppu. Muutenkin on tulossa mukavia juttuja vielä ennen joulua. Ystävän synttärikemut ja sukulaislapsen juhlat, joulukonsertti sekä kyläily minun vanhempien luo Pohjanmaalle. Kunpa tämä flunssatauti nyt vaan tajuaisi jättää meidän perheen jo rauhaan.
Ps. Flunssasta puheen ollen lapsella on nyt hieno ja iso poskihammas alhaalla. :)
Pari yötä olen nukkunut nyt flunssan takia tosi huonosti ja ollut muutenkin vähän kuormittunut. Kuormitus on johtunut nimenomaan tästä taudista ja siitä, että mies oli koko eilisen omissa harrastuksissaan ja pikkujouluissaan. Kuitenkin on ollut tosi mukaviakin asioita lähipäivinä, esim. uuden kakku- ja piirakkareseptin onnistunutta kokeilua, rakkaan ystävän kyläily, iso teatteriesitys ja kahvilatreffit kaukana asuvan rakkaan ystävän kanssa.
Lapsen kanssa käytiin 1,5-vuotisneuvolassa. Meillä on 87 cm ja 13,1 kg rakkautta. <3 Keskusteltiin arjesta ja elämästä meille uuden terkkarin kanssa ja lapsi tutki leluja. Oli mukavaa ja rentoa. Lapsi sai tehtäväksi rakentaa palikoista tornin ja löytää kuvakirjasta terkkarin sanomia asioita. Hyvin sujui. Lopuksi lapsi sai hepatiittirokotuksen ja senkin tuottama harmi meni nopeasti ohi. Jäi hyvä mieli, kun terveydenhoitaja oli niin mukava ja rauhallinen. Hän myös kehui meidän pottamenestystä ja sanoi lasta taitavaksi ja lapsen sanavarastoa laajaksi. Suhtautui kivasti myös meidän tuttiasiaan, kun joskus aiemmin meille sanottiin, että 1,5-vuotiaana sitten viimeistään tutti pois. Olen itsekin pitänyt sitä sellaisena ohjenuorana, mutta aiotaan pitää tuttia käytössä vielä tammi-helmikuisen kaukomatkan ajan. Sen jälkeen siitä luovutaan. Influenssarokotusta ei tajuttu neuvolassa pyytää, mutta käytiin se ottamassa eilen yleisessä rokotuspäivässä. Tämän ikäisen lapsen koko perhe saa sen vielä ilmaiseksi ja itse tykkään sen ottaa, kun olen kuullut kauhujuttuja influenssan sairastaneilta. Siis että raju tauti. Ja kun meillä on tulossa se matkakin niin olisi tosi kurjaa sairastua siinä vaiheessa. Rokotuksesta ei tullut mitään jälkivaikutuksia. Lääkärineuvola on vielä ensi kuussa, kun lapsi on oikeasti sen 1,5 vuotta. Tätä käyntiä aikaistettiin hepatiittipiikin takia.
Minun työpaikan pikkujoulut tosiaan olivat perjantaina. Käytiin teatterissa ja syömässä. Oli ihanaa pitkästä aikaa nähdä iso ja hieno teatteriesitys ja kyllä se herkkuhampparikin maistui illan päätteeksi. Olin jo ennen puoltayötä kotona, kun useimmat muut lähtivät vielä pubiin jatkamaan. Minua ei huvittanut siinä porukassa lähteä ja olin jo flunssainenkin ja väsynyt. Kotona kiitin itseäni sydämeni kuuntelemisesta ja menin onnellisena nukkumaan miehen kanssa. Pikkujouluissa taas jälleen kerran muistin, että en minä oikeasti kaipaa enää niitä työpaikan ihmisiä, niin kuin yhtään. Kiva on nähdä joskus ja vaihtaa pienet kuulumiset, mutta aika kaukaisia ovat minulle jo. Vain yksi oikea ystävä sieltä on tullut, mutta hänen kanssa onkin pidetty yhteyttä ja muutenkin hän on minulle erityinen ihminen.
Pikkujouluissa myös huomasin, kuinka meidän firma arvostaa minun olemassaoloa. Meidän yritys on aina ollut aika kitsas pikkujoulujutuissa ja harvoin se mitään tarjoaa. Nyt se maksoi työntekijöiden ravintolaruoasta 10e, mutta eipäs minulle, koska en ole tällä hetkellä töissä. Tiesin etukäteen, että kyseessä on omakustanneruokailu, mutta en arvannut, että vain minä joutuisin maksamaan kokonaan itse. Itse maksoin teatterilipunkin, enpä sitten tiedä, miten muut. Ymmärrän sen, että minua ei kutsuta tyky-päiville tai muihin työhyvinvointijuttuihin, mutta jotenkin oletin, että pikkujoulut kuitenkin kuuluisivat kaikille työntekijöille tasapuolisesti. Ja että jos kerta kutsutaan mukaan niin olisi sitten samat sävelet kuin muilla. Eniten kismittää, että uudehko sijainenkin sai firmalta tämän pienen joulualennuksen, kun taas minä en, vaikka varmaan toivoisivat kuitenkin, että tulen joskus takaisin tältä äippälomalta. Olen kuitenkin heidän työntekijänsä, vaikka olenkin poissa työyhteisön päivittäisistä kohtaamisista.
Millaisia kokemuksia teillä muilla kotiäideillä tai -isillä on? Onko teitä kutsuttu pikkujouluihin vanhempainvapaan tms. aikana? Onko teihin pidetty yhteyttä työpaikalta muuten? Viime vuonnahan en saanut pikkujoulukutsua ollenkaan, mikä on jäänyt vähän kaivelemaan. Meidän työpaikassa on jotenkin todella vaihtelevaa meininkiä näissä asioissa ja tuntuu, että tietyt työntekijät saavat päättää, keitä kutsutaan. Nyt uskallan sanoa sen tänne ääneen, sen jonka olen jo pitkään tiennyt, että en ole ollenkaan varma, menenkö tuohon työpaikkaan enää koskaan takaisin. Syitä on monia, en ehdi tähän niitä avata. Kirjoitan niistä joskus lisää. Ihan sama vaikka joku työkaverini tämän täältä nyt lukisi ja kertoisi pomolle. Se on totuus tällä hetkellä.
Oli mukava osallistua pikkujouluihin, mutta kiva kun ne ovat nyt takana. Vielä on muutama joululahja hankkimatta ja joulutorttuja ajattelin leipoa omasta taikinasta. Siskon viime jouluisia torttuja muistellen, nam! Piparitaikinankin voisi tehdä joku viikonloppu. Muutenkin on tulossa mukavia juttuja vielä ennen joulua. Ystävän synttärikemut ja sukulaislapsen juhlat, joulukonsertti sekä kyläily minun vanhempien luo Pohjanmaalle. Kunpa tämä flunssatauti nyt vaan tajuaisi jättää meidän perheen jo rauhaan.
Ps. Flunssasta puheen ollen lapsella on nyt hieno ja iso poskihammas alhaalla. :)
 |
| Samat koristeet tänäkin vuonna. Kuva vuodelta 2013. :) |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)